Joku kertoi, missä rytmissä tämä juomisen lopettaminen kulkee. Tuleeko noin. 3 kk kuluttua jokin masennusvaihe?
Minusta tuntuu vaikealta tällä hetkellä. Ihmettelen tässä kurjassa säässä, kun mikään ei tunnu piristävän.
Onko nyt jokin kriisivaihe, joka voi aiheuttaa uuden ryyppyjakson?
Taistelen itseni kanssa masennusta vastaan.
En aio aloittaa juomista, tiedän tämän menevän ohi. Pakko mennä!
Mitkä ovat kriittisimmät kuukaudet, vuodet...juomisen uudelleen aloittamiseen. Tiedän, että niitä on kuin avioliitossa, mutta kokeneet kertokaa!
Juomisen jälk. masennus
Näin on.
16
2975
Vastaukset
- Kalle.
Itse useamman kerran ratkennut ryyppäämään päihdetyöntekijöiden näppituntuman mukaisella 3-jaksotuksella. 3 vko - 3 kk - 6 kk jne.
Useimmiten siinä 3 kk:n kohdalla.
Hatuttaa, masentaa, risoo. Epämääräinen rauhattomuus ja tyytymättömyys kaikkeen.
Kyllä se siitä ohi menee, kun tiedät olevasi liipasimella.
Liikunta missä hyvänsä muodossa ajaa höyryt pihalle.
Suosittelen. - sAAmari
kaikkia tähän vuodenaikaan v*tuta. Kesään on vielä vaikka kuinka kauan ja surkeat kelit ja pimeys edessä.
Jotkut uskovat kolmen kuukauden ja kuuden kuukauden kriisivaiheisiin, itse en muista sellaisia kokeneeni. Noin puolentoista vuoden kohdalla tuli arki vastaan ihan kuin ihmissuhteissakin; kuherruskuukaudet olivat ohi ja elämä oli tavallista arkea. Ei sekään juotattanut, mutta piti löytää elämään uutta sisältöä. Niinhän elämä muutenkin menee, sykleissä, ainakin itselläni. Aika ajoin pitää löytää jotain uutta, jota kohti pinnistellä; harrastus, joku haaste, haave tms.
Nyt odotan pääseväni parin viikon kuluttua pikavisiitille Malagaan, mutta sen jälkeen on vielä lähes koko marraskuu jotenkin kestettävä :-( - Enzian
Itsellä on ollut tuo 3 kk mutta en kylläkään ollut mitenkään masentunut vaan otin kuppia muuten vaan, kun teki mieli lähteä vähän tuulettumaan. Ei se kyllä ratkeamiseen johtanut, ratkeaminen tuli vähän myöhemmin.
Kantsii varmaan pitää mielessä, ettei elämä raittiinakaan aina hääppöistä ole. Välillä kyrsii kaikki asiat, välillä taas aurinko paistaa. Teillä Pohjolassa on vielä nyt niin pirun pimeä ja ikävä vuodenaikakin tulossa, ettei ole ihme, että väki hakee iloa arkeen pullostakin.
Koita vaan pitää itsesi aktiivisena, muistaakseni kirjoitit jotain liikuntaharrastuksesta (tai olenko väärässä). Ja kannattaa tietty muistaa sekin, että jos sattuu "retkahtamaan" niin ei sekään maailmanloppu ole.
Tietysti jos masennus tuntuu pahenevan niin silloin varmaankin kannattaa hakeutua ammattiauttajalle.- kommentoida
Ei kaikkia suomalaisia masenna pimeys tai syksy!
Itse nautin tästä vuodenajasta, ja rauhoitun pimeäksi ajaksi: kyllä sitä taas valoisaan aikaan (puolen vuoden päästä) ehtii ja joutuu menemään!
Enkä usko olevani ainoa suomalainen tai näillä lakeuksilla asuva, joka ei valon vähenemisestä masennu! - Kalle.
kommentoida kirjoitti:
Ei kaikkia suomalaisia masenna pimeys tai syksy!
Itse nautin tästä vuodenajasta, ja rauhoitun pimeäksi ajaksi: kyllä sitä taas valoisaan aikaan (puolen vuoden päästä) ehtii ja joutuu menemään!
Enkä usko olevani ainoa suomalainen tai näillä lakeuksilla asuva, joka ei valon vähenemisestä masennu!Pitkän ryyppäämisen aiheuttamat masennukset ovat aina puraisseet meikäläiseenkin, mutta se on eri juttu, eikä kysy vuodenaikaa.
