-
HS - Tiede & Luonto 14. 10. 2008 (D 1)
AIVOITUKSIA
Pertti Töttö: Huippubiologin takinkääntö
Kerron tiedeuutisen, jota ei ole kerrottu. Se on jäänyt kertomatta varmaankin siksi, että tiedeuutiset koskevat yleensä empiirisen tutkimuksen löytämiä uusia ilmiöitä. (- -)
Sosiolobiologiaa matkaansaattaessaan [1975] Wilson ajatteli, että luonnonvalinta tapahtuu sekä geeenien että yksilöiden, mutta ei ryhmien tasolla. Tässä hän nyt [2007] myöntää olleensa väärässä. Myös ryhmävalinta on olemassa. (- -)
_________
Professori Töttö esittelee taas kiintoisan aiheen. On täysin kulturellien kriitikkojen omaa naiviutta, jos Wilsonin ajatukset on tulkittu niin, että kyseessä olisi geneettinen determinismi. No, toisaalta sosiologeilta voi odottaa mitä vaan! - Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa lainaukseni viimeinen "tasolla"-kappale?
.
HS - Tiede & Luonto 14. 10. 2008 (D 1)
AIVOITUKSIA
Pertti Töttö: Huippubiologin takinkääntö
Kerron tiedeuutisen, jota ei ole kerrottu. Se on jäänyt kertomatta varmaankin siksi, että tiedeuutiset koskevat yleensä empiirisen tutkimuksen löytämiä uusia ilmiöitä. (- -)
Sosiolobiologiaa matkaansaattaessaan [1975] Wilson ajatteli, että luonnonvalinta tapahtuu sekä geeenien että yksilöiden, mutta ei ryhmien tasolla. Tässä hän nyt [2007] myöntää olleensa väärässä. Myös ryhmävalinta on olemassa. (- -)
_________
Professori Töttö esittelee taas kiintoisan aiheen. On täysin kulturellien kriitikkojen omaa naiviutta, jos Wilsonin ajatukset on tulkittu niin, että kyseessä olisi geneettinen determinismi. No, toisaalta sosiologeilta voi odottaa mitä vaan! - Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa lainaukseni viimeinen "tasolla"-kappale?
.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Koetan selittää jotenkin lyhyesti, mutta ymmärrettävästi, mistä tässä Wilsonin "takinkäännössä" on kyse. Varoitus, että voi kuulostaa evoluutiobiologiaa tuntemattoman korvin lähinnä käsitteiden kanssa pelailulta.
Ydinkysymys: sosiaalisuuden evoluutio. Kuinka on voinut kehittyä (näennäisen) epäitsekästä käytöstä?
Peruslähtökohta - ennenkuin kuin on kehittynyt ryhmässä lisääntymistä ja lisääntymistyönjakoa (kuten esim. aitososiaalisillä hyönteisillä) on matemaattisesti selviö, että yksilö, joka luopuu omasta lisääntymisestään (edes osittain) toisten kustannuksella, häviää - sen altruismiin ajavat geenit katoavat populaatiosta. Eli altruismia ei voi syntyä, jos altruismigeenit eivät itse myös pääse leviämään - eli yksilön pitää saada HENKILÖKOHTAISTA hyötyä uhrauksestaan - tämä onnistuu siten, että se, luopuessaan lisääntymisestään, auttaa sukulaistaan lisääntymään. Näin ollen esim. jos se auttaa sisartaan lisääntymään, se saa sukulaisuuskertoimen mukaisen hyödyn 0,5 jokaisesta sisaren jälkeläisestä. Näin altruismigeeni voi lisääntyä populaatiossa ja voi kehittyä sosiaalisia lajeja. Tämä on sukulaisvalinnan teoria hyvin, hyvin karkeasti. Eli oikeastaan ei olisi todellista altruismia - vain suoraa ja epäsuoraa kelpoisuutta, ja sopivien ekologisten olojen sattuessa näistä seuraisi, että saa paremman tuoton itselleen, kun satsaa yhdessä lisääntymiseen sen sijaan, että lisääntyisi yksin.
