Aurinkotuulesta.
Olen varsin seikkaperäisesti selvittänyt niitä mekanismeja ydinalalta, joista ei koskaan julkisesti keskustella IAEA:n sensuroimassa ydinsäteilyn kirjomassa maailmassamme. Esiteltävänä on erään mielestäni kenties keskeisimpiin lukeutuvan salattua salatumman säteilymysteerion esittelyn. Tämä dilemma on yksinkertaistettuna se miten on mahdollista, että vaikka maapallo on tauotta auringon syytämän tappavankorkean säteilykvantituksen alla, säteilyenergia ei siitä huolimatta säteilytä maailmaamme täyteen säteilyvire-energiaansa ja tapa samantien pois?
Olen tätä varsin pitkään ihmetellyt, koska säteilyn sisältämä energiamäärä on aivan käsittämättömän valtava ja tauoton. Lisäksi suojanamme ei ole edes raskaiden kiinteiden atomimassojen suomaa säteilysuojaa. Ja ennen kaikkea hämmästyttävintä on se miksei suojamme puskurointikyky täyty, kuten Malenkan kuorimalli ja termisten ja isomeeristen viretilojen rajalliset ja uusiutumattomat resurssit edellyttäisivät? On toki selvää, että yläilmakehässämme on pakko olla joitain uskomattomilta tuntuvia säteilyn jatkuvan poistamisen systeemeitä, joista IAEA/STUK ei ydintyyliin missään nimessä halua julkisuuteen niitä tuoda. Katsotaanpa siis mitä on löydettävissä.
Aurinkotuulen erikoisuus on se, että sen sisältämä säteilytyyppi on maan päällä harvinaisempaa protonihiukkassäteilyperäistä. Lisättynä ionisoituneilla irtoelektroneilla. Kun protoni osuu maapallon lähistölle se sähköisesti aktiivisena joutuu seuraamaan maan magneettivuoviivoja. Näin se ohjautuu varsin hallittuun ja pitkäjarrutteiseen liikkeeseen lähemmäs auringolta suojassa olevaa napa-aluevyöhykettä. Syntyy siis varsin
varovaisesti energiasyöksykvanttia jarruttava energianpurkureitti. Jatkuva vesihöyryn kulkeutuminen maasta yläilmakehän pilviin synnyttää sinne elintärkeän vapaiden ionisoituneiden elektronien suunnattoman varaston. Kun tuleva positiivisesti varautunut protoni kohtaa negatiivisen elektroniplasmapilven syntyy yhdistyminen ainokaisen elektronin ja yhden protonin vedyksi. Tämä vaihe on eräs keskeinen mekanismi torjua säteilyenergian tuloa maapallolle.
Sananen P. Jauhon Malenkan kuorimallista: "Alin kuorimallin tuntema atomin säteilyn ydinenergiaa sisäänsä ottava energiataso on 1s!" Tämä on se salattu avain koko systeemissä. Mainittu taso on He-4 tritium. 2 neutronia ja 2 protonia ytimessään pitävä aine. Se varastoi 2.96MeV energiallaan säteilyä. Ydin on tuttu myös alfakvanttina. Vety ei sisällä Malenkan mukaan mainittavaa kykyä varastoida pitkäaikaista säteilyvirettä äärimmäisen
yksinkertaiseen ydinrakenteeseensa! Tämä on aivan keskeisin syy siihen miten luonto säteilystään pääsee eroon. Entä elektroni sitten? Yksinkertaisen atomirakenteen äärimmäisen hieno ominaisuus on juuri sen kevytkaliiberisuudessa. Elektronin virittyminen säteilystä synnyttää luonnollisesti suuria määriä kvantittumista. Mutta vedyllä se tarkoittaa
äärimmäisen pienienergistä valenssielektronin säteilemää muutaman eV suuruista vaaratonta valokvantittumista. Näin vain vedylle on suotu tämä poikkeuksellinen kyky hajottaa energisempää säteilyenergiaa varsin vaarattomalla pitkäjaksoisemmalla aaltopituudella. Vaikka vety ionisoisi elektroninsa, edes siitä ei ole haittaa, koska ympärillä ei ole raskaampia
aineita, jotka elektronin siepattuaan K,L,M-kuorikerroksiin röntgenöisivät.
