Tiedon käsitteleminen kouluissa, kirjoissa ja nykyinen kirjoittaminen ym. tähtää voimakkaasti asioiden "luokittelemiseen". OK, asiat onkin helppo "kaataa" pänttääjien päähän, kun ne ensin luokittelee kaikenlaisiin kategorioihin.
Esim. Pluto on luokiteltu planeetaksi, jota se ei myöhemmin enää ollut. Nyt se on luokiteltu "kääpiöplaneetaksi". Tämä tuo esiin kysymyksiä:
- Miksi se pitää luokitella uudelleen, jos aikaisempi luokittelu on mennyt pieleen. Ehkä vika oli ylipäänsä siinä että se luokiteltiin.
- Miksi se luokiteltiin taas planeetaksi. Siksikö ettei aikaisempaa virhettä pystytä enää korjaamaan.
George Berkeley johti teoriasta:
- Kaikki tieto empiirisestä maailmasta voidaan saada pelkästään suoralla havainnolla.
Teorian:
- Kaiken tieteen päämääränä on siksi ei-älyperäistää ja ei-käsitteellistää ja siten puhdistaa inhimilliset aistihavainnot.
http://fi.wikipedia.org/wiki/George_Berkeley
Mielenkiintoista on se että nykyisessä kulttuurissa ei ollenkaan tunneta jumalia kausaliteetin selittäjänä. Jumala on luokittelematon, ja voitaisiin ehkä sanoa että "Pluto on Jumalasta".
Kant ja monet muut tunsivat käsitteen "Olio sinänsä" joka myös viittaa luokittelemattomuuteen, koska se on erotettu käsitteestä ja luokastaan.
Brittiläisessä kokeessa testattiin muun muassa tilavuuden, tiheyden ja määrän hahmottamista. Tulos oli että "Nuoret ovat tyhmempiä nyt kuin 30 vuotta sitten".
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/39386-nuoret-ovat-tyhmempia-nyt-kuin-20-vuotta-sitten
"Tutkimusta johtaneen professori Michael Shayerin mukaan tulokset johtuvat siitä, että oppilaita testataan nykyisin niin paljon kouluissa. Heti, kun ihmiselle annetaan tavoite, hän keksii taloudellisimman tavan saavuttaa se, sanoo Shayer."
Ja erityisesti matematiikkaa ei voida luokitella:
"Matemaattisia taitoja testaavassa kokeessa vain yksi kahdestakymmenestä nuoresta sai huippuluvut, kun kolmekymmentä vuotta sitten huippulukuihin ylsi yksi viidestä."
Esim. Pluto on luokiteltu planeetaksi, jota se ei myöhemmin enää ollut. Nyt se on luokiteltu "kääpiöplaneetaksi". Tämä tuo esiin kysymyksiä:
- Miksi se pitää luokitella uudelleen, jos aikaisempi luokittelu on mennyt pieleen. Ehkä vika oli ylipäänsä siinä että se luokiteltiin.
- Miksi se luokiteltiin taas planeetaksi. Siksikö ettei aikaisempaa virhettä pystytä enää korjaamaan.
George Berkeley johti teoriasta:
- Kaikki tieto empiirisestä maailmasta voidaan saada pelkästään suoralla havainnolla.
Teorian:
- Kaiken tieteen päämääränä on siksi ei-älyperäistää ja ei-käsitteellistää ja siten puhdistaa inhimilliset aistihavainnot.
http://fi.wikipedia.org/wiki/George_Berkeley
Mielenkiintoista on se että nykyisessä kulttuurissa ei ollenkaan tunneta jumalia kausaliteetin selittäjänä. Jumala on luokittelematon, ja voitaisiin ehkä sanoa että "Pluto on Jumalasta".
Kant ja monet muut tunsivat käsitteen "Olio sinänsä" joka myös viittaa luokittelemattomuuteen, koska se on erotettu käsitteestä ja luokastaan.
Brittiläisessä kokeessa testattiin muun muassa tilavuuden, tiheyden ja määrän hahmottamista. Tulos oli että "Nuoret ovat tyhmempiä nyt kuin 30 vuotta sitten".
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/39386-nuoret-ovat-tyhmempia-nyt-kuin-20-vuotta-sitten
"Tutkimusta johtaneen professori Michael Shayerin mukaan tulokset johtuvat siitä, että oppilaita testataan nykyisin niin paljon kouluissa. Heti, kun ihmiselle annetaan tavoite, hän keksii taloudellisimman tavan saavuttaa se, sanoo Shayer."
