Kotikenttäetu jalkapallossa, tai miten vaikuttaa jokapäiväsessä elämässä?
Mietin vain ku huomasin että kotipaikkakunnalla sitä saa iskettyä naisen ku naisen.
Sitte ku tulee tänne opiskelu-paikkakunnalle niin ei taho päästä etes juttusille, tai siis rehellisesti sanoen ei uskalla mennä juttusille.
Se mistä tulen on pikkupaikka. Joten menen sinne sillä asenteella että oon uutta, ihmeellistä ja ennen kaikkia "uusnaama" paikkakunnalla. Ku ajattelen nuin niin aina saa tyvären.
Sitte ku tulen tänne "uudellepaikkakunnalle" niin ei puhettakaan naisista, en etes yritä ku tiiän sen turhaksi.
Syynä taitaa olla huono itsevarmuus tai joku vastaava. Mutta miten sitä sais treenattua?
Auttaisko itseintuitio vai mikä soli?
Tämä maailmahan on just semmonen minkälaisena sen kokee, ja sitäki voi aika rankasti muokata.
Jos jollaki on jonkinäkösiä kokemuksia tai kommentteja mielessä vastaavanlaisista asiosta niin pistäkään tulemaan.
Mietin vain ku huomasin että kotipaikkakunnalla sitä saa iskettyä naisen ku naisen.
Sitte ku tulee tänne opiskelu-paikkakunnalle niin ei taho päästä etes juttusille, tai siis rehellisesti sanoen ei uskalla mennä juttusille.
Se mistä tulen on pikkupaikka. Joten menen sinne sillä asenteella että oon uutta, ihmeellistä ja ennen kaikkia "uusnaama" paikkakunnalla. Ku ajattelen nuin niin aina saa tyvären.
Sitte ku tulen tänne "uudellepaikkakunnalle" niin ei puhettakaan naisista, en etes yritä ku tiiän sen turhaksi.
Syynä taitaa olla huono itsevarmuus tai joku vastaava. Mutta miten sitä sais treenattua?
Auttaisko itseintuitio vai mikä soli?
Tämä maailmahan on just semmonen minkälaisena sen kokee, ja sitäki voi aika rankasti muokata.
Jos jollaki on jonkinäkösiä kokemuksia tai kommentteja mielessä vastaavanlaisista asiosta niin pistäkään tulemaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kumma juttu, minulla on asia aivan päinvastoin. En uskalla iskeä naista kotipaikkakunnallani, ellen tiedä naista ulkopaikkakuntalaiseksi. Kaupungissa on mielestäni luontevampaa esim. pyytää tanssimaan. ”Uutena naamana” kaupungissa on helppo olla, sillä suuren asukasmäärän ansiosta voi olla ”kasvoton”. Uusia ei niinkään tunnisteta, saati vieroksuta. Pieneen kylään muutettaessa tai siellä käytäessä uutta katsotaan pitkin hampain päästä varpaisiin. Joskus jopa nautin siitä, pukeudun provokatiivisesti, mutta olen mahdollisimman kohtelias ja ustävällinen, vaikka paskaa tulisi säkkikaupalla niskaan.
Kavereilla on kans nuin päin.
Mutta miksi mulla toisinpäin, perkele.
Viime keskiviikkona päätin yrittää täälä isommalla paikkakunnalla sillä periaattella että eihän kukaan tunne minua, ja jos joku menee vikaan niin sillä ei ole väliä ku kukaan ei yksin kertasesti tunne minua.
Sain ku sainki kontaktin tyväreen, ihmeiden aika ei ole ohi.
>Joskus jopa nautin siitä, pukeudun
>provokatiivisesti, mutta olen mahdollisimman
>kohtelias ja ustävällinen, vaikka paskaa tulisi
>säkkikaupalla niskaan.
Repesin! Teen TÄYSIN samallalailla. heh heh, koulussa varsinki tuo on välissä varsin hauskaa.
Pari kertaa baarissa on tultu kysymään että oisko mulla myyä mitään miestä vahvempaa(?) ja apteekissa luultiin huumeitten käyttäjäksi ku kävin hakemassa nuuska-ruiskun.
Monesti puhumalla (lue:ällyttämällä) selviää pahastakin tilanteesta:
Kerran itseäni puolet kookkaampi tyyppi tuli uhkailemaan, ja minä siihen (ei ehkä sanatarkasti noin, mutta sinnepäin):
(En siis todellakaan aineita käytä, mutta noita tarinoita on hauska kertoa, ja siitä seuraavia reaktioita mukava katsella.)
-Sori, en halua olla vaivaksi, mut olisko sulla hepoa? Meinaan essoa mulla kyllä olis, vaihdetaanko?
(tyypillä ei ollut mitään)
-No hei, sun täytyy kokeilla(rupesin taskuja kaivelemaan)
-Eiei, en mä ota
-Ota nyt vaan.
(kyseli miten vaikuttaa)
Rupesin sitten taivaalle katselemaan silmät pyöreinä ja sopersin jotain käsittämätöntä
-Ei, en mä halua
Rupesin haittavaikutuksista selittämään ja kerroin päässeeni vasta vankilasta, kun olin aineissani puukottanut jotakuta. (oltiin ilosaaren leirintäalueella, jossa oli edellisiltana poltettu teltta)
-Tiäksä siitä teltasta, joka paloi? Ne tyypit yritti pummata multa tupakkaa, ja mulla kilahti. Mut älä kerro kellekään.
kaikki meni läpi(johtuisiko humalasta) ja tyyppi taputteli loppujen lopuksi olalle, kannusti lopettamaan aineiden käytön.
On välillä hienoa olla tuntematon. Ei ole edes morkkis, vaikka olisi jotain humalapäissään toheltanutkin. Olen huomannut, että kaupungeissa ollaan huomattavasti ennakkoluulottomampia ihmisiä kohtaan. Omalle kylälle tulee joskus naurettua, kun ihmiset minustakin kaikenlaista puhuvat. Diilaan kuulemma huumeita ja olen saatananpalvoja (pitkä tukka ja nahkarotsi) :)
Turha noita juoruja yrittää kitkeä, on mukava antaa ihmisten miettiä, mikä on totta. Joskus laitan itse juorun liikkeelle, ja odotan, kunnes joku kertoo sen minulle. Katson, kuinka kauan aikaa menee, ja millä tavalla juoru on muuttunut kulkiessaan eteenpäin:) Kivasti ne muuttuu aina.
Niin ja on minultakin tultu aineita kyselemään useampaan kertaan. Sitten ihmettelevät, kun sanon etten käytä.