Älykkyyshän on nokkeluutta, kykyä etsiä oivallisia ratkaisuja pulmallisiin tilanteisiin.
Vai onko luovuutta kyky ratkoa älykkäästi visaisia ongelmia?
Jossakin asiantuntijakirjoituksessa sanottiin, että luova ei välttämättä ole älykäs. Siis luovuutta on älykästä ja vähemmän älykästä.
Vahva itsetunto on perusta kai sille, että menestyy elämässä ja kykenee laittamaan omat avunsa käyttöön.
Vai onko luovuutta kyky ratkoa älykkäästi visaisia ongelmia?
Jossakin asiantuntijakirjoituksessa sanottiin, että luova ei välttämättä ole älykäs. Siis luovuutta on älykästä ja vähemmän älykästä.
Vahva itsetunto on perusta kai sille, että menestyy elämässä ja kykenee laittamaan omat avunsa käyttöön.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älykkyys on kyky käyttää opittuja kaavoja, malleja ja teorioita ongelmien ratkaisuun mahdollisimman tehokkaasti ja monipuolisesti.
Luovuus on kykyä luoda uusia kaavoja, malleja ja teorioita, perustuen joko vanhoihin kaavoihin ja/tai uusiin havaintoihin ja tutkimustuloksiin.
Älykkyys on kuin käyttäisi kaavaa X Y=Z laskujen laskemisessa. Luovuus on tajuta, että kaava ei toimi kaikissa tapauksissa ja kehittää uusi kaava, esim. X 2Z=5Y ja käyttää sitä noissa poikkeavissa tapauksissa.
Capiche?
Kyky käyttää opittuja kaavoja voi perustua myös vahvaan tiedonhallintaan. Sen ei tarvitse korrelloida suoraan älykkyyden kanssa. Pystyäkseen soveltamaan maksimaalisesti opittua tarvitaan myös luovuutta.
Luovuuden ja älykkyyden välillä on negatiivinen korrelaatio. Matemaatikot on usein älykkäitä, muttei tajua mihin sitä matematiikkaa voisi käyttää (eivät ole luovia).
>Vahva itsetunto on perusta kai sille, että menestyy elämässä ja kykenee laittamaan omat avunsa käyttöön.
Öööö.... rationaalisuus on semmoinen kvantitatiivinen menestystekijä. Verkottumistaidot, tietää missä mennään, käsitys muista ihmisistä ovat myös merkittäviä tekijöitä. Riippuu vähän siitä, mistä "menestyksestä" tässä nyt on puhe.
Idealistiset kukkahattutädit on tutkimustenkin mukaan luusereita. Ne tekee vääriä päätöksiä ja kärsivät vanhemmiten mielenterveysongelmista siinä määrin, että vähemmästäkin jokin luonteenpiirre on julistettu mielenhäiriöksi.
"Vahva itsetunto" on nykypäivän psykohypeä, joka vaan kuulostaa hyvältä. Jotkut on sitä mieltä, että psykologia on vaan halpamaista kielipeliä, jossa keksitään termejä, jotka myy.
Ihmiset kuuntelee noita itsetuntohöpinöitä yhtä mielellään kuin ne vastaa kysymykseen: "Oletko herkkä ihminen" 99%-varmuudella kyllä.
80-luvullahan hehkutettiin ihan samalla tavalla "luovuutta" kuin nyt "itsetuntoa". 90-luvulla hehkutettiin "sosiaalisia taitoja".
En tee töitä psykoteollisuudessa ja olen siitä riippumaton.
Nämä neljä ominaisuutta ovat mielestäni limittäisiä, eikä niitä aina pysty täysin erottamaan toisistaan. Ne eivät tosin välttämättä ole toisistaan riippuvaisia...
Älykkyys ilmenee mielestäni lähinnä nopeana hoksaamisena ja kykynä ymmärtää asioita, niiden taustoja ja keskinäisiä suhteita. Näiden johdosta älykäs ihminen yleenä 'osaa' paljon asioita = kun ymmärtää asiat ja niiden suhteet, ei tarvitse muistaa ulkoa ja kapasiteetti tavallaan kasvaa ja pystyy soveltamaan osaamaansa. Uusia ratkaisuja löytävä ihminen ei siis välttämättä ole luova - ainakaan siinä mielessä, kun sana yleisesti ymmärretään.
Viisaus on mielestäni enemmänkin kykyä tulla toimeen elämässä itsensä ja ympäristönsä kanssa. Tätä on vähän hankala selvittää, mutta esim. Hitlerinhän on sanottu olleen hyvin älykäs. Hän ei kuitenkaan - ainakaan minun mielestäni - ollut kovinkaan viisas.
Lahjakkuus voi sivuta älykkyyttä hyvinkin läheltä, mutta lahjakkuus kattaa mielestäni suuremman alueen, kuten esim. ihmisen fyysisen puolen, kun älykkyyden yleisesti katsotaan kattavan vain henkisen puolen. Eikö?
Luovuus onkin ehkä näistä kaikkein hankalin... Siihen en ole saanut kirjallisuudesta oikein vastausta, kaikenlaisia määritelmiä on olemassa, mutta mieleeni ei ole jäänyt mitään, mikä olisi tuntunut määrittelevän luovuutta edes kuta kuinkin 'aukottomasti'. Luovuus on ehkä lähinnä kykyä rikkoa rajoja, nähdä muodostuneiden kaavojen ulkopuolelle, ajatella eri tavalla kuin 'yleensä' ajatellaan, tavallaan nähdä metsä puilta ja sitä kautta löytää uusia asioita ja tapoja.
Vahva itsetunto ei mielestäni ole välttämättä linkitetty menestymiseen. Ajatelkaapa vaikka Robbie Williamsia: mies on yksi tämän hetken menestyneimmistä artisteista, mutta silti hän kamppailee valtavien itsetunto-ongelmien ja epävarmuuden kanssa.
Nuo ylläolevat eivät sitten ole mitään virallisia kuvauksia tai määritelmiä, ne ovat minun ajatuksiani hyvin tiivistetyssä muodossa, jotka perustan lukemiini psykologisiin ja filosofisiin kirjoihin ja muihin julkaisuihin. En ole kummankaan alan ammattilainen, vain kiinnostunut kansalainen... =)