0-0,5 vuotiaille
0,5-1 vuotiaille
1-2 vuotiaille
2-3 vuotiaille
3-4 vuotiaille
4-5 vuotiaille
5-6 vuotiaille
6-7 vuotiaille
Miksi?
0,5-1 vuotiaille
1-2 vuotiaille
2-3 vuotiaille
3-4 vuotiaille
4-5 vuotiaille
5-6 vuotiaille
6-7 vuotiaille
Miksi?
Paras lastenhoitopaikka
ikäkausittain
12387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mut kolmeen vuoteen saakka äitinsä kans, sen jälkeen vaikka vuos mummolassa jos mahdollista ja sit tavalliseen päivähoitoon ja/tai seurakuntien kerhoihin.
kahteen-kolmeen vuoteen asti isänsä tai äitinsä kanssa. Sen jälkeen perhepäivähoito tai tavallinen. Mulla mies on nyt vuorotteluvapaalla vuoden ja hoitaa meidän vähän yli vuoden ikäistä kullanmurua kotona :)
Täällä pienessä käpykylässä missä asun on todella hyvin järjestetty hoitopaikat ja jotenkin on turvallista viedäkkin lapsi hoitoon kun tunnen henkilökohtaisesti kaikki hoitajat.
koska ite olen huomannut, että ainakin mun muksut alkaa nyt vasta kaivata tosissaan isää ja isän apua, sekä läsnäoloa. Tai, kaipaaminen on väärä sana, mut mä oon sitä mieltä, et isän aika olla lasten kanssa tulee sit aikasintaan kouluiässä.
vähän isän omasta ajatusmaailmasta kiinni :)Me ihmiset suhteissamme toisiin olemme niin erinlaisia, mikä pätee sinuun ei välttämättä päde kaikkiin. Itse olen huomannut saman entisen mieheni kanssa tekemieni lasten kanssa, nyt ovat jo teini-ikäisiä, ihan pieninä ei isä ollut niin tärkeä heille, myöhemmin vasta.
Ja jäi sanomatta, että tietty sen verran 'täytyy' olla muksujen kanssa pienenä tekemisissä, että syntyy side isän ja lasten välille ja samoin pitää pitää huolta siitä, että se ei katkee.
"isän aika olla lasten kanssa tulee sit aikasintaan kouluiässä."
- Aika selkeästi minusta meidän 3-vuotias poika tarvii ajoittain sellaista miehistä äxöniä....verrattuna sit sukulaisten saman ikäisiin tyttöihin. Tietenkin tuon miehisen äxonin voi näin tasa-arvon aikana tarjota se äitikin, mutta harva nainen siitä itse innostuu.
Meinasin täs muutama viikko sit tipahtaa, ku mun vanhempi tyttö, joka on niinku 'täysin' sellanen pinkkiprinsessa, ni kiros mankia ku siitä kastuu vähän väliä tulppa ja ja se pitää ottaa irti ja kuivata, et pitäis ostaa uus tulppa. En tiedä missä se on oppinu ja miten sitä niin on alkanu kiinnostaa, ku sen isäpuoltakaan ei noi asiat niin kiinnosta ja minä en oo kerinny tai ei oo ollu mahdollisuuttakaan käydä asioita läpi.
Meidän kolme vuotias kyllä repee riemusta kun näkee,että isä ajaa pihaan. Se touhuaa isänsä kanssa kaikkea sitä mitä mä en oikein osaa/mikä ei multa niin hyvin luonnistu (riehuu itsensä tainnoksiin, rakentelee kaikenlaista, korjaa rikki menneitä pikku autoja ja vaikka mitä). Niillä nimenomaan on keskenään niitä "äijien touhuja" jo vaikka poika on noinkin pieni.
...kolli joka polkee sitä...
...mankia ja pätee sit siinä samalla noilla mopojutuilla :)
se on siit sällistä kertonutki. Ja toivonmukaan se polkee vaan sitä mankia ja pätee vaan mopojutuilla. :)
kotona täyspäiväisesti kolme vuotiaaksi, sitten aletaan käymään kerhoissa,eli ens vuoden alussa.
Tytön kanssa olen kotona siihen asti kuin tarve vaatii, eli yksilöllisen kehityksen mukaan mennään. Luultavasti 2vuotiaana menee jo osapäivähoitoon, eli on aamupäivät veljen kanssa joko päiväkodissa tai perhepäivähoitajalla (jos saadaan tutulle). Voin sitten opiskella etänä.
Päiväkodissa ne tulee olemaan kunnes siirtyy eskariin, eskarista sitten kouluun ja harrastusten pariin.
0-0,5 vuotiaille
-Kotona äidin kanssa
0,5-1 vuotiaille
-Kotona äidin kanssa
1-2 vuotiaille
-Kotona äidin kanssa
2-3 vuotiaille
-Kotona äidin/isän kanssa
3-4 vuotiaille
-Ertaantumisarjoittelua jossain päiväkerhoissa
4-5 vuotiaille
-Päiväkoti tms ryhmä
5-6 vuotiaille
-Päiväkoti tms ryhmä
6-7 vuotiaille
-Eskaripitoinen ryhmä
Alussa lapsen pitää olla äidin kanssa, jotta siteet yms muodostuu ja lapsi saa olla ihan rauhassa kotonaan. Kun lapsi kasvaa, alkaa kelpaan myös isukki hoitajaksi. Isommalle lapselle onkin jo ensiarvoisen tärkeää päästä päiväkotiin tai vastaavaan ryhmään jotta oppii kunnolla vuorovaikutusta ryhmässä, eikä siitä kasva vinksahtanutta prinssiä tai prinsessaa. Olen nähnyt sellaisia jotka ovat koulunalkuun saakka ollut kotona, ja se oli pahaa katseltavaa kun maailman napa joutuu ekaa kertaan jakaan jotain ja ylipäätänsäkkin ottaan toiset huomioon.
Vaikka intomielinen tasa-arvoilija olenkin, niin siltikään mielestäni isällä ei ole paljoa virkaa vielä lapsen vauvavaiheessa, paitsi jos äiti on kuollut. Lapsen ja isän aika tulee vasta sitten kun lapsi kasvaa isommaksi, ja pystyy ottaan kunnolla osaa.
Minä toimin kuten tuossa, ja minä olin vauvojen kanssa pääasiallisesti. Isän kanssa alkoivat touhuaan ja esim. kalasteleen/sienestään tuossa 4-5 vanhana.