viimeinen kirje

edes tähän ja edelliseen viestiin... Voin kuunnella sinua, jos haluat puhua.

se edellinen kirjoitti:

edes tähän ja edelliseen viestiin... Voin kuunnella sinua, jos haluat puhua.

Täällä olen vielä.. en tiedä miten kauan..

murskana kirjoitti:

Täällä olen vielä.. en tiedä miten kauan..

tämän nimimerkin "puhutaan" niin tunnistat minut siitä. Ole kiltti ja ole täällä. En yhtään vähättele tuskan kokemustasi. Todella kova niin psyykkinen kuin fyysinenkin kipu - varsinkin kun sitä kestää pitkään - voi olla lähes sietämätöntä ja haluaa tehdä mitä vain että siitä pääsee eroon, ymmärrän sen. Pyydän kuitenkin että et lopettaisi itseäsi. Ainakaan siksi, että joku murskasi sydämesi. Haluatko kertoa, mitä tapahtui?

puhutaan kirjoitti:

tämän nimimerkin "puhutaan" niin tunnistat minut siitä. Ole kiltti ja ole täällä. En yhtään vähättele tuskan kokemustasi. Todella kova niin psyykkinen kuin fyysinenkin kipu - varsinkin kun sitä kestää pitkään - voi olla lähes sietämätöntä ja haluaa tehdä mitä vain että siitä pääsee eroon, ymmärrän sen. Pyydän kuitenkin että et lopettaisi itseäsi. Ainakaan siksi, että joku murskasi sydämesi. Haluatko kertoa, mitä tapahtui?

Lue lisää

Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

puhutaan kirjoitti:

tämän nimimerkin "puhutaan" niin tunnistat minut siitä. Ole kiltti ja ole täällä. En yhtään vähättele tuskan kokemustasi. Todella kova niin psyykkinen kuin fyysinenkin kipu - varsinkin kun sitä kestää pitkään - voi olla lähes sietämätöntä ja haluaa tehdä mitä vain että siitä pääsee eroon, ymmärrän sen. Pyydän kuitenkin että et lopettaisi itseäsi. Ainakaan siksi, että joku murskasi sydämesi. Haluatko kertoa, mitä tapahtui?

Lue lisää

on niin kaunis, koskettava... Taidat olla sellainen ihminen, joka näkee kauneutta ympärillään? Pyydän, älä jätä tätä maailmaa. Kaunissieluisia ihmisiä on muutenkin niin kovin vähän, he ovat harvinaisia ja arvokkaita!

murskana kirjoitti:

Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

Lue lisää

äskeiseen viestiin, minusta todella tuntuu että olet ihminen, jolla on kaunis sielu... Ihminen, joka kykenee näkemään noin kauniisti rakkaansa, on arvokas harvinaisuus! Saanko kysyä jotakin henkilökohtaista? Poistuiko tämä henkilö ikuisen rajan taakse vai tuliko teille ero?

murskana kirjoitti:

Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

Lue lisää

kipusi on hirveä, sietämätön... Herkät ihmiset kokevat usein vielä vahvemmin tällaiset asiat eivätkä kaikki välttämättä ymmärrä heidän tuskansa syvyyttä... Pyydän silti, että et tekisi itsellesi mitään... Pystyisitkö kestämään edes ihan pienen pienen hetken kerrallaan, vaikkakin tämä hetki on varmasti tuskaa täynnä?

murskana kirjoitti:

Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

Lue lisää

kun kaikki unelmat ja haaveet murskaantuvat, ei sillä hetkellä ole mitään mihin tarttua... Mutta voisiko mitenkään olla mahdollista, että joskus tulisi vielä jotain mistä ottaa kiinni?

puhutaan kirjoitti:

äskeiseen viestiin, minusta todella tuntuu että olet ihminen, jolla on kaunis sielu... Ihminen, joka kykenee näkemään noin kauniisti rakkaansa, on arvokas harvinaisuus! Saanko kysyä jotakin henkilökohtaista? Poistuiko tämä henkilö ikuisen rajan taakse vai tuliko teille ero?

