kiitos etukäteen

Kuullun ymmärtämiseen ei taida olla mitään poppakonsteja olemassa. Itse aikoinani (jo yli neljännesvuosisata) valmentauduin kuuuntelemalla maailman yleisradioasemia lyhytaalloilla.

Nykymaailmassa on keinoja kyllä olemassa. Eräs toimiva keino voisi olla DVD-elokuvat: osta muutama hyvä elokuva ja valitse siihen aluksi tekstityskieleksi englanti. Katso kerran pari englanniksi tesktitettynä, ja sitten ilman tekstitystä.

Meillä suomalaisilla on merkittävää etua siitä, että elokuvia ja tv-ohjelmia ei dubata suomeksi: kuuntele ja katsele niitä aina ääni päälllä.

Pojallani (15) tuntuu englannin kieli tarttuneen siinä sivussa, kun kaveri pelaa tietokonepeliään ja televisio pauhaa siinä selän takana.

CD-ohjelmiakin on, mutta en oikein jaksa uskoa niiden ihmeitä-tekevään voimaan.

Lähipiirissäni on iäkäs naishenkilö, joka on käynyt nuoruudessaan keskikoulun ja kansankoulunopettajaseminaarin. Ainoat tuolloin opitut kielet (äidinkielen ohella) olivat ruotsi ja saksa. Sen jälkeen takana pitkä rupeama kansakoulun luokanopettajan työtä maaseudulla.

Viisikymmentä vuotta täytettyään tämä tyttöihminen tympääntyi siihen, että maailma ympärillä oli kääntynyt kovin englanti-voittoiseksi eikä hän ollut uudesta valtakielestä lainkaan hajulla.

Senaikaisen tekniikan mukainen avokelanauhuri valikoima englannin kielikursseja hillitön into päälle! Elämään ei juuri muuta mahtunut kuin englannin pänttääminen. Muutamassa vuodessa tuo nollatasolta lähtien opittu uusi kieli olikin sitten siinä vaiheessa, että kesäyliopistosta tuli arvosana approbatur.

Kansakoulut muuttuivat samoihin aikoihin peruskouluiksi. Seuraavana olikin vuorossa uuden peruskoulun ala-asteen englanninopettajan pätevyyden saavuttaminen ja töiden muuttuminen luokanopettajasta kiertäväksi englannin aineenopettajaksi (viikko-ohjelmassa toistakymmentä koulua). Yli viisikymppisenä englannin alkeet opiskellut ihminen siis opetti englantia ammatikseen viimeiset vuodet ennen eläköitymistään, ihan virallisesti hommaan pätevöityneenä! Sitä en tiedä, ovatko pätevyysvaatimukset sittemmin tiukentuneet. Kesäyliopistosta kuitenkin tuli vielä "ylimääräisenä" arvosana cum laude approbatur saavutusten kruunuksi.

Ääntäminen? Älkää ihmeessä kysykö mielipidettäni siitä! Ehkäpä palava innostus korvasi mahdolliset puutteet.

Lähipiirissäni on iäkäs naishenkilö, joka on käynyt nuoruudessaan keskikoulun ja kansankoulunopettajaseminaarin. Ainoat tuolloin opitut kielet (äidinkielen ohella) olivat ruotsi ja saksa. Sen jälkeen takana pitkä rupeama kansakoulun luokanopettajan työtä maaseudulla.

Viisikymmentä vuotta täytettyään tämä tyttöihminen tympääntyi siihen, että maailma ympärillä oli kääntynyt kovin englanti-voittoiseksi eikä hän ollut uudesta valtakielestä lainkaan hajulla.

Senaikaisen tekniikan mukainen avokelanauhuri valikoima englannin kielikursseja hillitön into päälle! Elämään ei juuri muuta mahtunut kuin englannin pänttääminen. Muutamassa vuodessa tuo nollatasolta lähtien opittu uusi kieli olikin sitten siinä vaiheessa, että kesäyliopistosta tuli arvosana approbatur.

Kansakoulut muuttuivat samoihin aikoihin peruskouluiksi. Seuraavana olikin vuorossa uuden peruskoulun ala-asteen englanninopettajan pätevyyden saavuttaminen ja töiden muuttuminen luokanopettajasta kiertäväksi englannin aineenopettajaksi (viikko-ohjelmassa toistakymmentä koulua). Yli viisikymppisenä englannin alkeet opiskellut ihminen siis opetti englantia ammatikseen viimeiset vuodet ennen eläköitymistään, ihan virallisesti hommaan pätevöityneenä! Sitä en tiedä, ovatko pätevyysvaatimukset sittemmin tiukentuneet. Kesäyliopistosta kuitenkin tuli vielä "ylimääräisenä" arvosana cum laude approbatur saavutusten kruunuksi.

Ääntäminen? Älkää ihmeessä kysykö mielipidettäni siitä! Ehkäpä palava innostus korvasi mahdolliset puutteet.