Tiedustelen argumenttejä sellaisesta ajattelun metodista tai tavasta, jossa ajatuksissaan muodostetaan joku henkilö, jonka kanssa käydään dialogia tietyistä asioista ja ajatuksista.
Utelen tätä siksi, että haluan tietää kuuluuko tällainen ilmiö eri kulttuureihin ja eri henkilöiden käytäntöön. Onko myös mahdollista, että joku ajatteleeko, että tuollaiset aivoitukset ovat osa neuroottista luonteenpiirettä?
Nimittäin minä harrastan kyseistä ajattelua melkein jatkuvasti eikä se minusta tunnusta oudolta, vaan on pikemminkin spontaania.
Utelen tätä siksi, että haluan tietää kuuluuko tällainen ilmiö eri kulttuureihin ja eri henkilöiden käytäntöön. Onko myös mahdollista, että joku ajatteleeko, että tuollaiset aivoitukset ovat osa neuroottista luonteenpiirettä?
Nimittäin minä harrastan kyseistä ajattelua melkein jatkuvasti eikä se minusta tunnusta oudolta, vaan on pikemminkin spontaania.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...eli skitsofrenia on se tauti, johon oireesi viittaa.
Aspergerpotilas näki numerot mielessään erilaisina kuvioina ja pystyi käsittämättömiin laskutoimituksiin. Tästä oli joku aika sitten televisio-ohjelma, jonka satuin näkemään.
kyseinen "oire" myös, olen asperger/adhd-ihminen, mutta lienen siis lauseesi mukaan lisäksi myös skitsofreeninen, joka on myös aikoinaan diagnosoitu mutta sittemmin kumottu;
oire voi olla myös osa neuroottista luonteenpiirrettä, aspergeriin kuuluva, kuten minulla, jne..
Jossain määrin tämä on tuttua mullakin. Ajattelin vain sanoa tän rohkaisuna, että tuollainen funtsiminen on hyvä asia. Ja physicistille propsit hyistä palstakommenteista.
Jos johtaa esittämääsi asiaa hieman toiselle uralle.
Visualisointia pidetään lahjana, joka liitetään luovuuteen. Taiteellisesti lahjakkailla ihmisillä on todettu poikkeavia aivomekanismeja, jos teknisesti asia ilmaistaan. Tällöin esim. dopamiinin tuotannon on todettu olevan poikkeavanlainen, tuottaen kiihtyneitä (ulkoisista-> sisäisiä) aistimustiloja, joiden seurausta voi kuvata haltuunottaviksi kaaosprosessoinneiksi.
Ja juuri kyllä skitsofrenia ja mm. Touretten-oireyhtymä on löydettävissä monien ns. luovien nerojen taustalta. Tästä asiaan linkittäminen jääköön tähän..
No itsehän olen visualisoija, myöskin taiteellisesti luova. Diagnosoituja oireyhtymiä ei minuun ole liittynyt. Lukihäiriötä ja ehkä Aspergenia on tosin epäilty..
Käytän "hahmotustiloja" hyväkseni. Tiedän päässäni sijoittuneissa "tiloissa" paljon asioiden, (että ihmisten suhteista,) että omasta asemastani niissä. Pystyn melko paikkansa pitävästi johtamaan asiat nykytilanteeseen, tässä ja nyt - arvailuiden sijasta ja "näen", aavistan usein samalla mikä on seuraava tuleva "tilanne". Näihin ei tosin liity päänsisäisiä keskusteluja..
Käsittäisin, että tämä on poikkeavaa, mutta toisaalta ajattelutapani on realielämään kytköksissä. Olenkin praktinen visiojohtaja.
Kyllä. Olen alituiseen asioita yhteenliittävä ja kokoava neuroottinen perfektionisti, jolla on vain yksi kuva kaikesta, myös omassa elämässään.
Toisinaan jotkin asiat seisovat keskeneräisenä, pakonomaisesti kuumina, koska niiden ei ole aika valmistua.
Tasapainoista päivän jatkoa. (-:
Ei tuo mielestäni mitään poikkeavaa ole ainakaan omasta näkökulmastani itse olen käyttänyt tuollaista ajattelumetodia oikeastaan koko ikäni.
Ja kyllähän esimerkiksi urheilijat käyttävät mielikuvaharjoittelua normaalina metodina suoritukseen valmistautuessaan.Itse olen käynyt usein kuvitteelisia keskusteluja ihmisten kanssa eikä missään tilanteissa minussa ole diagnosoitu mitään poikkeavaa ja onhan minut testattu psykologisesti esim kutsunnoissa.Tosin joskus 6-7 vuotiaana äitini käytti minua säännöllisesti kasvatusneuvolassa hänen mukaansa syynä oli minun ujouteni mikä on voinut omalta osaltaan vaikuttaa tämän ajattelumallin syntyyn. varsinkin kun otetaan huomioon että ollessani 10 vuotias vanhempani muuttivat maaseudulle jolloin kaveripiirini supistui rajusti ujona ja pihan uutena poikana minun oli jäätävä joksikin aikaa melko yksin.eikä kavereita muutenkaan joka päivä nähnyt maaseudun pitkien välimatkojen tähden,joten aloin harrastaa juuri muistikuvieni mukaan tuohon aikaan tuota "yksinpuhelua" ja se on niistä ajoista säilynyt minulle näihin päiviin nyt olen jo kolmekymppinen.