Jossain lehdessä oli esimerkki älykkyystestin tehtävästä ja siinä oli myös kysymykseen oikea vastaus. Omasta mielestäni tämä ns. oikea vastaus oli väärä, tai ainakin niin, että oli olemassa myös muita ratkaisuja, jotka olisivat aivan yhtä oikein. En muista enää kyseistä tehtävää, mutta keksin tällaisen esimerkin, joka havainnollistaa hyvin sitä, mikä oli mielestäni ongelmana.
Esimerkki: Mikä luku tulee loogisesti x:n tilalle?
1,2,4,x...
(A.)
1,2,4,5... ensimmäiseen numeroon lisätään vuorotellen yksi ja kaksi. 1 1=2 2 2=4 4 1=5 jne.
(B.)
1,2,4,8... 1 1=2 2 2=4 4 4=8 8 8=16 jne.
(C.)
1,2,4,7... ensimmäiseen lukuun lisätään 1, toiseen 2, kolmanteen 3 jne. Tällä tavoin tulokseksi saadaan 7.
Mielestäni jokainen näistä vaihtoehdoista on loogisesti yhtä oikein. Älykkyystesteissä kysymyksen tekijä on kuitenkin jo päättänyt etukäteen, mikä on oikea vastaus.
Esim. tässä tapauksessa niin, että x:n tilalle tulee 16 ja muut vastaukset ovat väärin. Mutta miksi vain luku 16 olisi oikein, kun vastaukseksi voidaan saada aivan yhtä loogisesti muitakin lukuja?
Esimerkki: Mikä luku tulee loogisesti x:n tilalle?
1,2,4,x...
(A.)
1,2,4,5... ensimmäiseen numeroon lisätään vuorotellen yksi ja kaksi. 1 1=2 2 2=4 4 1=5 jne.
(B.)
1,2,4,8... 1 1=2 2 2=4 4 4=8 8 8=16 jne.
(C.)
1,2,4,7... ensimmäiseen lukuun lisätään 1, toiseen 2, kolmanteen 3 jne. Tällä tavoin tulokseksi saadaan 7.
Mielestäni jokainen näistä vaihtoehdoista on loogisesti yhtä oikein. Älykkyystesteissä kysymyksen tekijä on kuitenkin jo päättänyt etukäteen, mikä on oikea vastaus.
Esim. tässä tapauksessa niin, että x:n tilalle tulee 16 ja muut vastaukset ovat väärin. Mutta miksi vain luku 16 olisi oikein, kun vastaukseksi voidaan saada aivan yhtä loogisesti muitakin lukuja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...saman kuviotesteissä. Olemmeko tavallista luovempia, vai olemmeko vaan niin tyhmiä, ettemme löydä yksinkertaisinta ratkaisua?
Siksihän niissä vastauksissa on (yleensä) ne valinta vaihtoehdot ja niitä lukuja/kuvia annetaan tarpeeksi monta ettei pääse miettimään "väärin".
Ite muistan yhen semmosen tehtävän johon ois ollu minun mielestä "parempivastaus" mutta se oli jossaki humpuukilehessä.
>Mielestäni jokainen näistä vaihtoehdoista on
>loogisesti yhtä oikein. Älykkyystesteissä
>kysymyksen tekijä on kuitenkin jo päättänyt
>etukäteen, mikä on oikea vastaus.
Kyllä, kuulostaa ihmeelliseltä miten joku päättää mikä on vastaus on oikein.
Mutta toisaalta mehän eletää koko ajan semmosessa mailmassa jossa on valmiiksi päätetty mikä on oikein ja mikä väärin, mitä saa tehä ja mitä ei. Eihän tätä "valamista mailmaa" loppupeleissä etes huomaa.
Ne jokka ei sopeuvu lakeihin/enemmistöön lähtee vankilaan tai muuten niillä on hankala elämä.
ja luulen että se ulottaa merkityksensä laajemmallekin alueelle. Testaamisen ongelma näkyy siinä pienoiskoossa.
Tehtävien "vaikeushan" on määrittelemätön juttu. Ajatukset vaikeusasteesta perustuvat johonkin kuvitelmaan jatkumoista ja asteikoista, esim. kuvitelmaan että vaikkapa yhdeksän kertotaulu on vaikeampi kuin kuuden kertotaulu, jne. Jos tätä intuitiivista oletusta pyritään jotenkin täsmentämään, päädytään formuloimaan erilaisia sääntöjä, jolloin jotakin sääntöä seuraten määritellään järjestyksiä.