Mitä tälle vedylle sitten matkallaan auringosta poispäin varjoisammalle napa-aluevyöhykkeelle tapahtuu jatkossa? Jo maan päältä voimme nähdä, miten suunnattomat säteilyenergiapommitukset muuttuvat tämän nerokkaan systeemin käsittelyssä elämää suojaavaksi avaruussäteilypuskuvyöhykkeeksi. Tunnemme toiminnan nimellä revontulet. Mainittakoon, että säteilyenergian jo hiipuessa napa-alueen päätä lähestyessä protonisäteilyn intensiivisyys
senkuin kasvaa. Tässä loppuvaiheessaan vetyatomien työ käy kaikkein kiivaimmillaan. Lähetetyt kvantit alkavat alentuvilla radoillaan kohdata myös raskaampia ilmamolekyylirakenteita. Niinpä säteilyenergia alkaa virittämään hapen, typen ja argonin kaltaisten raskaampien atomien kirjoa. Onneksemme vedyn laannuttama massiivinen aurinkotuulen säteilyenergia ei
mainittavasti kykene enää menemään juuri 2 uloimpaa elektronikuorta syvemmälle, vaan synnyttää revontulille ominaisia punaisia, sinisiä ja vihreitä kullekin alkuaineille ominaisia valokvantittumisia säteilyenergiasta vaarattomasti ulkoelektronikuoristaan.
Entä mitä vetyatomille jatkossa tapahtuu napa-alueellaan pudotessaan sateen mukana maahan. Voi kulkeutua vaikka kasvien yhteyttämiskulkuun. Fotosynteesissä kasvi muuttaa saamiaan alkuaineita hiilivedyksi ja näin vapautuneen elektronin se käyttää säteilyn tuottaman elektronivajaiden happiradikaalien elintärkeään antioksidenttituotannon mahdollistamaan
neutralointiin. Tätä elämän synnyttämää kevyttä elektroniylijäämää sitten hyväksikäyttäen auringon haihduttamat vesimolekyylit kykenevät kuljettamaan muassaan irtoelektroneja massiivisesti yläilmakehän korkeuksiin myös suoraan kasveista. Ja satunnaisen E- ja F-kerrosten maailmassa jne. elektroniplasmojen tyhjiön syntyy yhä ylijäävistä elektroneista tämä hengissä pitävä nerokas uudistuva avaruussäteilysuojasysteemimme.
On vaan käymässä niin, että tähän äärimmäisen herkkään ja haavoittuvaan systeemin on tullut ennenkokematoman raju lisäuhka. Koko systeemi on vuosimiljardien kiertonsa aikana vakiinnuttanut elektronien tulon ja poistumisen harsumaisen balanssin. Joka 11v jaksollaan aktivoituva auringon kasvava pilkkutoiminta saa jo systeemin miltei sortumaan balanssistaan.
Tällöin aurinko asettaa sietokyvyn aivan äärirajoilleen. Liian suureksi kasvava aurinkosäteilyn energia saa koko ilmakehämme suojamekanismin miltei tuhoutumaan. Näemme maan päällä tilanteen valtavasti kasvaneena revontulitoimintana, massiivisina mm. sähköviestintävaikeutena. Esim. radiopuhelintoiminta LA-alueilla on ollut poikki kiivaimpina vaiheinaan. Samoin satunnaisten E-kerrosten esiintymistiheyksien synnyttämät poikkeukselliset TV-kanavien näkymiset ja vastaavat erityistilanteet voimistuvat. Yhtä kaikki vapaiden elektronien määrä meitä suojaavissa kerroksissa romahtaakin niin alas, että menee vuosia, ennen kuin avaruussäteilyenergian torjunta toimii niin kuin sen pitää. On huomioitava
myös fakta, että auringon yleinen säteilyaktiviteetti on jatkuvasti noussut jo nyt 30% veran ja kasvaa vääjäämättä. Houston meillä on ongelma! Big broblem!
