Tuolla naisten logiikassa joku pohtii miten nainen kokee sen, että mies ei tunne mitään naista kohtaan, mutta esittää tuntevansa. Mitä miehet tästä ajattelee, jos muutetaan tilanne toisinpäin?
Tunnen muutaman naisenkin, jotka ovat alkaneet seurustelemaan, vaikka tunteita ei ole ollut, mutta onko sillä miehelle merkitystä onko naisella oikeasti tunteita miestä kohtaan? Miksi/miksi ei?
Toivoisitko miehenä, että nainen kertoisi totuuden vai haluaisitko, että hän valehtelisi rakastavansa?
Naisen tunteet on varmaan miehelle aika abstrakti asia, mutta haluaisitko kuitenkin, että seurustelukumppanisi kokisi tuntevansa rakkautta sinua kohtaan? Kuinka suuri merkitys sillä on?
Aloittaisitko suhteen naisen kanssa, joka suoraan sanoisi, että romanttisia tunteita ei ole, mutta haluaisi kuitenkin parisuhteen juuri sinun kanssasi?
Tunnen muutaman naisenkin, jotka ovat alkaneet seurustelemaan, vaikka tunteita ei ole ollut, mutta onko sillä miehelle merkitystä onko naisella oikeasti tunteita miestä kohtaan? Miksi/miksi ei?
Toivoisitko miehenä, että nainen kertoisi totuuden vai haluaisitko, että hän valehtelisi rakastavansa?
Naisen tunteet on varmaan miehelle aika abstrakti asia, mutta haluaisitko kuitenkin, että seurustelukumppanisi kokisi tuntevansa rakkautta sinua kohtaan? Kuinka suuri merkitys sillä on?
Aloittaisitko suhteen naisen kanssa, joka suoraan sanoisi, että romanttisia tunteita ei ole, mutta haluaisi kuitenkin parisuhteen juuri sinun kanssasi?
Vastaukset 37
Vanhimmat
jos itse olisin naisesta kiinnostunut. Mitä se mulle kuuluu mitä joku toine tuntee.
rehellisiä ja luotettavia. Se on paljon tärkeämpää kuin ne ihmeelliset tunteet.
Jos nainen olisi täyspäinen mökinmummo-tyyppinen jalat maassa tallustaja, ilman prinsessaoireita, niin hyvinkin todennäköisesti voisin aloittaa parisuhteen, kunhan tulen vaan toimeen ko. ihmisen kanssa ja hän kiinnostaa minua seksuaalisesti, vaikkei mitään isompia tunteita olisikaan.
Siis ns. järkiliitto. Vastaavasti ajattelevia naisia vaan on harvemmassa.
Tiedän, etten tule loppuelämässäni enää rakastumaan tämän kummemmin, niin miksi en aloittaisi?
se valheen kestäköön. Oishan se kova paikka jos toinen ei ihastus tai rakastus pätkääkään, mut jos mie oisin ihastunu ja rakastunu niin eiks sitten riittäis että molemmat rakastaa...
Sillon se menis niinku hyvä tulis.
"mutta onko sillä miehelle merkitystä onko naisella oikeasti tunteita miestä kohtaan? Miksi/miksi ei?"
On sillä. Jotenkin haluaisin uskoa että sen suhteen tulisi perustua tunteeseen.
"Toivoisitko miehenä, että nainen kertoisi totuuden vai haluaisitko, että hän valehtelisi rakastavansa?"
Ehdottomasti totuus. Ei ikinä valehtelua tuollaisissa asioissa.
"haluaisitko kuitenkin, että seurustelukumppanisi kokisi tuntevansa rakkautta sinua kohtaan? Kuinka suuri merkitys sillä on?"
Niin siis alussa vai sitten myöhemmässä vaiheessa? Kyllähän niitä romanttisia tunteita saisi olla.
"Aloittaisitko suhteen naisen kanssa, joka suoraan sanoisi, että romanttisia tunteita ei ole, mutta haluaisi kuitenkin parisuhteen juuri sinun kanssasi?"
