Olen 20-vuotias opiskelijatyttö. Olen hoikka ja urheilullinen, ja ulkonäköni vuoksi kerään puoleeni miesten huomionosoituksia ja olen usein flirttailun kohde. Minulle on sanottu, että saisin kenet tahansa, mutta tosiasiassa olen sinkku, aina ollut, ja nyt tämä tilanne alkaa jo ottaa päähän. Olen miesten suhteen sen verran ujo, etten uskalla tehdä aloitetta. Tuntuu, että miehet kyllä osoittavat kiinnostustaan, mutta kukaan ei kuitenkaan tule tekemään tarkempaa tuttavuutta kanssani eikä mikään ikinä johda mihinkään tai johtaisi ainoastaan yhden illan suhteeseen.
Aikaisemmin olen onnistunut pitämään ajatukseni koulutyössä ja harrastuksissa, mutta nyt kiireisestä elämäntyylistäni huolimatta tiedostan koko ajan kaipaavani jotakin, tarkemmin sanottuna jotakuta. Olen miesten suhteen epävarma etenkin siksi, että en ole ennen seurustellut tai harrastanut seksiä, ja lähes tulkoon häpeän omaa kokemattomuuttani. Olen saanut sellaisen käsityksen, että ulkonäkööni perustuen (en siis puhu mistään provosoivasta pukeutumisesta tms.) monet uskovat minun olevan kokenut deittailija ja tämä ahdistaa minua entisestään. Etenkin kysymys, kuinka kauan olen ollut sinkkuna ahdistaa, ihan kuin se olisi itsestäänselvyys, että ikäiselläni naisella on suhteita takanaan. Totuuden myöntäminen nolottaa. Olen muistaakseni ainoastaan kerran sanonut suoraan, kuinka asia on, muuten olen vain puhunut siitä kuika kiireinen olen viime aikoina ollut. Tuntuu, että monen seurustelu alkaa nykypäivänä yhden illan suhteesta, mutta itse en halua menettää neitsyyttäni kenellekään vieraalle ihmiselle alkoholihöyryissä baari-illan päätteeksi.
En ole tällä hetkellä kenestäkään kiinnostunut vaan odotan unelmieni prinssin ilmestyvän jostakin tyhjästä elämääni. Mielelläni tekisin itse tämän asian eteen jotakin, mutta yksinkertaisesti olen aika neuvoton tällä hetkellä. Kertokaahan te, kokeneet deittalijat, mistä löytyy poikaystävätyyppiä olevat miehet ja miten saisin sellaisen omaan kainalooni.
Aikaisemmin olen onnistunut pitämään ajatukseni koulutyössä ja harrastuksissa, mutta nyt kiireisestä elämäntyylistäni huolimatta tiedostan koko ajan kaipaavani jotakin, tarkemmin sanottuna jotakuta. Olen miesten suhteen epävarma etenkin siksi, että en ole ennen seurustellut tai harrastanut seksiä, ja lähes tulkoon häpeän omaa kokemattomuuttani. Olen saanut sellaisen käsityksen, että ulkonäkööni perustuen (en siis puhu mistään provosoivasta pukeutumisesta tms.) monet uskovat minun olevan kokenut deittailija ja tämä ahdistaa minua entisestään. Etenkin kysymys, kuinka kauan olen ollut sinkkuna ahdistaa, ihan kuin se olisi itsestäänselvyys, että ikäiselläni naisella on suhteita takanaan. Totuuden myöntäminen nolottaa. Olen muistaakseni ainoastaan kerran sanonut suoraan, kuinka asia on, muuten olen vain puhunut siitä kuika kiireinen olen viime aikoina ollut. Tuntuu, että monen seurustelu alkaa nykypäivänä yhden illan suhteesta, mutta itse en halua menettää neitsyyttäni kenellekään vieraalle ihmiselle alkoholihöyryissä baari-illan päätteeksi.