Lue lisää

Ero tuli.. En olisi enää tässä, jos hän olisi tuolla ylhäällä. Olisin jo siellä hänen kanssaan. Pelkään niin paljon yksinäisyyttä, johon kohta joudun kun muutan.. Tai pelkään oikeestaan ihan kaikkea siinä, kun joudun lähtemään. Hän haluaa olla yksin nyt.. toivon joka päivä, että saisin hänet vielä takaisin, mutta sattuu kokoajan niin paljon, etten kestä..

murskana kirjoitti:

Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

Lue lisää

myös, että tunteesi on täysin ymmärrettävä ja inhimillinen... Valitettavan usein kokemasi kaltaiset tunteet leimataan jotenkin sairaiksi tms. Minusta on ihan ymmärrettävää, että ei halua kokea kipua, varsinkin jos siitä ei tunnu olevan ulospääsyä. Se mitä tunnet, on siis täysin hyväksyttävää ja inhimillistä.

puhutaan kirjoitti:

tämän nimimerkin "puhutaan" niin tunnistat minut siitä. Ole kiltti ja ole täällä. En yhtään vähättele tuskan kokemustasi. Todella kova niin psyykkinen kuin fyysinenkin kipu - varsinkin kun sitä kestää pitkään - voi olla lähes sietämätöntä ja haluaa tehdä mitä vain että siitä pääsee eroon, ymmärrän sen. Pyydän kuitenkin että et lopettaisi itseäsi. Ainakaan siksi, että joku murskasi sydämesi. Haluatko kertoa, mitä tapahtui?

Lue lisää

verran. Pyydän myös vielä kerran ettet tekisi mitään pahaa itsellesi. Uskon että tuskasi on suuri ja et näe muuta tietä, mutta sanon Sinulle, olet tärkeä ihminen monelle, varsinkin veljellesi ja siskollesi ja vanhemmillesi!

puhutaan kirjoitti:

on niin kaunis, koskettava... Taidat olla sellainen ihminen, joka näkee kauneutta ympärillään? Pyydän, älä jätä tätä maailmaa. Kaunissieluisia ihmisiä on muutenkin niin kovin vähän, he ovat harvinaisia ja arvokkaita!

Lue lisää

En halua tarttua mihinkään muuhun kuin häneen. Minkäs sille voi jos rakastaa toista niin paljon ja ei haluaisi menettää häntä lopullisesti..

murskana kirjoitti:

Ero tuli.. En olisi enää tässä, jos hän olisi tuolla ylhäällä. Olisin jo siellä hänen kanssaan. Pelkään niin paljon yksinäisyyttä, johon kohta joudun kun muutan.. Tai pelkään oikeestaan ihan kaikkea siinä, kun joudun lähtemään. Hän haluaa olla yksin nyt.. toivon joka päivä, että saisin hänet vielä takaisin, mutta sattuu kokoajan niin paljon, etten kestä..

Lue lisää

luet nuo muut viestini, sitten voin vastata lisää... Laitan kahvipannun päälle ja jatketaan. Minulla on aikaa.

tässä tämän kirjoitti:

verran. Pyydän myös vielä kerran ettet tekisi mitään pahaa itsellesi. Uskon että tuskasi on suuri ja et näe muuta tietä, mutta sanon Sinulle, olet tärkeä ihminen monelle, varsinkin veljellesi ja siskollesi ja vanhemmillesi!

Lue lisää

Tiedän, että olen tärkeä heille, mutta en voi ajatuksilleni mitään, kun haluais vaan pois tästä pahasta...

murskana kirjoitti:

Yksinkertaisesti siitä syystä, että menetin kaikista rakkaimman ihmisen, sen jota pystyin rakastamaan niin kovasti. Sen, jonka lähellä oli hyvä olla ja siinä sylissä unohtui kaikki murheet. Kaikki unelmat ja haaveet murskaantui.. Mulla ei oo hyvä olla. Enkä halua kestää tätä tuskaa mitä koen. Oon liian heikko semmoseen.

Lue lisää

HEJ ÄLÄ KOSKAAN TE MITÄÄN ITSELLESI LUVATKO SEN . USKON ETTÄ TÄMÄ TILLANE ON SINULLE VAIKEA MUTTA SINÄ LÖYDÄT KUITENKIN SE OIKEA. KETÄÄN EI HALUA ETTÄ SÄ KUOLET .