Lokakuussa maailmaan putkahtaneena nyt vasta elämä alkaakin.
Pimeys ei ole masentanut koskaan, ja talvi on levon ja rauhan aikaa. Nukuttaa paremmin ja ruoka maistuu. Vointi on kaikenkaikkiaan parhaimmillaan.
Kesä edustaa meikäläiselle rauhatonta ja hikistä tuskaisuutta. Valo pistää silmiin.
Jotkut ihmetelleet Peteliuksen hoilotusta "miten kauniita kesäpäiviä vihaan."
Meikälle se on realiteetti.
Useimmat uskovat tämän taikauskoksi tai astrologiaksi, mutta ei ole sitä minulle.
- Tarja-maarit
Lopetettuani juomisen viime pääsiäisenä seurasi todellakin usean kuukauden aika, jolloin tunteet olivat ns. pinnassa. Nauroin ja itkin herkästi. Nyt yli 7 kuukauden raittiina olon jälkeen mieli on tasaantunut ja saan nukuttuakin jopa 5 tuntia/yö. Liikunta ja hyvät ystävät auttavat jaksamiseen, niin kuin monelle muullekin tälle palstalle kirjoittaneelle tuntuu olevan.
Mitä mieltä olette A-klinikasta. Itse sain yllättävän töykeitä vastauksia, kun soitin sinne.- Näin on.
Kirjoittelin 3 kk kriisistä aamusella.
Eilinen päivä oli mahdoton. Pinna oli kireällä, enkä olisi halunnut puhua sanaakaan kenenkään kanssa.
Kävi juomatkin mielessä. Ajatukset ja tekemiset olivat sotkuisia, ikään kuin mikään ei toimisi ja elämä tuntui synkältä.
Sama olotila vielä aamulla, mutta päivän mittaan tilanne on kaikista huolista huolimatta rauhoittunut.
Jätin tämän päivän rutiinit tekemättä ja olen vain ollut.
En varsinaisesti harrasta urheilua, mutta luonossa liikkumisesta pidän paljon, myös uimisesta.
Syksyn myötä liikkuminen siirtyy taas uimahalliin, se väsyttää ja rentouttuttaa kummasti.
Saan välillä ahdistuskohtauksia, koen olevani vankina kerrostalo-asunossa. Minne menisin, mitä tekisin...
Haaveilla voi, mutta nykyisessä (globaalissakin) taloudellisessa tilanteessani haaveetkin törmäävät omaan mahdottomuuteensa.
Myös ikä ja terveys muutoin aiheuttavat rajoitteita.
Mutta, kaikesta huolimatta, elämä on!
Onhan netti, katto pään päällä, lämmintä...huonomminkin voisi olla. - voipytty
Näin on. kirjoitti:
Kirjoittelin 3 kk kriisistä aamusella.
Eilinen päivä oli mahdoton. Pinna oli kireällä, enkä olisi halunnut puhua sanaakaan kenenkään kanssa.
Kävi juomatkin mielessä. Ajatukset ja tekemiset olivat sotkuisia, ikään kuin mikään ei toimisi ja elämä tuntui synkältä.
Sama olotila vielä aamulla, mutta päivän mittaan tilanne on kaikista huolista huolimatta rauhoittunut.
Jätin tämän päivän rutiinit tekemättä ja olen vain ollut.
En varsinaisesti harrasta urheilua, mutta luonossa liikkumisesta pidän paljon, myös uimisesta.
Syksyn myötä liikkuminen siirtyy taas uimahalliin, se väsyttää ja rentouttuttaa kummasti.
Saan välillä ahdistuskohtauksia, koen olevani vankina kerrostalo-asunossa. Minne menisin, mitä tekisin...
Haaveilla voi, mutta nykyisessä (globaalissakin) taloudellisessa tilanteessani haaveetkin törmäävät omaan mahdottomuuteensa.
Myös ikä ja terveys muutoin aiheuttavat rajoitteita.
Mutta, kaikesta huolimatta, elämä on!
Onhan netti, katto pään päällä, lämmintä...huonomminkin voisi olla.kuin huomaat. Ei ole syytä asettaa itselleen mitään määräpäiviä uhkaamaan jo saavutettua raittiutta. Päivä kerrallaan on helpompi. Jokainen päivä kuitenkin tuo omat ilonsa ja murheensa.