En ole tällä hetkellä kenestäkään kiinnostunut vaan odotan unelmieni prinssin ilmestyvän jostakin tyhjästä elämääni. Mielelläni tekisin itse tämän asian eteen jotakin, mutta yksinkertaisesti olen aika neuvoton tällä hetkellä. Kertokaahan te, kokeneet deittalijat, mistä löytyy poikaystävätyyppiä olevat miehet ja miten saisin sellaisen omaan kainalooni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mieleni esitellä itseni "unelmien prinssinä" mutta 8 vuotta sua vanhempana ja muutkin asiat huomioon ottaen tuota tuskin saan.
Tapailin vähän saman tapaista tyttöä tässä kuitenkin vähän aikaa sitten. Hänen kanssaan olisi pitänyt kai olla ekstra-varovainen ja ei siitä lopulta mitään tullut. Ikäero näkyi siinä, joten voisin ehkä vihjata että suurin piirtein saman ikäisen kanssa tulee paremmin juttuun kuin vanhemman.
Olet varmasti oikeassa että yhden illan suhteet ovat monella mielessä tai sitten suhde joka perustuu seksille. Se on tuskin se mitä etsit. Varsinkin kun olet kaunis ja oletpa koskematon tai et niin vaara on aika suuri että toisella ei ole puhtaita jauhoja pussissaan.
Sen verran voin sanoa ettei se tyhjästä ilmesty vaikka varmasti jos olet kuten kuvailit kaunis niin kyllähän kokeilijoita riittää.
Jos oikeasti haluat sinua rakastavan kumppanin niin älä tee niin kuin muut tekevät. Älä etsi niitä jotka katselevat ulkonäköäsi ja se on ainut mitä he näkevät. Etsi sellaisia jotka jakavat samoja arvoja ja joiden kanssa tulet sekä juttuun ja teitä yhdistää jokin henkinen side enemmänkin kuin se että pidätte toisistanne fyysisesti. Tietysti jos etsit jonkinlaista "aloitussuhdetta" etkä niin vakavaa niin sitten valinnanvaraa on enemmän. Sitten ehkä "pinnallisemmat" asiat nousevat esille ja jonka seurassa voi viihtyä ainakin silloin tällöin. Se on sellaista mukavaa ja kivaa yhdessäoloa jota tuon ikäisenä kaipaa mutta usein vakavampaan ja pitempään suhteeseen tarvitaan jotain tukevampaa jonka varaan rakentaa.
Usein ajatellaan että vaikeuksia juuri "vähemmän kauniilla" on löytää kumppania mutta todellisuudessa se voi olla myös hyvinkin vaikeaa niille kauniimmille koska seuraa aina löytyy mutta ei välttämättä sitä mieleistä.
Hienoa sikäli ettei sinulla ole iskenyt monien suosittujen ja kauniiden ihmisten tapaan vauhtisokeus eli haluat kahmia suhteita sieltä sun täältä vähän kuin alennusmyynnistä vaan harkitset tarkkaan mitä haluat.
Monta miestä varmaan arveluttaa se että olet niin kaunis ettet heistä voi olla kiinnostunut tosi mielessä.
Voin sanoa että sen löytyminen voi olla vaikeaa koska itselläkin sellaisen oikean kumppanin löytyminen on jäänyt puolitiehen. On osittain kyllä omaakin syytä kun ei ole aina jaksanut olla aktiivinen silloin kun olisi ehkä pitänyt kaikilla tavoin, joten sitä suosittelen enemmän sinulle. Toisaalta silloin kun on ollut niin en tiedä onko se sen ihmeellisempää kuin sinkkuna oleminen. Se on nimittäin tuurista kiinni onko aika, paikka ja ihminen oikea jotta asiat kolahtaa kunnolla kohdilleen.
Tosin ei ole kylläkään upeaa ulkonäköä "rasitteena" kuten sinulla. :D
Varmaan saat käytännönläheisempiä vinkkejä saman ikäisiltä mutta tietysti opiskelijapiirien ja ystävien kautta voi löytää aina miehiä. Netin deittipalveluissa on omat riskinsä mutta jos haluat edetä hitaasti ja varmistella niin se voi ehkä karkoittaa pahimmat tapaukset joukosta pois.