Ja erityisesti matematiikkaa ei voida luokitella:
"Matemaattisia taitoja testaavassa kokeessa vain yksi kahdestakymmenestä nuoresta sai huippuluvut, kun kolmekymmentä vuotta sitten huippulukuihin ylsi yksi viidestä."
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuossa Pluton tapauksessa ei käsittäkseni ole (niinkään) kysymys siitä, että luokittelu on ollut väärä, vaan että luokittelua tarkennettiin ottamalla käyttöön kokonaan uusi luokka, kääpiöplaneetat.
Mutta olen samaa mieltä, että harhaanjohtavaa, liiallista luokittelua on, mutta enemmän arkikäytössä ja ei-akateemisessa käytössä kuin varsinaisessa tietellisessä käytössä. Esimerkiksi ihmisten luokittelussa sosiaalisessa mielessä on sekavuuksia ja asenteellisia harhaanjohtavuuksia.
Olen pohdiskellut ja vertaillut toteutettuja "ylä-ontologioita" ("upper ontology" jos joku haluaa guuglata), niin olen todennut, että käsitteistömme perusta voidaan määritellä monella tavalla, ilman, että taksonomioissa olisi pahoja ristiriitoja. Tämä on mahdollista siksi, että arkikielessä yläontologiset käsitteet ovat hämäriä ja niitä jopa puuttuu välistä, jolloin on jouduttu määrittelemään keinotekoisilta kuullostavia apukäsitteitä.
Jos ajatellaan semanttista tiedonkäsittelyjärjestelmää, niin olisi eduksi, jos se toteuttaisi "sumean luokittelun", jossa sama käsite voi yhtäaikaa periytyä monista eri yläkäsitteistä. Oikeastaan esim SUMO-ontologissa tehdäänkin näin. Siten esim Pluto voisi olla (vaikka) 50% kiviplaneetta, 30% asteroidi, 10% komeetta ja 80% kääpiöplaneetta. Summan ei tarvitsisi olla 100%, koska käsitteet voidaan määritellä päällekkäisiksi. Luokkien tunnusmerkit ovat osittain päällekkäisiä ja objekti voi sisältää tunnusmerkkejä useista luokista.
Esimerkki yläontologiasta:
http://www.cyc.com/cycdoc/upperont-diagram.html
"Luokkien tunnusmerkit ovat osittain päällekkäisiä ja objekti voi sisältää tunnusmerkkejä useista luokista."
Tuokin olisi erittäin tarpeellinen korjaus jos se voitaisiin toteuttaa. Mutta kuten sanoit, se olisi silti vain "objekti".
Ehkä 1900-2000 -lukujen tieteenteon virhe on kuitenkin nähdä kaikki "oliot" objekteina ilman subjektia. Tekniikassa ei yleensä ymmärretä koko infrastruktuuria. Luonnontieteessä on sentään alettu puhua "itsesäätelymekanismeista", joka on tosin vähän kummallinen termi.
Aina kun luokitellaan objekteja, myös valitaan mistä puhutaan ja mistä ei.
Kyse on siitä, mikä on käytännössä järkevin tapa puhua maailmasta. Esim. tässä esitetään arvio, joka ei yllätä:
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3483
"Arvelisin että modernissa elämässä yleinen taipumuksemme uskoa asioihin joille ei ole tieteellistä näyttöä on vähemmän hyödyllistä kuin aiemmin""
Perusteluja en ole kuullut. Onko nyt jostain syystä vain pakko ajatella positivistisesti.
Ymmärtääkseni länsimaisella tieteellä on paljonkin yhteyttä uskontoihin. Epäilyn vuoksi löydettiin dinosauruksetkin, kun yritettiin todistaa raamatun olioita. Epäily tosin oli käänteinen.
Siis molemmat kysymykset ovat tärkeitä: Mitä on, ja mitä voisi olla?
Ohjelmoinnissa olio-kielet, kutsuisin niitä objektikieliksi, jakavat maailman juuri luokkahierarkiaan. Eivätkä tue sellaista ajattelua että oliot olisivat kukin ainutlaatuisia ilmiöitä, olioita sinänsä.
