Kuppikuntaisuus kukoistaa

Seurakuntajohtajat haluavat kiinnipitää hinnalla millä hyvänsä "sosiaalisista lainalaisuuksistaan", heidän tapansa käsitellä seurakuntalaisia on monessa seurakunnassa kuin jonkun keskisuuren tai suuren yrityksen HUONON johtajan.

Kuinkahan monta seurakuntaa on, jossa jostain syystä hyvin helposti esille pääsevät johtajien vaimot, lapset ja muut lähipiiriin kuuluvat tai sitten ne "hännystelijät", jotka osaavat mielistelemisen taidon. Nämä kuppikunnat, joita itse saarnaajat, julistajat, lähestyöntekijät ym. pitävät yllä ovat ihan arkipäivää seurakunnissa.

Otetaanpa esimerkki. Kun on joku seurakunnan tilaisuus, missä on vaikkapa lounas/kahvit tarjolla, niin ihan turha kuvitella, että nämä em. ihmiset rantautuisivat "tavallisten" seurakuntalaisten pariin ja osoittaisivat kiinnostuksensa sinne, mistä se tuki heille varsinaisesti tulee. Tai jos he sattuvatkin rantautumaan, niin he odottavat, että kaikki ihmiset ovat erinomaisen kiinnostuneita vain heidän toimistaan ja edesottamuksistaan. Nämä seurakunnassa jotenkin itsensä "valtapaikoille" keplotelleet haluavat pönkittää vain omaa erinomaisuuttaan, tuoda esille vain omia kiinnostuksensa kohteita.

Nämä johtajat, julistajat, saarnaajat, seurakunnan paimenet, lähetystyöntekijät sun muut pastorit unohtavat, että heidän kuvittelemiaan, "Jumalan heille antamia tehtäviä" ei kyllä olisikaan, jos seurakuntalaisten rahahanat sulkeutuisivat.
Lainalaisuudet ovat nimittäin ihan samat kuin poliitikoilla, että kannattaisi miettiä ketä mielistelee.

Vai että raskas taakka seurakuntalaisista? Kuinkahan monta seurakuntalaista, yksinäistä, syrjäytynyttä, huonompiosaista, muuten vain ei niin "mallikelpoisia", muiden mielestä näkymättömiä, mitäänsanomattomia on jäänyt seurakunnista pois, kun ei kukaan ole pätkääkään kiinnostunut heistä,heidän elämästään, heidän vahvuuksistaan.
Ei näiden ihmisten kohdalla auta minkään vertaa se, että pidetään hienoja lähetyskokouksia, joissa lähetetään matkaan korkeasti koulutettuja, hyvinvoivia, nuoria pareja, jotka sitten muutaman vuoden päästä eivät osaa muusta puhuakaan kuin omasta erinomaisuudestaan, kuinka he nyt ovat niin "mahtavasti" Jumalan käytössä toisella puolella maapalloa. Mitä se auttaa masentunutta seurakuntalaista täällä kotiseurakunnassa, että häneltä penätään vähän lisää "kolehtiin kilisevää", että nämä erinomaiset ihmiset saisivat jatkaa maailmanvalloitustaan.

Ihan turha kalastella seurakuntiin uusia jäseniä, kun ette osaa jo olemassaolevistakaan pitää huolta. Tehän kasaatte itselle vain lisää taakkaa, vaikka jo entisen alla niin puuskutatte.

Seurakunnissa on menetetty paljon lahjakkuutta ja voimavaroja juuri sen takia, että johtajiksi pääsevät sellaiset, joiden ei koskaan sinne pitäisi päästä. Nämä johtajat täysin verrannollisia poliitikkoihin, joiden perimmäinen syy tekemisilleen on ihan oma vallanhalu.

Kun niin kovasti esim. Ristinvoitossakin muistutetaan tällaisista seurakuntien sosiaalisista lainalaisuuksista, niin kannattaisi muistaa se, että liikemaailmassakin parhaat johtajat ovat kyllä niitä ja saavat yrityksen menestymään, jotka havaitsevat ja ottavat käyttöön kaikkien työntekijöiden voimavarat ja pyrkivät niitä myös kehittämään antamalla jokaiselle siihen mahdollisuuden.

Useimmissa seurakunnissa vallitsee mitä pahin kuppikuntainen ajattelutapa, että vain ne, jotka ajattelevat täysin samoin ja mielistelevät johtajien ja heidän hovinsa edesottamuksia, ovat varteenotettavia seurakunnan jäseniä.

Jos omaat eriäviä mielipiteitä, et suostu kaikenmaailman keksittyihin "Näin on tehty 20 vuotta ja näin tehdään nytkin" -selityksiin, niin olet ilman muuta heti seurakuntien johtajien ja vanhemmiston ja heidän hovinsa hampaissa.