Ihminen on vapaa valitsemaan hyvän ja pahan väliltä. Jos hän valitsee pahan
häntä saatetaan estää tekemästä aikomaansa. Ihmisten luomat säännöt ovat
loppujen lopuksi pelkkää sanoja ja tekstiä. Vaikka kuinka lujasti sääntöihin
sitouduttaisiin ihminen voi vapaasti rikkoa lupauksensa, vaikka sääntöjen
rikkomisesta seuraisikin rangaistus
Monet kokevat vapautta toteuttaessaan mielihalujaan. Ihminen on siis vapaa
tuntemaan, aistimaan ja ajattelemaan. Kuitenkin ruumiillinen vapaus on eri
asia: On oppivelvollisuus, asepalvelus ja monta muuta sitoutumisen paikkaa.
Ihmiset ovat toistensa vangitsijoita. Yksi ihminen haluaa elää tietyllä
tavalla
ja toinen toisella tavalla. Lisäksi on joukko muita, jotka haluavat elää
omilla tavoillaan. Omat mielipiteet saattavat leikata ristiin toisen
mielipiteiden
kanssa. Yhteispeli ei onnistu ilman sääntöjä. Onko pakko olla olemassa
yhteispeliä?
Pitäisikö ihmisten asua jokaisen omilla teillään, että pääsisi toteuttamaan
itseään vapaasti? Ihmiset itse tahtovat asua toistensa luona, toisistaan
riippuvaisina. Näin ihmiset itse alistuvat noudattamaan yhteisön ?keskitien?
hyväksi laadittuja sääntöjä.
Voiko yhteiskunnasta irrottautua erilleen noudattamaan omia sääntöjään? Onko
nykyään enää mahdollista lähteä ei-kenenkään-maalle toteuttamaan omaa
moraaliaan
-olipa se sitten rauhallisuuden tavottelua, rankkaa huvia tai mitä vain. Nykyään tämä ei ole mahdollista. Tila maapallolla loppuu kesken. Jos
tahtoisi
tosissaan toteuttaa itseään, täytyisikö perustaa siirtokunta Marsiin?
Mitähän
maapallon ihmiskunta sanoisi jos siellä elettäisiin aivan oman etiikan
mukaan,
mitä voisi maapallolla luonnehtia moraalittomuudeksi? Puuttuisiko joku sen
hetkinen Bush tilanteeseen, jos Marsin lain mukaan saisi varastaa tappaa
ja raiskata?
Kyseisen kuvitteellisen esimerkin avulla voisi väittää että moraali on
vankila,
johon ihminen itse pyrkii. Jos otetaan toinen esimerkki hullusta, jonka
mieltä
säännöt eivät sido. Siinä se lyhykäisyydessään tuli. Säännöt siis sitovat
mieltä ja ihmiskunta sitoo ruumiin -monesti konkreettisesti vankilaan ja
hoitolaitoksiin. Kumpi on oleellisempaa, mielen vai ruumiin vapaus? Joku
menee liian aikaisin sanomaan: ?Olisinpa hullu: En tietäisi ruumiini olevan
sidottu, kun mieleni olisi vapaa.?
Hulluus ei välttämättä ole normaali mielentila, vaikka se saattaa hullusta
tuntua miellyttävältä vapaudelta. Ehkä ihminen ei olekkaan täällä omien
halujensa
toteuttajana.
häntä saatetaan estää tekemästä aikomaansa. Ihmisten luomat säännöt ovat
loppujen lopuksi pelkkää sanoja ja tekstiä. Vaikka kuinka lujasti sääntöihin
sitouduttaisiin ihminen voi vapaasti rikkoa lupauksensa, vaikka sääntöjen
rikkomisesta seuraisikin rangaistus
Monet kokevat vapautta toteuttaessaan mielihalujaan. Ihminen on siis vapaa
tuntemaan, aistimaan ja ajattelemaan. Kuitenkin ruumiillinen vapaus on eri
asia: On oppivelvollisuus, asepalvelus ja monta muuta sitoutumisen paikkaa.
Ihmiset ovat toistensa vangitsijoita. Yksi ihminen haluaa elää tietyllä
tavalla
ja toinen toisella tavalla. Lisäksi on joukko muita, jotka haluavat elää
omilla tavoillaan. Omat mielipiteet saattavat leikata ristiin toisen
mielipiteiden
kanssa. Yhteispeli ei onnistu ilman sääntöjä. Onko pakko olla olemassa
yhteispeliä?
Pitäisikö ihmisten asua jokaisen omilla teillään, että pääsisi toteuttamaan
itseään vapaasti? Ihmiset itse tahtovat asua toistensa luona, toisistaan
riippuvaisina. Näin ihmiset itse alistuvat noudattamaan yhteisön ?keskitien?
hyväksi laadittuja sääntöjä.
