En ole ollut tekemisissä psykolgin tai terapeutin kanssa, mistä hänen kanssaan oikeen juttelee? kertokaa kaikki kokeneet, miten psykologi auttaa unohtamaan kaikki pahat kokemukset ja tuntemukset? miten toimitaan, jos masennusta tai jotain muuta henkistä pahaa oloa ei saada millään aisoihin edes psykologin avulla?
Psykologilla?
BeautifulMind
9796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sää kerrot kaikki pahat asias sille ja se heittää jonkun turvallisen tai tasapainottavan kommentin; pelokkaille turvallisuutta antavan, surullisille lohduttavan, vihaisille rauhoittavan jne.
Ei se psykka mitään siinä varsinaisesti auta, suurin helpotus sulle tulee kun pääset vuodattamaan kaiken varastoimas paskas jollekkin. Ne psykat on vaan treenanneita kuuntelijoita, jollaisia on muuallakin, tosin harvemmassa. Se sen antama kommentti murenee heti, kun joudut taas ahdistavaan tilanteeseen. Sitten pitää vaan taas käydä kertomassa se jollekkin uudestaan... niin se vaan menee.
Omien hankalien asioiden unohtaminen ja niiden psykologinen "käsittely" on minun ymmärtääkseni sitä, että niitä ei aluksi terapeuttisessa keskustelussa (kuten esim. psykologin vastaanotolla) pyritä unohtamaan. Vaan aivan päin vastoin. Hankalia kokemuksia pyritään muistelemaan ja tuomaan aktiivisesti keskustelujen kohteeksi sekä tarkastelemaan niitä monesta eri näkökulmasta. Kaikkea ei käsitellä yhtäaikaa ja terapiassa hankalista asioista puhumista voidaan toki säädellä siten, ettei ahdistus käy sietämättömäksi. Terapeutti on kumppani joka sietää sinun kanssasi oireiden ja elämän ahdistavuutta. Terapiaprosessi itsessään "muuttaa" kokemuksia. Kokemuksethan sinänsä eivät tietenkään häviä minnekään, mutta terapeuttisessa keskustelussa suhde menneisiin tapahtumiin muuttuu, niiden tunnepitoisuus lievenee ja ihminen kykenee jättämään ne taakseen menneisyyteensä liittyvinä tapahtumina.
Tuo olikin ihan uutta, ainakin minulle.
Kuullostaa varsin näppärältä. Pitäisköhän ruveta psykaksi?
opiskelet ensin yliopistossa sen 6-7 vuotta ja sen jälkeen hankit psykoterapeutin pätevyyden (3-4 vuotta sisältäen myös oman, kolmisen vuotta kestävän psykoterapian tiheydellä kaksi kertaa viikossa) ja saat terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen laillistuksen toimimaan ihan oikeana psykoterapeuttina. Kela edellyttää vielä noin 50 yksilötyönohjauskertaa valmistumisen jälkeen, ennen kuin maksavat yksityisistä hoidoistasi. Onnea matkaan.
Pantse
Psykologia on luonnonlahjakkuus,eli ihmismielen
ymmärtäminen "suomeksi".koulua voi käydä kuin montavuotta tahansa, eikä siitä holimatta tule kunnon ihmisten auttajaa.Se on todella vaativa ammatti,hoidettavaa täytyy todella kuunella tarkkaan ja inhimillisesti ymmärtää hänen tarpeet,toiminnot ym.ei ole laisinkaan yksiseliteinen virka.Meitä ihmisiä on niin moni-mielisiä,että täytyy pystyä kartoittaan hyvin tarkoin missä mennään,ensinäkin kaikkia ihmisiä täytyy kunnioittaa,olkoon he missä yhteiskuntaluokassa tahansa,jokainen potilas tulee ottaa kuin rakkaana ystävänä vastaan.Silloin saavutamme ehkä hyviäkin tuloksia
No puhu psykiatrille kaiken mitä sua vaivaa ja yritä vapauttaa mielesi älä jännitä tai älä stressaa muuten et pysty selviämään ongelmistasi,no mä en oo kyllä ollu psykiatrilla, mutta mä tiään minkälaista se on, mutta yrittäkään selvittää psykiatrin kanssa kaikki mahdolliset asiat mikä vaivaa sua!!!!