Ryhmävalinta taas väittää, että yksilö voi ihan hyvin auttaa ilman suoraa hyötyä, jos pitkällä aikavälillä etu sen epäitsekkyydestä tulee ryhmälle. Ryhmä (populaatio, laji, pesä - mille tasolle nyt haluaa tämän asettaa) pärjää paremmin ja näin pitäisi sosiaalisuuden kehittyä.
Tämä on ryhmävalintateoria.
Ryhmävalinnan ongelman ydin - valintapaineet eri suuntaiset: yksilötasolla ei kannata olla altruisti,ryhmätasolla kannattaa. Voiko sosiaalisuus kehittyä näin?
Bioloogikon näkemys: ei voi. Levitäkseen geeni tarvitsee kantajia - jos sen kantajat eivät levitä geeniään edes epäsuorasti tai levittävät sitä tehottomammain kuin muut, geeni katoaa. Altruismi ei voi kehittyä ryhmätason (=ryhmien välisen) valinnan seurauksena, koska ryhmän sisällä altruistit eivät pärjää.
Eli Wilson puhuu höpöjä.
-
Kiitos selvityksestä! Yhdyn sinuun!
Pääosin ihmisen henkisen kehityksen pohjalta on kehittynyt sosiaalisuus, joka (regressiotiloissa, kriiseissä, sodissa ym.) falskaa. Toisinaan se kuitenkin "kestää" yllävän hyvin, esimerkiksi sodissa toveruutena sekä äidin ja lapsen välisissä suhteissa.
'
Jos en lisäänny, niin eihän minua ole. Tai minun geenejä minun jälkeeni. Mutta en voi myöskään lisääntyä kokonaisena, vain puoliksi. En ole kaksineuvoinen siis. Näin pikkuhiljaa aina vaan puolitun. Mutta en lakkaa kokonaan olemasta. Ainoastaan pienenen.
Sosiaalisuuttani kasvattaa jälkeläisteni kasvatus, koska sehän nyt on eniten sosiaalista, mitä voi olla.
-
"Sosiaalisuuttani kasvattaa jälkeläisteni kasvatus, koska sehän nyt on eniten sosiaalista, mitä voi olla."
...mutta se ei ole "suoraan" geeneissä.
Niin ole väittänytkään. Vai väitinkö?
Mutta onko käyttäytyminen tai tunne-elämägeeni? Tai sosiaalinen geenistö?
On ryhmäkukkia ja pieniä kukkia ja monivuotisia ja puuvartisia jne. Mikä on ryhmäkukan tarkoitus?
Entä ikävän karkoitus?
Nyt särkee hampi. On kipeä. Ja selkä. Ei jaksa kinata. Kipuilla vaan.
'
Fyysinen side muuttuu evoluution mukaisesti sosiaaliseksi siteeksi. (ja taloudelliseksi, mutta ihan toinen juttu se)
Eikös se ole altruismia puhtaimmillaan ikäänkuin oman ryhmän puolesta?
Boyd ja Richerson ovat puolustaneet ryhmävalintaa. Darwin korosti, että adaptaatiolla luonnonvalinnan kautta on kolme ehtoa. On oltava (1) "kamppailua olemassaolosta" siten, että kaikki eivät selviä ja saa jälkeläisiä; (2) muuntelua siten, että jotkut "tyypit" jatkavat sukuaan muita todennäköisemmin ja (3) muuntelun on oltava periytyvää siten, että selviytyjien jälkeläiset muistuttavat vanhempiaan. Vaikka Darwin enimmäkseen sovelsikin periaatteitaan yksilöihin, niitä voi Boydin ja Richersonin mukaan koettaa sovittaa mihin tahansa "olioihin".
Vervettiapina*ryhmät*, esimerkiksi, kilpailevat keskenään (kohta 1 Darwinin listassa), ja niiden välillä on eroja kyvyssä selviytyä ja kasvaa (kohta 2 Darwinin listassa). Ongelmaksi muodostuu, että ryhmien väliset sopeutuneisuuserot eivät periydy merkittävässä määrin.
