Hei!
Olen 25-vuotias mies ja olen valehdellut koulutukseni noin 5-vuoden ajan. Alunperin se oli pieni lipsahdus, joka sitten vain kasvoi ja kasvoi.
Valhe ei vaikuta työhöni, koska olen nykyään erittäin hyvässä työpaikassa - oikean tutkintoni kautta ;), mutta aina, kun joku kysyy koulutustaustaani (JA SITÄ KYSYTÄÄN USEIN!!), valehtelen. En enää haluaisi valehdella, mutta minun on "pakko", koska nykyään minusta tuntuu, että "jokainen tuntee jokaisen - tai ainakin jonkun tutun kautta jonkun". Ja, jos nyt kertoisin totuuden, NIIIIN aivan varmasti joku saisi tietää, että olen valehdellut.
Mitä teen? Tämä valheeni hajottaa minua sisältäpäin, mutta en uskalla kertoa totuutta - mitä sitten tapahtuisi..? Ei varmaan mitään... EIPÄ - olen valehdellut vain noin 100:lle henkilölle (!!!).
Tämä asia piinaa minua MIELETTÖMÄSTI, mutta en uskalla menettää kasvojani. Olen muuten rehellinen ja kunnollinen tapaus, mutta uskoisiko kukaan minua enää koskaan tämän jälkeen? Jotain tälle kuitenkin täytyisi tehdä, koska stressi on valtava (pelkään päivittäin, että paljastun; mitä sitten sanon?)
Tiedän, että itse olen oman soppani keittänyt, mutta tämä koko valehtelu johtui alunperin varmaankin huonosta itsetunnosta: halusin olla "joku".
Onko valheella aina lyhyt loppu, vai voiko tällaisesta selvitä?! Rakentavia vastauksia, kiitos!
Olen 25-vuotias mies ja olen valehdellut koulutukseni noin 5-vuoden ajan. Alunperin se oli pieni lipsahdus, joka sitten vain kasvoi ja kasvoi.
Valhe ei vaikuta työhöni, koska olen nykyään erittäin hyvässä työpaikassa - oikean tutkintoni kautta ;), mutta aina, kun joku kysyy koulutustaustaani (JA SITÄ KYSYTÄÄN USEIN!!), valehtelen. En enää haluaisi valehdella, mutta minun on "pakko", koska nykyään minusta tuntuu, että "jokainen tuntee jokaisen - tai ainakin jonkun tutun kautta jonkun". Ja, jos nyt kertoisin totuuden, NIIIIN aivan varmasti joku saisi tietää, että olen valehdellut.
Mitä teen? Tämä valheeni hajottaa minua sisältäpäin, mutta en uskalla kertoa totuutta - mitä sitten tapahtuisi..? Ei varmaan mitään... EIPÄ - olen valehdellut vain noin 100:lle henkilölle (!!!).
Tämä asia piinaa minua MIELETTÖMÄSTI, mutta en uskalla menettää kasvojani. Olen muuten rehellinen ja kunnollinen tapaus, mutta uskoisiko kukaan minua enää koskaan tämän jälkeen? Jotain tälle kuitenkin täytyisi tehdä, koska stressi on valtava (pelkään päivittäin, että paljastun; mitä sitten sanon?)
Tiedän, että itse olen oman soppani keittänyt, mutta tämä koko valehtelu johtui alunperin varmaankin huonosta itsetunnosta: halusin olla "joku".
Onko valheella aina lyhyt loppu, vai voiko tällaisesta selvitä?! Rakentavia vastauksia, kiitos!
Vastaukset 18
Vanhimmat
valehdellut missä ympäristössä? Et pomollesi kuitenkaan?
Valehtelevatko papukaijat matkiessaan ihmisen puhetta? Loukkaavatko papukaijan herjat ja nimittelyt ihmisen tunteita? Mitä papukaijan puhuminen ylipäätänsä merkitsee ihmiselle?
Vieraan kielen kuuleminen on hyvä esimerkki siitä miten merkityksetöntä ihmisen äänteleminen (puhuminen) voi olla, vaikka kyseessä olisikin saman lajin edustaja. Ihminen siis itse luo omille ja kuulemilleen äänille omanlaisena merkityksellisyyden.
On siis aivan sama mitä puhut tai kirjoitat, koska aina on olemassa kaksi osapuolta, jotka kummatkin luovat kirjoituksille ja puhumiselle omat merkityksensä.
On naurettavaa kuvitella olevansa maailmannapa, jonka ympärillä maailmankaikkeus pyörii.
Jos todellakin haluatte saada puheittesi avulla aikaieksi haluamanne merkityksen, niin silloin teidän täytyy saada ihmiset ymmärtämään teidän ajatusmaailmaanne ja teidän vastaavia tarkoituksianne.