Voiko yhteiskunnasta irrottautua erilleen noudattamaan omia sääntöjään? Onko
nykyään enää mahdollista lähteä ei-kenenkään-maalle toteuttamaan omaa
moraaliaan
-olipa se sitten rauhallisuuden tavottelua, rankkaa huvia tai mitä vain. Nykyään tämä ei ole mahdollista. Tila maapallolla loppuu kesken. Jos
tahtoisi
tosissaan toteuttaa itseään, täytyisikö perustaa siirtokunta Marsiin?
Mitähän
maapallon ihmiskunta sanoisi jos siellä elettäisiin aivan oman etiikan
mukaan,
mitä voisi maapallolla luonnehtia moraalittomuudeksi? Puuttuisiko joku sen
hetkinen Bush tilanteeseen, jos Marsin lain mukaan saisi varastaa tappaa
ja raiskata?
Kyseisen kuvitteellisen esimerkin avulla voisi väittää että moraali on
vankila,
johon ihminen itse pyrkii. Jos otetaan toinen esimerkki hullusta, jonka
mieltä
säännöt eivät sido. Siinä se lyhykäisyydessään tuli. Säännöt siis sitovat
mieltä ja ihmiskunta sitoo ruumiin -monesti konkreettisesti vankilaan ja
hoitolaitoksiin. Kumpi on oleellisempaa, mielen vai ruumiin vapaus? Joku
menee liian aikaisin sanomaan: ?Olisinpa hullu: En tietäisi ruumiini olevan
sidottu, kun mieleni olisi vapaa.?
Hulluus ei välttämättä ole normaali mielentila, vaikka se saattaa hullusta
tuntua miellyttävältä vapaudelta. Ehkä ihminen ei olekkaan täällä omien
halujensa
toteuttajana.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Roger Heston
Väittelimme monasti, Ernest Hyde ja minä,
tarhdon vapaudesta.
Mieluisin vertauskuvani oli Prickett´n lehmä,
joka liekaan pantuna söi ruohoa ja oli, kuten ymmärrätte, juuri niin vapaa kuin köysi salli.
Eräänä päivänä siten väitellessämme
ja seuratessamme lehmän yrityksiä
päästä köyttä tempoen
paljaaksi kaluamansa kehän ulkopuolelle,
köysi irtaantui ja lehmä ryntäsi päätään ravistellen meitä kohti.
"Kutsutko tätäkin vapaaksi tahdoksi, mitä?" Ernest huusi juostessaan.
Ja minä kaaduin lehmän puskiessa minut hengiltä.
Edgar Lee Masters: Spoon river antologia
Hieno. Tuo vain herätti esiin erään ajatuksen. Olemmeko vain niin vapaita kuin mielikuvituksemme ja ymmärryksemme ympäröivästä maailmasta?
Olisko ollut Platon (tai joku muu niistä toogaveikoista) kun esitteli teorian siitä, että olemmeko sidottuina luolassa selkä suuaukkoa kohti. Ainoa mitä näemme on varjokuvat luolan seinällä ja sitä opimme pitämään todellisuutena. Mitä tapahtuisi jos pääsisimme irti ja näkisimme todellisuuden. Uskoisimmeko sen olevan totta?
Rajoittaako mielemme todellista vapautta vai onko vapaus suhteellista?
...asia näin yksinkertaisesti ymmärretävissä ja tyhjentävästi määriteltävissä, vai voidaanko asiaa vielä monimutkaistaa jäsennellä tai pelkistää?
Vapaus josta puhumme on aika epätavallinen kokonaisuus käytettynä arkipuheessa. Olemme tottuneet nimittämään vapaudeksi sitä, mikä on vapaampaa, kuin jokin toinen. Ehkä hetkellistä vapautta.
Heh heh. Vapauskäsitteen pohtiminen vaan on kivaa.
Insinööri kun ei ole tottunut käsittelemään epätäydellisyyksia. Jos vapaus on täysin subjektiivinen käsite, niin siirto tavallisesta vankilasta avovankilaan voidaan katsoa vapautumiseksi (mitä se tavallaan onkin). Itse koen olevani vankilassa jo siksi, että yhteiskunnan toimivuuden takia joudun hamaan eläkeikään asti heräämään joka ...keleen aamu aikaisin töihin. Tämä lie vapaampaa kuin jonkun muun elämä, mutten todellakaan pidä itseäni vapaana.
Sama asia oli jo lapsena ruuan kanssa. Se, että Etiopiassa lapsi olisi ikuisesti kiitollinen keitetystä parsasta ei saa sitä maistumaan yhtään paremmalta omalla lautasellani.
