Sairastuessani ensimmäisen kerran 1985, terveyskeskuslääkärit levittelivät käsiään ja esittivät “kuvittelet kaiken” diagnoosin, tämä diagnoosi sai laajaa kannatusta seuraavan parin vuosikymmenen aikana. Olin useita vuosia lähes oireeton kun elämäntapani muuttuivat ja kofeiininkäyttöni väheni. 1995 ryhdyin juomaan kahvia, oireet alkoivat uudelleen 2000 huimauksella, heikotuksella lihas- ja neurologisilla kivuilla ja ahdistuneisuudella, paniikkikohtaukset tulivat mukaan viiveellä ahdistuneisuuden syvetessä.
Terveyskeskuksessa suositeltiin mielialalääkettä, itse koin parhaaksi ahdistuneisuutta ja lihasoireita paremmin hillitsevän alpratsolaamin, jota olin jo ryhtynyt käyttämään isäni jätettyä minulle niitä vieraillessaan meillä, hän kärsii lähes täsmälleen samanlaisista oireista itse. Hoitosuunnitelmani perustui sille, että hillitsen oireita sen verran, että kykenen elämään jotenkuten ja tunnistan elämästäni stressitekijöitä toimenpiteitä varten, terveyskeskuksen politiikka oli erilainen ja lääkärit painostivat minua suostumaan lääkitykseen poliittisin, ei lääketieteellisin perustein. Sain kuitenkin bentsoreseptin ja alkuvaiheessa annos oli noin 3,5-5mg/vrk, riippuen olosuhteista, kehitin samaan aikaan omaa, joogaan perustuvaa keskittymismetodiani, jota olin käyttänyt hyvällä menestyksellä edellisen sairastumisen yhteydessä. Tällä kertaa tilanne oli tosin pahempi, kofeiinimäärä ei muuttunut ja lääkitys vei vain pahimman kärjen oireilta.
Joidenkin vuosien kuluttua olin saanut laskettua alpratsolaamiannoksen 2,5mg tienoille ja olo oli yleisesti ottaen hiukan kohentunut kun kohtasin omista terveyskokemuksistani pahimman . Olin uusimassa reseptiä mutta lääkäri ei olisi halunnut kirjoittaa uutta “politiikan” vuoksi, hän vetosi bentsojen addiktiopotentiaaliin, nimitteli minua narkomaaniksi, joka haaskaa terveyskeskuslääkärien kallista työaikaa saadakseen huumelääkettä itselleen ja myytäväksi mustassa pörssissä. Hän uhkasi passittaa minut tahdonvastaiseen hoitoon lääkeaineiden väärinkäyttäjänä ellen suostuisi lopettamaan bentsolääkitystä ja ryhdy käyttämään sitä lääkettä mitä hän minulle määrää. Lopulta hän kuitenkin kirjoitti sen reseptin.
Minullahan oli vaikea masennus, ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö, joten lääkärien käyttäytymisen seurauksena minulle kehittyi niin vaikea lääkäripelko, että ennen vastaanotolle menoa makasin viimeiset kolme vuorokautta peiton alla itkemässä ympärivuorokautisessa paniikissa. Täytettyäni 50, en enää kyennyt menemään paikkakunnan terveyskeskukseen ja kansaneläkeellä ei käydä yksityissektorilla.
Tällä hetkellä olen täysin paitsiossa terveydenhuollon suhteen, ellei tk-lääkäri heti näe mikä minua vaivaa, hän kuittaa oireet kuvitteluna ja tarjoaa mielialalääkkeitä, tutkimuksiin on turha kysellä.
Terveyskeskuksessa suositeltiin mielialalääkettä, itse koin parhaaksi ahdistuneisuutta ja lihasoireita paremmin hillitsevän alpratsolaamin, jota olin jo ryhtynyt käyttämään isäni jätettyä minulle niitä vieraillessaan meillä, hän kärsii lähes täsmälleen samanlaisista oireista itse. Hoitosuunnitelmani perustui sille, että hillitsen oireita sen verran, että kykenen elämään jotenkuten ja tunnistan elämästäni stressitekijöitä toimenpiteitä varten, terveyskeskuksen politiikka oli erilainen ja lääkärit painostivat minua suostumaan lääkitykseen poliittisin, ei lääketieteellisin perustein. Sain kuitenkin bentsoreseptin ja alkuvaiheessa annos oli noin 3,5-5mg/vrk, riippuen olosuhteista, kehitin samaan aikaan omaa, joogaan perustuvaa keskittymismetodiani, jota olin käyttänyt hyvällä menestyksellä edellisen sairastumisen yhteydessä. Tällä kertaa tilanne oli tosin pahempi, kofeiinimäärä ei muuttunut ja lääkitys vei vain pahimman kärjen oireilta.
