Paistinpannulla paistettu ruisleipä ja sianliha.
Maitoon kastettu sokerikorppu.
Voita sokerikorpun päällä.
Leipämaito.
Maitoon kastettu sokerikorppu.
Voita sokerikorpun päällä.
Leipämaito.
Lapsuuden ruokamuistoja.
nam!
29989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
että käytiin serkuilla kylässä. Se oli juhlaa, koska siellä sai sellaista, mitä ei kotona koskaan saanut: polakkaa, jossa päällä launataimakkaraa JA juustoa, molempia yhtäaikaa!!
Sellaista tuhlausta ei kotona siedetty.
Mummon pitsireunaan rapeat röpelölätyt.
Tosin osaan näitä jo tehdä hyvänä päivänä itsekin :)
Ranskanleipä jonka päällä pari juustoviipaletta ja juuri paistinpannulta tulleita kalapuikkoja... :)
Mummo teki keitettyjä lihapullia, joita tilsasin perunoiden joukkoon. Toinen mieleenjäänyt herkku oli sokeroituun maitokahviin hienonnettu pulla. Muistaako joku, miksi sitä kutsutaan? Jep, ja vasta vasikan saaneen lehmän maidosta tehty kyydyke, mitä syötiin sokerin ja kanelin kanssa.
Tämä kaikki siis joskus 70- ja 80-lukujen taitteessa.
se se on se sana, ei hitto! Tilsata! Meilläkin tilsattiin jossain, kotona tai päiväkodissa.
Joskus sanottiin että älä tilsaa, joskus taas (jos ei maistunut) niin sanottiin että tilsaa se.
mieleen III-olut, jonka sekaan laitettiin sokeria, joka sitten kuohui kivasti.
luoja kui makoisaa se oli
jossa rikottuja voileipäkeksejä. Aikuisiällä oon pari kertaa sitä tehnyt, ja kyllä se on mautonta. Meni ihan pilalle koko juttu.
Tuli mieleen vielä tää arkinen perusherkku: makaroonivelli. Tykkään siitä vieläkin ja teen kerran vuoteen setin. Mutta kyllä kerran vuodessa myöskin riittää.
kun se (makaronivelli) tuntuu ihan hyvältä ajatukselta kun nyt tässä ajattelee, mutta tosiaan parempi vaan ajatella ja muistella kuin ryhtyä kokkaamaan.
Miten mummi sen teki?
Se teki sen niin että... jaa en kyllä muista. Minä teen sen niin, että hulautan maidon kattilaan ja makaronit perään suolojen kera. Sitten hämmennän vimmatusti, kunnes makaronit on kypsiä: valmista. Perään vähän voita koristeeksi pintaan.
jos säästän pari makaroonia ja teen keiton lapsuuden makaroonivellin muistoksi :)
mummon perunasipulimaito, peruna- tai riisivelli, ruisleipää tai karjalanpiirakoita ja juustoa. Lasi kylmää maitoa.
Olen tehnyt lukuisia kertoja itsekin, varsinkin jos iskee nostalgiat päälle. Toistaiseksi en ole yrittänyt tehdä ruisleipää tai karjalanpiirakoita itse, mutta joskus voisin vaikka yrittää. Pitäisi tosin olla joku muu, kuin sähköuuni.
Muuten on aika erilainen arki- menu.
maitoon keitetty makaronivelli. Oli myös perunavelli, jossa oli makaronin sijasta perunaa.
hirssipuuroa ja tattaripuuroa.
Hehee! Äiti on kasvissyöjä ja niin minäkin, mutta yhdeksän vanhana mulla oli tapana mennä salaa koulun jälkeen kauppaan ja ostaa paksu makkaranpala, jota viipaloin veitsellä leivälle :D
Viddu mikä protesti!
Sitten kohdallasi toimii tuo kansallisruoka, eli pitsa? Kuuluuko sekin protestialueeseen.
mutta iso gekko on jo kiltti. Teen kaiken hävyttömän avoimesti :D Syön mitä tahdon :D Koirilta olen oppinut että jos jotain haluaa niin siihen kannattaa iskeä kiinni ja särpiä nopsaan :D
En oikein pidä pitsasta. Sen sijaan minulla on tapana laittaa leivät uuniin: valelen ne oliivitahnalla ja ladon päälle tomaattia ja aurinkokuivattua tomaattia. Kaadan mausteita päälle ja syön kun ovat pikkusen ruskeita reunoista.
velli eli suolavelli
ankeaksi lapsuudeksi
mutta nykyään se on nam!
muuten samaa kuin kuivaliha? minä en kasvivammaisena tiedä näitä juttuja :(
kuivaliha saadaan kuivaamalla sopivasti suolattua lihaa ahavoittavilla keväthankikeleillä.
Auringon, tuulen, yöpakkasten ja sen suolan yhteispeliä se on. Ei tarvitse tinapurkkia ja säilyy repussa sellaisenaan.
Näin siis tämä kotimainen versio. Italialaisista kinkunkuivaajista en tiedä mitään. Jotain hienohelmoja.
turhaan. prkl.
tahdon olla sivistynyt kasvivammainen.