Summa summarum. En näe vapautta suhteellisena asiana. Vapaus on ehkä tavoite jota voimme lähestyä muttemme yleensä saavuttaa.
Ajatellaans vaikka ihmisen mielihaluja ihmisen ympärillä pyörivänä tuulena. Kun pysyttelet kaukana musta saa tuulesi pyöriä oman halunsa mukaan. Olet vapaa...
Mutta vapaus on rajallista. Haluat interaktiota. tavalla tai toisella haluat siis muidenkin pyörivän sinun tuulesi mukaan. Näiden muiden ihmisten omat tuulet vain saattavat vastustaa omaa tuultasi. Ettei mene liian abstraktiksi, niin jos mielihalusi on raiskata joku, niin tämä joku ei luultavasti halua sitä vaan potkaisee sinua jalkoväliin. Tuulesi on mitätöity.
Jotta vältyttäisiin jatkuvilta yhteentörmäyksiltä on yhteisöön luotu pelisäännöt. Osa kirjoitettuja osa kirjoittamattomia. Mitä paremmin osaat lukea ja tulkita sääntöjä sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on päästä seuraan missä tuulesi voi pyöriä muidenkin ympärillä häiritsemättä.
Ehkä juuri tämän monimutkaisuuden takia monet hakevat vapautta esim. tietokonepelien, chattipalstojen yms. kautta. Niissäkin on säännöt, mutta oman tilanteen ja suhteensa sääntöihin pystyy paremmin määrittelemään.
Jos haluaa harrastaa intiimiä kanssakäymistä pilkun kanssa, niin vapaushan olisi vasta kun kaikki tapahtuisi maailmassa oman ajatuksesi voimalla. Luonnonlait rajoittavat siinä missä ihmisen keksimätkin.
Mielestäni koko hyvän ja pahan konsepti ei sovi vapausajatteluun. Vapaus ei ole kumpaakaan vaan puhtaasti egosentristä toimintaa.
Periaatteessahan tuo hulluus voi olla ainoa vapauden muoto. Samoin populaarikulttuurista lainatakseni alkuperäisen Matrixin alkuasetelma. Monet valitsisivat mieluummin ruumiin vankeuden ja hallusinaatioihin perustuvan helpon todellisuuden kuin ruumiin vapauden ja tiukemmat säännöt toiminnalle. Antaisitko ruumiisi eläväksi patteriksi vastineeksi unista joissa olet jumala? Ainakin harkitsisin asiaa.
"Mielestäni koko hyvän ja pahan konsepti ei sovi vapausajatteluun. Vapaus ei ole kumpaakaan vaan puhtaasti egosentristä toimintaa."
Lausahduksessasi on jotain sellaista, mitä olen hakenut mutten ole osannut kiteyttää.
Kiitos.
Ehkä vapautta ei olekkaan olemassa, jos ajatellaan vapautta sellaisena kontekstina mistä keskustelemme. Vapaus arkielämän määrittelynä saattaa puolestaan olla olemassa.
Vapaa valitsemaan hyvän ja pahan välillä?
Täsmennettynä vapaa säännöistä?
Sisäisesti vai ulkoisesti?
Mikä on vapaa? Ihmisen "minä"?
Jos ihminen on laji jonka "minä" syntyy vain "sinän" kautta ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, "minä" ei voi lähtökohtaisesti olla "vapaa".
Ilman sisäisiä sääntöjä ei ole "minää". Eikä pyrkimystä "vapauteen".
Vasta joltain sidotulta pohjalta on mahdollisuus suunnistaa vapauteen.
Tarvitaan "varmuus" jotta epäily olisi mahdollista.
On ensin tiedettävä että on olemassa "totuus" ennen kuin voi harrastaa valehtelemista.
Asioilla on järjestyksensä.
Vapaus on kuin ruukku kultaa sateenkaaren päässä.
Täytyy hyväksyä ensin se että sataa.
Kuten jo mainittiinkin, emme voi koskaan olla täysin vapaita. Pohjimmiltaan saatamme (siis saatamme) olla syy- ja seuraussuhteen vankeja. Lisäksi vapauttamme rajoittavat esimerkiksi muut luonnonlait ja oma fyysinen rakenteemme. Näistä rajoituksista emme kuitenkaan yleensä välitä, sillä ne eivät (ellemme usko jumaliin) ole kenenkään tarkoituksella asettamia. Elävälle oliolle on pelkästään luonnollista olla vastustamatta omaa ruumistaan tai luonnonlakeja. Toisaalta toisten asettamia rajoituksia vastaan kapinointi on yhtä luonnollista.
