Missä

Työpaikan saatuani olen kuin lottovoittaja, iloine, puhkun energiaa ja hehkutan sitä koko kansalle että sain työtä! Tätä on jatkunut koko elämäni, siitä asti kun ensimmäisen työn olen saanut ja arvatkaas kuinka monta kertaa olen vaihtanut työpaikkaa?
En pysy edes laskuissa mukana.. olen kalunnut koko lähipaikkakunnan lähes kaikki mahdolliset työpaikat ensin intoa puhkuen, töissä olen viitynyt muutaman viikon ja sitten ykskaks olenkin kyllästynyt ja ottanut lopputilin.

Joudun kohta vaihtaa paikkakuntaa taas, jota nuorempana tein paljonkin. -Ei täällä asuinkulmillani enää ole yhtikääs työtä, on kuin kaluttu koiran luu, eihän kukaan entisitä työnantajista ota mua takaisin,vaikka työni tein hyvin. Tarkoitus on tehdä työ aina täydellisesti...
Omasta mielestäni en ole laiska, sillä en kotonakaan pysy aloillaan kun koko ajan täytyy tehdä jotain.
Nytkin olen työtön, mutta etsin työpaikkoja joka päivä ja aivan varmasti saan sen ja jälleen olen onnellinen, kauankohan sitä taas kestää?!

Työttömyydestä puhutaan, kohdallani ei vielä sitä ongelmaa ole ollut, kohta on, kun en jaksa kovin pitkää työmatkaa matkustaa, sillä johan sanoin että lähipaikkakunnat on kaluttu. Työtä teen lähes mitä vaan, kunhan ei tarvitse olla kummempaa ammattitaitoa. Työ on opettanut ja kokemusta löytyy pienessä mittasuhteessa aivan valtavasti.

Värikästä ainakin on piisannut ja jos olisi ajokortti, voisin olla seuraavaksi taksikuski, sillä tiedän paljon lähipaikkakunnan katuja ja virastoja ym.sellaisia. Varmaan jos olisin pysytellyt yhdes työssä, niin paikkakunta ei olisi näin tuttu lähi ympäristöineen.

Ja loppujen lopuksi tulee aivan valtavasti tuttuja kaduilla ja kaupoissa, nimiä toki ei aina kaikille ole kerennyt edes oppia lyhkäsissä työ suhteissa. En sillai muuten saisikaan tuttuja kun olen koti ihminen..

Eli olenko pöhkö laiskuri vai mikä, vai etsinkö oikeaa duunia ? Mitä etsin sitä en itsekään ymmärrä !

Kertokaa onko tämä normaali ilmiö ja onkohan samallaisia muita...?