En tiedä, riippuu naisesta ja omista tunteista. Jos se olisi jokin kaveripohjaisuuteen perustuva juttu, olisi kivaa yhdessä, niin ehkä jonkinlainen parisuhteen tekele saattaisi tulla kysymykseen.
Voi myös olla niin, että en aloittaisi. Jotakinhan se nainen haluaisi / odottaisi hyötyvänsä jos tuollainen tilanne olisi. Ja mitäpä minä niihin vastaamaan tuollaisessa tilanteessa.
Ei voi tietää etukäteen varmaksi.
"Aloittaisitko suhteen naisen kanssa, joka suoraan sanoisi, että romanttisia tunteita ei ole, mutta haluaisi kuitenkin parisuhteen juuri sinun kanssasi?"
En.
Koska jossain vaiheessa väistämättä näitä tunteita tulee jotakuta kohtaan ja sitten meikäläinen jää. Tunteitta toisen kanssa oleminen on tulevaisuuden kannalta mulle niinku suunnilleen samaa tasoia kuin kumppanin sairastama HIV. Täysi este suhteelle. On äärimmäisen epätodennäköistä että edes kiintyisin sellaiseen ihmiseen, korkeintaan platonista järkiperäistä henkistä yhteensopivuutta voisin kokea mutta mitään tekemistä parisuhdekumppanuuteen sopivan ihmisen kanssa sillä ei takuuvarmasti olisi.
Olisko jotain vinkkiä miten kuvaamasi tunteettomat naiset tunnistaa mahdollisimman varmasti että osaa lähtettää ne jonkun muun riesaksi?
Mä en halua olla pelkästään järkivalinta. Se on vain puolet oikein.
naisia, jotka ovat rakastuneet mieheen, jota eivät voi saada, mutta haluavat kuitenkin parisuhteen. Mun mielestä se on kuitenkin "rehellisempää", kuin ottaa nainen vain pilluksi ja piiaksi.
Sinäkö et sitten voi edes ihastua, jollei sinuun olla ihastuneita ensin?
Voin mä olla hyvinkin ihastunut ihan keskenäni. Mut mulle se ihastuminen ei välttämättä merkitse toimintaa jos jokin klikkaa liikaa.
Viimeisin toimimaton ihastukseni oli tapailua minua hyvinkin paljon miellyttävän naisen kanssa jolle sanoinkin että jos tää jatkuu ja kehittyy niin tiedän että tuun väistämättä rakastuun koska hän oli sellainen... ihana... homma loppui siihen että nainen ei pystynyt osoittaan mulle tunteitaan jos sellaisia oli, ei vaikka mä latasin omani pöytään. Se oli oikeastaan ainoa juttu joka riipi siinä naisessa mutta se yksin on mulle kestämätön tilanne. Jäin odotteleen aikani että kuuluuko siltä suunnalta mitään ja koska ei kuulunut laskin että mun on aika siirtyä eteenpäin. Selvisin pelkällä pettymyksellä ihastuksen suhteen. Kutsu sitä vaikka itsesuojeluvaistoksi mutta mä ARVOSTAN tunteitani ja vaikka voin olla hemmetin innostunut jostakusta niin jos joku mulle olennainen asia ei toimi niin sille ei sitten voi mitään ja on pakko repiä itsensä irti vaikka se tarkoittais että odottaa kännykkä kourassa kuukausia josko se toinen kuitenkin heräisi.
Ihastuminen on eri asia kuin rakastaminen. Voin kuvitella jotenkuten jopa että rakastaa jotakuta ihastumatta häneen varsinaisesti koskaan - mutta en voi kuvitella olevani naisen kanssa joka rakastaa jotakuta muuta tai ei rakasta lainkaan ketään - edes mua. Jos sellainen nainen haluaa mut piereskelemään sohvalleen ja täyttämään lavuaarinsa partakarvasilpulla niin se järjestyy vaikka maksusta mutta niinku parisuhteena mä en sitä pidä ja aion etsiä sellaisen naisen takas joka heijastaa sitä mitä mä itsekin tunnen rakastamaani naista kohtaan.