Yksi vaikeus on tuo jonka kuvaat: että jokainen ajattelu luo omat sääntönsä, ja jokin vaadittu ratkaisu saattaa toteutua erilaisten teiden kautta. Jonkinlainen ääriesimerkkihän tästä voisi olla vaikkapa autistikko, jolla on käsittämätön numeerinen laskukyky, mutta joka ei osaa kertoa mitään siitä miten hän pääsee tehtävän ratkaisuun?
Toinen vaikeus on se että ei ole olemassa mitään sellaista "sitovaa" keinoa jolla erilaisten tehtävien "vaikeus" voitaisiin objektiivisesti määritellä. Niinpä testien laatijat ensin käyttävät omaa intuitiotaan, mutta joutuvat sen jälkeen koekäyttämään laatimiaan testejä, kalibroimaan ne tarpeeksi edustavilla otoksilla.
Sitten kun kalibroinnissa nähdään, että jonkin tehtävän pysty ratkaisemaan tietty prosenttimäärä testatuista, ajatellaan tämä "todistavan" sen minkä tason tehtävästä on kyse. Kuitenkin se todistaa vain sen että tehtävä "sopii" tietylle määrälle vastaajia - se edustaako tehtävä "älykkyyttä" jää tässä jo avoimeksi.
Älykkyys on sitä mitä testeillä mitataan. Älykkyys on määriteltävä näin, siis operatiivisesti, koska mitään muutakaan määritelmää ei voida kehittää. Mihin nykyiset testit ja niiden perusteella määrittyvä älykkyys ovat käyttökelpoisia, se onkin jo monisärmäisempi juttu. Nykyisinhän on pinnalla kaikenlainen ihmisten kategorisointi ja luokittelu, ja älykkyystestitkin ovat joidenkin luokittelijoiden käytössä ihannemateriaalia erilaisten separatististen asenteiden sallimiseksi.
...ihan oikeassa.
Hassua sinänsä, että joku voi saada esim. kansojen keskimääräisistä älykkyyksistä jotakin perustetta rasismilleen. Varsinkin kun on todennäköisesti itse siellä keskiarvon alapuolella.
Oikeasti rasistit taitavat ovat ihmisiä, jotka ovat omasta mielestään (tosin alitajuisesti) jotenkin erilaisia kuin yhteisönsä ja siksi vihaavat muita erilaisia. Vihansa avulla he vetävät huomion pois omasta erilaisuudestaan ja toisaalta pystyvät itse tuntemaan yhteenkuuluvuutta yhteisönsä kanssa.
Pohjimmiltaan edellisen ongelman kai aiheuttavat juuri yhteisöt, jotka tuomitsevat erilaisuuden. Rasismi siis ikävä kyllä ruokkii rasismia.
Tuolta kannalta kaikenlainen testaaminen on pahasta, mutta itse uskoisin, että siitä seuraa myös hyviä asioita. Erilaisuuden tiedostaminen saattaa auttaa myös hyväksymään sen, eli auttanee juuri tähän alitajuiseen erilaisuuden pelkoon...
puhut. Kiitos kommentista.
Rasistisiin ja muutenkin sepratistisiin asenteisiin liittyy kovin usein jotain projektiivista. Oma pahuus nahdään toisissa. Toisaalta mukana saattaa olla aitoa mustasukkaisuutta - eli koetaan jotenkin itsensä ulkopuoliseksi, vaille huomiota, arvoa, kiitosta tai kunnioitusta jätetyksi, ja ollaan lapsen tavoin joskus jopa raivokkaan mustasukkaisia niille joiden kuvitellaan saavan osakseen ansaitsematonta tai muuten erityistä huomiota. Tällöin myös odotukset idealisoitua huomionosoittajaa, esim. yhteiskuntaa, kohtaan ovat kovat, ja tuollaisten ylimitoitettujen odotusten varassa sitten ollaan perustamassa fanaattisesti uutta yhteiskuntaa ja liittoudutaan muiden samalla tavoin tuntevien kanssa.
Onneksi separatistien keskinäinen yhteistyökin tuppaa sortumaan projektiivisiin tunteisiin, eikä heistä näin ole terveelle yhteiskunnalle ihan niin suurta vaaraa kuin heidän julistuksensa perusteella voisi pelätä.