Itse olen täsmälleen samanlaisessa tilanteessa, tosin olen 22-vuotias. Olisin itse voinut kirjoittaa juuri samankaltaisen viestin.
Mäkin olen totaalisen turhautunut tähän tilanteeseen. Haluaisin kovasti löytää sen oman rakkaan vierelleni, mutta eipä vain ole tähän mennessä osunut kohdalle. Ihastumiset on ollu joko yksipuolisia tai sitten molemminpuolisia, joissa tilanne ei ole johtanut mihinkään.
Ei voi kuin ihmetellä kuinka rakkauden löytäminen on joillekin niin vaikeaa ja toisilla se taas tuntuu käyvän niin kadehdittavan helposti. Itse olen näköjään saanut juuri ne huonot kortit rakkauden suhteen. Täytyis kuitenkin vielä yrittää pysyä positiivisena ja pitää toivoa yllä... Ehkä se "unelmien prinssi" vielä ilmestyy munkin kohdalle. Toivon sulle samaa weqwwed.
On meitä miehiäkin "samassa" tilanteessa. Olen tosin jo 25 vuotias enkä ole koskaan seurustellut. Ulkonäössänikään ei ole mitään valittamista, olen herttaisen näköinen miehen alku. En vain tykkää pahemmin käydä oikein missään ja jotenkin aika vain kuluu eikä muutosta ole näkyvissä. Työ ja ystävät vievät ison osan ajasta niin ei ehdi murehtia... Ehkä joskus pääsen nauttimaan mukavan tytön seurasta, aika näyttää! Kyllä meille kaikille on joku jossain, ei kannata huolehtia! =)
Käyn melko paljon ulkonakin, mutta tuntuu vaan että sitä kautta en itselleni miestä tule löytämään – valtaosa heistä jota minua yrittävät iskeä vaikuttavat olevan vain seksiä hakemassa. Tosin baarireissuista puhuttaessa minun on pakko myöntää, että alkoholilla on varmasti tähän oma vaikutuksensa, sillä sopivassa humalassa saatan olla aikamoinen flirtti, joka taas vetää puoleensa etenkin heitä jotka etsivät vain yhden yön seuraa.
Tuntuu siltä, että vedän puoleeni ainoastaan yli-itsevarmoja, itsekeskeisiä playereitä ja taas aidot, hyvät tyypit eivät uskalla minua lähestyä. Pitäisi siis varmaan tehdä itse asian eteen jotakin. Tuntuu vain, että nyt ympärillä pyörii vain samat ihmiset eikä kukaan kiinnosta minua muuta kuin kaverimielessä eli pitäisi ensin hakeutua uusiin sosiaalisiin ympyröihin jotakin muuta kautta kuin baareilun muodossa.
Jostakin sitten pitäisi kerätä itseluottamusta lähestyä miehiä. Jotenkin vain tuntuu siltä, että deittailu ja seurustelu ovat sellaisia asioita, jotka pitäisi jo parinkympin tällä puolella hallita. Mieluusti antaisin treffikumppanilleni kypsän kuvan itsestäni, enkä sellaista kuvaa että olen kuin 13-vuotias epävarma teinityttö, mitä todellakin olen kun puhutaan seurustelusta. Toisaalta tahtoisin löytää miehen, joka osaa ottaa huomioon kokemattomuuteni ja ymmärtää epävarmuuteni, mutta toisaalta minua tarvitsee hieman ohjailla eteenpäin, edeten kuitenkin sopivaan tahtiin. En halua että kukaan tulkitsee minua niin, että epävarmuuteni (joka saattaa ilmentyä tietynlaisena passiivisuutena) merkitsee, etten olisi kiinnostunut.