Se on kohtuullista.
Ainiin. Jos joku välttämättä haluaa hankkia mulle sen loistavasti varustetun puusepänverstaan niin voin ehkä harkita vähempitunteellistakin suhdetta JOS olen vielä vapaa. Mut niinku parempi löytyä puutavaravarastosta sitten jalopuuta pitkänä tavarana ja silleen, ja vähintään 120 senttii levee tasaushöylä ja samanlevyinen leveenauhahiomakone ON oltava. Perkele.
sitten ottaa mun äiti. :) Tuon viimeisen kappaleen perusteella siis. Sekin jaksaa intoilla jostain tasosirkeleistä ja vastaavista. :) Tosin hän on kyllä yhtä vannoutunut vanhapiika kuin minäkin.
Oletko muuten huomannut, että jos nainen olisi kirjoittanut noin kuin sinä nuo ensimmäiset kappaleet niin kymmenen miestä olisi ollut haukkumassa häntä huomiohuoraksi ja prinsessaksi...
Ehkä se nainen oli rakastunut sinuun, mutta ei halunnut syystä tai toisesta sanoa sitä. Yksi mun periaatteista on, etten ikinä sanoisi sitä r-sanaa miehelle. Todellisista tunteista se ei kuitenkaan kerro mitään.
Niin. Jos ei puhu tunteistaan ja kerro toiselle missä mennään niin sama paska jatkuu ongelmissa, kriiseissä, peloissa ja kaikessa muussakin. Se tekee pohjimmiltaan toisen kanssa olemisesta loppujen lopuksi tarpeettoman vaikeaa tai jopa mahdotonta.
En halua naista joka kokee että mun kanssa tarvitsee jotenkin peitellä tunteitaan. Haen kaltaistani, en mitään tunteiden mustaa aukkoa johon voi upottaa kuinka paljon tahansa omia fiiliksiään mutta josta ei koskaan palaa mitään takaisin.
Mä haluun olla kumppanilleni tärkeä ja se voi toteuttua vain siten että mä itse saan kokea ja tuntea sen. Siksi se on näytettävä myös mulle. Mä voin kantaa asioita varsin pitkälle itse - mutta yksin en pääse ikinä loppuun. Niin se vaan menee.
Mä en usko, että mies pystyy tuntemaan mitään romanttisia tunteita, joten jos myöntäisin tunteeni, niin antaisin miehelle ihan käsittämättömän vallan koko elämääni. Tosin en samasta syystä alkaisi enää seurustelemaankaan, mutta jo nuorena tajusin, etten saa näyttää liikaa tunteitani. Sitä paitsi kyllähän miesten kanssa aina joutuu peittelemään tunteitaan, joten ei se yksi lisää niin kauheasti siinä vaikuta.
Mä olen kyllä samaa mieltä sun kanssa, mutta mä en tosiaan usko, että miehelle on mitään tuollaisia tunteita annettavana. Tai jos on, niin ei sitten ainakaan minulle.
"Mä en usko, että mies pystyy tuntemaan mitään romanttisia tunteita"
Luojan kiitos mun tunteet ei ole sun uskostasi kiinni.
"mutta mä en tosiaan usko, että miehelle on mitään tuollaisia tunteita annettavana. Tai jos on, niin ei sitten ainakaan minulle."
Tuolla ennakkoasenteella ja sillä systeemillä mihin se johtaa olet aivan oikeassa ainakin omalta osaltasi ja tulevaisuudennäkymiltäsi. Kukaan ei pysty tunteen yksisuuntaisesti ja sä oot lykännyt oman kaistasi tukkoon. Se tekee susta joko vanhanpiian tai sitten pistää sut rakkaudettomaan hyötysuhteeseen. Vika ei ole miehissä sukupuolena (vaikka toki ukkeleissakin on varsinaisia mätämunia liikaakin) vaan omassa fundamentalistisessa suhtautumisessasi.