Joidenkin vuosien kuluttua olin saanut laskettua alpratsolaamiannoksen 2,5mg tienoille ja olo oli yleisesti ottaen hiukan kohentunut kun kohtasin omista terveyskokemuksistani pahimman . Olin uusimassa reseptiä mutta lääkäri ei olisi halunnut kirjoittaa uutta “politiikan” vuoksi, hän vetosi bentsojen addiktiopotentiaaliin, nimitteli minua narkomaaniksi, joka haaskaa terveyskeskuslääkärien kallista työaikaa saadakseen huumelääkettä itselleen ja myytäväksi mustassa pörssissä. Hän uhkasi passittaa minut tahdonvastaiseen hoitoon lääkeaineiden väärinkäyttäjänä ellen suostuisi lopettamaan bentsolääkitystä ja ryhdy käyttämään sitä lääkettä mitä hän minulle määrää. Lopulta hän kuitenkin kirjoitti sen reseptin.
Minullahan oli vaikea masennus, ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö, joten lääkärien käyttäytymisen seurauksena minulle kehittyi niin vaikea lääkäripelko, että ennen vastaanotolle menoa makasin viimeiset kolme vuorokautta peiton alla itkemässä ympärivuorokautisessa paniikissa. Täytettyäni 50, en enää kyennyt menemään paikkakunnan terveyskeskukseen ja kansaneläkeellä ei käydä yksityissektorilla.
Tällä hetkellä olen täysin paitsiossa terveydenhuollon suhteen, ellei tk-lääkäri heti näe mikä minua vaivaa, hän kuittaa oireet kuvitteluna ja tarjoaa mielialalääkkeitä, tutkimuksiin on turha kysellä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
päättelinkin sinulla olevan kun tänne jatkuvasti kirjoittelet. Sellaista ne mielialalääkkeet tekee. Olet vaan saanut pakkomielteen, että kahvi aiheuttaa kaiken. Mene nukkumaan ja aamulla heräät reippaana kahvinkeitolle. Hyvää jatkoa sinulle!
Jos löytyy niitä "mustia" eli amalgaamipaikkoja, se selittää paljon tilannettasi!
ei ollut noiden oireiden kanssa mitään tekemistä, ne aiheutuivat pelkästään kofeiinista ja kun jätin kofeiinin, lähtivät oireetkin lukuunottamatta joitakin lihas- ja neurologisia oireita, jotka saattavat johtua kofeiinin aiheuttamasta pysyvästä aivovauriosta.
Kuka sinut pakottaa sitä kahvia juomaan, jos se mielestäsi aiheuttaa sinulle vakavia oireita. Ole juomatta kahvia ja anna muiden nauttia kahvinsa.
Mielenkiintoista, kuka uskaltaa kajota kansallisaarteeseen kahviin, saatikka sanoa siitä yhtään poikkiteloista vastausta.
Minulle kofeiini (huomaa että kofeiinia on muuallakin kuin kahvissa) aiheuttaa todella radikaaleja terveysongelmia. Sen osoittaa myös laboratoriotutkimus.
Minuun alkoi tukeutua eräs äärimmäisen kivulias ihminen, että mikä auttaisi häntä. Hän on kokeillut vaikka mitä, mikään ei auta. Kysyin kahvin juonnista, sillä minulle kahvikupillisen sisältämä kofeiinimäärä päivässä (vaikka en ikänä ole kahvia juonut) aiheuttaa vaikean tulehduskipukierteen johon ei auta minkäänlaiset kipulääkkeetkään.
Hän totesi, että kahvista hän ei luovu, hän juo pannullisen päivässä kahvia.
Tilanne on aika koominen, hakee apua toivottomiin tulehduskipuihin, mutta kahvista ei luovu... Ei voi kun surulla todeta, että siinähän haet apua, sitä tuskin hän saa mistään jos kyseessä on samanlainen kofeiininsietämättömyys kuin minulla.