Budjetti minullekin asettaa rajoituksia harrastusten valinnassa, mutta onneksi on kirjastot ja kansalaisopistot. Lisäksi minulla on mahdollisuus tavata joka viikko kaltaisiani tovereita, raitistuneita alkoholisteja. Tänä iltana tosin olen kotona valmistautumassa huomisiin koetuksiin, mutta välillä teki mieli vilkaista tänne palstalle.
Niin että hyvää jatkoa sinulle, kyllä sinäkin voit selvitä kun niin monet muutkin ovat. - ruskanainen
Näin on. kirjoitti:
Kirjoittelin 3 kk kriisistä aamusella.
Eilinen päivä oli mahdoton. Pinna oli kireällä, enkä olisi halunnut puhua sanaakaan kenenkään kanssa.
Kävi juomatkin mielessä. Ajatukset ja tekemiset olivat sotkuisia, ikään kuin mikään ei toimisi ja elämä tuntui synkältä.
Sama olotila vielä aamulla, mutta päivän mittaan tilanne on kaikista huolista huolimatta rauhoittunut.
Jätin tämän päivän rutiinit tekemättä ja olen vain ollut.
En varsinaisesti harrasta urheilua, mutta luonossa liikkumisesta pidän paljon, myös uimisesta.
Syksyn myötä liikkuminen siirtyy taas uimahalliin, se väsyttää ja rentouttuttaa kummasti.
Saan välillä ahdistuskohtauksia, koen olevani vankina kerrostalo-asunossa. Minne menisin, mitä tekisin...
Haaveilla voi, mutta nykyisessä (globaalissakin) taloudellisessa tilanteessani haaveetkin törmäävät omaan mahdottomuuteensa.
Myös ikä ja terveys muutoin aiheuttavat rajoitteita.
Mutta, kaikesta huolimatta, elämä on!
Onhan netti, katto pään päällä, lämmintä...huonomminkin voisi olla.aloituksesi ja ajattelin tuoda minäkin oman kokemukseni keskusteluun.
Nimittäin minulle tuli kolmen kuukauden kohdalla todellinen krapula. Vapisin kuin horkassa ja halusin siltä istuimelta lähteä juomaan.
Onneksi tiesin sen harhaksi ja että viinapeikko vaan muistutteli olemassa olostaan.
Ensimmäinen vuosi oli hakemista ja elämän etsimistä.
Minulla oli tukenani toisia raitistuneita alkoholisteja he tiesivät mitä käyn läpi.
"päivä kerrallaan" on hyvä lause. Paljon voimia sinulle matkallasi kohti tosin upeaa raitista elämää. - Näin on.
ruskanainen kirjoitti:
aloituksesi ja ajattelin tuoda minäkin oman kokemukseni keskusteluun.
Nimittäin minulle tuli kolmen kuukauden kohdalla todellinen krapula. Vapisin kuin horkassa ja halusin siltä istuimelta lähteä juomaan.
Onneksi tiesin sen harhaksi ja että viinapeikko vaan muistutteli olemassa olostaan.
Ensimmäinen vuosi oli hakemista ja elämän etsimistä.
Minulla oli tukenani toisia raitistuneita alkoholisteja he tiesivät mitä käyn läpi.
"päivä kerrallaan" on hyvä lause. Paljon voimia sinulle matkallasi kohti tosin upeaa raitista elämää.Löysin tämän sivuston kesällä, olin yksin ja alkoholiharhainen, fyysisesti todella huonossa kunnossa. Sain todellisia käytännön ohjeita, jotka pelastivat minut täydelliseltä fyysiseltä ja henkiseltä romahtamiselta.
Jäin henkiin! Siitä alkaen olen silloin tällöin kirjoitellut ja saanut paljon henkistä tukea.
En ole AA-ihminen, taistelen yksin, mutta tämä sivusto on ollut minun AA-tukiryhmäni. En osaisi suullisesti edes kertoa ongelmistani. Kirjoittamalla saan asiani kerrottua.
Kiitos kaikesta avusta ja tuesta!
Toivon kanssasisarille ja -veljille elämänhalua ja voimia!
- satunnaiskulkija
En pysty tätä mitenkään tieteellisesti selittämään, mutta tiedän, että alkoholismia tutkineiden joukossa on vallalla käsitys, että juomisen lopettaneiden elämässä tietynlaiset tunne-elämän heilahtelut tietyin aikavälein ovat tyypillisiä. Selitys tähän lienee jossain tunne-elämän heilahteluissa johtuen lähinnä elimistön kemiallisista reaktioista kun kemialliset tunne-elämää sekoittavat aineet jävät pois. Eli ihmisen oma mielettömän hieno ja ennenkaikkea käyttökelpoinen mekanismi yrittää suojella itseään ns ulkopuoliselta pahalta.
