Kuka MINÄ olen. Se, mitä minä en ole. En ole ruumiini,en aivoni enkä mieleni. Se MINÄ olen.
Mitäs mieltä olette
Mitäs mieltä olette
Oma filosofista virtaa
duksu1
111039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se jokin sinussa on: "Tietoisuus".-???
On se vaan mielenkiintoinen kysymys tämä tietoisuus.
Ihminen on biologisesti eläin, selvä se kaiken tutkimustiedon valossa. Mutta onko se biologinen eläin vielä sinällään ihminen ? Tarkoitan tällä, että tarvitaanko vielä jotakin muuta ?
Joo joo eläimilläkin toki on jonkinlainen tietoisuus, jonkinlaisia "ajatuksia", ainakin opittua syyn ja seurauksen tajuamista, tunteitakin. (minulla oli mukava koira).
Mutta, eikö mikään muu erota ihmistä eläimestä kuin ns. kehittyneisyyden taso ?
Jospa tietoisuuden ydin onkin jotain muuta, ja ihminen on (tällä planeetalla) ainut riittävän kehittynyt olento joka voi tätä "muuta tietoisuutta" kantaa. Vaikkakaan ei ymmärrä mitä se on ?
Jospa ihmisen tietoisuus on jostakin toisesta ulottuvuudesta tuleva tuntematon "lanka" meidän aivotoimintaan ?
Tätä ei tarvi ottaa liian vakavasti. Tämä on ajatelma - En väitä yhtään mitään kun en tiedä. Kuitenkin joku selittämätön intuitio, vaisto, vai mikä lie, saa silti näinkin ajattelemaan.
Siitä voin väittää, että monien tietämättömien asioiden joukossa, tietoisuuden ja ajan pohjimmainen selitys yhä puuttuu.
Selityksiä toki on, mutta vain vajavaisia ja jopa logiikaltaan ontuvia.
Tunteet edeltävät tietoisuutta
Tunteet ovat kehityksellisesti ensin, sitten vasta järki, jonka kelvollinen toiminta edellyttää Damasion mukaan tunteita. Tietoisuus on kehittynyt paljon ennen kielen käyttöä. Damasio tuo teoriaansa varten esille uusia käsitteitä, kuten esi-itse, ydintietoisuus ja ydinitse, omaelämäkerrallinen itse ja laajentunut tietoisuus. Nämä sopivat kuvaamaan tietoisuuden oletettua kehitystä ja myös sen eri tasoja, jotka ilmenevät erilaisilla aivosairauspotilailla.
Damasio on neuropsykologi, joka on tehnyt psykologisia havaintoja selvästi määritellyissä neurologisissa tapauksissa. Afasiapotilaat eivät käytä eivätkä ymmärrä kieltä, mutta ovat silti tietoisia. Damasio käyttää laajaa tutkimusaineistoaan ja biologian alan tuntemustaan selvittääkseen tietoisuuden edellytyksiä. Vaikka hän ei pyri ratkaisemaan tietoisuuden filosofista ongelmaa, hänen päätelmiään ei kukaan tietoisuudesta kiinnostunut voi sivuuttaa.
Omat vähäiset havaintoni koskevat sairaustilaa, jossa veren natriumpitoisuus oli vähentynyt kymmenkunta prosenttia. Koska hermosolujen toiminta riippuu niiden solukalvon sisä- ja ulkopuolen natrium- ja kaliumpitoisuuksista, tällainen muutos voi olla hyvinkin vaikuttava. Veren natriumpitoisuuden laskiessa sanamuisti häiriintyi ensin, sitten ilmeni näkö- ja kuuloaistin hallusinaatioita, mutta tietoisuus ja tunteet säilyivät muuttumattomina. Häiriöt poistuivat natriumpitoisuuden palatessa normaalia kohden. Nämäkin havainnot ehkä tukevat sitä käsitystä, että tietoisuus ja tunteet ovat meissä vakaampia ja syvemmällä kuin eräät kognitiiviset toiminnat.
