Tiedustelen argumenttejä sellaisesta ajattelun metodista tai tavasta, jossa ajatuksissaan muodostetaan joku henkilö, jonka kanssa käydään dialogia tietyistä asioista ja ajatuksista.
Utelen tätä siksi, että haluan tietää kuuluuko tällainen ilmiö eri kulttuureihin ja eri henkilöiden käytäntöön. Onko myös mahdollista, että joku ajatteleeko, että tuollaiset aivoitukset ovat osa neuroottista luonteenpiirettä?
Nimittäin minä harrastan kyseistä ajattelua melkein jatkuvasti eikä se minusta tunnusta oudolta, vaan on pikemminkin spontaania.
Utelen tätä siksi, että haluan tietää kuuluuko tällainen ilmiö eri kulttuureihin ja eri henkilöiden käytäntöön. Onko myös mahdollista, että joku ajatteleeko, että tuollaiset aivoitukset ovat osa neuroottista luonteenpiirettä?
Nimittäin minä harrastan kyseistä ajattelua melkein jatkuvasti eikä se minusta tunnusta oudolta, vaan on pikemminkin spontaania.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos puhut samasta asiasta, niin ainakin aspalstalla on ollut aiheesta keskustelua.
http://takku.net/article.php/20061213011915321
kuulostaa lähinnä rukoukselta, kun ihminen rukoilee
teen myös tuota. Joko kyse on dialogista jossa kerron usein huvittuneesti asioista lapsuuden parhaalle kaverilleni tai ivallissävytteistä egon ja superegon kinaa tms. Luulin että kaikki tekee noin.
Useilla eri metodeilla. Jatkuvasti.
Itsekin käyn samanlaisia keskusteluja mielessäni.
Uskon, että jokainen jolla on vähänkään mielikuvitusta, käy mielessään enemmän tai vähemmän tietoisia dialogeja ja pääasiallisena erona heihin on että me tarkkailemme itseämme neuroottisen paljon ja sitä kautta tulemme paremmin tietoisiksi mieltemme toiminnasta.
Lisäksi neuroosimme pakottaa meidät luomaan paljon täydellisempiä dialogeja kuin normaalisti; me kuvittelemme konkreettisemmin ihmisiä pienempine yksityiskohtineen, mietimme, mitä miten ja mistä aiheesta puhumme kuvittelemamme henkilön kanssa, koetamme vitsailla hänelle jne., kun taas ns. Normaali henkilö, joka ei itse usko käyvänsä mielikuvitusdialogeja mielikuvitushenkilöiden kanssa, kuvittelee tämän tekstin lukiessaan tiedostamattaan minut mielessään puhumassa hänelle itselleen, ja lähtee välittömästi kehittämään vasta-argumenttia kuvittelemalleen minulle.