Se voi olla todella vaikeata ja jopa mahdotontakin.
Väärästä ei seuraa oikeata, eikä pahasta hyvää.
Se näkyy sinunkin tapauksessasi. Kannattaa alkaa purkaa asiaa, koska se sinua vaivaa. Olisiko joku luotettava ystävä työpaikassasi, jolle voisit kertoa ja tunustella miten se otetaan vastaan. Jokaisella on jotain tunnollaan, uskon että tulet saamaan kunnioitusta.
Kiitos kaikille vastauksistanne! Js jaksatte vielä kommentoida, niin olen kiitollinen vastauksistanne.
Eli töissä en pääasiassa ole valehdellut taustaani - ja pomoni tasan tietää koulutustaustani. Onneksi edes sen verran järkeä on ollut tämän tampion päässäpakko oli olla, koska koulutodistukset tarkastettiin. :) Mutta ongelma on kaikkialla muualla (mm.kaverit ja muut tutut). Tämä on NIIIIN tyhmä juttu!
Varmaan yhteiskunta on tosiaan luonut niitä paineita, mutta KAIKISTA ENITEN minä olen niitä paineita itselleni asettanut ( kaverit?). Meillä oli lukio-aikana tapana kaverieni kanssa jutella, että kaikki menevät lukion jälkeen YLIOPISTOON - ammattikorkeakoulu ei tullut kysymykseenkään. Minä menin sitten kuitenkin ammattikorkeaan lukemaan samaa alaa, mitä voi yliopistossakin lukea, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut kertoa totuutta ystävilleni. Ja siitä tämä valehtelu sitten lähti...
Tällä hetkellä työni on sellaista, mihin yleensä vain yliopistotaustaiset valitaan. Minulla kävi hyvä tuuri, joten nyt tämä työkin tavallaan tukee sitä valhettani. Prkl - että on vaikeaa.
Oletteko vieläkin sitä mieltä, että minun pitäisi kertoa totuus? Pitäisinkö jonkin kutsuvierastilaisuuden about 100 hengelle, jossa kertoisin totuuden ja vetoaisin huonoon itsetuntooni ja yhteiskunnan luomiin paineisiin?! ;)
P.S. On tästä valheesta ollut se hyöty, että itse arvostan täysin kaikkia ihmisiä, oli sitten koulutettu tai ei.
että vastaisuudessa kerrot aina totuuden, jos ja kun asia tulee puheeksi.
Erillistä synnintunnustusta tuskin kannattaa tehdä yleisön edessä.
Kiitos neuvosta, mutta minusta tuntuu, että "kaikki tuntevat kaikki". Entä, jos kaverinikin tuntee uuden henkilön, joka tivaa (tai siltä se minusta tuntuu) koulutustaustaani? On joskus käynyt niin, että olen "joutunut paistattelemaan valheellisessa valokeilassa", kun ystäväni on ylpeänä esitellyt minut uudelle henkilölle... Ei siinä paljoa enää voi asiaa korjata...
Tiedän, että en ole maailman napa - ONNEKSI!! Ehkä ihmiset eivät keskenään puhu sanallakaan koulutustaustastani (mutta ehkä sekin riski on olemassa?).
Kyllä olen itseni umpikujaan ajanut. Tämä valhe varmaan aina seuraa mukanani. Siis tämähän on aivan naurettava salaisuus, joka tekee minut hermoraunioksi! Voi - miksi olin niin tyhmä ja valehtelin?!
paistattelemaan valokeilaan, vaan korjaat asian.
Ehkä olet oikeassa... Mutta Saa nähdä, miten käy - onko minusta siihen? Varmaan kaverieni naamat venähtävät aika paljon, kun korjaan " ..siis ammattikorkeasta...". No ehkä oikeat kaverit pysyvät, vaikka kuinka ihmettelisivät, että kuinka joku voi olla näin tyhmä (kuin minä) - ja miksi??! Ei tätä valhetta oikein voi selitellä... Ymmärtääköhän kukaan minua?
Turha tässä nyt itsesäälissä pyöriä... Illalla on bileet, jossa varmasti taas uusia ja vanhoja tyyppejä. Mitenhän käy, jos / kun kerron uusille totuuden ja vanhat kuuntelevat vieressä..? Tarvitsen onnea matkaan...
onnea!
KIITOS!
Itse asiassa jo tämä kirjoittaminen selkeytti ajatuksia. Nyt minulla on enemmän sellainen olo, että ei tähän valheeseen kuole. Onhan tämä kyllä aivan idiootti-tyhmä-valhe, mutta onneksi kaapissani ei ole enempää luurankoja. Aika monessa seurassa saan kyllä korjata tätä asiaa... No se on sitten sen ajan murhe.