Ovatko tietoisuus ja tunne "sisäisiä aisteja"? Meillä on paljon sisäisiä aisteja, jotka ovat mukana pitämässä yllä ruumiimme toimintoja. Käveleminen edellyttää lihas- ja jänneaistin sekä tasapainoaistin toimintaa. Hengitysliikkeet perustuvat lihasaistin toimintaan: sisäänhengityksessä tapahtuva kylkilihasten venyminen aiheuttaa lihasaistin kautta niiden veltostumisen ja uloshengityksen. Jos liikumme enemmän, vereen kertyy enemmän hiilidioksidia, ja sisäinen kemiallinen aisti lisää hengitystiheyttä, keuhkojen tuuletusta ja siten poistaa hiilidioksidia ja tuo lisää happea vereen. Kaikki nämä ja monet muut sisäiset aistit toimivat täysin tietämättämme, mutta pitävät yllä ruumiimme suhteellisen vakioista tilaa, homeostaasia. Tätä Damasio käsittelee perusteellisesti (s. 127-143). Ehkä tunteet ja tietoisuus yhdistävät nämä säätelyjärjestelmät erinomaiseen muistiimme ja tietojenkäsittelyn kykyymme, kognitiiviseen toimintaamme.
Tietoisuuden synty ja kehitys
Damasion mukaan tietoisuuden perustana on "tunteiden tunteminen". Hän esittelee kirjan sivuilla 127-249 omia ja muiden havaintoja, jotka tukevat tätä ajatusta. Saman olisi ehkä voinut kertoa lyhyemmin mutta tuskin vakuuttavammin.
Damasion käsitys tietoisuuden kehityksestä (s. 274-285) on kirjan huippukohta. Se käsittelee lähinnä ihmisen tietoisuuden kehitystä, asteita ja tasoja.
Kaikissa eläimissä, yksisoluisia myöten ilmenevä valintakäyttäytyminen, esimerkiksi ravinnon ja ympäristön lämpötilan valinta, ei ole osoitus niiden tietoisuudesta, vaan voi perustua niiden refleksimäisesti toimiviin itsesäätelymekanismeihin, joita Damasiokin käsittelee. Ruumiin säätelymekanismit eivät toimi vain sen sisäisinä vaan myös suunnistavat eliötä sen ympäristössä. Descartes'inkin käyttämä esimerkki siitä, että ihminen vetää sormensa pois sitä polttavasta liekistä, on välttämiskäyttäytymistä, jota esiintyy kaikilla eläimillä. Valinta ja välttäminen jäävät Damasion tietoisuuden kehitystä esittävän kaavion ala- ja ulkopuolelle.
Damasion kaavio (esi-itse, ydinitse, omaelämäkerrallinen itse) luo keskustelulle pohjan. Se tuo esille sen, että tietoisuus edellyttää sisäisiä representaatioita, kuvia, karttoja ulkomaailmasta. Toisaalta tietoisuus ei edellytä ainakaan aktiivista kielenkäyttöä.
Damasion mukaan tietoisuus on eräs tunne, ehkä "sen tietämisen tunne, että meillä on tunteita --- tietoisuus säilyi, koska sen saaneet eliöt saattoivat 'tuntea' tunteet" (s. 258). Tunteilla on ehdoton yhteys kehoon.
"Tietoisuus on arvokasta, koska se tuottaa keinon saavuttaa uuden homeostaasin. --- Tietoisuus on vain viimeisin ja hienostunein keino tähän pääsemiseksi ja se toimii raivaamalla tien uusien vasteiden luomiselle sellaisessa ympäristössä, jonka kanssa eliön rakenne ei ole sopusoinnussa automaattisten vasteiden tasolla. --- Sanalla sanoen tietoisuuden voima tulee tehokkaasta yhteydestä, jonka se luo yksilöllisen elämän säädön biologisen koneiston ja ajattelun biologisen koneiston välille." (s. 272-3). Tietoisuuden ja piilotietoisuuden välinen yhteys kiinnittää huomion yksilön elämään luomalla huolen siitä. "Tietoisuus on arvokasta, koska se keskittää tiedon yksilöllisen eliön elämään." (s. 273).
Antonio Damasio: Tapahtumisen tunne. Miten tietoisuus syntyy. Suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita, Helsinki, 2000, 349 sivua.
