Maailmassa valtavat määrät ihmisiä koulutetaan insinööreiksi ja tutkijoiksi. Tieteen ja tekniikan edistyessä yhä suurempi osa työstä on sellaista, joka on jo tehty jossain, mutta jonka tuloksia ei saa käyttöön kaupallisista syistä, sotilaallisista syistä tai koska tuloksia ei ole satuttu löytämään valtavasta tietomäärästä.
Vaikka työ ei olisi aiemmin tehtyä, se voi olla sellaista jonka tuloksena saavutetaan uusi tekniikka, jolla tehdään joku vanha asia 5% paremmin / halvemmalla, jossain tilanteessa. Useimmiten uusi tekniikka ei ole parempi tai halvempi missään suhteessa.
Insentiivit ovat sellaisia, että tutkijoilla on melkein kaikki motiivit liioitella uuden tekniikan hyödyllisyyttä.
Toisaalta erityisen äkkinäistä parannusta tuovien tekniikoiden kehittämisen aloittamiseen liittyy epäterve vastahakoisuus- tai välttelyfaktori tutkijoiden itsensä puolelta. Se voi johtua psykologiasta tai jostain muusta. Ehkä lauseita "ei ole hopealuoteja", "ei ole hokkuspokkus konsteja" tai "jos se olisi mahdollista, se olisi jo tehty" on sisäistetty kuin uskonnollisia dogmeja. Sellaiset lauseet on sisäistetty niin ettei niiden järkevyyttä katsota tapaus tapaukselta.
Lisäksi tutkijoilla voi olla jonkinlainen käänteinen messias-kompleksi* tai käänteinen sankari-kompleksi. Mitä äkkinäisempää parannusta joku tekniikka tuo, sitä enemmän sen kehittäneet ovat "messiaita"(metafora) ja käänteinen messiaskompleksi tarkoittaa epätervettä psykologista vastahakoisuusfaktoria sen tekniikan kehittelyn aloittamisen suhteen. Esimerkkejä tieteellisistä "messiaista" ovat poliorokotteen, antibiootin ja transistorin kehittäjät.
(* en ole varma käytänkö "messias-kompleksi" sanaa oikein. Se tuskin on mikään virallinen psykologinen termi. Asiayhteyden antamiseksi kerrottakoon, että voi olla mielekästä sanoa, että useimmilla poliitikoilla ja korkeimmilla virkamiehillä on messiaskompleksi. En tiedä olisiko se huono asia... Ja ateistina en ymmärrä varsinaisten messiaiden päälle, joten metaforankin ymmärrys voi olla vähän pielessä...)
Vaikka työ ei olisi aiemmin tehtyä, se voi olla sellaista jonka tuloksena saavutetaan uusi tekniikka, jolla tehdään joku vanha asia 5% paremmin / halvemmalla, jossain tilanteessa. Useimmiten uusi tekniikka ei ole parempi tai halvempi missään suhteessa.
Insentiivit ovat sellaisia, että tutkijoilla on melkein kaikki motiivit liioitella uuden tekniikan hyödyllisyyttä.
Toisaalta erityisen äkkinäistä parannusta tuovien tekniikoiden kehittämisen aloittamiseen liittyy epäterve vastahakoisuus- tai välttelyfaktori tutkijoiden itsensä puolelta. Se voi johtua psykologiasta tai jostain muusta. Ehkä lauseita "ei ole hopealuoteja", "ei ole hokkuspokkus konsteja" tai "jos se olisi mahdollista, se olisi jo tehty" on sisäistetty kuin uskonnollisia dogmeja. Sellaiset lauseet on sisäistetty niin ettei niiden järkevyyttä katsota tapaus tapaukselta.
Lisäksi tutkijoilla voi olla jonkinlainen käänteinen messias-kompleksi* tai käänteinen sankari-kompleksi. Mitä äkkinäisempää parannusta joku tekniikka tuo, sitä enemmän sen kehittäneet ovat "messiaita"(metafora) ja käänteinen messiaskompleksi tarkoittaa epätervettä psykologista vastahakoisuusfaktoria sen tekniikan kehittelyn aloittamisen suhteen. Esimerkkejä tieteellisistä "messiaista" ovat poliorokotteen, antibiootin ja transistorin kehittäjät.
(* en ole varma käytänkö "messias-kompleksi" sanaa oikein. Se tuskin on mikään virallinen psykologinen termi. Asiayhteyden antamiseksi kerrottakoon, että voi olla mielekästä sanoa, että useimmilla poliitikoilla ja korkeimmilla virkamiehillä on messiaskompleksi. En tiedä olisiko se huono asia... Ja ateistina en ymmärrä varsinaisten messiaiden päälle, joten metaforankin ymmärrys voi olla vähän pielessä...)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lääketieteen sarallahan uudet lääkkeet ja menetelmät kehittyvät jatkuvasti. Muutenkin tuo tekstisi ja varsinkin nuo luvut vaikuttavat aika hadusta vedetyiltä. "Messias-kompleksi", aika hauska sana sinänsä ja ymmärsin kyllä mitä tarkoitit mutta ajatus että sellainen olisi tutkijoilla hidastamassa kehitystä on kyllä aika huvittava.
Käytät tekstissäsi ns. hienoja sanoja, kuten faktori. Yritätkö niillä saada lisää painoarvoa tekstillesi? Ei ainakaan minun tapauksessa toiminut. Ja ennen kuin mennään taas juupas-eipäs-väitelyyn niin tiedetään, kyllä joissain yhteyksissä noita sanoja käytetään, mutta ei jumituta nyt siihen.
Kiinnostaisi kyllä tietää mistä tuollaisen näkökannan olet päähäsi saanut.
Miten tieteen hyötysuhde lasketaan?
minkäänlaista ymmärrystä käsitteen "hyötysuhde" merkityksestä!
Sekoitat pahasti erilaiset ja erimitalliset asiat keskenään!
Vuodatuksesi on pelkkää "humanistien" huuhaata! Tieteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, mikä on ymmärrettävää Suomen surkean koulutustason vuoksi.
sen ymmärtää kyllä.
"Lisäksi tutkijoilla voi olla jonkinlainen käänteinen messias-kompleksi* tai käänteinen sankari-kompleksi."
Tullaisen asenteen on evoluutio meihin tuonut,
eikä sivistys niin vain sitä karista.
Kaikki uusi ja erikoinen on aina ollut
potentiaalinen hengenvaara.
Esim. kasvissyöjä joka ottaa tavakseen maistella
marjoja joita kukaan ei ole ennen uskaltanut syödä
on merkittävällä todennäköisyydellä nopeasti
kuollut kasvissyöjä.
Pelottavasti asian osoitti taannoinen tv-sarja
tutkijoista jotka kokeilivat uusia kemikaaleja
itseensä.
Heidän hautakiviinsä on usein hakattu päivämäärä
joka osoittaa heidän kuolleen nuorena.
"..tutkijoilla on melkein kaikki motiivit liioitella uuden tekniikan hyödyllisyyttä."
Se on pakko. Maalaamatta maailmanpelastuksen tekstiä tutkimuksiin ei saa rahaa. Rahoista päättävät tahot eivät ymmärrä tieteestä sen taivaallista, joten heille pitää tarjota suuria mielikuvia hyvän omantunnon varmistamiseksi.
Hypeä ja populistisuutta vaan peliin, ja johan saa rahoitusta. Kun yksi taho on kupattu, niin toisen kimppuun. On myös eduksi pysyä ajan hermolla, niin osaa pukea oman tutkimuksensa oikeaan valekaapuun.
Näin se vain menee.