Kuten aina myös tässä tapauksessa ihmisen toiminta on kaiken tämän päällä katkaisemassa koko herkän balanssin tasolle, jossa enää luonnon kyky toipua ei millään enää riitä. Puhun tässä tietenkin siitä suurimmasta nykyuhasta, jonka siviiliydinvoimaloiden synnyttämä säteilyionisaatiouhka aiheuttaa. Karkeasti arvioiden jo 440 nykyistä ydinvoimalaamme syytävät tauotta 44 000MW säteilyenergiatehoaan tähän haavoittuvaan avaruussäteilysuojakilpeemme! Tässä vaiheessa maailmalla on kaikkialla nähtävissä tämän kamelimme selän katkeamisen H-hetken vääjäämätön tuleminen. Nykyiset jo mitatut -32% sadantakadot ovat vasta kalpea aavistus siitä mitä tuleman pitää. En halua olla mikään pessimismin kylväjä tilanteessa, mutta huolestuttavinta tässä, sadantakato on ollut pysyvää pitkälti toistakymmentä vuotta. Yleinen taustamme on vain 40v aikana tuplautunut kiihtyvästi aina 10v välein. Ja mikä kaikkein pahinta nyt yhä tilanteen kehityksestä mitään oppimaton ihminen suunnittelee yhä massiivisempaa kaivostoimintaa ja ydinvoima ja jätetoimintaa. Monituhatkilometriset jatkuvat säteilyenergiaa syytävät pysyvät uraanikaivosalueet ovat pahinta mahdollista myrkkyä
tilanteessa. Tiedepiireissä ennustetaan jo mm. maailman säteilysuojasysteemin pettämistä vain 10v periodilla? Itse en näkisi tilannetta ehkä noin pessimistisenä, jos ihmiskunta älyäisi luopua kaikesta ydintuotannostaan.
Totuuden nimessä kyllä näyttää siltä että uhmakas uhoaminen jatkuu merkeistä ja luonnon varoituksista täysin piittaamatta. Mutta tässä näyttää vain lähin vaali ja välittömän voitontavoittelun ahneus jyräävän kaikki järkevyyden äänenpainot. Keskeisimmin syyttäisin IAEA:n ja STUK:n ja valtioiden ydinaseteollisuuden kaltaisia maailman ydinmielialaa muokkaavia kytkentöjä valtiotiedotusmonopoleineen. Ydinasiasta tehdään tabu josta ei sallita
minkäänlaisia asiallisia kriittisiä sananpainoja. Maailman lehdistö ja sähköinen viestintä pannaan kylmästi vaikenemaan siitä mitä on vääjäämättä tulollaan.
Mikä olisi tilanteen oikea ratkaisu? Aivan oikein ydinvoimaloihin olisi luotava massiiviset päästörajapakotteet. Hätäratkaisuksi ensialkuun olisi luotava säteilyionisaation elektronivajauksen kompensoivaa suojasysteemiä. Tästä ei toki olisi kuin hätäratkaisuksi. Sen lisäksi olisi luotava 5v sisällä toteutettava kertakaikkinen ydinvoimatekniikan alasajo. Kaikki maailman ydinjätteet tulisi lakisääteisesti transmutatoida ydinalan omilla
rahoilla. Seuraavaksi olisi panostettava massiivisiin offshoretuulivoimaloihin, aurinkoenergiasysteemeihin, bioenergian esialemarssittamisineen , myös turpeen osalta. Lisäksi aaltovoimaan tulisi panostaa rajusti. Geotermisiin olisi satsattava ja myös olisi luotava pakollinen jätteenpoltto. Lisäksi polttolaitoksiin olisi ehdottomasti ympättävä lämmön hyödyntämisvelvoite. Ydinvoimaan ja ehdottomasti myös vaaralliseen fuusiovoimaan satsatut verotukiaiset olisi mitä pikimmin poistettava. Myös päästötön hiilipoltto olisi tuotava markkinoille, vaikkei kuten huomaamme hiilidioksidista tässä sääkatastrofista ole suurempaa syytä puhua. Totta kai päästötön hiilipoltto on silti asiallisempi kuin päästöllinen savuttaja. Olen karrikoinut, että tämä sukupolvi on viimeinen, joka ydinsähköään kojeisiinsa pistää. Täytyy sanoa, että nämä viimeisimmät hälytyttävät ydinaavikoitumisen raportit maailmalta näyttää olevan saamaa mieltä. Luonnolla on oma näkemys tästä siviiliydinvoimatuhomekanismista ja kuten aina edes kärkkäin IAEA sensori ei realiteeteissa kykene meitä mahtavampia voimia estämään. Vaan ne tulevat johdonmukaisesti pistämään ydinherrastelijat keinollaan ruotuun. Siitä nyt vain on kyse saammeko enää sen jälkeen toista mahdollisuutta kokeilla asiallisemmilla uudistuvilla energiantuotannoilla?
