Ihmisten keskinäisessä kommunikoinnissa kielellisellä ilmaisulla on niin vahva erikoisasema, että harvoin tulemme juuri muita viestintätapoja ajatelleiksi. Kielestä riippumattomista ilmaisukeinoista puhuttaessa esille nostetaan tavallisesti keskustelukumppanin ns. ruumiinkielen (body language) tarkkaileminen ja 'lukeminen'. Tämä tarkoittaa siis visuaalista havainnointia. Kuitenkin myös äänen välityksellä luemme varsin usein huomaamattamme keskustelukumppanimme tiedostamattomia ei-kielellisiä signaaleja. Yksi esimerkki tästä on keskustelukumppanin nenän tuhinan kuunteleminen. Jos pysähdymme asiaa hiukan miettimään, havaitsemme varsin pian, että nenän tuhina muodostaa varsin ilmaisuvoimaisen kielen. Nenän tuhinasta on varsin helppoa tulkita mm. erilaisia tunnetiloja, vihaa, aggressiota, pelkoa, väsymystä jne.
Olisikin mielenkiintoista tietää, missä määrin asiaa on tieteellisesti tutkittu.
PS. Yksi mahdollinen sovellutuskin tulisi mieleeni. Nenän tuhinan analysointia voitaisiin ehkä hyödyntää rikostutkimusten yhteydessä epäillyille tai todistajille tehtävien valheenpaljastuskokeiden toteuttamisessa.
Olisikin mielenkiintoista tietää, missä määrin asiaa on tieteellisesti tutkittu.
PS. Yksi mahdollinen sovellutuskin tulisi mieleeni. Nenän tuhinan analysointia voitaisiin ehkä hyödyntää rikostutkimusten yhteydessä epäillyille tai todistajille tehtävien valheenpaljastuskokeiden toteuttamisessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on ahtautumaa nenässä ja joudun jatkuvasti vaikeuksiin hengittää nenän kautta ja päivittäinen tuhistelu ja niiskuttaminen on tarpeen , jotta hiukankin siellä ilma liikkuisi.
Mitä tästä voisi päätellä olenko mahdolliseti ympäristölle vaarallinen ???
pitää ehdottomasti tutkia. Kommunikaatiovälineenä siis. Pitää ottaa selvää, mitä tutkimusta siitä on olemassa. - Tosiasiassa verbaalisen ilmaisun osuus ihmisten välisestä viestinnästä on alle 10%.
Kaikki muu on jonkinlaista tuhinaa.