Yhteiskunnassa pitäisi siis sallia niin paljon vapautta kuin mahdollista, eli säilyttää yksilön vapaus niissä asioissa, joista ei koidu haittaa muille, mm. mielipiteen ja uskonnon vapaus (jotka ikävä kyllä saattavat johtaa sellaiseen, mistä on haittaa muille).
Sellaiset asiat, kuten väkivalta ja monet muut joista on haittaa muille, pitäisi olla rajoitettuja. Näin siksi, että ne estävät yhteisön toiminnan. Ideaalisessa tilanteessa voisi päättää, haluaako elää yhteisössä, toisessa yhteisössä tai yhteisöjen ulkopuolella, mutta tämä on käytännössä mahdotonta jo maanomistusjärjestelyjen ansiosta.
Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, jokainen itse toimii mittana. Jos pakollinen vapauden rajoittaminen yhteisössä johtaa suurempaan hyvään kuin pahaan omasta mielestämme, niin silloin se on hyödyllistä.
Uskoisin, että yhteiskunnan rajoitusten kanssa eläminen on lopulta hyödyllisempää kuin yksinelo. Vaikka olettaisimme, että joku pystyisi selviämään yksin luontaistaloudessa, olisi vielä toinen ongelma: naapurit. Ilman minkäänlaista yhteisöä vallitsisi tavallaan kaikkien sota kaikkia vastaan. Mikäli ihminen olisi tarpeeksi rauhallinen otus, toinen jätettäisiin yleensä rauhaan, mutta tuskinpa niin on. Menetykset, jotka tästä järjestelystä seuraisivat olisivat mittaamattomat, sillä menettäisimme kaiken kulttuurin, joka meillä nyt on. Puhekyvystä alkaen. Se tuskin on kovin monen toiveiden mukaista. On se kuitenkin joidenkin toiveiden mukaista, nimittäin erakkojen.
Koska yhteisöistä on paljon hyötyä yksilölle, niiden kanssa on vain pystyttävä elämään ja suostuttava vapautensa rajoittamiseen niiltä osin, kuin se on välttämätöntä. Toisaalta, kukaan yhteisöön syntyneistä ei ole valinnut yhteisöään etukäteen, joten yhteisön on pystyttävä muuttumaan. Omassakin yhteiskunnassamme on lukuisia asioita, jotka rajoittavat sekä fyysistä että henkistä vapautta turhaan ja vahingollisesti, esim. mainitsemasi koulu ja asevelvollisuus. Sitten on tietysti vielä yhteiskuntamme rakenteeseen liittyvät rajoitukset, joiden muuttaminen viekin jo vähän pidemmän ajan, mutta sitä suuremmalla syyllä olisi aloitettava.
Edellisen takia minkään ei pitäisi estää yhteisön kehittämistä. Yhteisön kehittymisen estävät esimerkiksi uskonto ja muut ennalta päätetyt totuudet, joita ei voi muuttaa niiden johtaessa huonoon lopputulokseen.
Tähän asti olemme varmaankin suunnilleen samaa mieltä. Mutta:
"Mitähän maapallon ihmiskunta sanoisi jos siellä elettäisiin aivan oman etiikan mukaan, mitä voisi maapallolla luonnehtia moraalittomuudeksi? Puuttuisiko joku sen hetkinen Bush tilanteeseen, jos Marsin lain mukaan saisi varastaa tappaa
ja raiskata? Kyseisen kuvitteellisen esimerkin avulla voisi väittää että moraali on vankila, johon ihminen itse pyrkii."
Olen vahvasti sitä mieltä, että etiikka on järjellisesti perusteltavissa. Moraali taas on mielestäni pelkästään opittuja, perittyjä ja synnynnäisiä toimintatapoja, joiden on tarkoitus johtaa hyvään lopputulokseen. Yleensä oletetaan, että etiikan pohjana on moraali. Siinä mennään pahasti metsään, koska oikeasti asia on toisinpäin. Moraali on, siltä osin kuin ei ole synnynnäistä, kulttuurisidonnaista. Se mikä meidän kulttuurissamme on ihan normaalia, voi toisessa kulttuurissa olla hyvinkin epämoraalista ja toisin päin.
Niinpä kunkin olisi syytä miettiä omien moraalikäsitystensä järjellisyyttä ja loogisuutta. Esimerkiksi eläinten tappaminen, mm. turkistarhaus on useimpien ihmisten mielestä täysin hyväksyttävää, mutta kun asiaa ryhtyy ajattelemaan, niin se ei eroa mitenkään ihmisten tappamisesta, jota useimmat pitävät vääränä. Moraali auttaa toki meitä arkipäivän tilanteissa, mutta sen varaan ei saa rakentaa liikaa. Etiikka on sitä varten.