Olen varsin seikkaperäisesti selvittänyt niitä mekanismeja ydinalalta, joista ei koskaan julkisesti keskustella IAEA:n sensuroimassa ydinsäteilyn kirjomassa maailmassamme. Esiteltävänä on erään mielestäni kenties keskeisimpiin lukeutuvan salattua salatumman säteilymysteerion esittelyn. Tämä dilemma on yksinkertaistettuna se miten on mahdollista, että vaikka maapallo on tauotta auringon syytämän tappavankorkean säteilykvantituksen alla, säteilyenergia ei siitä huolimatta säteilytä maailmaamme täyteen säteilyvire-energiaansa ja tapa samantien pois?
Olen tätä varsin pitkään ihmetellyt, koska säteilyn sisältämä energiamäärä on aivan käsittämättömän valtava ja tauoton. Lisäksi suojanamme ei ole edes raskaiden kiinteiden atomimassojen suomaa säteilysuojaa. Ja ennen kaikkea hämmästyttävintä on se miksei suojamme puskurointikyky täyty, kuten Malenkan kuorimalli ja termisten ja isomeeristen viretilojen rajalliset ja uusiutumattomat resurssit edellyttäisivät? On toki selvää, että yläilmakehässämme on pakko olla joitain uskomattomilta tuntuvia säteilyn jatkuvan poistamisen systeemeitä, joista IAEA/STUK ei ydintyyliin missään nimessä halua julkisuuteen niitä tuoda. Katsotaanpa siis mitä on löydettävissä.
Aurinkotuulen erikoisuus on se, että sen sisältämä säteilytyyppi on maan päällä harvinaisempaa protonihiukkassäteilyperäistä. Lisättynä ionisoituneilla irtoelektroneilla. Kun protoni osuu maapallon lähistölle se sähköisesti aktiivisena joutuu seuraamaan maan magneettivuoviivoja. Näin se ohjautuu varsin hallittuun ja pitkäjarrutteiseen liikkeeseen lähemmäs auringolta suojassa olevaa napa-aluevyöhykettä. Syntyy siis varsin
varovaisesti energiasyöksykvanttia jarruttava energianpurkureitti. Jatkuva vesihöyryn kulkeutuminen maasta yläilmakehän pilviin synnyttää sinne elintärkeän vapaiden ionisoituneiden elektronien suunnattoman varaston. Kun tuleva positiivisesti varautunut protoni kohtaa negatiivisen elektroniplasmapilven syntyy yhdistyminen ainokaisen elektronin ja yhden protonin vedyksi. Tämä vaihe on eräs keskeinen mekanismi torjua säteilyenergian tuloa maapallolle.
Sananen P. Jauhon Malenkan kuorimallista: "Alin kuorimallin tuntema atomin säteilyn ydinenergiaa sisäänsä ottava energiataso on 1s!" Tämä on se salattu avain koko systeemissä. Mainittu taso on He-4 tritium. 2 neutronia ja 2 protonia ytimessään pitävä aine. Se varastoi 2.96MeV energiallaan säteilyä. Ydin on tuttu myös alfakvanttina. Vety ei sisällä Malenkan mukaan mainittavaa kykyä varastoida pitkäaikaista säteilyvirettä äärimmäisen
yksinkertaiseen ydinrakenteeseensa! Tämä on aivan keskeisin syy siihen miten luonto säteilystään pääsee eroon. Entä elektroni sitten? Yksinkertaisen atomirakenteen äärimmäisen hieno ominaisuus on juuri sen kevytkaliiberisuudessa. Elektronin virittyminen säteilystä synnyttää luonnollisesti suuria määriä kvantittumista. Mutta vedyllä se tarkoittaa
äärimmäisen pienienergistä valenssielektronin säteilemää muutaman eV suuruista vaaratonta valokvantittumista. Näin vain vedylle on suotu tämä poikkeuksellinen kyky hajottaa energisempää säteilyenergiaa varsin vaarattomalla pitkäjaksoisemmalla aaltopituudella. Vaikka vety ionisoisi elektroninsa, edes siitä ei ole haittaa, koska ympärillä ei ole raskaampia
aineita, jotka elektronin siepattuaan K,L,M-kuorikerroksiin röntgenöisivät.
