Jos elämä olisi niin yksinkertainen asia, että ihminenkin sen kokonaan ymmärtäisi, niin silloin maailma olisi liian yksinkertainen paikka ollakseen mielenkiintoinen.
Mietelause elämästä
Mä vaan
182777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaikki päättymättömät ja ratkaisemattomat asiat muodostaa mielenkiinnonkohteen minulle, tässä tallustellessani telluksen pintaa.
Haluan tuntea tietämättömyyteni, pienuuteni ja alemuuteni joka kaareutuu minuun, sekä kaiken suuruuden joka minua ympäröi, nerot kaverini yrittää aukaista umpisolmuja, yksi kun aukee syntyy tusina tilalle uusia, näin mennään, eikun heikunkei, vili vei.
-filofi.
isännässä, rengissä
ei elämästä selviä hengissä
Juicen perik.
Tietoisuuden keskus on alle millimetrin vahvuinen vyöhyke kummassakin aivopuoliskossa linssitumakkeen ja aivosaaren välissä. Alueen nimi on claustrum eli aivomuuri, ja sillä on yhteys käytännössä kaikkiin korkeammista toiminnoista vastaaviin aivokuoren alueisiin ja myös tunteita käsitteleviin syvempiin osiin, ilmoittaa tieteen kuvalehti.
-Mutta kuitenkaan ei tiedetä täysin tietoisuuden olemusta tyhjentävästi.
Tietoisuus on ilmeisesti älykkäillä ihmisillä kehittyneempi, tämä on minun oma ajatus asiasta. Jäävitän itseni älystä, siirryn tunteisiini.
"Tunnen tuttuni tulevan tuulesta tupaan tulille tuli Tuomas tuoden tuohet tuohon talon takka tuolille talon takaa taakan temmelsi tekijä taitaja taivutti terällä tietäen tempun tikarin terävän tuppehen tempaisi tuimasti tuupasten..".
-Vaka vanha, Väinölän viikatteen tutkija.
Elämä on taistelua totuudesta.
Taistelu totuudesta on elämä // paradoksi!
-Mielen vapautuminen tunnetusta on meditaatiota.
Rukoileminen liikkuu tunnetusta tunnettuun. Se saattaa kyllä tuottaa tuloksia, mutta se on silti tunnetun alueella - ja tunnettu on ristiriitaa, kärsimystä ja hämmennystä.
Meditaatio on kaiken mielen kokoaman täydellistä hylkäämistä. Tunnettu on tarkkailija, ja tarkkailija näkee vain tunnetun kautta. Mielikuva on menneisyyttä, ja meditaatio on menneisyyden päättymistä,
Ei toimi toisin päin tosiaan, kun kyseessä ei ole synonyymi, mutta elämän tarkoituksen voi kiteyttää noihin sanoihin. Ainakin minun mielestä.
Jos elämän pitää "olla" jotain, eli sen pitää olla verbi, tekemistä, niin ehdottaisiin taistelua totuudesta.
Taistelu totuudesta on taistelu totuudesta, tai taistelu totuudesta on elämistä, voitaisiin sanoa, mutta "taistelu totuudesta on elämä", on jotenkin kieliopin vastainen lause.
Taistelun totuudesta päämäärä ei voi olla ihmisen näkökulmasta elämä. Eli nykyistä elämää ei voida selittää sillä, että se olisi seurausta elossa olevan henkilön taistelusta totuudesta.
Sen sijaan jo elossa olevan taistelu totuudesta voidaan sanoa aiheuttavan elämää. Totuudesta taisteleminen antaa elämän muille ja sekä Raamatullisessa mielessä, että maailmankaikkeuden rakennetta koskevan tiedon perusteella myös itselle.
-Unohda verbaalinen totuus.
Etsiessäsi totuutta sinun on yhdyttävä kokonaisuuteen, kaikkeuteen, tietoisuuden laajeneminen olemati keskusta tuntevaa, rajattomuutta yhteydessä kokonaisuuteen
tunne on häkelyttävä.
Mihin tietoisuuteni ylettää, maailmankaikkeuden kanssa yhtymistä meditaatiossa hullua mutta totta.
Meditaatio, mietiskely, on ajatuksen päättymistä, mutta ei mietiskelijän aikaansaamaa, sillä mietiskelijä on mietiskelyä. Meditaation puuttuessa olet kuin sokea ihminen maailmassa, joka on tulvillaan suurta kauneutta, valoa ja värejä.
Vaella meren rannalla ja anna meditaation vallata sinut yllättäen. Jos näin käy, älä tavoittele sitä. Se mitä tavoittelet on vain muistikuva siitä mikä
oli- ja se mikä oli tuhoaa sen mikä on. Tai kun vaeltelet kukkuloilla, anna kaiken kertoa itsellesi elämän kauneudesta ja tuskasta, niin että tiedostat oman surusi ja sen päättymisen.