Kolmen kuukauden jaksot alussa ovat luonnon itse määräämiä toipumiseen kuuluvia aikoja ja ne pitenevät sitä mukaa mitä kauemmin elimistö saa olla sen normaalissa olotilassa, siis ilman viinaa tai muita kemiallisia aineita. - vanemoinen
2, 6 ja 13 kuukautta. Siinä ovat keskimääräiset ajat, jolloin joko ratketaan tai aletaan pysyä raittiina. Yksi A-klinikkalääkärien teoria oli, että aivoissa on fysiologinen muistijälki, joka lähettää 13 kuukauden paikkeilla viimeisen houkuttelevan kutsun. Sitten on fyysis-neurologisesti helpompaa mutta sielunelämään pitää kiinnittää silti vakavaa huomiota. Tauti kun ei parane.
Raittiina pysyvät tunnistavat nuo vaiheet mielentilassaan.
Jos vaihe jää päälle, suosittelen myös lääkärikäyntiä aidon masennuksen varalta. Tunnen muutaman ihmisen, jotka joko ottavat lääkkeen tai juovat. Toinen mahdollisuus on ratkaista psyyken ongelmat keskustelun ja psyykkisen työn, toisten tuen, avulla. Näin itse toimin.
Nettihöpinät eivät kyllä silloin riitä.- Näin on.
On varmaankin luonnekysymys, millaista apua kukin kaipaa ja tarvitsee.
Olen jotenkin enemmän pohdiskelija kuin pulputtaja, ja siksi nettituki on tuntunut riittävältä, toistaiseksi.
Tosin menossa on myös Sepram 10 mg (hoitoannos 40 mg), joka ehkä hieman auttaa???
Olen usein elämässäni joutunut ratkaisemaan ongelmiani täysin yksin ja itsenäisesti, myöskin selvinnyt niistä, ehkä tuossa syy haluuni pitää jonkinlainen etäisyys tuki-ja hoito"ihmisiin". Itseriittoinen en ole, lisäksi olen usein huonoa seuraa itselleni,mutta jatkan nyt tätä tietä selvinpäin! - ruskanainen
Näin on. kirjoitti:
On varmaankin luonnekysymys, millaista apua kukin kaipaa ja tarvitsee.
Olen jotenkin enemmän pohdiskelija kuin pulputtaja, ja siksi nettituki on tuntunut riittävältä, toistaiseksi.
Tosin menossa on myös Sepram 10 mg (hoitoannos 40 mg), joka ehkä hieman auttaa???
Olen usein elämässäni joutunut ratkaisemaan ongelmiani täysin yksin ja itsenäisesti, myöskin selvinnyt niistä, ehkä tuossa syy haluuni pitää jonkinlainen etäisyys tuki-ja hoito"ihmisiin". Itseriittoinen en ole, lisäksi olen usein huonoa seuraa itselleni,mutta jatkan nyt tätä tietä selvinpäin!ja ajattelen että nytkään et ole yksin kun sinulla on tämä yhteys ihmisiin.
Tärkeintä on päästä jakamaan tunteet ja tila ihmisteen kanssa jotka ovat käyneet saman.
Tiedän ettei AA sovi kaikille ja silti ihmiset raitistuu. Joka tapauksessa on mentävä päivä kerrallaan.
Meitä on paljon maailmalla raitistuneita alkoholisteja ja toivon että siitä on tukea sinulle.
Minäkin olen pohdiskelija ja tänne on hyvä kirjoitella ajatuksiaan.
Edelleen voimia sinulle toivotan. - vanemoinen
Näin on. kirjoitti:
On varmaankin luonnekysymys, millaista apua kukin kaipaa ja tarvitsee.
Olen jotenkin enemmän pohdiskelija kuin pulputtaja, ja siksi nettituki on tuntunut riittävältä, toistaiseksi.
Tosin menossa on myös Sepram 10 mg (hoitoannos 40 mg), joka ehkä hieman auttaa???
Olen usein elämässäni joutunut ratkaisemaan ongelmiani täysin yksin ja itsenäisesti, myöskin selvinnyt niistä, ehkä tuossa syy haluuni pitää jonkinlainen etäisyys tuki-ja hoito"ihmisiin". Itseriittoinen en ole, lisäksi olen usein huonoa seuraa itselleni,mutta jatkan nyt tätä tietä selvinpäin!Siinä on vain se kone ihmisen ja ihmisen välissä...
