Kokkausmokat

ikinä epäonnistunut ruoanlaitossani.

tullut mokia äitemuorille vuosia sitten.
Älä ikinä lisää maustetta suoraan purkista, ota vaikka kämmenelle tai lusikkaan se tarvittava määrä tai hiukan vähemmän.

Joskus kävi näin, että maustepurkin reikäkansi irtosi ja tuli yliannostusta reippaasti.
Hyvä ruoka meni pilalle.
Mausteet on siitä lähtien ollu lasipurkeissa ja niihin sitten ostan useinkin irtomausteita.

Vieläkin joskus sattuu vaikka muutaman vuosikymmenen harjoittelun tulos yleensä takaa kiitettävän lopputuloksen.
Yhdessä vaiheessa en saanut pullataikinaa nousemaan, en sitten millään.
Useamman kerran tuli kivipullia enkä oikein syytä saanut selville.
Ainut mahdollisuus oli että neste oli liian kuumaa ja poltti hiivan. Siitä asti olen leiponutkin kuivahiivalla.
Maustemokia joskus sattuu.
Aikoinaan tein niin "hyvän" keiton että sitä ei saatu syötyä loppuun koskaan.
Syynä oli pippurimausteseoksen liika-annostus.
Kerran halusin varioidan vähän erilaisen muhennoksen.
Paistoin jauhelihan ja laitoin Lidlistä ostamaani taco-maustetta siihen. Lisäsin papuja ym.
Siitä tuli niin pahaa että oli pakko heittää se pois ja käydä kaupasta hakemassa uudet ruokatarpeet.
Nuorena miniänä entisen , nyt jo edesmenneen anoppini luona maustoin jauhelihapihvit vähän reilulla kädellä. Harjoittelin silloin cayennepippurin käyttöä.
Kaikilta valui hiki naamasta syödessä mutta kukaan ei kehdannut valittaa :/
Kerran meille oli tulossa ammattileipuri kylään ja päätin leipoa raparperipiirakkaa kahvileiväksi.
Se kuori ei maistunut miltään, ei edes ranskanleivältä. Vähän hävetti.
Surkuhupaisin kuulemani ruokajuttu sattui siskoni perheessä joskus kultaisella 70-luvulla.
Hän oli silloisen ukkonsa kanssa ollut ongella ja olivat saaneet paljon pikkukaloja. Kotiin tultuaan hän oli värkännyt niistä kalakukon uuniin.
Ilta oli lipsahtanut viihteen puolelle ja jatkunut baarissa yöhön asti.
Aamulla hän heräsi hirveään paukkeeseen ja kömpi keittiöön katsomaan kuka on alkanut remontoida heti aamulla.
Kahdeksan vanha poikansa siellä yritti saada aamupalaa itselleen.
Kukko oli ollut koko yön uunissa ja paistunut niin kovaksi että lapsi yritti saada vasaralla sitä rikki mutta ei onnistunut.

Mä kerran poltin nakkikastikkeen pohjaan tai jotain. Siis lisäsin jauhot aivan liian aikaisin ennen muita aineksia ja siitä tulikin hitonmoinen käry. Onneks se kastike oli kuitenkin ihan hyvää 😋

Ruoka tai leipomus ym. epäonnistuu varmimmin silloin, kun niin ei missään nimessä saisi käydä. Teet vaikka miten hyvää ruokaa muulloin, niin silloin kun tulee vieraita, tapahtuu jotain.

Leivoin sämpylöitä (ja tietenkin vieraita varten). Taikina ei noussut tippaakaan. Ihmettelin, mutta ajattelin tehneeni jotain väärin. Taikina roskiin ja uusi tekeille. Sekään ei noussut. Sitten vasta tarkistin hiivan, kuivahiivapaketti oli mennyt vanhaksi jo vuosi sitten. Olin kyllä ostanut ihan tuoreen, mutta käsiini osui kaapista se vanha, jota luulin äsken ostamakseni. Kolmas taikina sitten nousi, mutta koska oli jo kiire, unohdin laittaa taikinaan suolaa ja jo valmiiksi pusertamani valkosipulinkynnet. Vieraat saivat kuohkeita, mutta täysin mauttomia sämpylöitä.

Olen oikea kääretorttumestari, ne onnistuvat minulta aina hienosti. Paitsi tietenkin sen yhden kerran, kun odottelin kaukaisia ulkomaisia vieraitani ja leivoin vieraaksi tulevan perheen tyttären syntymäpäivän kunniaksi kääretortun. Se näytti ihan hienolta, kun sen valmistin, mutta vasta kun otin sen sitten esille pöytään vietäväksi, se oli kummallisen matala ja lässähtänyt. Pohja oli kuin olikin jäänyt raa'aksi. Maistuikin siltä, kukaan ei ottanut kahta kertaa.

Olen tarjonnut vieraille myös sisältä raaoiksi jääneitä munkkeja. Sitäkään ei ole koskaan tapahtunut ihan vaan oman perheen kesken.

Juhannusvieraille olen onnistunut tarjoilemaan ihan kauhean makuista boolia. Jokin vaan meni vikaan kun oli mennäkseen.

Hämmensin perunoiden keitinvettä väärään suuntaan ja se muuttui vihreäksi!