Meditaatio on samanaikaisesti juuri, kasvi, kukka ja hedelmä. Vain sanat jakavat sen hedelmäksi, kukaksi, kasviksi ja juureksi. Eikä erotteluun pohjautuva toiminta saa aikaan hyvyyttä: hyvyys on totaalista havaitsemista.
Käytä aikaa, mikäli sitä on.
filofi.
"-Unohda verbaalinen totuus.
Etsiessäsi totuutta sinun on yhdyttävä kokonaisuuteen, kaikkeuteen, tietoisuuden laajeneminen olemati keskusta tuntevaa, rajattomuutta yhteydessä kokonaisuuteen
tunne on häkelyttävä."
Oletko lukenut Gödelin kirjoituksia? No, mutta hänhän pääsi näihin ajatuksiin matematiikan kautta ja matematiikka on eräänlaista verbaliikkaa. Jos luet viestini vielä uudelleen, niin huomaat minun sanoneen kutakuinkin samat asia, kuin sinäkin. Näet jos yhdyt äärettömyyteen ja avaat itsesi kaikkeudelle ja ymmärrykselle, huomaat, että varsin erilainenkin verbaalinen rakenne voi tarkoittaa samaa asiaa, kuin jokin toinen ilmaisu.
On olemassa tietoa kaiken havaittavan takana. Jokainen lause on viesti tuonpuoleisesta. Sama(sisäisesti) asia voidaan ilmaista äärettömän monella ulkoisella tavalla. Tärkein on kuitenkin ymmärtää, mitä viestitään, ulkoisesta muodosta huolimatta.
Jokainen ulkoinen muoto on itsensä kanssa ristiriitainen.
"olemati keskusta tuntevaa"
Keskustaa ei ole maailmassa, sillä keskusta on kaikkialla. Maailmankaikkeus on itsessään keskusta ja kaikki siinä oleva.
Jokaisella on oma totuus, eikö näin myös?
Voisiko elämälle löytyä täydellistä synonyymiä? Löytyykö sinulle tai minulle täydellistä synonyymiä? :P Voiko mitään loppujen lopuksi kuvata sanoilla täydellisesti? Voi, käsitteiden ja mielen maailmassa.
Paradoksi on se, että mitä elämä on sen jälkeen kun saadaan totuus elämästä. Elämä ei ole enää taistelua totuudesta. Heh. Mitä se silloin enää on?
Minulle - kaikessa yksinkertaudessaan - elämä on olemista.
Itse en ole koskaan tuntenut olevani meditaatiossa. Yrittänyt olen, mutta en ole mielestäni hyvin siinä onnistunu...
Onko sulla jotain hyviä vinkkejä saavuttaa meditaatio? Sen tiedän että mielen hiljentäminen on kaiken a ja o, mutta se on hyvin vaikeaa. Joskus jos tulen hyvin unimaiseen tilaan mieleni alkaa heti kysellä, että "hei, onko tämä nyt sitä meditaatiota!!" ja samalla huomaan ajattelevani ja sama jatkuu. Tuntuu, että en oikein pääse eteenpäin tietystä vaiheesta. Joo, tää melkein liittyy aiheeseen, mutta antaa nyt olla jos vaikka saisin vastauksen.
Olen ehdottomasti sillä kannalla, että on vain yksi totuus. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki me katsomme samaa maailmaa(ideamaailmaa), vaikka eri henkilöt voivat kokea sen eri tavoilla. Erilaisia kokemusmaailmoja on äärettömästi, mutta sitä, mikä on kokemusmaailman takana, on vain yksi.
Esimerkiksi se, että toinen ihminen näkee punaisen punaisena ja toinen vihreänä, ei tarkoita, että havaittavia kohteita olisi useita.
Mielestäni "monen totuuden" ajattelu on länsimainen propagandaheitto, mikä tukee kapitalismin ideologiaa, mutta todellisuudessa on täysi olkinukke.
"Monen totuuden" idea voidaan myös helposti juontaa persoonallisuushäiriöiseen ajatteluun, missä maailma sisältyy itseen. Tällöin saatetaan kokea, että on monia totuuksia, mikäli toinen on asioista toista mieltä.
Totuus on kuitenkin se, että ihminen sisältyy maailmaan, jolloin itsen ja maailman käsittäminen on kohti ykseyttä menemistä.
"Monen totuuden" ideologialla kaiketi viitataan ajattelun vapauteen, mutta tässäkin mielessä "monen totuuden" idea on häiriintynyt, koska silloin se perustuu uskomukselle siitä, ettei kukaan voi ymmärtää toista.
Lisäksi "monen totuuden" ideologiassa on vahva yhteys moraalittomaan ajatteluun, sillä tällöin mielipuoli voi raiskata tuhat lasta ja todeta oikeudessa, että "minun totuuteni mukaan tein oikein". Näin voisi myös skitsofreenikko todeta harhoistaan: "ne ovat minun totuuteni".