Mitä tietoisuus on?
Ihmisen tietoisuuden olemusta ja sijaintia on pohdittu yli 2000 vuotta.
Tietoisuutta ei voi mitata eikä punnita. Silti ajattelijat ja tutkijat ovat vuosisatoja ponnistelleet selvittääkseen, mistä tajunta muodostuu.
kysymyksiä on syntynyt enemmän kuin vastauksia.
-Missä tietoisuus sijaitsee?
-Onko tietoisuus kehosta riippumaton?
-Onko eläimillä tai koneilla tietoisuutta?
Tieteen uudet ulottuvuudet
Merja Niemi pohtii asiaa myös tieteen kannalta:
Einstein totesi, että "niin fyysinen ruumiimme kuin koko fyysinen maailmammekin on illuusio. Näkymätön maailma on todellinen. Maailmankaikkeus on energiaa!" Jokainen atomi on lähes pelkkää tyhjää tilaa, alkeishiukkaset värähtelevää energiaa. Ihmisenkin olennaisin 'aine' on siis aineettomuutta. Silti siinä on tajunta ja tietoisuus olemassaolostaan.
"Kun uskonto ei aikanaan pystynyt vastamaan suuriin kysymyksiin tieteen noustua valtaan, tieteestä tuli uusi maailmanuskonto. Kvanttimekaniikka on osoittanut tiedemiehille jotain hyvin olennaista ilmiöiden tutkimisesta: havainnoitsija eli tutkimuksen tekijä vaikuttaa olennaisesti kokeen tulokseen, ts. tietoisuus, joka mittaa fyysistä todellisuutta, vaikuttaa itse tuohon todellisuuteen."
Fyysikko David Bohm näki maailman valtavana hologrammina, jossa on näkyvä ja näkymätön puoli. Näkyvä todellisuus muodostuu näkymättomästä värähtelevästa maailmasta. Hän löysi kiinnostavan selityksen tietyille hiukkasille, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä ja katoavat jälleen: ne ovat olemassa koko ajan näkymättömässä todellisuudessa ja ilmenevät välillä näkyvässä, jolloin niitä voidaan havaita ja tutkia. Kaikki universumin hiukkaset ovat yhteydessä toisiinsa siinä ulottuvuudessa. Bohmin mielestä näin on myös ihmisen laita; olemme kaikki yhteydessä valoa nopeammassa ulottuvuudessa.
Neurologi Karl Pribramin mukaan aivot varastoivat tietoa hologrammin tavoin muuntaen linssin lailla värähtelytodellisuuden konkreettiselle tasolle. Aivot eivät luo tietoisuutta, vaan tulkitsevat taustalla olevaa todellisuutta. Ne konstruoivat muodon todellisuuden tulkitsemalla värähtelyjä, jotka kuuluvat toiseen ulottuvuuteen -värähtelyjä korkeammalta tasolta ajan ja paikan tuolta puolen. Aivot ovat osa universumin hologrammista ja hologrammin tavoin siis sisältävät koko universumin! Ihmisen mieli on kuitenkin juuttunut rajalliseen maailmankuvaan, mutta se voi laajentua esim. kuolemanrajakokemuksissa.
Kaukoparannus ja homeapatia voisi Pribramin mukaan selittyä teorialla, jonka mukaan maailmankaikkeus on valtava kosminen verkko, joka yhdistää kaikki kosmoksen hiukkaset toisiinsa; yhden hiukkasen (kvantin) muutos vaikuttaa kaikkiin välittömästi välimatkasta riippumatta. Tieto voisi siiirtyä jopa valoa nopeammin. Tämä selittäisi mm. ruumiistairtaumiskokemuksissa havaitun ajan katoamisilmiön.
John D. Ralphs'in mielestä aika on ylimääräinen ulottuvuus, eikä neljäs niinkuin yleensä ajatellaan. Hänen mukaansa kaikki kaikki on neliulotteista, ja kolmiulotteisuus pelkkä heijastuma siitä. Kvanttimekaniikan pohjalta maailma voisi myös sisältää rinnakkaisia ulottuvuuksia.