Yksi vinkki voisi olla perinteiset lavatanssit, kuulostaa ehkä vanhanaikaiselta mutta nykyään niissä käy aika paljon myös nuoria, ehkä enemmän tyttöjä mutta voisi mukaan livahtaa muutama komea poikakin. Ainakin siellä ollaan kutakuinkin selvinpäin eikä yhdenillan juttujen etsijöitä luulisi olevan haitaksi asti. Käyhän toki baareissa ns. kunnollisia miehiäkin mutta vaikea sieltä on toden totta ketään löytää. Pitäisi vain heittäytyä rohkeasti leikkiin mukaan mutta eihän se asia meidän kaikkien kohdalla menekään niin. Melkeinpä sanoisin että kannattaisi katsella sellainen kaveri joka on seurustellut aiemmin ja näin ollen hänellä olisi itsevarmuuttta sen verran homma toimisi suht rennosti. Täytyy vain muistaa, ettei kaiken tarvitse olla yhtä täydellistä kuin mitä esim. tv.stä voimme katsella...
Ihanaa tietää, että teitä on muitakin tässä maailmassa! :)Yleensä olen sujut asian kanssa, ja ajattelen, että se oikea (tai edes joku) tulee kun on tullakseen.. Tällä hetkellä on kuitenkin pieni angsti ja epätoivo päällä, kun ystäväpiiri pursuaa onnellisia pareja, ja oma tilanne on mikä on...
mäkin oon ikisinkku. ihan samanlaisessa tilanteessa kun te muutkin. ulkonäön puolesta kuulemma saisin miehen kun miehen mutta enpä vaan saa. kukaan ihana ei satu kohdalle. baareissa miehet tulee kourimaan perseestä mikä viimestään tappaa kiinnostuksen tai sitten sellasia herkkiä ja kunnollisia miehiä ei ees oo. enkä mä osaa etsiä miestä muualta kun baareista. ja mä en tajua mikä tässä on ongelma. en oo ees erityisen ujo ja uskallan kyllä yleensä lähestyä miestä. ahdistaa ja masentaa tää tilanne. ei pelkästään siks et kaikki ympärillä tuntuu seurustelevan vaan myös siks että mies on se joka mun elämästä puuttuu.
20 v ja ikisinkku!!! Ethän ole aikuisuutta juuri nähnytkään. Minulla oli aikoinani ensimmäinen varsinainen poikaystävä vasta 23 vuotiaana. Sinullahan on koko elämä edessä. Itse tuskin enää löydän ketään, joka minua rakastaisi. Olen lähes 20 vuotta sinua vanhempi yksinhuoltaja jne. Kurjalta näyttää tulevaisuus suhdeasiasioissa...suhteet jäävät tässä iässä tyngiksi...ja miksikäs kukaan tämän ikäiseen enää rakastuisi...mutta ilman läheisyyttä on niin vaikea olla...
On totta, että tähän keskusteluun osallistuneet ovat "vasta" noin 20v, mutta se tuntuu iäisyydeltä kun koulukaverit, ystävät ja lähes kaikki muutkin ovat seurustelleet enemmän tai vähemmän tosissaan jo yläasteelta lähtien.. Jotkut kauemminkin.. Siitä se ikisinkku nimitys.
Olen mies samantapaisessa tilanteessa kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, olen kyllä vanhempi lähetelen 30nta, ei ole ollut minkäännäköistä seurustelu suhetta eikä seksiäkään ole näkyillyt. Kehuja tulee ulkonäöstä ja pukeutumisesta, löytyy vakituinen hyvä palkkainen työpaikka mutta ainostaan vanhemmat naiset osoittavat kiinnostusta minuun, hekin ovat niin härskejä ja hävyttömiä ettei voisi vähempää kiinnostaa. Nuoremmilta katoaa kiinnostus kun huomaavat että olenkin mukava kaveri vaikka ulkonäön puolesta minua yleensä pidetään pelottavan/uhkaavan näköisenä.
En vain jaksa enää, taidan vaihtaa naiset moottoripyöriin ja hyviin viskeihin, niille kelpaan omana itsenäni.
Kuulostaa osittain tutulta. Olen kokematon ujo sinkku. Mutta kauniiksi mua ei ole kehunut kukaan, jonka mielipidettä arvostaisin. Ystäviä ei ole. On vain työ ja sukulaiset. Olotila menee vähitellen epätoivon puolelle. Olishan se mukavaa jos joskus vois olla onnellinen, mutta se taitaa olla toiveajattelua. Usko miehen löytymiseen rupee hiipumaan.