"Monen totuuden" ajattelu pyrkii estämään minkään ideologian ottamasta poliittista erityisasemaa, mutta onkin huomattava, että politiikan ulkopuolella "monen totuuden" ajattelu ei toimi. Se näet perustuu sille uskomukselle, että kukaan ei voi olla oikeassa ja kaikkien kaikki motiivit ovat vilpillisiä.
Totuus on kuitenkin päin vastainen: muiden ymmärtämisestä löytyy saumaton ykseys. Kieteytettynä yksilötasolla "monen totuuden" ajattelun taustalla on krooninen kyvyttömyys ymmärtää muita ihmisiä, johtuen tiedostamattomasta jumaluusfantasiasta.
Voiko kaikki kokea Meditaatiota, sitä en tiedä.
Olen pitänyt sen itsestäänselvyytenä, nyt minun täytyy sanoa että en tiedä, ja olen puhunut vain itseni ja sellaisten puolesta jotka tämän ovat kokeneet, kuitenkin on jäänyt epäselväksi voiko kaikki tämän kokea.
Kaikki ihmiset ei mene esimerkiksi hypnoosiin.
Jos onkin niin, että tämä ei ole jokapojan juttu.
Sen voin todeta, että määrätynlainen herkistynyt mielenrauha ja se saapuu ulkoapäin valtaen koko mielen ja tunne siitä että yhtyminen kaikkeen olevassaolevaan, toiset sanovat valaistumiseksi,
minun mielestäni se on pyhä kokemus, en ole uskonnollinen, mutta olen herkkä ihminen koen voimakkaana eri tuntemuksia eri paikoissa esimerkiksi.
Aivot pitää saada hiljaiseksi.
Pitää olla tarkkaavainen, herkistynyt, sanaton, mieluumin omassa rauhassa, hiljaisuudessa, kuin herran kämmenellä mutta ilman uskoa ja raamattua.
Voisin suositella joitakin kirjoa:
Joachim Bodamer: Kohti uutta minuutta.
-itsensä löytäminen automaation maailmassa.
J.Krishnamurti: Erillisyyden Päättyminen.
-Krishnamurtin keskusteluja yksityisten ihmisten ja pienten ryhmien kanssa.
Yritys ja Yhteiskunta.
-Yritysten toimintaan liittyvät keskeiset yhteiskunnalliset kysymykset.
Ludwig Wittgenstein: Tragtatus Logico- Philosophicus eli loogis- filosofinen tutkielma.
-Aikamme filosofian eniten vaikuttaneita teoksia.
Näinkin:
Meditaatio on uuden avautumista. Uusi on toistavan menneisyyden saavuttamattomissa ja meditaatio on tuon toistamisen päättymistä.
Kuoleminen, jonka meditaatio saa aikaan, on uuden kuolemattomuutta. Uusi ei ole ajattelun alueella, ja meditaatio on ajatuksen vaikenemista.
Meditaatiossa ei ole kysymys saavuttamisesta, ei näkyjen näkemistä eikä kiihottavasta aistimuksesta.
Meditaatio on kuin ikuisesti kesytön joki, joka virtaa nopeasti ja tulvii yli äyräittensä. Se on äänetöntä musiikkia. Sitä ei voida eläimen tavoin kesyttää ja käyttää hyödyksi. Se on sellaista hiljaisuutta, jossa tarkkailija on heti alussa lakannut olemasta.
-Rauha kanssasi: -filofi.
Siinähän tuli kunnon vastaus, kiitoksia oiken paljon!
Paljon on tullut menneisyydessä ajateltua maailmaa ja sen rakennetta. Vois sanoa että melkein aivot puhki. Mutta aikanaan ymmärsin kuitenkin sen, että maailman kaikkeutta ei voi ajattelemalla koskaan oivaltaa (eli mielellä) ja se sai huomion kääntymään hengelliseen maailmaan ja mm. kiinnostus meditaatioon heräsi.
Noista mainitsemistasi kirjoista ei ole kokemusta, kiitos vinkeistä. Wittgenstein kiinnostaa.
Eckhart Tollen kirjan läsnäolosta luin ja se oli ihan kiinnostava. Voi olla että tulen vielä lukemaan muitakin herran teoksia. Videoita löytyy kasapäin tubesta.
Ja eikun meditoimaan! :P
Meditaatio:
-Besant, Annie, Ajatuksen voima.
-Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, Meditoi. Mitä buddhalainen meditaatio on.
-Osho, Meditaatio on.
-Osho, Zen. Perimmäinen totuus.
-Puustinen, Antti, Meditaation rajattomat mahdollisuudet.
-Puustinen, Antti, Ihmisen henkinen vapautuminen.
-Rauhala, Lauri, Meditaatio.
-Rinpoche, Kalu, Johdatus buddhalaiseen mietiskelyyn.
-Sri Chinmoy, Meditaatio.
-J. Krishnamurti, Oivalluskyky herää.
ei ole.
Jos maailma olisi yksinkertainen, ihminen olisi monimutkainen koska ei voisi hyväksyä yksinkertaisuuttaan. Ja näinhän se onkin.