Humanistiset tieteet saa aikaan ihmisessä tunteiden ja ihmisyyden katoamista. Ihmisen elämänkatsomus tai elämänkäsitys pohjautuu yleensä aina ihmisen tiedostamattomiin alkeellisiin tunteisiin ja käytöstapoihin. Kun ihminen sitten alkaa ymmärtämään olemassa olemustaan, niin silloin ihminen myöskin alkaa suhtautumaan kaikkeen olemassa olevaan tiedostaen mitä/miksi ihmiset tuntevat, ajattelevat ja toimivat.
Esimerkiksi kun ns. villikoirat (koiramainen) koulutetaan ihmisten lemmikeiksi, niin silloin koirasta tulee ei koiramainen. Koiran alkeelliset käytöstavat (haukkuminen, pureminen, kuseskelu yms.) katoavat koirasta. Sama tapahtuu myöskin ihmiselle, kun ihminen ymmärtää olematta esim. provosoitumasta ihmisen päästämistä äänistä (puhe, kommunikoiminen).
Tämä voi olla myöskin hyvin vaarallista, koska ihminen saattaa silloin turhautua ihmisten yksinkertausuuteen ja eläimellisyyteen.
Yksinkertaisuudessaan elämäänsä elävä ihminen saakin aikaan elämässään enämmän toiminnallisuutta ja tunteita aikaiseksi.
Tieto tappaa elämänhalun ja tekee ihmisestä, kuten sanotaan, tylsän.
Esimerkiksi kun ns. villikoirat (koiramainen) koulutetaan ihmisten lemmikeiksi, niin silloin koirasta tulee ei koiramainen. Koiran alkeelliset käytöstavat (haukkuminen, pureminen, kuseskelu yms.) katoavat koirasta. Sama tapahtuu myöskin ihmiselle, kun ihminen ymmärtää olematta esim. provosoitumasta ihmisen päästämistä äänistä (puhe, kommunikoiminen).
Tämä voi olla myöskin hyvin vaarallista, koska ihminen saattaa silloin turhautua ihmisten yksinkertausuuteen ja eläimellisyyteen.
Yksinkertaisuudessaan elämäänsä elävä ihminen saakin aikaan elämässään enämmän toiminnallisuutta ja tunteita aikaiseksi.
Tieto tappaa elämänhalun ja tekee ihmisestä, kuten sanotaan, tylsän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihmisyys käsitteenä on jo ihan pelkkää huuhaata. eläimiä tässä ollaan ihan joka iikka, biologisia koneita. ei meitä erota mikään muista eläimistä kuin kehitysaste ja ajattelun taso. silti suurin osa ihmisistä on tyhmiä kuin kanat ja kuitenkin käyttäytyvät kuin kukko tunkiolla tässä maailmassa. ihminen on hienosti kehittänyt erilaisia sanoja kuvaamaan asioita joita ei oikeasti ole olemassa kuten "elämän arvo", "ihmisyys", jne. pelkkää sanahelinää. ei elämällä ole arvoa, arvo on ihmisen keksimä juttu jolla voidaan oikeuttaa ihmiskunnan ylivalta koska "onhan meidän elämä niin arvokasta". Teennäisiä lauseita joissa ei tieteellisesti ja sisällöllisesti tarkasteltuna ole mitään päätä eikä häntää.
"ei meitä erota mikään muista eläimistä kuin kehitysaste ja ajattelun taso."
Pahimmassa tapauksessa noin. Ihmisen eläimen välillä on kuitenkin se ero, että ihminen kykenee moraaliseen ajatteluun ja sitä kautta myös tiedostamaan niitä tiedostamattomia tunteita. Ihminen pystyy myös tajuamaan, voiko olla mielekästä puhua "elämän arvosta". Elämän arvosta puhuminen olisi puhumista sellaisesta, mistä ei voida puhua. Elämän arvo kieliopillisesti mahdoton termi.
"ei elämällä ole arvoa"
Tai paremminkin niin, että sana "arvo" ei voi kuvata sanaa "elämä".
Oppilas kysyi kiinalaiselta zen-mestari Sozanilta:
- Mikä on maailmassa kaikkein arvokkain asia?
- Kuolleen kissan pää, vastasi mestari.
- Miksi kuolleen kissan pää on kaikkein arvokkainta maailmassa? kysyi oppilas.
- Koska kukaan ei osaa määrätä sen hintaa, Sozan vastasi.
kirjasta 101 zen-tarinaa
Tiede on myös tapa paeta tunteita. Voi kokea että sentään johonkin voi luottaa ja asia on NÄIN. Se on transsia siinä missä Joogakin.
-
vielä voimistuvat puolikkaalla.
No joskus minustakin tuntuu, miten ihminen luullessaan tietävänsä joistain asioista paljonkin, menettää ymmärryksensä inhimillisyyttä ja tervettä järkeä kohtaan. Ihmisiä tai asioita ei enää arvioida inhimillisistä ja armollisista lähtökohdista käsin, vaan järeällä tieteen valokeilalla. Muut "väärin" ajattelevat ihmiset yksinkertaisesti teilataan vetoamalla tieteeseen. On vaarallista sotkeutua liikaa tieteeseen ja unohtaa inhimillisyys.
Minulle on käynyt vähän noin, mutta on silti mielenkiintoista tutkia ja miettiä asioita, en ole tylsä, ainakaan yhtä tylsä kuin eläimelliset masentuneet ystäväni.