Tosin, päätellen siitä mitä kerrot sun lähipiirissäsi ei ole koskaan ollut vakaita hyviä miehiä missään roolissa etenkään romanttisessa mielessä - ei äidillesi eikä sulle - joten ellei ole koskaan omin silmin nähnyt niin vaikeahan se on uskoa. Sikäli siis asenteesi on jollain tapaa ymmärrettävä.
suurin osa miehistä on täysin tunteettomia ja ajattelee vain itseään. Mä en ole koskaan tavannut muunlaista, joten en tiedä olenko oikeassa, kun en heidän olemassaoloonsa usko, mutta sen tiedän, että mä en ainakaan sitten ole sen tyyppinen, joka heitä vetäisi puoleensa. Mä olen kyllä muutenkin luuserimagneetti, joten saattaa liittyä samaan ilmiöön. Mä en ole koskaan elämässäni nähnyt miestä, joka tuntisi rakkautta, joten jos vajaassa 29:ssä vuodessa ei ole yhtään edes nähnyt, niin aika skeptiseksihän siitä tulee.
Minä kyllä pystyn tuntemaan yksisuuntaisestikin(niin kuin kaikki naiset) ja tunsin erittäin vahvasti kaikkia poikaystäviäni kohtaan. He vain eivät tunteneet mitään minua kohtaan. Senkin jälkeen olen ollut vahvasti ihastunut ja nytkin elämässäni on joku, jonka vältteleminen alkaa jo käydä työstä, etten menisi rakastumaan häneen.
"Myönnät varmaan itsekin, että suurin osa miehistä on täysin tunteettomia ja ajattelee vain itseään."
En tiedä kuin yhden miehen sielunelämästä; omastani. Muiden puolesta en pysty puhumaan.
"Minä kyllä pystyn tuntemaan yksisuuntaisestikin(niin kuin kaikki naiset) ja tunsin erittäin vahvasti kaikkia poikaystäviäni kohtaan. He vain eivät tunteneet mitään minua kohtaan."
Ootko sä soveltanut sitä kaavaa että "Mitään ei näytetä" noita kohtaan?
Vähän kuin kioskilla olisi ja juttelis myyjän kanssa muttei tilaa mitään eikä anna mitään arvokasta vastineeksi ... :)
Jos oot soveltanut kaavaasi niin minua ei yllätä ettet ole kokenut rakkausfiiliksiä. Luultavasti osa poikakavereistasi on vaan odotellut että milloin sä näytät jotain välittämisen merkkejä että uskaltaa itse tulla kuorestaan esiin kun vaikutat niin pirun kylmältä.
jonkun noin vahvasti välttelyn kohteeksi, niin silloinhan ajattelet sitä koko ajan, ja se taas johtaa entistä vahvempaan ihastumiseen.
Pirullinen oravanpyörä.
numero ykköselle kerroin ihan suoraan, mitä tunnen. Numero kakkosen kanssa olin jo huomattavasti varautuneempi, mutta kerroin kuitenkin. Numero kolmoselle en onneksi ehtinyt kertoa, kun löysin hänet sängystä paikallisen hyvin "anteliaan" naikkosen kanssa. Numero nelosen kohdalla tajusin jo pitää suuni kiinni, mutta en siltikään kestänyt olla pelkkä pillu, kun kuitenkin tiesin, että minä tykkään ja hän ei. Sen jälkeen jo tiesin, ettei miehiltä voi saada niitä asioita, joita haluan, enkä enää jaksaisi itsekään sitä työmäärää, minkä suhde aiheuttaa ja sen jälkeen olen suurimmaksi osaksi ollut tyytyväinen vanhapiika. Harmi vain, että adoptio on sinkulle käytännössä mahdotonta.
Enpä tiedä... Mä yritän soveltaa sitä miesten kuuluisaa poissa silmistä, poissa mielestä. :)
Mun ensisijainen motiivi on varmistaa, ettei se mies saa koskaan tietää, joten jos joudun maksamaan siitä tunteiden syvenemisellä, niin se on sen arvoista. Kyllä ne sitten jonain päivänä ohi menee, ainakin toivottavasti.