Eläimillä, jotka sopeutuvat ympäristöönsä nopean kulttuurisen adaptaation kautta – kuten ihmisellä ja ihmisen esi-isillä – täyttyy Darwinin listasta myös kolmas edellytys evoluutiolle valinnan kautta. Ihmisryhmien (ja ihmisen esi-isien ryhmien) käyttäytymismallien välillä on suuria eroja, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle (oppimisprosessien kautta). Tällöin menestykselliset käyttäytymismallit asettavat tietyt ryhmät etulyöntiasemaan tavalla, joka säilyy sukupolvien yli, ja syntyy kulttuurievoluutiota (joka ei tietenkään ole sama kuin epäitsekkyyden evoluutio).
Kulttuurievoluution luomassa tilanteessa epäitsekkyys olisi *ehkä* voinut tulla kannattamaan vaikka sen kautta, että kun oman perimän eteenpäinmeno on joka tapauksessa suuressa määrin kiinni oman ryhmän (ja sen kulttuurin) menestyksestä, niin luonnonvalintakin olisi sitten tullut suosimaan oman ryhmän edistäjiä, ja ollut epäsuotuisampi vapaamatkustajille. Jotain tällaista oletan Boydin ja Richersonin tarkoittavan.
En tiedä, jos itsekään oikeasti uskon edellä sanotun todenperäisyyteen, mutta voisi huomauttaa, että *kommunikaation evoluutio* on taas oma, erillinen kysymyksensä (niin ainakin luulen), jonka kautta olisi myös saattanut syntyä tilanteita, joissa luonnonvalinta olisi yhtäkkiä suosinut epäitsekästä. On kai olemassa paljon "paikallisia" win-win tilanteita, joissa toisen auttaminen kannattaa? Silloin luonnonvalinta olisi suosinut *niissä tilanteissa* epäitsekkäitä. Jotenkin se olisi sitten voinut päästä laajenemaan.
Käsittääkseni useimmat biologit eivät usko ryhmävalintaan. Toisaalta, on ilmiselvää, että epäitsekkyyttä *on*. Sille ei vain ole evoluutioselitystä.
ryhmä- ja yksilötasolla tapahtuvan valinnan merkitys sosiaalisuuden evoluutiossa on nimenomaan sen alussa. Kun sosiaalisuutta on kehittynyt jo, siitä voi sitten kehkeytyä vaikka minkälaisia näennäisesti Wilsonin väitettä tukevia ilmiöitä. Eli tärkeää on tarkastella sitä evolutiivista ajanjaksoa, jossa altruismi ensimmäisenä kehittyy. Minkälaiset olosuhteet voivat suosia sen lisääntymistä populaatiossa?
Itsemurhapommittajien (kamikaze-lentäjät?) teossa on jopa biologisesti järkeä: heidän toimensa voivat parantaa enemmän tai vähemmän kaukaisten sukulaisten elinmahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä - varmastikaan sama lentäjä ei lähtisi tapattamaan itseään vaikka toisen maan sodassa: eli taas taustalta löytyy itsekäs elementti. Täysin altruistista toimintaa on ihmisten maailmasta ja luonnosta aika vaikeaa löytää.
Mulla on kyllä sellainen kuva, että täydellistä altruismia esiintyy hirveän paljon esim. sotien aikana. Että annetaan henki ventovieraan puolesta. Tavallaan, kun sotaleffoissa on sellaisia kohtauksia, joissa ihmisiä kuolee haavoittuneita pelastaessaan, niin nekin melkein on esimerkkejä yrityksistä antaa henki ventovieraan puolesta.
Miksi puhutaan epäitsekkyydestä ja altruismista. Eikö yhtä hyvin voisi puhun ryhmän sisäisestä kurista?
Kuri voi käsitteenä sisältää sekä keppiä että porkkanaa. Jos noudattaa kuria nousee ryhmän sisäisessä asteikossa, jos ei noudata, seuraa joko lsku sosiaalisessa asteikossa tai karkoitus ryhmästä. Ja tämä voi tietysti koskea myös kaikkia sukulaisia.
Ja ryhmän evoluutio voisi tarkoittaa kykyä ylläpitää ryhmän sisäistä kuria.