Engl. biologin, professori Rupert Sheldraken mukaan kaikkea elollista ja elotontakin ympäröi ns. morfogeneettinen kenttä, jolla on muisti. Niihin tallentuu jatkuvasti tietoa ja ne ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Niiden sisältämä tieto on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisen tietoisuuden kanssa, jolloin yksilön, yhteisön tai kansan tietoisuuden muutos muuttaa ja luo näitä kenttiä. Mielen ja tietoisuuden ajatusenergian häviämättömyys toimisi siten näitä kenttiä jatkuvasti kehittävinä voimina.
Astrofyysikko Jacques Vallee kirjoittaa:
"Skeptikot, jotka rationalismin nimissä kieltävät muitta mutkitta kaikkien selittämättömien ilmiöiden olemassaolon, ovat tärkeimpinä tekijöinä myötävaikuttamassa siihen, että yleisö hylkää tieteen. Ihmiset eivät ole typeriä, ja he tietävät erittäin hyvin, milloin ovat nähneet jotain poikkeuksellista. Kun niin sanottu asiantuntija kertoo heille, että esineen on täytynyt olla kuu tai kangastus, hän tosiasiassa opettaa yleisölle, että tiede on kykenemätön tai haluton tutkimaan tuntematonta. Hän on myötävaikuttanut siihen, että irrationaaliset liikkeet saavat tilaa nyky-yhteiskunnassa".
Niemen oma kokemus
Se tapahtui keskenmenon yhteydessä häntä nukutettaessa. Hän irtautui äkkiä ruumiistaan ja kiisi hurjaa vauhtia valoisassa tunnelissa kuin kohisevan imun vetämänä ylöspäin. Kaukana tunnelin päässä näkyi kirkas valo, ja hän näki sanoin kuvaamattoman intensiivistä valoa säteilevän olennon joka otti hänet vastaan. Hän pystyi näkemään ainoastaan kädet, mutta hänelle tuli mieleen kuva Kristuksen kaltaisesta miehestä. Tämä tuntui ottavan hänet 'kaiken ymmärtävän, armollisen ja ehdottoman rakkauden syliin'. Hän tunsi elävänsä siinä mukana, ei pelkästään seuraten, mitä tapahtui. Hän näki myös vastassaan olevan suuren joukon edesmenneitä tuttuja ym., mm. entisen miehensä, isänsä, mumminsa ja muita sukulaisiaan.
"Kaikki riemuitsivat 'kun olin palannut kotiin'", hän kertoo. Hän näki ihania värejä, jotka liikkuivat ja pyörivät kevyesti silmänkantamattomiin. Hänen mielestään ne elivät ja säteilivät -ne olivat olentoja joihin hän tunsi olevansa yhteydessä. Välillä kuului kaukaista korkeaa, heleää laulua ja heliseviä hentoja kellonääniä. Kommunikointi oli telepaattista. Jokin ääni sanoi hänelle: "Sinulla on vielä tehtävä", ja hänet palautettiin takaisin ruumiiseensa.
Hän kertoo myös jonkin ajan kuluttua tämän kokemuksen jälkeen pyrkineensä analysoimaan kokemustaan tieteellisesti ja teoreettisesti, mutta kun erilaiset 'uudet rajakokemukset ja ihmeet seurasivat tiuhaan tahtiin' hänen elämässään, hän alkoi uskoa työskentelevänsä yhteydessä henkimaailman auttajien kanssa. Hän kertoo lukeneensa Raamatun ja Kalevalan kannesta kanteen. Hän kertoo rukoilevansa, mutta sanoo: "Uskonnot kalpenivat valon maailmassa käydessäni". Hän on vakuuttunut siitä, että kuolemaa ei ole ja uskoo eläneensä jo aiemmin.
Päätelmiä
Valon maailmassa -kirja herättää jälleen kerran kysymyksen: mikä on totuus näistä henkimaailman asioista. Jokainen näistä asioista kertova kirja tai 'henkiopas' antaa siltä erilaisen 'totuuden'. Yksimielisyyttä ei ole edes jälleensyntymästä, vaikka useimmat pitävät sitä selviönä. Yhdessä asiassa ne kuitenkin tuntuvat olevan liikuttavan yksimielisiä: kristillinen maailmankäsitys on väärä tai ainakin alkeellisella henkisellä kehitystasolla!
