Suomi on kyllä punaniskojen luvattu maa. Nämä isänmaan toivot, jotka kulkevat paskaiset Karjala-lippikset päässään, luulevat olevansa miehisiä kavereita. Näille tyypeille vegaanimies on jotain aivan hirveää, kuten ovat myös mustaihoiset maahanmuuttajat ja homoseksuaalit.
Minä olen joutunut useastikin ärsyttävään "spottivaloon" kasvissyönnistäni, koska työni ja harrastukseni (vapaaottelu ym. muut kamppailulajit) ovat ns. testosteroninkatkuisia. Minä en oikeastaan nykyisin sano enää edes mitään vasta-argumentteja, koska se vain pahentaa tilannetta suuntaan, joka jo kovin kyllästyttää. Saatan kyllä sanoa jotain tyyliin, että ruokailutottumustenko takia minut nyt sitten leimataan, eli sen takia mitä en syö, tai että se on täysin minun oma asiani, eikä minulla ole minkäänlaista velvollisuutta perustella sitä.
Huvittavaa todellakin on minkälaisia reaktioita se aiheuttaa, kun minunlaiseni kaveri ilmoittaakin olevansa vegaani...
Ei ole helppoa olla mies ja vegaani tässä maassa :)
Minä olen joutunut useastikin ärsyttävään "spottivaloon" kasvissyönnistäni, koska työni ja harrastukseni (vapaaottelu ym. muut kamppailulajit) ovat ns. testosteroninkatkuisia. Minä en oikeastaan nykyisin sano enää edes mitään vasta-argumentteja, koska se vain pahentaa tilannetta suuntaan, joka jo kovin kyllästyttää. Saatan kyllä sanoa jotain tyyliin, että ruokailutottumustenko takia minut nyt sitten leimataan, eli sen takia mitä en syö, tai että se on täysin minun oma asiani, eikä minulla ole minkäänlaista velvollisuutta perustella sitä.
Huvittavaa todellakin on minkälaisia reaktioita se aiheuttaa, kun minunlaiseni kaveri ilmoittaakin olevansa vegaani...
Ei ole helppoa olla mies ja vegaani tässä maassa :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uskon kyllä ett tietyissä piireissä sitä hommaa katsotaan pahasti kieroon. Sitten taas kouluttautuneiden/fiksujen ihmisten keskuudessa sitä harvemmin joutuu silmätikuksi omien ruokailutottumustensa kanssa.
Itse olen kohdannut vittuilua lähinnä sellaisilta tyypeiltä, jotka jostain syystä kokevat kasvissyöntini uhkaavana, esim. tyypeiltä jotka olevinaan välittävät eläimistä mutta silti syövät lihaa. Minä kai tahtomattani paljastan näissä ihmisissä olevan tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin. Ja he eivät tykkää siitä. Sen takia he usein yrittävät murtaa minun logiikkani klassisilla "porkkanatkin saattavat tuntea kipua"-argumenteilla.
Olen huomannut (no kukapa ei?) saman asian, että monet ottavat heti puolustuskannan ja katseesta loistaa: "kuka vi**u tuo luulee olevansa", mutta kaiken läpi heijastuu kuitenkin syyllisyys.
Pitäisi jaksaa keskustella asiasta ja esittää oma kantansa, mutta itse en ainakaan valitettavasti enää jaksa keskustella asiasta oikein kenenkään kanssa. Koitan muutenkin elämässäni nykyisin olla mahdollisimman vähän ihmisten kanssa tekemisissä, kiitos Suomen ilmapiirin ja kaikkien niiden "natsien", joiden takia toisinaan toivon, että helvetti olisi olemassa. Myönnän, olen luovuttanut jo kauan aikaa sitten...
...kun se on niin arka aihe. itse olen kasvissyöjä, ollut pennnusta saakka.
ja nyt vähän vanhempana on tullut arvotkin mukaan,kun hain vähän tietoja ja tajusin, mitä lihansyönti tarkoittaa. siirryn ensi kesänä vegaaniksi. siirtyisin nyt, mutta se on olosuhteiden takia lähes mahdotonta.
eläinten oikeuksista on oikeasti vaikea puhua, kun suurimmalle osalle eläintenoikeidet on pelkkä vitsi. tiedä sitten miksi. kaikki on niin jyrkkiä siitä asiasta, onko se sitten sitä, että halutaan kieltää totuudet, ettei tarvitsisi kärsiä syyllisyydestä. ihmiset kun haluaa päästä helpolla.
jos sitten huomauttaa, että vastapuoli ei välttämättä tajua mitä sen lihanpalan eteen on tehty, niin selittävät heti että tietenkin tajuavat. mutta ihan rehellisesti sanottuna sellainen ihminen on aika barbaarinen, joka oikeasti tajuaa, mitä eläimet kärsivät ja että tappaminen on syntiä, ja silti syö lihaa.
toivon tosiaan, että nämä vain sanovat tietävänsä välttääkseen keskustelun etenemistä, eivätkä siksi, että tietävät.