Uskonnot, esim. kristinusko perustuu moraalin seuraamiseen, vaikka Jeesus taisikin kyllä painottaa etiikan seuraamista. Niinpä eri uskonnot pitävät hyvinkin ikäviä asioita moraalisina, kuten nyt vaikkapa ristiretkiä tai ympärileikkauksia. Globalisaatiossa on sellainen uhka, että vastaesimerkkejä ei enää löydy. Tällöin huono moraalisääntö voi ehkä laajeta koko ihmiskunnan laajuiseksi. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy.
Mikäli pohjaamme tekomme ja ajattelumme moraaliin, niin tapahtuu seuraavaa: Elämme vuosisadan alun Saksassa. Meitä on pidemmän aikaa opetettu vihaamaan juutalaisia. Niinpä se on suorastaan moraalinen velvollisuutemme saksalaisina. Sitten meitä opetetaan hyviksi sotilaiksi. Hyvä sotilas ei ajattele (varsinkaan etiikkaa) vaan toimii vallan välikappaleena. Hitler taas on viisas johtaja, koskaa sanoo niin. Hänessä on auktoriteettia ja karismaa. Sitä paitsi kunnon kansalaisen moraalinen velvollisuus on tukea yhteiskuntaa, eli samalla hallitusta. Ja niin edespäin. Jopa ohjatessamme ihmisiä kaasukammioon toimimme täysin moraalisesti. Emme kuitenkaan eettisesti.
Edellinen ei ollut mikään poliittinen kannanotto, vaan esimerkki siitä, mihin pelkän moraalin seuraaminen voi johtaa. Parhaimmillaan moraalin seuraaminen estää meitä vahingoittamasta muita pikaistuksissamme. Kunkin ihmisen moraalin tulee kuitenkin perustua eettisen pohdiskeluun. En jaksa nyt kirjoittaa kaikkea, mitä näkemykseni vaatisi perusteluikseen, mutta olen varma, että osaatte esittää oikeat kysymykset jos olette eri mieltä.
Pyrkiikö ihminen sitten moraaliseen vankilaan? Voi olla, on siitä ainakin lukuisia esimerkkejä. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan pyri, siitäkin on lukuisia esimerkkejä. Uskon, että edellisen tiedostamalla voi välttää sellaiset moraaliset vankilat, jotka johtavat epäeettiseen tai muuten huonoon lopputulokseen, sekä sellaiset, joilla ei ole mitään käytännön arvoa. Jos kyse on eettisesti perustellusta moraalisesta vankilasta, niin sellaisia saa minun puolestani ollakin. Ei niitä tosin silloin tarvitsisi välttämättä vankilana kokea...
Ihmisen ei missään tapauksessa TARVITSE kokea moraalia vankilana. Moraalin on mainitsemissasi "parhaissa tapauksissa" tarkoitus johtaa "hyvään lopputulokseen". Mikä on hyvä lopputulos? Voiko hyväksi lopputuloksesksi sanoa sitä että estetään ihmistä ajattelemasta asianperimmäistä puolta, verhoten ilmiö totuuden vaatteisiin, joka itseasiassa onkin kaikkein suurin valhe -viisas sellainen.
EI ihmisen missään tapauksessa tarvitse ajatella, jos haluaa elää suuressa valheessa. Pienellä lapsellakin on hauskaa kun hän "tietää" joulupukin olevan olemassa, mutta hauskuus loppuu kun perimmäisyys valkenee. Tieto lisää tuskaa. Verratkaa joulupukkiesimerkkiä Platonin luolavertaukseen.
Itseasiassa minäkin olen tyytyväinen vankilaani. Tottakai näitä moraalin "vankiloita" tarvitaan. Itse koen hyötyä siitä että saan sosiaalisia voittoja, kuin oivaltavani yksinäisyydessä asioita erakkoituneella mielikuvituksella. Asiat ovat niinkuin ovat, mutta maltillinen turhien vankiloiden purku on paikoittain hyväksi, kuten sanoitkin natsivertauksessasi.
Yhteisön antaman hyödyn vastapainoksi ihminen kokee monesti myös epäoikeudenmukaisuutta. Itsekin hyväksyn suuria valheita, koska haluan kokea turvallisuuden tunnetta. Tunne on monesti järkeä tärkeämpää.
...ymmärtänyt mitä ajat takaa, mutta koitan silti vastata jotakin.
Kun sanoin, että moraali on synnynnäisiä, opittuja ja omaksuttuja sääntöjä, joiden on tarkoitus johtaa hyvään lopputulokseen tarkoitin seuraavaa: Aina emme ehdi tarkastella huolella tekojemme seurauksia. Aina eivät tekojemme seuraukset ole itsestään selviä. Siksi sellaiset moraalisäännöt kuin "älä vahingoita" tai "älä varasta" auttavat meitä selviytymään arkipäivän tilanteissa. Ne eivät suinkaan ole silloin vankiloita.