Mitä tälle vedylle sitten matkallaan auringosta poispäin varjoisammalle napa-aluevyöhykkeelle tapahtuu jatkossa? Jo maan päältä voimme nähdä, miten suunnattomat säteilyenergiapommitukset muuttuvat tämän nerokkaan systeemin käsittelyssä elämää suojaavaksi avaruussäteilypuskuvyöhykkeeksi. Tunnemme toiminnan nimellä revontulet. Mainittakoon, että säteilyenergian jo hiipuessa napa-alueen päätä lähestyessä protonisäteilyn intensiivisyys
senkuin kasvaa. Tässä loppuvaiheessaan vetyatomien työ käy kaikkein kiivaimmillaan. Lähetetyt kvantit alkavat alentuvilla radoillaan kohdata myös raskaampia ilmamolekyylirakenteita. Niinpä säteilyenergia alkaa virittämään hapen, typen ja argonin kaltaisten raskaampien atomien kirjoa. Onneksemme vedyn laannuttama massiivinen aurinkotuulen säteilyenergia ei
mainittavasti kykene enää menemään juuri 2 uloimpaa elektronikuorta syvemmälle, vaan synnyttää revontulille ominaisia punaisia, sinisiä ja vihreitä kullekin alkuaineille ominaisia valokvantittumisia säteilyenergiasta vaarattomasti ulkoelektronikuoristaan.
Entä mitä vetyatomille jatkossa tapahtuu napa-alueellaan pudotessaan sateen mukana maahan. Voi kulkeutua vaikka kasvien yhteyttämiskulkuun. Fotosynteesissä kasvi muuttaa saamiaan alkuaineita hiilivedyksi ja näin vapautuneen elektronin se käyttää säteilyn tuottaman elektronivajaiden happiradikaalien elintärkeään antioksidenttituotannon mahdollistamaan
neutralointiin. Tätä elämän synnyttämää kevyttä elektroniylijäämää sitten hyväksikäyttäen auringon haihduttamat vesimolekyylit kykenevät kuljettamaan muassaan irtoelektroneja massiivisesti yläilmakehän korkeuksiin myös suoraan kasveista. Ja satunnaisen E- ja F-kerrosten maailmassa jne. elektroniplasmojen tyhjiön syntyy yhä ylijäävistä elektroneista tämä hengissä pitävä nerokas uudistuva avaruussäteilysuojasysteemimme.
On vaan käymässä niin, että tähän äärimmäisen herkkään ja haavoittuvaan systeemin on tullut ennenkokematoman raju lisäuhka. Koko systeemi on vuosimiljardien kiertonsa aikana vakiinnuttanut elektronien tulon ja poistumisen harsumaisen balanssin. Joka 11v jaksollaan aktivoituva auringon kasvava pilkkutoiminta saa jo systeemin miltei sortumaan balanssistaan.
Tällöin aurinko asettaa sietokyvyn aivan äärirajoilleen. Liian suureksi kasvava aurinkosäteilyn energia saa koko ilmakehämme suojamekanismin miltei tuhoutumaan. Näemme maan päällä tilanteen valtavasti kasvaneena revontulitoimintana, massiivisina mm. sähköviestintävaikeutena. Esim. radiopuhelintoiminta LA-alueilla on ollut poikki kiivaimpina vaiheinaan. Samoin satunnaisten E-kerrosten esiintymistiheyksien synnyttämät poikkeukselliset TV-kanavien näkymiset ja vastaavat erityistilanteet voimistuvat. Yhtä kaikki vapaiden elektronien määrä meitä suojaavissa kerroksissa romahtaakin niin alas, että menee vuosia, ennen kuin avaruussäteilyenergian torjunta toimii niin kuin sen pitää. On huomioitava
myös fakta, että auringon yleinen säteilyaktiviteetti on jatkuvasti noussut jo nyt 30% veran ja kasvaa vääjäämättä. Houston meillä on ongelma! Big broblem!