Mitä nötkötti sitten on? Ei-kuivaa lihaa?
tarkotin tuota ku palsta tökkii eikä oma viesti näkynyt.
Eikös nötkötti ole sitä kun nauta poikii säilykepurkin? Taitaa siinä olla vähän sialla osuutta mukana.
Nötkötti on sika-nauta lihasäilyke. Sinänsä ihan syötävää näkkärin tai leivän päällä. Pojille tulenee tutuksi etenkin intissä. Ainakin muinoin tuli, ja tulee varmaan vieläkin.
Meillä oli kotona pakko syodä aina sitä mitä oli tai muuten ei saanut sitten mitään. Vähintään kerran viikossa oli mun inhokki ruokia: läskisoosia ja keitettyjä perunoita, maksakastiketta ja keitettyjä perunoita, itse tehtyä hernekeittoa, jossa oli läskilihaa ja silakkalaatikkoa, johon mun muistini mukaan tungettiin sitä samaa läskilihaa. Hyi helvetti! Noina päivinä oli pakko pärjätä vaan kouluruoalla. Ja noiden ruokailutraumojen takia en ole aikuisiällä pystynyt syömään mitään noista. Enkä edes koiralleni pystyisi antamaan sellaista traumaattista läskilihaa.
Makaronivellin muistan itsekin positiivisena muistona.
Vielä eilen olin sitä mieltä ettei mulla ole mitään sen kummempia lapsuuden ruokamuistoja, mutta nyt sun vuodatuksen lukeneena vanhat patoumat avautui.
Nimittäin jotain kiristys- ja painostuskeinoja yritettiin käyttää muhunkin niiden vähemmän suosikkiruokieni kanssa. Varsinaista läskisoosia olen tietääkseni onnistunut välttelemään tähän ikään saakka, ja hyvin todennäköisesti sluibailu onnistuu tulevaisuudessakin - vaikka nuolaistahan ei pitäisi etukäteen. Inhosin pentuna, ja inhoan vieläkin lihoissa olevia läskikimpaleita. Hyi yäk.
Isällä sitten oli tapana tarjoilla sellaisia suht reiluja, sinänsä syötäviä annoksia pikkunaperon kokoon suhteutettuna, siihen vielä pari-kolme leipäpalasta (pyöreän leivän keskipaloja, eli piiitkiä) päälle niin johan oli itkussa pitelemistä. Kun ei vielä jotenkin uskaltanut uhmata ja alkaa kiukuttelemaan kun pitihän sitä olla kilttinä, niin kilttinä. Ei se kylläkään sen kummemmin painostanut, tuumi vaan jotta "syöhän niin kasvat". Äidillehän sitä tuli sitten kiukuteltua varmaan senkin edestä jos oli jotain inhokkia tarjolla. Vaikka näin jälkeenpäin ajatellen ei ne taineet sen kummempia ne ruuat olla, varmaan se vaan oli jotain periaatteellista vänkäämistä
Se on kyl inhottavaa, jos vanhemmat saa ruokailusta tehtyä jotenkin epämiellyttävän tilanteen.
Mä oon sen ainakin päättänyt, et en aio omia lapsiani pakottaa syomään mitään väkisin. En nyt niille ehkä ala erikseen mitään toista ruokalajia valmistamaan, mutta aina saa sitten ainakin leipää tai jotain muuta kuitenkin ettei joudu nälissään olemaan, jos mun taidolla valmistetut gourmee-ateriani ei kelpaa :))
"Mä oon sen ainakin päättänyt, et en aio omia lapsiani pakottaa syomään mitään väkisin."
..samaa kun kirjoitin edellistä viestiä, eli etenkin joitakin vuosia sitten olin ehdottomasti sitä mieltä etten tule ikinä pakkosyöttämään mahdollista jälkikasvua. Mutta illalla sitten mietiskelin jotta en enää olekaan niin ehdoton tuon homman suhteen, enkä oikein keksinyt, että mistä moinen muutos olisi tullut.
Olisiko asenteet jostain syystä lepsuuntuneet vai olisiko sitten silläkin jotain tekemistä kun olen kuullut parinkin nykylapsen ruokailutottumuksista ilmeisesti lepsujen vanhempien ja heidän ehken liiankin vapaista (vai välinpitämättömistä?) asenteista lapsensa ruokailutottumusten suhteen... Meinaan kun ala-asteikäinenkin saattaa juoda ennemmin energiajuomia kuin vettä tai maitoa. Ja ruokatottumukset ilmeisesti ovat aika yksitoikkoisia ja ilmeisesti juuri lapsen haluamisten suuntaisia. Että ainakin tuota ajatellen olisi varmaankin hyvä yrittää totuttaa jälkikasvua hiukan monipuolisempaan ruokavalioon kuin niihin ainaisiin hänen suosikkiruokiinsa. Siis jos ajattelee tuollaista ääripäätä.
Mutta olen kuitenkin ehdottomasti samaa mieltä sun kanssasi, että en kyllä minäkään pakottamalla pakottaisi syömään mitään sellaista, mitä lapsi ei haluaisi syödä. Jos ei eteen tarjoiltu ruoka kelpaisi, niin syököön sitten vaikka ennemmin leipää kuin kynsiään.