Hei,
etsin naistenlehden haastatteluun eri-ikäisiä naisia, jotka ovat kokeneet eron jo jonkin aikaa sitten, ja jotka kertoisivat, miten he pääsivät erosta yli, mitä he oppivat siitä, ja miten prosessi eteni. Tarkoitus on siis tukea ihmisiä, joille ero on tuoreempi asia.
Ei ole väliä, onko pariskunta ollut naimissa tai edes asunut saman katon alla, kunhan suhde on ollut merkittävä.
Ystävällisin terveisin,
[email protected]
etsin naistenlehden haastatteluun eri-ikäisiä naisia, jotka ovat kokeneet eron jo jonkin aikaa sitten, ja jotka kertoisivat, miten he pääsivät erosta yli, mitä he oppivat siitä, ja miten prosessi eteni. Tarkoitus on siis tukea ihmisiä, joille ero on tuoreempi asia.
Ei ole väliä, onko pariskunta ollut naimissa tai edes asunut saman katon alla, kunhan suhde on ollut merkittävä.
Ystävällisin terveisin,
[email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Erosin keväällä ja minulle jäi lapset. Olin jättäjä, mutta tunne kuin jätetyllä. Tällä hetkellä elättelen toiveita,että elämässä voi olla useampi "se Oikea", sillä eron jälkeen osaa arvostaa toisen hyviä puolia,varsinkin,jos on rakastanut häntä. Nyt elän suruhetkeä,sama tunne,kuin läheinen olisi kuollut.
Tukea vasta eronneita??
Olisiko vihjetta, mista saisi tukea eroamiseen?
Olen aikanaan muuttanut (1978) erilleen silloisesta perheestani eroamatta ja muuttanut ns. avoliittoon.
Virallisesti olen leski sitten vuoden 1985. Muodollinen avoliittonikin paattyi jo 1988.
Kuitenkin vietamme aikaa paljonkin samassa asunnossa.
Kun nyt vuosien jahkaamisen myota olen kypsynyt lopulliseen eroon, olen saanut sellaista palautetta ns. avopuolisoni entiselta perheelta, etta sellaista en ole koskaan niskaani saanut.
Mm. "jos olet 30 vuotta pitanyt huolta siita miehesta, se on sinun vastuullasi edelleenkin" ja hanen hyvassa asemassa olevalta lahes 40-kymppiselta pojaltaan "en ole koskaan kuullut, etta kukaan jattaisi vanhenevan miehensa 30 vuoden jalkeen" ja etta "elatusapua joutuu maksamaan vaikka ei olisi avioliitossa tai avoliitossa ollutkaan. Olethan pitanyt huolta hanesta tahankin asti".
Asun / asumme ulkomailla, tukiverkko on suhteellisen vaatimaton ja kuten yllaolevasta nakyy ehka olematon. Jatkoa" ala villeissa unelmissasikaan kuvittele, etta meilta jotakin tukea loytyisi". Ja "kuvittele milta tuntui 7-vuotiaana menna kouluun ilman isaa SINUN takiasi".
Nimimerkkini voisi olla myos "Ei tulevaisuutta"