En arvostele kenenkään tapaa pysyä raittiina, jos hän pysyy raittiina. Kerron kuitenkin kokemuksesta, joka liittyy ylpeyteen ja omavoimaisuuteen. Itse en aikoinani mennyt ryhmiin enkä soittanut raitistuneille, jotka olivat antaneet puhelinnumeronsa. "Ei sopinut". Koin myös olevani ujo. En halunnut "häiritä", "olla vaivaksi".
Piti juoda paljon ennen kuin ymmärsin yrittäväni edelleenkin hallita omavoimaisesti alkoholismia. Soittaminen mielentilan kulkiessa juovaan kulmaan olisi merkinnyt hallinnan antamista toiselle. Ekan paukun ottaminen oli omavoimainen teko: kuin hukkuva oljenkorteen tartuin pulloon, koska olin liian yleä ja fiksu omaksi parhaakseni.
Toivon, ettet ole samanlainen luupää kuin minä. Ehkäpä et.
Ensi vastauksessani olin tehnyt lyöntivirheen. Piti kirjoittaa 3, 6 ja 13 kuukautta. - Näin on.
vanemoinen kirjoitti:
Siinä on vain se kone ihmisen ja ihmisen välissä...
En arvostele kenenkään tapaa pysyä raittiina, jos hän pysyy raittiina. Kerron kuitenkin kokemuksesta, joka liittyy ylpeyteen ja omavoimaisuuteen. Itse en aikoinani mennyt ryhmiin enkä soittanut raitistuneille, jotka olivat antaneet puhelinnumeronsa. "Ei sopinut". Koin myös olevani ujo. En halunnut "häiritä", "olla vaivaksi".
Piti juoda paljon ennen kuin ymmärsin yrittäväni edelleenkin hallita omavoimaisesti alkoholismia. Soittaminen mielentilan kulkiessa juovaan kulmaan olisi merkinnyt hallinnan antamista toiselle. Ekan paukun ottaminen oli omavoimainen teko: kuin hukkuva oljenkorteen tartuin pulloon, koska olin liian yleä ja fiksu omaksi parhaakseni.
Toivon, ettet ole samanlainen luupää kuin minä. Ehkäpä et.
Ensi vastauksessani olin tehnyt lyöntivirheen. Piti kirjoittaa 3, 6 ja 13 kuukautta.Totta on, että en halua olla vaivaksi. En soitella enkä käydä missään kokouksissa.
Kaipaan silti tukea, siksi kirjoittelen.
Terveyskeskuksessa olen kertonut ongelmastani, mutta ei minua kehoitettu käymään missään AA-kerhoissa. Sain Sepram- ja nukahtamislääke reseptit.
Kotona on mies, joka ei alkoholia kaipaa, joten on tukena.
Olen toiminut samoin neurologisen sairauteni kanssa. Torjuin kaiken tiedon, koko tukiverkon ja päätin jättää sairauteni "olankohautus" asteelle. Se toimi vuosia hyvin, vain pakolliset neurologin kontrollit, joissa vuosittain kävin. Työelämässä sinnittelin diagnoosin jälkeen vuosia, kunnes oli pakko jäädä (silmät liikkuminen) työkyvyttömyyseläkkeelle. Vasta eläkkeelle jäätyäni aloin fysioterapian ja kuntoutuksen.
Jäi liikaa aikaa tarttua pulloon...
Nyt olen löytänyt vanhat harrastukseni uudelleen. Olen opetellut elämään päivän kerrallaan, sillä saatuani myös syöpä dg:n, tajusin aikani rajallisuuden.
Nyt pidän kiinni hetkistä, päivistä, viikoista, jotka voivat loppua yllättäen ja tulevat loppumaan joskus.
Selvinpäin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1221721
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup161422Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA
Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TAR329992- 61990
J miehestä oikeaa
Nimeä ei voi tänne julkaista mutta kannattaa olla varuillaan jos ”aistit” auki t nainen90864- 66841
- 1770
- 46741
Kysyit firman bileissä..
.. että tulisinko luoksesi yöksi... Oliko se vain heitto. Mitäs jos olisin tullut? Naiselta9671Miksi Suomessa uskotaan Usan kanssa tehtyihin sopimuksiin
Kaikki viestit Usan suunnasta on ollut jo pitkän aikaa sen kaltainen että muiden liittolaismaidenkin sotilaallista autta62658