Onko kokemusta psykoterapiasta ja siitä miten nopeasti olette saaneet itseä kuntoon ja miten hankala tilanne teillä on ollut kun olette aloittaneet terapian?
Minulla ongelmat johtuu suurimmilta osin, luulen niin, lapsuudesta ja kasvuympäristöstä sekä ns. vastuuttomista vanhemmista.
Onko muita joilla ollut tällaisia vaikeuksia?
Miten tuosta jos vanhempi ei ole koskaan osoittanut rakkauttaan, eikä suostu siihen myöheminkään, voi päästä eroon vai jääkö siitä elämänikuinen haava kylkeen?
Minulla ongelmat johtuu suurimmilta osin, luulen niin, lapsuudesta ja kasvuympäristöstä sekä ns. vastuuttomista vanhemmista.
Onko muita joilla ollut tällaisia vaikeuksia?
Miten tuosta jos vanhempi ei ole koskaan osoittanut rakkauttaan, eikä suostu siihen myöheminkään, voi päästä eroon vai jääkö siitä elämänikuinen haava kylkeen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Psykoterapian kesto ja vaikutus vaihtelee. Voisi sanoa, että pari kolme vuotta on hyvä aika kokeilla. Tilastollisesti noin keskimäärin kolmasosa paranee, osa saa apua ja osaan ei oikeastaan tehoa.
Mitään "lopullista toipumista" kuitenkaan ehkä harvemmin tapahtuu. Jo Freud kirjoitti myöhäisellä iällään tekstin "päättymättömästä terapiasta". Eli pikemminkin kysymys on siitä, että terapian aikana opitaan käsittelemään tunteita siten, että niitä myöhemmin voidaan käsitellä ilman ulkopuolisen ihmisen apua.
Muitakin näkemyksiä toki on.
terapia ei toimi jos siinä käytetään lääkkeitä tai huumeita.
Koska mielikuvat eivät ole paikoillaan eivätkä ne pyyhkiydy pois normaalisti
Vain mielikirkkaana ne voidaan läydä läpi eli palaaminen onnistuu
Sterapeutti
-
Nimimerkki "terapeuttiko" kirjoitti:
"Ei psykoterapia ole terapiaa"
Psykoterapia on terapiaa. Valitettavasti erityisesti julkisen sektorin terveydenhuollossa on tapana kusettaa potilaita luulemaan, että mikä tahansa lässytystuokio on terapiaa - ja usein myös potilas luulee olevansa psykoterapiassa vaikka kyse on vain "keskusteluavusta".
"terapia ei toimi jos siinä käytetään lääkkeitä tai huumeita..."
Huumeiden käytöstä en tiedä, mutta sen tiedän että psykoterapian kanssa voi varsin mainiosti käyttää lääkkeitä.
"... Koska mielikuvat eivät ole paikoillaan eivätkä ne pyyhkiydy pois normaalisti
Vain mielikirkkaana ne voidaan läydä läpi eli palaaminen onnistuu"
Voi olla, ettei psykoterapia kaatokännissä ole tuloksellista, mutta toimivan ja asianmukaisen lääkityksenkin aikana ihmisen mieli on ja voi olla täysin kirkas - usein jopa kirkkaampi kuin olisi ilman asianmukaista lääkitystä.
Lyhyesti sanoen; viestisi on hölynpölyä.
Ei ole kokemusta. Olen kyllä ajatellut, että terapia vois olla paikallaan. Minulla kanssa traumoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Olen nähnyt aggreesiivisuutta, silmitöntä huutoa ja raivoa ja pelännyt äitini puolesta. Olen nähnyt ja kuullut paljon henkistä väkivaltaa sekä jonkun verran fyysistä uhkailua. Nyt nuorena aikuisena luulen monien omituisten ahdistuksien ja pelkojen juontuvan tästä. Mutta en tiedä, mistä sais helpotusta.