sitä ei voi millään muodoin nähdä, eikä siitä ole mitään todisteita. On vain teorioita ajasta.
Näin on näpyttimet!
Näin on näpyttimet!
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
aikaa on, mutta vain meidän mielestämme.
Aikaa on, mutta sitä ei loppupäässä ole koskaan riittävästi. Alussa sitä kyllä riittää liiankin kanssa.
Ehkä on niin, että aika kuluu jokaisella taivaankappaleella sen mukaan, mitä vauhtia kappale kulkee, mutta koko kokonaisuudella, kaikkeudella ei ole mitään muuta aikaa kuin ikuinen nykyhetki?
Psyykisesti meillä on tietyn pituinen nykyhetki, menneisyys on vain muistoa ja tulevaisuus oletuksia. Oikeasti olemassa on vain nykyhetki.
Siinä mielessä aika on, että jos olisin tullut risteykseen autolla vähän myöhemmin, olisin törmännyt toiseen autoon. Aika on myös kova tosiasia omassa elämässämme.
Miksi pitää "vääntää" ajasta niin havaitsija sidonnaista ?
Eikö jäljet menneistä ajoista riitä todisteeksi
siitä, että se "aika" oli silloin yhtä "tosi",
kuin nykyhetki meille ?
Huomaan kuinka monella tavalla itse kukin ajan olemuksen mieltää, kun ei kukaan taida asiaa
pohjimmiltaan tietää, vai tietääkö ?
Aika on vaikein asia ymmärtää. Jopa avaruuden äärettömyys, rajattomuus on helpompi, vaikka sekin on vaikea.
Tottakai aika on ihmisestä riippumaton, psyykinen aika vaan on myös mielenkiintoinen asia.
On vain suhteellisesti toisiin tapahtumiin eri nopeuksilla tapahtuvia tapahtumia, joista jokainen on peruuttamaton, mennyttä ei enää ole eikä tulevaa vielä ole.
Aika on ilmiönä vain aivojen muistissa, tätä voisi verrata vaikka valon kulkuun avaruudessa, avaruus joka on ikäänkuin maailmankaikkeuden muisti ja aivot, valofotoneissa on säilöttynä merkittävä määrä maailmankaikkeuden tapahtumia, ne jatkavat elämäänsä aivojemme sisäisessä makroavaruudessa, todellisuus on ikäänkuin hajaantunut eri ulottuvuuksiin, valo ja muisti on vain "viivettä" ei aikaa.
Jos havaitset liikettä niin näet myös ajan. Liikettä ei ole ilman aikaa.
Tietysti järki voi seisoa.
-Näin se kävi.-Aika on nykyhetki.-Vai oliko?
Havaitsija minä, nykyhetki, ei muuta, on minulla valokuvakansio josta katson kuvia menneestä, mutta olen itse nykyhetkessä.
Katson tähtitaivaalle näen ikäänkuin valokuvan menneestä, itse kuitenkin olen nykyhetkessä.
Näen tähdenlennon, meenneestä, joka ei tapahtunut nyt siellä, vaan siirtynyt minulle nykyhetkeen näytille tänne. Kaikki oli siis nykyhetkeä, ja vain nykyhetkeä, ei muuta. Ei ihmisellä ole muuta kuin nykyhetki. Mikä on nykyhetki, ajan ohikiitävä ajattomuus, kuitenkin nykyhetkessä kaikki tapahtuu. Olemme nykyhetkessä ilman muuta aikaa. Olemme sidottuja nykyhetkeen, alkaa ahdistaan ajatus, kuljemme aaltona nykyhetkessä.
Kuoleena olemme kovin kauan,"tai emme yhtään", ehkä ahdistus ja aika ei enää kiusaa meitä siellä.
filofi.
Aika on olemassa sokeille koska he eivät näe muutenkaan. Tai voi se olla meille muillekin silloin kun pidämme silmiä kiinni. Ainakin teoriassa.