Mutta en jaksa käydä sitä kaikkea läpi, mitä joudun vielä kokemaan, kun rakastaa toista, muttei ehkä koskaan enää saa takaisin häntä. Pää on täynnä kaikkea ajatuksia, ja joudun käsittelemään ne yksin, tai ainakin yritän, mutta en voi puhua itseni kanssa. Minusta on varmaan tulossa joku hullu. Elämäniloni on kokonaan mennyttä. Ei huvita mikään. En haluaisi tehdä tätä perheelleni, en haluaisi laittaa heitä kärsimään ja suremaan, mutta en osaa jatkaakaan tästä yksin..

murskana kirjoitti:

Mutta en jaksa käydä sitä kaikkea läpi, mitä joudun vielä kokemaan, kun rakastaa toista, muttei ehkä koskaan enää saa takaisin häntä. Pää on täynnä kaikkea ajatuksia, ja joudun käsittelemään ne yksin, tai ainakin yritän, mutta en voi puhua itseni kanssa. Minusta on varmaan tulossa joku hullu. Elämäniloni on kokonaan mennyttä. Ei huvita mikään. En haluaisi tehdä tätä perheelleni, en haluaisi laittaa heitä kärsimään ja suremaan, mutta en osaa jatkaakaan tästä yksin..

Lue lisää

Ymmärrän että se on vaikeaa. Mutta ehkä on joku jonka kanssa voisit puhua? Et sinä mikään hullu ole, mutta tarvitset jonkun jonka kanssa voisit purkaa oloasi. Toisaalta ehkä tuntuu ettei kukaan voi ymmärtää oloasi, mutta siltikin puhuminen varmaan helpottaisi. Olen itsekin ollut ihan vähällä lopettaa elämäni nuorena kun oli sellaiset tilanteet ja kova sisäinen tuska. Sinusta on monelle ihmiselle vielä paljon iloa, kun pääset tuosta yli ja vaikka et koskaan täysin pääsisikään, mutta uskon että vielä pääset. Niin kuin edellä sanoin, tuskakin kuuluu elämään, ja sen kautta opimme ymmärtämään, ettei arvomme ole toisesta ihmisestä kiinni. Sinä olet juuri itsessäsi arvokas.

aitiparta kirjoitti:

Ymmärrän että se on vaikeaa. Mutta ehkä on joku jonka kanssa voisit puhua? Et sinä mikään hullu ole, mutta tarvitset jonkun jonka kanssa voisit purkaa oloasi. Toisaalta ehkä tuntuu ettei kukaan voi ymmärtää oloasi, mutta siltikin puhuminen varmaan helpottaisi. Olen itsekin ollut ihan vähällä lopettaa elämäni nuorena kun oli sellaiset tilanteet ja kova sisäinen tuska. Sinusta on monelle ihmiselle vielä paljon iloa, kun pääset tuosta yli ja vaikka et koskaan täysin pääsisikään, mutta uskon että vielä pääset. Niin kuin edellä sanoin, tuskakin kuuluu elämään, ja sen kautta opimme ymmärtämään, ettei arvomme ole toisesta ihmisestä kiinni. Sinä olet juuri itsessäsi arvokas.

Lue lisää

Tiedän, että minulla olisi miesehdokkaita vaikka muille jakaa (vaikka itse sanonkin) mutta kun en halua ketään muuta kuin sen jota rakastan.. Minulla on niin hyvä olla hänen lähellään.. ja hän on niin ainutlaatuinen.. Mutta kun hän sanoo, että viimenen vaihtoehto on, että muutan pois (ja muutankin ihan kohta). Siis viimenen vaihtoehto sille, että jos palattaiskin, niin voiko siinä enää alkaa minua kaipaamaan jos tuntee nyt haluavansa olla yksin? Siis jos ei nää toisiaan vähään aikaan.. En tiedä osaatko vastata tähän millään lailla, mutta vaikutat niin fiksulta ja kannustavalta.

murskana kirjoitti:

Tiedän, että minulla olisi miesehdokkaita vaikka muille jakaa (vaikka itse sanonkin) mutta kun en halua ketään muuta kuin sen jota rakastan.. Minulla on niin hyvä olla hänen lähellään.. ja hän on niin ainutlaatuinen.. Mutta kun hän sanoo, että viimenen vaihtoehto on, että muutan pois (ja muutankin ihan kohta). Siis viimenen vaihtoehto sille, että jos palattaiskin, niin voiko siinä enää alkaa minua kaipaamaan jos tuntee nyt haluavansa olla yksin? Siis jos ei nää toisiaan vähään aikaan.. En tiedä osaatko vastata tähän millään lailla, mutta vaikutat niin fiksulta ja kannustavalta.

