On ihme kakaroita kun tahallaan kolistelevat ja "naristelevat" rappukäytävän kaiteita. Saavat näin toisen naapurin koiran haukkua räksyttämään. Tällainen käyttäytyminen on harkittua kuisantekoa.
Ei uskalla puuttua asiaan, koska--- "kullannuput" saavat tehdä mitä haluavat.
Mitähän sanois isännöitsijä?
Näin K-vaarassa.
Ei uskalla puuttua asiaan, koska--- "kullannuput" saavat tehdä mitä haluavat.
Mitähän sanois isännöitsijä?
Näin K-vaarassa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei satu olemaan Poroelontiellä? Samaa olen itekkin ihmetelly että miten annetaan rymistellä käytävillä miten sattuu...
Semmoisia ne tenavat on! Niillä sitä mielikuvitusta vielä riittää, joten saavat iloa irti vaikka rappukäytävien kaiteista. Ehkä voisit ensin käydä sanomassa sille naapurille, että opettaa sen koiran pitämään turpansa kiinni ja ilmoittele samalla "kullannupuille", että josko pärjäisivät hieman pienemmälläkin ilonpidolla.
Tuskin lapset tee "harkittua kiusantekoa". Ne ei vaan välttämättä tajua, että kerrostaloissa ei saa olla elämää. Siellä ollaan hiljaa omissa bokseissaan, tuijotetaan ovisilmästä naapurin pentujen tekemisiä ja haukutaan niitä selän takana. Soita sille isännöitsijälle, sitten tiedät mitä sanottavaa sillä on.
Ja yleensäkin, TEE ASIALLE JOTAIN, jos se sinua niin häiritsee. Eiköhän se naapurisopu säily kun asiallisesta asiasta mainitsee.
Hiipikää portaikkoon jossa häiriköitsijät touhuaa ja ota muutama diki-kuva. eivät ne hämärässä tunne ottajaa, muta todistat tuntevat kuvista tekijät! Meillä se loppui heti, vaikko kostoa tulikin sitten hallituksen piheenjohtajan autoa kohtaan melkoisesti vaikka hän ei ollut edes tietoinen aisuasta!
Ei auta jos "kullannupuille" sanoo, välittömästi on vanhemmat sanomassa että meidän lasten tekemisiin ei tarvitse puuttua. Lapset saavat olla ihan niinkuin itse tahtovat. Että tällaista juttua.
Kyllä se siten kelpaa isotella! Kun lehdissäkin juoruplstoilla kerrotaan jopa henkilötietdot ilkityön tekijöistä.
äläkä viitsi tyhjää valitella. Vaihda vaikka omakotitaloon asumaan jonnekkin syrjäseudulle, niin ei kuulu rappukäytävästä elämisen ääniä.
Jos ne olisivatkin normaaleja ääniä, ne kyllä käsittäis, mutta kun kolistellaan tahallaan, sitä ei oikeen voi ymmärtää. Kyllä noissa rapuissa kulkee moni muukin lapsi kolistelematta kaiteen reunoja, mutta nämä on vissiin kasvatettu niin, että mitkään säännöt eivät heitä koske.
Ei uskalla noille "kullannupuille mitään sanoa, koska välittömästi vanhemmat hyppii silmille. Sanoo että heidän lapset saa olla miten haluavat.
Sinulle, joka pyysit hankkimaan oman elämän, sanoisin että et sinäkään kuuntelisi hymyssäsuin jatkuvaa tahallista häirintää. Rajansa kaikella.
Jos kysymyksessä olisi vuokratalo, olisin muuttanut ajat sitte pois, mutta asunnon myynti ja uuden osto ei ole niin yksinkertainen juttu, enkä parin villipedon takia vaivaudu sellaiseen projektiin.
Jos kerrostalossa asut, niin sitten sopeudut siihen, että elämän ääniä kuuluu. Ja lapsista lähtee ääntä, ne katsos ELÄÄ tätä elämää, eli eivät vielä ole alistuneet ja kangistuneet sinunlaisten elämää rajoittaviin sääntöihin ja rajoituksiin. Tässä sulle ihan ilmainen vinkki: Muuta omakotitaloon niin on niin hiirenhiljaisa että kuulet kun hius putoaa lattialle ;-)
Ei elämä ole rajoittunut jos kotona opetetaan edes alkeelliset säännöt miten eletään ja otetaan kanssaihmisetkin huomioon.
Kyllä olisi lastenkin kannalta parempi oppia, että ei voi elää niinkuin elopellossa välittämättä pätkääkään muista.
Myöhemmin elämässä törmää väkisinkin erinäisiin "sääntöihin" ja jos niitä ei ole kotona opetettu, niin vaikeuksia tulee.
Paljon on esimerkkejä aikuisissakin jotka eivät ole ns.sääntöjä noudattaneet, vaan ovat eläneet miten tahtovat. Yhteiskunnalla on keinot opettaa niitä jotka eivät noudata lakia ja järjestystä. Näin on.
Tiedän tapauksen, missä poika terrorisoi koko koulua. Mutta ei koulu siihen uskalla puuttua kun äiti tulee heti silmille. Kun eihän hänen kullannuppu mitään tee.
Joku päivä voi olla mammalle järkytys kun pojan tuokin kotiin poliisi ja todisteet on niin lujat, ettei auta enää kääntää ja vääntää asioita miten haluaa.
Saa siinä käydä sitten itkemässä ja ruikuttamassa, että miten näin kävi.
Minäkin olen huomannut kuinka jotkut kakarat kiikkuu pihapuissa. Kaikki alimmat oksat ovat taittuneen miltei maahan saakka, jos eivät ole jo katkenneet. Jos tästä menee sanomaan on vastaus: "Saa näissä kiikkua, ei nämä puut ole sinun" Kohta on sitten "äityli" hyppimässä silmille että meidän lapset saa olla miten lystäävät. Ei ole muiden asia puuttua heidän leikkeihinsä.
Tästä olisin eri mieltä, mielestäni pihapuut ja pihakalusteet ovat taloyhtiön yhteistä omaisuutta joita kaikkien osakkaiden pitäisi pyrkiä suojelemaan eikä tuhoamaan.
Nyt saamme nauttia vapaan kasvatuksen tuloksista. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.