Mä kävin psykologila 3-4 vuotta kausittain.
Mun kohdalla psykologi ei "saanut unohtamaan pahoja asioita", vaan pikemminkin auttoi käymään niitä läpi. Tätä kautta minun oli helpompi ymmärtää, miksi käyttäydyn tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla, ja mistä esim. jotkin luonnevialta tuntuvat "mielenhäiriöt" johtuvat.
Mulla psykologi on aina osannut auttaa, mutta kai sitä tarpeen vaatiessa passitetaan psykiatrille, ja sietä voi sitten saada jonkun pilleripurkin.
>kertokaa kaikki kokeneet, miten psykologi auttaa unohtamaan kaikki pahat kokemukset ja tuntemukset?
Ne projisoidaan yhteen pisteeseen, esimerkiksi tapahtumaan menneisyydessäsi. Se voi olla todellinen tai sinulle kehittyy nk. valemuisto terapian aikana. Ideana on, että muuttamalla käsitystäsi sinun omasta historiastasi/sinusta itsestäsi sinua voidaan auttaa, jos voidaan. Kyseessä on siis eräälainen suggestio.
Päinvastaistahan tapahtuu luonnostaan, eli esimerkiksi lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö voi alkaa vaivata aikuisuudessa, kun ihminen oppii, ettei tapahtunut ollut yhteisön normien mukaista. Ihmisen käsitys omasta itsestään on tuolloin muuttunut huonompaan suuntaan.
Huono terapeutti suggeroi asiakkaan uskomaan, että terapiasta on ollut jotain selittämätöntä hyötyä, vaikka niin ei olekaan ollut. Tätä näkee luvattoman usein. Se on valitettavasti mahdollista, koska psykologit(kin) ovat sulkeutunut ammattikunta, jolla ei ole edes sisäistä laatukontrollia työnsä tuloksista.
>miten toimitaan, jos masennusta tai jotain muuta henkistä pahaa oloa ei saada millään aisoihin edes psykologin avulla?
Yritetään löytää sopivat pillerit. Yleensä kannattaa aloittaa psykiatrista, joka arvelee, olisiko psykoterapiasta apua.
Masennushan on usein sekundäärinen oire (seurausta jostain primääristä oireesta). Se voi johtua huonosta persoonallisuudesta, opituista asioista tai elimellisistä syistä. Kun potilas on sairastanut masennusta jonkin aikaa itsekseen niin on hyvin vaikea sanoa, mikä oli syy ja mikä seuraus. Luoja varjelkoon, ettei potilaalla ole useita syitä samanaikaisesti, elimellistä ja persoonallisuuteen liittyvää, koska sitten hoito menee todennäköisesti pieleen.
Masennukselle löytyy ihan biologinen selitys, eli tiettyjen hermoston välittäjäaineiden (serotoniini, noradrenaliini)tuotanto hidastuu. Tähän on siis parasta lääkehoito, jolla välittäjäainetuotantoa pyritään lisäämään. Lääkehoidon lisäksi tulisi olla mahdollisuus keskusteluihin ammattilaisen kanssa, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla psykoterapeutti. Masennukseen liittyy siis elimellisiä tekijöitä, joiden aiheuttajat ovat usein perinnöllisyydestä tai jonkin objektin menetyksestä johtuvia.
Terapioita on sitten niin paljon erilaisia, että on paras jättää ihan oikean ammattilaisen mietittäväksi, mikä niistä on kullekin henkilölle sopivin. Suggestio on yksi psykoanalyyttisen koulukunnan käyttämiä menetelmiä, mutta ei siis se ainut, eikä välttämättä paras vaihtoehto.