Ongelmia syntyy, kun moraalisääntöjä ruvetaan seuraamaan vain niiden itsensä takia, miettimättä missään vaiheessa seurauksia. Jos johdetaan moraalisäännöistä uusia moraalisääntöjä, niin mennään pian metsään.
Mielestäni siis moraali on hyvä asia silloin, kun se estää sinua vaikka suutuspäissäsi vahingoittamasta vihamiestäsi. Huono se on silloin, jos voit moraalin avulla perustella itsellesi jotakin, mikä on eettisesti väärin. En nyt keksi kovin hyviä esimerkkejä, mutta vaikkapa homoseksuaalien sortaminen kristilliseen moraaliin vedoten voisi olla sopiva esimerkkitapaus.
Toistan vielä, että kannatan ehdottomasti itse ajattelemista. Kaikissa tilanteissa. En voisi esimerkiksi ikinä suositella kenellekään sotilas- tai pappisuraa, koska niissä tarkoitus on olla ajattelematta itse. Uskon, että jos ihmiset ajattelisivat itse, niin sodat ja monet muut ikävät asiat muuttuisivat mahdottomiksi. Toisaalta kaikki eivät halua ajatella itse. Jotkut näyttävät olevan onnellisempia seuratessaan muita.
Asioiden tiedostaminen lisää tuskaa, mutta toisaalta se voi myös huomattavasti vähentää sitä tuskaa, jota aiheutamme muille. Niinpä uskon että se kannattaa. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Siinä oma eettinen ohjeistoni lyhykäisyydessään.
Hieman poiketaan vapauskäsitteestä, mutta silti.
Jos siis ymmärsin oikein, niin kukaan ei varastaisi tai vahingoittaisi, jos ehtisi ajatella asiaa? Mitä jos sinun henkilökohtainen eettinen arvostosi ei sodi noita toimia vastaan? Silloinhan ei ole kysymys moraalijärjestelmästä joka toimii ikäänkuin muistutuksena (ai niin en mä haluakkaan varastaa) vaan oikeasta rajoittavasta vankilasta. Jos säännöt sallisivat varastamisen, niin ei tuolla teolla tekijälle olisi mitään seurauksia.
Toisekseen uskon sinun antavan liikaa krediittiä myös ihmisen älykkyydelle. Jotta joku voisi seurata on jonkun johdettava. Jos on yksi mielestäsi vääristyneen maailmankatsomuksen omaava ihminen, niin eikö ole mahdollista, että heitä on juuri niin paljon kuin näyttääkin? Juuri tästä syystä demokraattisen deliberaatioteoriankin vaikutukset olisivat uskoakseni tuhoisia.
Lisäksi voi pohtia tuotaa vapaatakin valintaa. Ainahan päätöksiin vaikuttaa ympäristö. Ilman vaikutteita emme ehkä osaisi päättää mitään. Olen samaa mieltä siitä, että monet ihmiset ovat ns. lampaita, mutta ehkä heitä on keskimäärin yhtä paljon eri maailmankatsomusten takana? Vai onko jokin suuri maailmankatsomus ja arvokenttä muita karismaattisempi?
Jotta et kuvittelisi minun hyökänneen sinua vastaan, niin sanottakoon, että olen kanssasi pääpiirteittäin samaa mieltä. En vain usko ihmisen hyvyyteen tai älykkyyteen ihan yhtä paljon. Kaunis ajatus never the less.
...ajatukseni on kaunis, mutta maailma ei sitä aina ole. En myöskään ole voinut testata asiaa käytännössä kuin hyvin rajoittuneen otoksen elämässä. Eli siis itseni. On se kuitenkin toiminut ihan hyvin tähän asti. Jos joku haluaa ryhtyä koeihmiseksi, niin siitä vaan.
"Jos siis ymmärsin oikein, niin kukaan ei varastaisi tai vahingoittaisi, jos ehtisi ajatella asiaa? Mitä jos sinun henkilökohtainen eettinen arvostosi ei sodi noita toimia vastaan?"
Koska moraalisäännöt mielestäni alun perin pohjautuvat etiikkaan, niin se, että meillä on moraalisääntöjä todistaa myös sen, että asioita voidaan perustella eettisesti.
Oikeastaan oletan, että useimmat päätyvät samaan etiikkaan kuin minä pohdittuaan asiaa. Kun perustelemme eettisesti annamme eri asioille arvoja omassa mielessämme. Nämä arvot voivat vahdella. Jos ihminen ei anna omalle elämälleen arvoa, niin tuskin silloin muidenkaan elämälle. Hänen tulisi kuitenkin ottaa huomioon se, että toiset saattavat antaa paljonkin arvoa omalle elämälleen.