Kuten aina myös tässä tapauksessa ihmisen toiminta on kaiken tämän päällä katkaisemassa koko herkän balanssin tasolle, jossa enää luonnon kyky toipua ei millään enää riitä. Puhun tässä tietenkin siitä suurimmasta nykyuhasta, jonka siviiliydinvoimaloiden synnyttämä säteilyionisaatiouhka aiheuttaa. Karkeasti arvioiden jo 440 nykyistä ydinvoimalaamme syytävät tauotta 44 000MW säteilyenergiatehoaan tähän haavoittuvaan avaruussäteilysuojakilpeemme! Tässä vaiheessa maailmalla on kaikkialla nähtävissä tämän kamelimme selän katkeamisen H-hetken vääjäämätön tuleminen. Nykyiset jo mitatut -32% sadantakadot ovat vasta kalpea aavistus siitä mitä tuleman pitää. En halua olla mikään pessimismin kylväjä tilanteessa, mutta huolestuttavinta tässä, sadantakato on ollut pysyvää pitkälti toistakymmentä vuotta. Yleinen taustamme on vain 40v aikana tuplautunut kiihtyvästi aina 10v välein. Ja mikä kaikkein pahinta nyt yhä tilanteen kehityksestä mitään oppimaton ihminen suunnittelee yhä massiivisempaa kaivostoimintaa ja ydinvoima ja jätetoimintaa. Monituhatkilometriset jatkuvat säteilyenergiaa syytävät pysyvät uraanikaivosalueet ovat pahinta mahdollista myrkkyä
tilanteessa. Tiedepiireissä ennustetaan jo mm. maailman säteilysuojasysteemin pettämistä vain 10v periodilla? Itse en näkisi tilannetta ehkä noin pessimistisenä, jos ihmiskunta älyäisi luopua kaikesta ydintuotannostaan.
Totuuden nimessä kyllä näyttää siltä että uhmakas uhoaminen jatkuu merkeistä ja luonnon varoituksista täysin piittaamatta. Mutta tässä näyttää vain lähin vaali ja välittömän voitontavoittelun ahneus jyräävän kaikki järkevyyden äänenpainot. Keskeisimmin syyttäisin IAEA:n ja STUK:n ja valtioiden ydinaseteollisuuden kaltaisia maailman ydinmielialaa muokkaavia kytkentöjä valtiotiedotusmonopoleineen. Ydinasiasta tehdään tabu josta ei sallita
minkäänlaisia asiallisia kriittisiä sananpainoja. Maailman lehdistö ja sähköinen viestintä pannaan kylmästi vaikenemaan siitä mitä on vääjäämättä tulollaan.
Mikä olisi tilanteen oikea ratkaisu? Aivan oikein ydinvoimaloihin olisi luotava massiiviset päästörajapakotteet. Hätäratkaisuksi ensialkuun olisi luotava säteilyionisaation elektronivajauksen kompensoivaa suojasysteemiä. Tästä ei toki olisi kuin hätäratkaisuksi. Sen lisäksi olisi luotava 5v sisällä toteutettava kertakaikkinen ydinvoimatekniikan alasajo. Kaikki maailman ydinjätteet tulisi lakisääteisesti transmutatoida ydinalan omilla
rahoilla. Seuraavaksi olisi panostettava massiivisiin offshoretuulivoimaloihin, aurinkoenergiasysteemeihin, bioenergian esialemarssittamisineen , myös turpeen osalta. Lisäksi aaltovoimaan tulisi panostaa rajusti. Geotermisiin olisi satsattava ja myös olisi luotava pakollinen jätteenpoltto. Lisäksi polttolaitoksiin olisi ehdottomasti ympättävä lämmön hyödyntämisvelvoite. Ydinvoimaan ja ehdottomasti myös vaaralliseen fuusiovoimaan satsatut verotukiaiset olisi mitä pikimmin poistettava. Myös päästötön hiilipoltto olisi tuotava markkinoille, vaikkei kuten huomaamme hiilidioksidista tässä sääkatastrofista ole suurempaa syytä puhua. Totta kai päästötön hiilipoltto on silti asiallisempi kuin päästöllinen savuttaja. Olen karrikoinut, että tämä sukupolvi on viimeinen, joka ydinsähköään kojeisiinsa pistää. Täytyy sanoa, että nämä viimeisimmät hälytyttävät ydinaavikoitumisen raportit maailmalta näyttää olevan saamaa mieltä. Luonnolla on oma näkemys tästä siviiliydinvoimatuhomekanismista ja kuten aina edes kärkkäin IAEA sensori ei realiteeteissa kykene meitä mahtavampia voimia estämään. Vaan ne tulevat johdonmukaisesti pistämään ydinherrastelijat keinollaan ruotuun. Siitä nyt vain on kyse saammeko enää sen jälkeen toista mahdollisuutta kokeilla asiallisemmilla uudistuvilla energiantuotannoilla?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.