Miksi näin? Miksi lukemattomat meediot ja henkioppaat julistavat tätä samaa oppia? Sekö on totuus? Luottamusta ei juuri herätä se tunnettu tosiasia, että näiden henkioppaiden puheet on monesti todettu paikkansapitämättömiksi jopa niihin uskovien taholta. Mm. tunnettu meedio Irma Weisen kirjoitti kerran hämmästelleensä sitä, miten tavaton määrä valheellista tietoa henkimaailmasta tulee. Hän jopa varoitti, ettei pitäisi kritiikittä uskoa henkioppaiden puheita huolimatta siitä, kuinka hurskaasti ne puhuvat Jumalan rakkaudesta tms. Esko Mustonen (joka myös uskoo jälleensyntymään) kertoo eräässä kirjassaan tuntevansa kolme naista, jotka kaikki ovat saaneet henkioppailtaan kuulla olleensa Saban kuningatar edellisessä elämässään. Miten se voisi olla mahdollista? Eivätkä nämä kolme ole ainoita; monet muut ovat väittäneet samaa.
Selvänäkijä Johanna Broman uskoo henkimaailmaan mutta ei jälleensyntymään.
Hän kertoo ihmetelleensä missä ovat kaikki ne murhamiehet ja muut rikolliset jälleensyntyneet, kun kaikki kertovat olleensa kunniallisia kansalaisia ja mieluimmin korkeissa asemissa, kuningattaria, hoviherroja, sotilaita ym.
Eräs parapsykologi nauhoitti spiritistisen istunnon aikana meedion kautta tulleita henkioppaiden puheita. Tutkittuaan niitä tarkemmin, hän joutui toteamaan, ettei mikään niistä tarkalleen ottaen pitänyt paikkaansa. 'Henkioppaiden' viimeinen puolustus, tutkijan tiukatessa syytä tähän valehteluun, oli: "Totuuden kertominen olisi aiheuttanut meille (siis henkioppaille) liikaa negatiivista karmaa! Ehkäpä onkin niin, etteivät nämä 'henkioppaat' todellakaan saa kertoa totuutta.
Lähde:
Merja Niemi: Valon maailmassa, Kirjayhtymä Oy, 1996
Olenko minä erillään tietoisuudesta, eli onko sillä joku muu "sijainti" kuin minussa. Vaikea sanoa kun en tiedä mikä tietoisuus edes on. Mutta, tietoisuus ei häviä. Kaikki mikä minussa ei häviä, on minua.
Muuten, voiko kala olla tietoinen vedestä? :)
http://www.geocities.com/CapitolHill/4941/krishnamurti.html
on mielenkiintoinen kysymys. filosofiahan olisi perimmältään jopa tylsää ja merkityksetöntä, jos ei tietoisuus olisi mielenkiintoinen kysymys.
biologiaa ja filosofiaa ei varmaankaan tarvitse hämmentää sen enempää kuin vaikkapa fysiikkaa ja filosofiaa. esimerkiksi filosofisesti tarkasteltuna aine on olio sinäällään, kun taas fysiikassa mietitään onko se materiaa vaiko energiaa.
on.
ensinnäkään et pääse mieleltä pakoon, joka määrittelee ympäristöään sisältäen kroppasi aivosi sisältäen.
toisekseen SINÄ esiinnyt ainoastaan kokeman perusteella. sanoisin että sun sinä on tarkempi kuin mun sinä.
mitä pidät noin niiku yleensäkkin aamupalasta? no nyt jo karkas..
Luojan ohjeet on kirjoitettu meidän sydämiimme ja ajatuksiimme,
luonnon pyhiin kirjoituksiin, jotka jokainen osaa lukea itselleen
- päivittäin pieniin luonnonilmiöihin, ruohoon ja puihin, kaikkeen kasvavaan, tuuleen ja ukkoseen ja sateeseen, meriin, järviin ja jokiin, vuoriin, kallioihin ja hiekkaan, auringon valtavaan voimaan,
-Kuun lumoukseen, tähtien salaisuuksiin.
