Vaaditaan parempaa

Katselin tuossa vanhoja koulukuvia ja kuvia opettajista. Tuli mieleen pelkkä v....tus. 1-3 ja 4-5,5 vuotta koulussa oli opena pari vanhapiian tyylistä naisihmistä sieltä v...sta päästä. Viimeinen onneksi sairastui loppumetreillä ja tilalle tuli aivan ihana vanhempi mies opettaja sijaiseksi. Todistukseni nousi tuon puolen vuoden aikana kovin. Net kaikki inhottavuudet mitä noilta kahdelta opettajalta sain kokea jättivät syvät jäljet sisimpääni. Minä kun olin ihan tavallisesta työläisperheestä mistä vanhempani eivät lähetelleet kukkapuskia minun matkassa opettajalle eikä muitakaan lahjoja. Meillä oli riittävästi tekemistä että saimme ruoan, asunnon ja vaatteet. Tyhmiä emme olleet. Minäkin olin jo kymmenen vuotiaana lukenut kirjaston kaikki kirjat mitä vain sain ikääni nähden lainata ja muutoinkin olin tiedon haluinen. En todellakaan viitsi kaikkia inhottavuuksia alkaa latelemaan mitä nämä ns. aikuiset opettajat kohdistivat minuun ja muutamaan muuhun köyhän lapseen. Onneksi muutimme ruotsiin ja siellä koulu alkoi luistaa kaikinpuolin. Hankin ensin sosiaalityön pätevyyden yliopistossa eli luin maisteriksi ja sen jälkeen suoritin vielä sairaanhoitajan eli terveydenhuollon maisterin tutkinnon. Olin todistanut itselleni että en ollut niin tyhmä kuin nämä opettajat olivat antaneet ymmärtää vaikka rahallisesti olin ollut köyhä. Tilanne olisi voinut kääntyä kohdallani myös itseäni vastaan eli olisin voinut tuhota itseni omalla käytöksellä. Kaikista opiskeluista huolimatta on trauma ollut niin syvä että vieläkin silloin tällöin pulppuaa inho näitä opettajia ja ihmistyyppejä kohtaan vaikka älyllisesti osaan käsitellä asiaa.
En yhtään ihmettele jos kouluissa tapahtuu kaikenlaista ikävää ja että niin moni riistää hengen itseltään ja muiltakin.