Ei tämä ole tietenkään tieteeseen itsetarkoituksellisesti luotu ongelma, vaan ehkä enemmän resurssit määrää mitä kannattaa tutkia...
""Arvelisin että modernissa elämässä yleinen taipumuksemme uskoa asioihin joille ei ole tieteellistä näyttöä on vähemmän hyödyllistä kuin aiemmin"
Perusteluja en ole kuullut. Onko nyt jostain syystä vain pakko ajatella positivistisesti."
Minä oletan, että mikään ei ole perusasetelmaltaan muuttunut. Ihminenkin on aina ollut "AIXI-agentti"
(http://www.cs.auckland.ac.nz/~nickjhay/honours.presentation.0927.pdf)
joka empirismiin perustuen yrittää optimoida elämänsä hyötyfunktiota. Ratkaisevaa ei ole onko joku asia tietellisesti perusteltu vai ei, vaan onko siitä subjektiivistä empiristä näyttöä, jonka perusteella rakennetaan sisäinen malli ennustamaan elinymäristön käyttäytymistä.
Siten esimerkiksi minulla on subjektiiviseen kokemusperäinen malli, jonka mukaan täydenkuun tienoilla tai siitä alkaen sää yleensä kirkastuu ja uudenkuun aikaan on tyypillisesti pilvisintä ja sateisinta. Malli on 100% epätieteellinen, siis puhdasta taikauskoa, mutta kun se niin usein siitä huolimatta toimii. Esim valitsen lomaviikkoni sen perusteella. Olisi irrationaalista hylätä toimiva malli sen perustella, että se on epäyhtenevä tieteellisen konsensuksen kanssa.
"rakennetaan sisäinen malli ennustamaan elinymäristön käyttäytymistä"
Useimmiten kun tällä palstalla on rakennettu "sisäisiä malleja", joilla on jokin todennäköisyystekijä, ne on leimattu huuhaaksi. Ja useimmille näyttää kelpaavan ilmastonmuutoskysymykseen vain kaksi vaihtoehtoa. Eli sikäli arkipäättelyssä osataan olla hyvinkin "tieteellisen" tarkkoja...
>> Brittiläisessä kokeessa testattiin muun muassa tilavuuden, tiheyden ja määrän hahmottamista. Tulos oli että "Nuoret ovat tyhmempiä nyt kuin 30 vuotta sitten".
Minusta erilaiset mitat ovat kylläkin 30:ssä vuodessa aika pahoin räjähtäneet käsiin.
30 vuotta sitten ei esim. välttämättä tajuttu että maailmankaikkeus on niin sairaan iso kuin nykyisin ajatellaan.
Tekniikassa mennään myös huimaa vauhtia yhä isompiin määriin, karseimpana esimerkkinä tietotekniikka.
Mielestäni nykyinen maailma on vaikeampi hahmottaa tässä suhteessa koska "haitarit" venyvät jatkuvasti vähän joka alalla ja tietoa on yhä enemmän. Tehdään uusia ennätyksiä, tunkeudutaan yhä kauemmaksi sekä mikro- että makrokosmoksessa.
Kyllä normaaleja makromaailman mittoja pitäisi osata hahmottaa vaikka maailmankaikkeus on kasvanutkin.
Kyllä litran maitopurkin pitäisi erottaa kaupan hyllyltä kahden litran maitopullosta vaikka maailmankaikkeus olisi helvetin iso tai jumalattoman iso jollei peräti tajuttoman iso.
"Kyllä normaaleja makromaailman mittoja pitäisi osata hahmottaa vaikka maailmankaikkeus on kasvanutkin. "
Oletko aivan varma? Kuten tiedät, ihmisen aivokuori hahmottaa ja jäsentää maailmaa hierarkisesti. Ja tämä hierarkian syvyys on ilmeisesti ihan neurofysiologisesti rajoittunut. Jos verrataan esim pienessä laaksossa elävää, muusta maailmasta paljolti tietämätöntä maanviljelijää, joka esim lisäksi kasvattaa lampaita ja muuta ei sitten maailmankuvaan paljon mahdukaan, hänellä on varaa allokoida hierarkiaportaat pienin askelin verrattuna urbaaniin nykyihmiseen jonka maailma on SUURI. Voi olla, että tuo "pieni ihminen" voi jäsentää omaa pientä maailmaansa paljon tarkemmin, myös sellaisissa asioissa kuin tiheyksien ja tilavuuksien hahmottaminen.