Oletko kohdannut sielunkumppaniasi?
Uskotteko sielunkumppanuuteen
Edward Sissor
13739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
aika vahvastikin. Ja kyllä uskon, että olen kohdannut. Uskon myös, että heitä voi olla kolme eri tasoista ihmisen elämässä. Kuitenkaan harvat vain kohtaavat elinaikanaan korkeintaan kuin yhden heistä. Kaikki eivät yhtä ainoatakaan.
mitä tarkoitat kolmella eri tasoisella?
vastaus, siinä tarkennus.:)
jo ennemmin, et en tiedä, mut vahva epäilys on, et olen kohdannut. Mut, ei se ny mun maata käytännössä mitenkään mullista, et onko se sielunkumppani vai ei, yks puheenaihe muiden joukossa.
Minä käsitän sielunkumppanuuden syvänä ystävyytenä, rakkautena ja jonkinlaisena samankaltaisuutena ja yhteisyyden tunteena. Uskon että sellaista on olemassa, mutta uskon myös että se voi olla aika- ja paikkasidonnaista. Kaksi samantyylisessä elämäntilanteessa olevaa tuntee vahvaa yhteenkuuluvuudentunnetta - sielunkumppanuutta.
Olen kohdannut sielunkumppanin kerran. Meistä tuli pariskunta. Nyttemmin olemme eronneet. "Kasvoimme erillemme", jos tuota kamalan kulunutta ilmausta voi käyttää.
Hyvä parisuhde ei mielestäni vaadi sielunkumppanuutta, päinvastoin se voi olla jopa tuhoisaa, riippuen siitä mikä tämä yhdistävä tekijä, ajatus tai aate on.
Miten voi olla sielunkumppani, jos kasvaa erilleen.
Sielunkumppanuuteen ei ehkä liity rakkaus ja intohimo niin voimakkaasti, kuin normaaliin rakkaussuhteeseen, vaan se yhteenkuuluvuuden tunne ja tunne, että on tuntenut toisen koko ikänsä.
Siksi sielunkumppanuuden pitäisi kestää eliniän, jos on oikea sielunkumppani.
Itse haluan mielummin kunnon rakkaussuhteen, kuin sielunkumppanuuden.
Minä käsitän sielunkumppanuuden tuolla tavoin kun sen edellisessä viestissäni kuvasin.
Tunsin vahvaa sielunkumppanuutta entistä miestäni kohtaan; tuntui ettei kukaan ymmärrä minua niin kuin hän. Me oltiin tosi nuoria kun tavattiin. Ihmiset muuttuvat, ja me muututtiin niin ettemme voineet enää elää yhdessä. Yritettiin kyllä. Olen samaa mieltä; sielunkumppanuus ei tarkoita romanttista rakkautta ja intohimoa. Mutta sielunkumppanit voivat olla myös rakastavaiset.
Periaatteessa uskon kyllä. En kyllä ole vaivannut päätäni asialla niin paljoa, jotta olisin tehnyt itselleni vesiselväksi mitä ihan just täsmälleen tarkoitan sielunkumppanuudella.
Ja... jotenkin toivon etten olisi tavannut.
mutta uskon, että jokaiselle meistä sielunkumppaneita löytyy enemmän kuin yksi. Jotkut ei kuitenkaan välttämättä törmää yhteenkään.
korkeintaan hetkellisiin samansuuntaisuuksiin elämänpolulla, niin kuin tuo katarzyna (tjsp.) kirjoitti.
Ihmiset muuttuu läpi elämän.
Jokainen ihminen on yksilö ja silloin kahta samanlaista ei voi missään asiassa olla.
Entisen avovaimoni kanssa ajattelimme olevamme sielunkumppaneita. Jep, olimme ajatusmaailmoiltamme samanlaisia. Edellisen johdosta jännite hiipui ja meistä tuli kuin sisko ja sen veli. Loppui intohimo ja tuli ero. Ystävyys säilyi ja ehkei koskaan olisi muuta pitänyt viritelläkään.
Että mitäkö mieltä olen sielunkumppanuudesta? Kannattaako sitä tavoitella?
Jollain tasolla edelleen uskon.
En ole kohdannut.
"En ole kohdannut."
kai...