Avovaimon suku on ruvennut painostamaan meitä avioliitolla sekä suvun jatkamisella. Toki huumoriakin on mukana, mutta toisinaan keskustelu on mennyt vakavaksi. Mielestäni tämä on jo kiusallista.
Valehtelematta anoppikin väittää että kaikki ajallaan, mutta hänen puheessaan on toivon sävyä.
Myös puolisoni veli on perheellinen mies ja kerran hän jäi "monttu auki", kun sanoin ettei vielä ole aika noille asioille.
Itse en ,eikä avokkikaan, todellakaan koe olevani valmis avioliittoon saatika lasten hankintaan. Molemmat olemme vasta 25-vuotiaita ja elämä on edessä. En kuitenkaan halua nostaa kissaa pöydälle asiasta, joten olisiko mitään hienotunteista keinoa ratkaista asia?
Valehtelematta anoppikin väittää että kaikki ajallaan, mutta hänen puheessaan on toivon sävyä.
Myös puolisoni veli on perheellinen mies ja kerran hän jäi "monttu auki", kun sanoin ettei vielä ole aika noille asioille.
Itse en ,eikä avokkikaan, todellakaan koe olevani valmis avioliittoon saatika lasten hankintaan. Molemmat olemme vasta 25-vuotiaita ja elämä on edessä. En kuitenkaan halua nostaa kissaa pöydälle asiasta, joten olisiko mitään hienotunteista keinoa ratkaista asia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Esim. Että sitten voitte kysellä uudestaan, kun ilmoitamme, että häät on tulossa, sitä ennen ei kannata kysellä mitään, ja naimisiin mennään sitten kun siltä tuntuu, nyt ei vielä tunnu kummastakaan siltä, joten turha toivo!
Ja sanotte et eiks lapset kannata tehdä sitten kun on valmis?
aikoinaan, että ilmoitamme kyllä kun olemme menossa naimisiin ja lapsi on tulossa. Toistaiseksi ei ajankohtaista. Saivat odottaa kahdeksan vuotta. Kukaan ei kysynyt mitään, mutta totesivat esikoisen syntymän jälkeen että, johan tätä on odotettukin.
Huoh! Vieläkö jostakin löytyy ihmisiä, jotka katsovat sukulaisina olevansa oikeutettuja pähkäilemään ääneen nuoren parin elämänratkaisuja? Loukkaamisen riskilläkin on sanottava takaisin, ettei tämä nyt aikuusti oikeesti teille kuulu ja kaikki aikanaan.Perusideahan on, ettei teidän velvollisuus ole perustella saati selitellä miksei häitä tai vauvaa kuulu.
Mietin sitäkin, että mitäs jos teillä olisi ongelmia saada lasta ja kyse olisi perin kipeästä asiasta josta ei pystyisi puhumaan? Näitäkin tapauksia on nähty nielemässä kyyneleitä hyväntahtoisten sukulaisten lässytyksien seassa.
Tosin on niitäkin pareja, joissa vaimo on kuin emakko jonka tärkein homma on pyöräyttää nimen jatkaja sukuun ja vieläpä kiltisti alistuu sellaiseen. Toivottavasti teillä ei ole samaa?
Ensinnäkin se hyvä puoli että avovaimosi suku hyvksyy suhteenne ja haluaa teidän olla yhdessä. Sehän on hyvä, eikö?
Toisekseen sanokaa heille että lapsia tulee kun haikara käy. Nyt haikara on lomalla. Häistä jos tinkivät, niin kysykää että kukas teille maksaisi nämä lystit, te kun nyt sitten satutte haluamaan että häihin vuokrataan suomenlinnaa, vieraat paikalle helikopterilla, ruoka suoraan lentokoneella japanista. Teidän tarvitsee nyt säästää pari vuotta.
Kyl se siitä.