No ihan oikeasti aika täytyy olla olemassa koska meillä on kelloja. Ja jos sitä ei silti ole niin kelloseppien työllisyyden takaamiseksi se pitäisi tehdä. Aika tarvitaan työllisyyden vuoksi.
Sitäpaitsi kaikki aikapalkkaiset tarvitsevat aikaa koska muuten ei tule palkkaakaan.
Hauska kommentti!
Parodioinee alemmalla olevaa alkuräjähdystä vastustavan yksityisajattelijan itsekehitettyjä "totuuksia" ja niiden "perusteluja".
Taas on maallikko päättänyt rueta filosofiksi näköjään.
Aikahan on määritelmäkysymys. Samoin kuin esimerkiksi pituus tai massa. Et sinä pituutta tai massaa itsessään voi nähdä, mutta "on ne olemassa" sikäli kun ne on määritelty.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sekunti
Siellä on määritelty ajan perusyksikkö, sekunti, SI-järjestelmässä.
En tiedä mitä hait alkuperäisellä kommentillasi mutta et ainakaan ilmaissut itseäsi järkevästi.
En teistä tiedä, mutta minulla ainakin on aikaa. Minulla on historia (no on se teilläkin), minulla on nykyhetki, ja huominenkin tulee varmasti, näen sen tai en. Siis aikako muka jotenkin riippuvainen havaitsijasta, ei sitten ollenkaan.
Jatkuvasti toitotetaan että aika on vain ihmisen luoma määritelmä.
Voi aika parkaa ennen ja ilman ihmistä.
Totta - Aikaa ei voi mitata kuin liikkeiden suhteilla, ei nähdä, jne. Siis mahdottoman vaikea "tapaus" tutkia. Mutta, vilkaiskaapa tieteen historiaa monta muutakin "olematonta" on sittemmin löydetty ja päästy lopulta tutkimaankin.
Ja meidän aikahan on "tietysti" vain moniulotteisen ajan eräs ulottuvuus - Nyt pihakuusi puhuu pehmosia, mut sehän ei satuta.
Kannattaisko siihen kelloon ostaa uusi patteri?
Jos aikaa ei olisi kellokaan ei tikittelisi.
MOT!
Se että kokee huomisen tulevan ja menneisyyden olevan johtuu vain muuttumisesta!
Kaikki olemme muuttuvia osoa maailmankaikkeudessa, emme mitään aikaa.
Aika on pelkkä illuusio, kun heilumme tässä avaruudessa ja fysiikkamme muuttuu, riippuen mitä teemme, mutta muuttuu, niin myös mielemme, mutta sekin on vain pelkkä fyysisten aivojen, fyysinen juttu!
Jos uskot sielun olemassaoloon, sittenkään aikaa ei ole!
Jos minä väitän, että aika on täysin ihmisestä ja hänen määritelmistään riippumatta oikeasti olemassa, mutta en voi sitä "uskottavasti" todistaa.
Ja sinä väität että aika on vain illuusio, mutta et voi sitäkään todistaa.
Jos noin ihmisriippuvaisena pidetään ajan olemusta, niin miten asia ratkaistaisiin, gallupillako - Heh.
Ajan tosi oleminen / olemattomuus, on (ainakin vielä) avoin kysymys. Fysiikassa asiat tapahtuvat aika-avaruudessa, olkoon se aika sitten "ihmisen luoma käsite" tai ei.
Aika on aika mielenkiitoinen juttu asioista joita ei tiedetä, mutta jotka haluttaisiin tietää. Samaan kategoriaan kuuluvia isoja kysymyksiä on toki muitakin.
muita hajuja, kuin pieru? Sillä eikös se ole ainoa haju jonka voi kuulla? Mutta toisaalta sitäkään ei voi nähdä, ellei kyseessä sitten ole varrellinen pieru, eli ns. pyrstöyskähdys!
koirani Rekku söi sen!