Mielestäni on nimenomaan sitä että asiaa tietoisesti vältellään, jotta se ei painaisi omatuntoa. Ihmiset eivät halua tietää detaljeja, jotta se ei vaan vaikeuttaisi heidän elämäänsä. "En halua tietää, tulee paha mieli" sen sijaan että joutuisi oikeasti miettimään ja muuttamaan elintapojaan. Ja kasvissyöjä tai vegaani nähdään uhkana joka mahdollisesti tuo esiin sen totuuden, jota ei haluta tietää. Kuitenkin samaan aikaan voidaan helliä sitä omaa kissaa tai koiraa tai kania ja väitetään olevansa "eläinrakkaita". Se on hieman tekopyhää. Vähän sama kuin sanoisi pitävänsä ihmisistä, mutta oikeasti välittäisi vain omasta lähipiiristään.
Ei kai vegaanilla voi olla kissaa? Sillehän on pakko ostaa lihaa.
Vegaanin mielestä kun vain vegaanit ovat hyviä ja viisaita ja muut pahoja ja tyhmiä, kuten tämänkin ketjun viesteistä näkee.
Ja sitten vielä ihmettelette miksi teitä pidetään hassuina!
Itse en ole vegaani, mutta tunnen kyllä myötätuntoa heitä kohtaan ja olen sitä mieltä, että periaattessa ovat oikealla asialla kun yrittävät vaikuttaa siihen, että maailmassa olisi vähemmän eläinten kärsimystä. Emme me tosiaankaan tarvitse kaikkia niitä eläintuotteita ja eläimillä tuotettuja viihdykkeitä (lemmikit, eritoten niiden tarkoituksellinen kasvatus, sirkus, lihalla mässäily ja tuolla mässäilyllä ylpeily).
On siinä varmaan pieni dilemma, kun eläinten hyväksikäyttö on vegaanin mielestä murha, mutta me sekasyöjät ja nahkakengissä kävelijät emme kestä sellaista kuulla. Vegaanin kannalta joutuu siis pohtimaan, miten voimakkaasti toiselle voi sanoa, että minun mielestäni sinä olet (epäsuorasti) murhaaja tai kiduttaja. Itselläni on noin neljä vegaanituttavaa, ja niistä ainoastaan yksi on mahdoton paasaaja ja syyllistäjä, kaksi on sellaisia keskitien kulkijoita kun taas yksi on sellainen, jonka kanssa voisi käydä varmastikin tuntikausien keskusteluja aiheesta ilman että tulee varsinaista riitaa. Tosin eihän sitä aina vegaanin kanssa pelkästään ruuasta ja veganismista puhuta niin kuin ei lääkärituttavienkaan kanssa aina sairauksista puhuta.
Itse olen valmis keskustelemaan asiasta fiksusti, jos keskustelukaverikin on. En ikinä asiasta paasaa, enkä tuo sitä edes mielelläni esille. Enkä myöskään koe olevani viisaampi sen johdosta, etten syö eläinvalkuaista. Se on minulle täysin henkilökohtainen asia ja toivoisin myös ihmisten kunnioittavan sitä sellaisena, koska en minäkään ikinä arvostele toisten ruokailutottumuksia. Näin kuitenkin harvoin käy, joudun usein tukalaan ristikuulusteluun ja pahansuoviin katseisiin, mikä on ihan älytöntä!
Kunpa vain joskus asenteellisuus siirrettäisiin täysin syrjään ja annettaisiin ihmisten olla sellaisia, kuin ovat, koska eihän tässä kellekään pahaa tehdä. Eikä kenekään pitäisi tehdä numeroa kasvissyönistään, koska tosiasiassa se ei palvele ketään. Se antaa kuvan ylimielisyydestä ja kuilua kasvatetaan entisestään.
Itse olen tyytyväinen jo siihen, että ihminen tiedostaa eläinten huonot olot, vaikkei olisikaan kasvissyöjä. Uskoakseni jo se vaikuttaa jollain tasolla kulutustottumuksiin. Se on utopiaa, että kaikkien odottaisi siirtyvän kasvissyöntiin. Täysi välinpitämöttömyys liittyen eläinten hyvinvointiin taas tarkoittaa sitä, etten halua missään tapauksessa keskustella aiheesta, vaan mieluummin vaikka säästä.