Sitten ihan uteliaisuuttani kyselen; onko täällä kohtalotovereita? Jos on? Miten meni? Oletko vielä kertonut totuutta asiasta?
päästä pälkähästä on hankkia se yliopistotasoinen todistus.
Näitä omatekoisia arvosanankorottajia löytyy sieltä sun täältä. Et sinä ole yksin. Voipa olla että sinun todellinen koulutuksesi on kaikkien tiedossa, mutta kukaan ei viitsi tehdä siitä sen isompaa numeroa kuin muistakaan vastaavista. Lopetat vaan oma-aloitteisen valehtelun, ja jos joku ottaa puheeksi yliopistotaustasi niin korjaat vaan tittelin. Tilanteen mukaan sitten katsot, tarviiko esittää synnintunnustusta. Jos tarvii niin älä ainakaan puhu mitään yhteiskunnan luomista paineista, vaan laita huonon itsetunnon piikkiin. Äläkä sitten tee asiasta suurta draamaa, sekin on isottelua. Näin meillä ajatellaan tällaisista.
asiaa tarkemmin tuntematta, kannataisi oikaista juttu. Ainakin valehtelun tulisi loppua.
Se, että koulutustaustaasi kysytään usein kielii siitä, että asian oikea laita on tiedossa.
Miten oikaisun tulisi tapahua on visaisempi juttu. Tilannetta tarkemmin tuntematta en osaa sanoa. Älä kuitenkaan enää valehtele. Jätä vaikka vastaamatta.
Paha paikka! Tiedät varmaan itekkin, että et voi valehtelua jatkaa, koska se ei tunnu hyvältä. Aattele nyt omaa "mielenterveyttäs". Tuskin on paljoo väliä, mitä muut aattelee, jos pääset irti tosta tukaluudesta! Uskon, et on vaikee kertoo, mut mikä helpotus se tuleekaan olemaan. Lykkyä tykö!
-
joka hoitaa myös vertaistukea, olisi ollut osuvampi osoite tänne aika poignantille kirjoitukselle. Sitäpaitsi annetut neuvot ovat olleet kehnoja.
Mitä sinusta minun sitten pitäisi tehdä? Osaisitko neuvoa, jos edelliset neuvot ovat olleet huonoja? Mitä ihmiset ajattelevat, kun olen valehdellut tällaisesta ja näin kauan (about 5v.)??
..jotenkin pelkään, että saan vielä joskus vatsahaavan (tmv.), koska minulla on selkeästi stressi-oireita tämän asian takia.
Olen sosiaalinen, joten minulla tulee vielä olemaan PALJON tilanteita, jossa koulutustaustaani kysytään.
Miten tämän asian voisi korjata?
Kiitos neuvoista!
-
"Miten tämän asian voisi korjata?"
En tiedä, miten tätä asiaa voisi korjata, enkä netissä tohtisi mitään tarkkoja neuvoja antaakaan. Myös tiedot ovat suhteelliset niukat (tarkempi koulutus ja työpaikan luonne yms.).
Kun olet omatunto-ihmisiä, tuntuu siltä, että paisuttelelet ongelmaa ja että sinulla on kiire ratkaisuun, saada asia pois päiväjärjestyksestä. Kiire ja voivat kuitenkin tuottaa huonoja ratkaisuja, joita jälkeen päin katuu. Siis jos ensin saat itsesi rauhoitettua. Kun olet asiaa märehtinyt jo viisi vuotta, ei asian ratkaisullakaan pitäisi olla kiire.
Siis neuvoni on, että et tee vähään aikaan mitään kovin poikkeavaa siihen nähden, miten olet aiemmin menetellyt. Ei ainakaan mitään äkillisiä tunnustuksia yms. Tutkaile rauhassa tilannetta, ja ehkä jossain vaiheessa voit oikaista asiaa, kenties ensin sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa se tuntuu luontevimmalta.
Toisaalta on hyväkin, jos valehtelu sujuu sinulta luontevasti. Sekin on sosiaalista taitoa; ei siitä kannata painottuneesi moraalista ongelmaa tehdä. Jos haluat hyvittää, niin laita rahaa vaikka Pelastusarmeijan joiulupataan tänä vuonna hieman runsaammin!
.
Kirjoita paperille jokainen kerta kun valehtelit ja aloita nykyhetkestä ja mene menneeseen päin.
Kirjita milloin se oli ja mitä täsmälleen tapahtui.
Huomaat kun kirjoitat niin paine hellittää
vanha juttu tee näin Stara