Sä oot valkannut noi äijät?
ihastuin heihin. Sehän se on naisten suurin heikkous. Ihan tavallisia miehiähän he olivat/ovat, mutta kun valitettavasti se, että joku on tavallinen mies ei ole naiselle mikään kauhean hyvä juttu. :( Kuten olen täällä ennenkin kertoillut, niin typeryydessäni kuvittelin, että miehet on ihan niin kuin naisetkin... Joo, olen kyllä kasvanut aikuiseksi sen jälkeen. :D
Mun onnekseni asuin tässä välillä poissa Suomesta, niin kynnys ihastumiseen nousi aika valtavasti, mutta en silti ihan immuuniksi ole vielä onnistunut tulemaan. Ehkä jonain päivänä kuitenkin.
Kerroppa se.
kun on riittävän kauan poissa näkyvistä, se on totta.
Miksi rankaiset itseäsi tuolla tavoin? Etkö tosissasi usko muutaman huonon kokemuksen jälkeen, että on olemassa ihan kohtuullisen hyviäkin miehiä, jotka jopa näyttävät tunteensa? Siis muitakin kuin kukkomies.
mukavilta, tai niin luulin. Oli paljon puhumista ja ajatukset osui yksiin. Joihinkin ihmisiin vain ihastuu, ei sitä voi valita. Ei ne mitään pelimiehiä olleet, jos sitä oletat. Ihan tavallisia suomalaisia miehiä.
Mä luulen vaan että sä oot ottanut jotain pöntönpohjimmaisia.
Mä en rankaise itseäni vaan suojelen! On varmasti ihan kohtuullisen hyviä miehiä, mutta en usko että miehillä on romanttisia tunteita (monella miehellä ei ole tunteita ollenkaan ja äärimmäisen harva mies pystyy uskollisuuteen) ja parisuhde on kuitenkin sen verran rankkaa työtä naiselle, ettei kohtuullisen hyvä mies ole riittävä korvaus kaikesta siitä, jos nyt noin raadollisesti voi sanoa.
Ehkä mä olen itsekäs, mutta miksi mun pitäisi tehdä kaikkeni jonkun eteen ja rakastaa ja välittää, jos en saa siitä mitään muuta itselleni kuin surua ja tuskaa? Tiedän jo, miten kurjalta se tuntuu.
näin langanpäästä enempää keventää.
Sen tähän nyt vois laittaa että esim. minä en ole pettänyt koskaan.
Romanttisista tunteista sen verran että olen elämässäni rakastunut yhden ainoan kerran. Nyt olen leskenä elänyt viimeiset viisi vuotta, eikä sitä toista rakkautta ole tullut. Taisi olla niin että minun osani oli siinä. Oli elämäni ensimmäinen nainen ja sitä hyvää kesti vain neljä vuotta.
näkyneet muillekin kelpaavan mun jälkeen. Eksä kolmonen pettää nykyisin vaimoaan ja eksä ykkönen yritti vonkata multa juuri muutama kuukausi sitten kun törmättiin, vaikka parisuhteessa on hänkin. Mutta nuohan on ihan tavallisia tarinoita, valitettavasti. Ei heissä mitään valtavaa vikaa ollut, vaikkei nyt ehkä mitään unelmien poikaystäviä olleetkaan.
Mulla on viisi hyvää kaveria, joiden kanssa on pidetty yhteyttä pidempään. Heistä kaikkia on petetty, yhden mies myönsi avoimesti, ettei ole koskaan välittänytkään, muttei jaksanut olla yksin ja mun henk.koht suosikki: raskaana kolmatta kertaa olevan kaverin mies sanoi: en koskaan halunnut sun kanssasi lapsia, en koskaan rakastanut sua, mulla on toinen nainen ja minä lähden. Kaverilla on ollut hiukan kurja olo viime aikoina.