Oikeastaan siis tuo ohje "kohtele toisia kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan" ei vielä riitä. Jos tarkkoja ollaan, niin toivoisit varmaan itseäsi kohdeltavan kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Niinpä olisi syytä kohdella toisia, kuten he itse toivovat. Koska emme voi sitä aina kysyä, niin käytännössä tuon edellisen pitäisi toimia riittävän hyvin.
Mikä sitten erottaa tämän moraalisäännöstä? Se, että seurauksia tulee harkita. Edellisen ohjeen seuraaminen lyhytnäköisesti ei hyödytä.
Eettinen ohjeistoni ei sinänsä sano, että varastaminen tai vahingoittaminen on väärin, joskin yleensä asia näin on. Erään moraalin perusteella pummilla matkustaminen on aina väärin. Jos ryhdytään miettimään seurauksia, niin pummilla matkustaminen ei ole aina väärin. Jos olet vaikkapa koditon pultsari ja paleltuisit kuoliaaksi ulkona, niin pummilla matkustaminen on varsin hyväksyttävää, koska se on ehdottomasti pienempi paha.
Etiikka on ollut viimeisen ties kuinka monen vuosisadan ajan poissa muodista, mikä on ikävää. Jos nykyään avaat suusi asiasta, niin heti tulee joku sanomaan, että mikäs maailmanparantaja sinä olet ja vielä negatiiviseen sävyyn. Syynä lienee se, että ensin etiikan saneli uskontoon liittyvä moraali ja sen jälkeen tilalle jäi tieteen ja teollisuuden syrjäytettyä uskonnon ainoastaan eettinen tyhjiö. Niin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Etiikka elpyy vasta vähitellen, mutta elpyy kuitenkin. Tästä on mielestäni osoituksena mm. ihmisoikeudet, luonnonsuojelu ja eläinten oikeuksien puolustaminen.
"Jos on yksi mielestäsi vääristyneen maailmankatsomuksen omaava ihminen, niin eikö ole mahdollista, että heitä on juuri niin paljon kuin näyttääkin?"
Varmasti heitä onkin paljon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos kaikki eivät seuraa ja tottele yhtä henkilöä, niin silloin he tasapainottavat toisiaan, kunhan eivät liittoudu suuriksi ryhmiksi toisiaan vastaan. Sekin taas vaatisi jonkun seuraamista. Eli niin kauan kuin ajatellaan itse, on myös mahdollisuus toisenlaiseen lopputulokseen.
"Lisäksi voi pohtia tuotaa vapaatakin valintaa. Ainahan päätöksiin vaikuttaa ympäristö. Ilman vaikutteita emme ehkä osaisi päättää mitään."
Se, että kannatan henkilökohtaista ajattelua ei suinkaan tarkoita, että minulla olisi jotain mielipiteiden esittämistä vastaan. Päin vastoin, niitä pitäisi olla paljon saatavilla, suuntaan ja toiseen. Elämme juuri siksi yhteisössä, ettei kaikkea tarvitisi keksiä ja tehdä itse uudestaan. Ja juuri siksi kirjoitan tätä. Toisten mielipiteiden omaksuminen niitä pohdittuaan on oikein, mutta niiden omaksuminen pelkän auktoriteetin takia on väärin.
Olen kirjoittanut toiselle palstalle aiheesta "hyvä tahto". Se varmaan selventää osaltaan ajatuksiani, jos jotakuta kiinnostaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=4500000000000080&posting=22000000001115375
Hmmm. Hattua nostan ihmiselle, joka on valmis uhrauksiinkin puolustaakseen arvojaan ja nähdäkseen joskus maailman parantuvan. Ehkä maailma olisi parempi paikka jos kaltaisiasi olisi enemmän.
Muutama huomio kuitenkin. En usko ihmisen olevan täysin kykenevä ajattelemaan itse. Nietche kirjoitti Tahdosta ja Vallasta. Lauma etsii aina ylempää voimaa johon tukeutua. Jos tämä auktoriteetti kuolee joku toinen nostetaan hänen tilalleen. Tavallaan se, että lähes kaikilla primitiivisilläkin heimoilla on jumalia voidaan nähdä tämän tarpeen tyydyttämisenä. G.B.Shaw sanoi
joskus: "Vapaus on vastuuta, siksi useimmat pelkäävät sitä". Tosin Nietchen mukaan harvat "yli-ihmiset" saattoivat vapautua tuosta tarpeesta ja nousta sen yläpuolelle.... No Nietchelläkään ei ehkä ihan kaikki lampaat olleet aina kotona???
Arkielämä mielestäni todistaa sitä, että ihminen haluaa tulla johdetuksi. Joskus johtaja on hyvä, joskus ei. Loppu on hegemonian ikuista kamppailua.