Kaikki nämä henkiset olennot ovat meidän oppaitamme. Myös meillä on sisimmässämme henkisiä olentoja,
ja ne voivat opettaa meille jotain sydäntemme viisaudesta.
Luoja on antanut meidän sydämiimme tiedon kauneudesta ja rakkaudesta, ilosta ja rauhasta,
jotta ne opettaisivat meitä ja johdattaisivat meitä elämän todelliselle polulle.
(Akwesasne)
-Suuri Henki sallii ihmisten olla "erilaisia". Hän saa aikaan, että ihminen tuntee vetoa tietylle seudulle,
kotiutuu sinne ja sanoo: "Täällä minä olen onnellinen, tänne minä kuulun."
-Suuri Henki on samalla kertaa yksi ja monta. Hän on osa aurinkoa, ja aurinko on osa häntä.
Hän voi piillä eläimessä tai kasvissa.
(Rampa Kauris)
-Meidän tulee jälleen oppia olemaan oma itsemme, tuntemaan ja löytämään moninaisuus itsessämme.
Kasvin lehdistä, jotka kaikki kasvavat samassa varressa, ei yksikään muistuta toistaan...
Niin on Suuri Henki halunnut.
Kaikkien maan päällä elävien olentojen elämänpolun hän on viitoittanut ainoastaan suurin piirtein;
hän näyttää heille suunnan ja päämäärän, mutta sallii heidän itse löytää tien sinne.
Hän tahtoo, että kaikki toimivat itsenäisesti, oman luonteensa mukaan kuunnellen sisintään.
(Rampa Kauris)
-En etsi voimaa ollakseni veljenäni etevämpi, vaan voittaakseni vihollisistani suurimman: oman itseni.
(Sioux)
-On väitetty, että meillä ei ole ollut Korkeinta Jumalaa, koska hän on nimetön. Tämä ei ole totta.
Korkein Olento on nimetön, koska se on tuntematon. Me lähestymme häntä jokaisessa Hänen osassaan,
joka on meitä lähellä ja jonka ihmisjärki kykenee käsittämään...
Siksi kohtelemme kunnioittavasti kaikkea mikä kuuluu luomakuntaan.
(Näky: hengellinen perintö)
Suurten esi-isiensä tavoin intiaanikansat rukoilevat Henkeä rakkaudella, joka virtaa kaikkeen maailmaan,
aivan kuten tuulenviri kuusten neulasissa laulaa lauluaan Suurelle Hiljaiselle...
(Sateenkaaren soturit)
-Intiaanien käsityksen mukaan puhuttu sana ei häviä, päinvastoin se lähtee lentoon ja elää ikuisesti.
Koska sanat ovat kuolemattomia, pidetään huolta siitä, että niitä ei käytetä väärin ja harkitsematta.
Tästä syystä intiaanit eivät lakkaa ihmettelemästä niitä räikeitä valheita, joita esiintyy mainoksissa,
sanomalehdissa ja poliitikkojen puheissa.
(Sh. H. Witt (irokeesi): Tie)
-Suuri Henki on antanut kaikille luoduille mittaamattoman määrän voimaa:
kiville, muurahaisille, puiden lehdille, pyörremyrskylle... Silti jää voimaa vielä ylikin, käyttämättä.
Se on annettu meille, mutta meidän on aina käytetävä sitä viisaasti ja harkitusti.
(Hengellinen perintö).
-Älä hotki aamupalaa, kiireinen ei ole viisas,
viisastut vanhetessa mikäli olet älykäs.
-filofi.
kamaa: "Älä hotki aamupalaa, kiireinen ei ole viisas,
viisastut vanhetessa mikäli olet älykäs."
-kriitikko vaa-
-Tietoisuus ( tajunta) olisikin aivomuurissa.
-DNA-molekyylin kaksoiskierrerakenteen keksijä Francis Crick ajatteli vuonna 2004, että tajunta liittyy aivojen ohueen harmaa-ainekerrokseen nimeltä aivomuuri. Se on yhteydessä lähes kaikkiin aivokeskuksiin.
-Har. tutkija.