Ymmärtänet, ettei mulla ole kovin hyvä kuva miehistä. :/
että menetit vaimosi. Minäkin olen menettänyt jonkun hyvin tärkeän henkilön, joten voin edes osittain kuvitella, miltä susta tuntuu.
Aika suuri osa miehistä kuitenkin pettää ja minä en ole niin hyvä sängyssä, ettei minua petettäisi. Kuten olen saanut kokea, vaikka olen aina todella yrittänyt parhaani.
Jos kerran on olemassa miehiä jotka osaa rakastaa(ja en ole vakuuttunut, että olisi; suurin osa joka tapauksessa ei osaa), niin minä en kai sitten ole sitä tyyppiä, josta välitettäisiin.
Enkä muutenkaan jaksaisi enää sitä teatteria, mitä miesten miellyttäminen vaatii. Mä en ole koskaan ymmärtänyt mitä kukaan nainen saa suhteesta, paitsi tietysti kohteen tunteilleen ja jonkun jota hoivata.
pikkuinen.
Oikeassa rakkaudessa ei ole kyse mistään sänkytempuista tai miellyttämisestä. Toivottavasti sinäkin saat sen vielä joskus kokea.
Taisinkin jo mainita että ei sulla taida olla hyviä kokemuksia miehistä.
Mä en ole koskaan pettänyt ketään vaikka mitä pirullisimpiin solmuihin ajanut elämäni olenkin. Olen rakastanut - tietenkin vääriä naisia - ja kokenut oman osani pettymyksistä naisten suhteen.
Jos sun kaltaisia naisia on enemmänkin niin eihän kukaan koskaan usko että mun tunne-elämäni voi olla hyvinkin todellista naista kohtaan ja sekin tulisi siis huomioida. No... ehkäpä tää yksi on sitten poikkeus, ainakin hyvältä vaikuttaa... :)
sitten muutu lesboksi vielä vanhoilla päivilläni. :) Mä en usko, että miehiltä on mitään muuta saatavaa kuin mitä mä olen jo "saanut", enkä enää koskaan anna kenenkään särkeä mun sydäntä. Se olisi jo tyhmyyttä.
yötä nyt kuitenkin.
Tuulimyllyjä vastaan ei ole viisasta tapella.
...jos olet tosissasi ja sun käsitys rakkaudesta on sama kun mun, niin taidat olla suurempi harvinaisuus kuin käsitätkään. :) Ja vaikka se olisikin vain sitä miesten "rakkautta", niin sekin on harvinaista.
Tosin mun kannalta olisi parempi, ettei olisi yhtään poikkeusta, koska jos on, niin silloinhan muutama harva nainen saa jotain, mistä me muut voidaan vain unelmoida. Toisaalta elämä on paljon helpompaa ilman sitä parisuhteen tuomaa stressiä ja ahdistusta. No, kuka muka väitti, että elämä olisi reilua. :)
Miksipä ei? Loppujen lopuksi osapuolten intressit hakeutua suhteeseen ovat toisarvoiset, jos vain lopputulos on toivotunlainen ja toimiva.
Lojaalisuus, luottamus ja keskinäinen kunnioitus ovat elintärkeitä toimivalle parisuhteelle, rakkaus ei. Tämä vastannee kysymyksiisi.
juu. Sitä vaan kuvittelee, että olis rakkauttakin.
Kuvitelmaa. Yli puolet maailman väestöstä ei edes tunnista romanttisen rakkauden tunnetta tai käsitettä. Eivät ainakaan samalla tavoin kuin me länsimaalaiset.
muita kulttuureita mukaan. Mulle riittä tsemppaaminen suomalaisen miehen kanssa, jos semmosta löytyy.
että jos (romanttinen) rakkaus olisi sisältä kumpuava tunne enemmän kuin ulkoa päin luotu kuvitelma, se tunnistettaisiin kaikkialla maailmassa, kaikissa kulttuureissa.
tilanteessa olisin valmis seksisuhteeseen, mutta en alkaisi leikkiä sellaisen kanssa kotia.