Toisekseen koen ihmisen etiikan olevan paljon muuntautumiskykyisempi asia. Helppoina esimerkkeinä joku saattaa olla esim. kävellyt punaisia päin, heittänyt roskia tienposkeen, myynyt pirtua ja käyttänyt työaikaa tälläisillä palstoilla kirjoitteluun. Vielä asiaa paljon pohdittuaankin hän kokee tehneensä näissä valinnoissaan oikein ja hyvin (trust me that can happen ;). Yhteiskunnan säännöt hänet kuitenkin tuomitsisivat.
Yleiset moraalisäännökset perustuvat yleistyksiin.
Joskus näin elokuvan, (Muistaakseni Stallone ja Snipes pääosissa) jossa yhteiskunnasta oli kitketty kaikki moraalittomuudet ja rikokset. Täydellinen kontrolli pidätti rikkurit välittömästi. Päähenkilöiden tavoin koin tuollaisen yhteiskunnan suunnattoman ikävystyttäväksi. Yhteiskunnan etua se palveli, muttei ehkä kaikkien yksilöiden? Tuota isoveli valvoo ajatusmalliahan on kyllä pyöritelty osaavimmissakin käsissä, mutta ehkä tuosta saa helpoimmin pointin esiin?
Kuitenkin. Pidä toki asenteesi. Toivon, että olet oikeassa. Kysyn vaan vielä, oletko varma että sinuun hyvyytesi on objektiivinen hyvyys ja juuri siihen pitäisi pyrkiä?
"Tosin Nietchen mukaan harvat "yli-ihmiset" saattoivat vapautua tuosta tarpeesta ja nousta sen yläpuolelle...."
Niin, toivottavasti olen sitten sellainen ;-) Ironista sinänsä, että Nietchen jutut johtivatkin aivan päinvastaiseen. En ole hänen kirjojaan lukenut, mutta tarkoitus olisi, kunhan ehdin. Tiedän kyllä jo hiukan hänen ajatuskuluistaan, enkä niitä omikseni koe.
"Arkielämä mielestäni todistaa sitä, että ihminen haluaa tulla johdetuksi. Joskus johtaja on hyvä, joskus ei. Loppu on hegemonian ikuista kamppailua."
Niinpä. Mutta onneksi ihmiskunta kehittyy, mihin suuntaan onkin sitten eri asia, mutta kehittyy kuitenkin. Yhteiskunnat ovat nykyisin demokraattisempia kuin aikaisemmin. En kuvittelekaan kaiken tapahtuvat yhdessä sukupolvessa, vaikka hektistä aikakautta elämmekin. Ja onhan meillä vielä hätävarana evoluutiokin, tosin siinä saattaa mennä vähän kauemmin.
"Toisekseen koen ihmisen etiikan olevan paljon muuntautumiskykyisempi asia. Helppoina esimerkkeinä joku saattaa olla esim. kävellyt punaisia päin, heittänyt roskia tienposkeen, myynyt pirtua ja käyttänyt työaikaa tälläisillä palstoilla kirjoitteluun. Vielä asiaa paljon pohdittuaankin hän kokee tehneensä näissä valinnoissaan oikein ja hyvin (trust me that can happen ;). Yhteiskunnan säännöt hänet kuitenkin tuomitsisivat."
Ihan totta. Luulen kuitenkin, että se vähenisi, jos asioita edes yritettäisiin ajatella. On vaan niin helppoa jättää ajattelematta. Ei roskien heittäminen maahan tunnu enää järkevältä sen jälkeen kun on työskennellyt siivoojana. Samaan lopputulokseen pitäisi päätyä myös yrittämällä samaistua siivoojan tehtäviin.
"Joskus näin elokuvan, (Muistaakseni Stallone ja Snipes pääosissa) jossa yhteiskunnasta oli kitketty kaikki moraalittomuudet ja rikokset. Täydellinen kontrolli pidätti rikkurit välittömästi."
Tuollaista kontrolloimista en luonnollisestikaan kannata, se vain pahentaisi asioita. Seuraavaksi ei mielipiteitään saisi esittää ja sitten oltaisiinkin jo tekemässä ties mitä hirmutekoja. Eikä se lopulta mitään ratkaisisi muutenkaan, kielletyt asiat kun ovat houkuttelevia. Itse en ainakaan voisi sietää omien tekemisieni kontrollointia.
"Kysyn vaan vielä, oletko varma että sinuun hyvyytesi on objektiivinen hyvyys ja juuri siihen pitäisi pyrkiä?"
Hyviä kysymyksiä sinulla. En ole. Siihen olen kuitenkin omista lähtökohdistani päätynyt. Onko parempia ideoita tarjolla?