Lue lisää

Nämä ei todellakaan ole mitään helppoja kysymyksiä...
Ehkä ajattelet, että sitten hän näkisi sinun arvosi ja alkaisi kaipaamaan, jos itsarin kautta näyttäisit kuinka paljon häntä rakastit ja että et jaksanut elää ilman häntä? Mutta ei se niin mene. Joka tapauksessa hänen kaipauksesta ja ehkä katumuksesta ei ole sinulle sitten enää mitään iloa ja uskon, ettet voi sieltä jostain, missä sitten olisitkin, nähdä kuinka hän haudallasi itkee ja katuu jos ehkä katuukin.

Luulisin että hän välittää sinusta, mutta joskus käy niin, että välittäminen ei ole tarpeeksi syvää molemminpuolin ja silloin sattuu äärettömän paljon, kun tiet eroaa.
Kokee itsensä niin äärimmäisen hylätyksi.
Ajattelen kyllä, että kun aikaa kuluu voi olla että palaatte yhteen, mistä sitä tietää. Mutta mieluummin korostan nyt sitä, että juuri sinun elämäsi on joka tapauksessa äärettömän arvokas ja arvosi ei ole riippuvainen toisesta ihmisestä. Ja lohdutuksen hakeminen jonkun muun sylistä ei helpottaisi asiaa, niin kuin sanot, et siihen edes pystyisi kun rakastat häntä. Itse olen monen kivun kautta kulkenut siihen että jaksan yhä elää ja nyt tiedän että elämäni on minun ja se on minulle annettu lahja, jota toinen ihminen ei tee elämisen arvoiseksi. Tietysti jokainen kaipaa läheisyyttä ja sitä tunnetta että on jollekin niin ainutlaatuinen ettei hän voisi koskaan luopua minusta. Mutta vasta sitten kun hyväksyy itsensä myös ilman toista, voi toisenkin kanssa elää niin, ettei riipu hänessä kiinni sitoen itseensä. Sinä käyt nyt sitä koulua ja se on äärimmäisen raskasta ja varmaan tuntuisi helpommalta antaa periksi. Olet kuitenkin sen arvoinen että sinun kannattaa jatkaa. Ja tärkeimpiin kysymyksiin voit löytää vastaukset vain itse ajan kanssa.

Nyt minun täytyy mennä nukkumaan, koska huomenna on työpäivä. En voi vaatia sinua lupaamaan mitään, mutta olisin äärettömän iloinen, jos voisit päivällä kirjoittaa minulle pari riviä - edes sen verran, että tiedän että olet elossa ja hengität.

[email protected]

On minulla pari kaveria, joille olen yrittänyt puhua. Olen kertonu yhdelle tästä minun aikeesta.. Olen puhunut parille kaverille mun tunteista ja että sattuu, toinen sanoo että "kyllä sinä saat sen vielä takaisin" ja toinen toivoo että me palattais yhteen.. ei hirveästi lohduta.. On minulla asioita, joista pidän, mutten kykene tekemään enää niitä..

murskana kirjoitti:

On minulla pari kaveria, joille olen yrittänyt puhua. Olen kertonu yhdelle tästä minun aikeesta.. Olen puhunut parille kaverille mun tunteista ja että sattuu, toinen sanoo että "kyllä sinä saat sen vielä takaisin" ja toinen toivoo että me palattais yhteen.. ei hirveästi lohduta.. On minulla asioita, joista pidän, mutten kykene tekemään enää niitä..

Lue lisää

Minusta tuntuu nyt siltä, että nuo sinun kaverisi eivät täysin ymmärrä tilannettasi ja tunteitasi. Ei ole oikein että he antavat turhia toiveita tämän toisen takaisin saamisesta, jos kerran se ei ole mahdollista. Oletko kertonut kenellekään, että sinulla on niin paha olla, että haluat lopettaa elämäsi?

Ymmärrän että kovan kivun hetkellä ei varmaankaan pysty mihinkään toiminnalliseen mikä vaatii keskittymistä. Mutta pystytkö edes kuuntelemaan musiikkia?

puhutaan kirjoitti:

Minusta tuntuu nyt siltä, että nuo sinun kaverisi eivät täysin ymmärrä tilannettasi ja tunteitasi. Ei ole oikein että he antavat turhia toiveita tämän toisen takaisin saamisesta, jos kerran se ei ole mahdollista. Oletko kertonut kenellekään, että sinulla on niin paha olla, että haluat lopettaa elämäsi?

Ymmärrän että kovan kivun hetkellä ei varmaankaan pysty mihinkään toiminnalliseen mikä vaatii keskittymistä. Mutta pystytkö edes kuuntelemaan musiikkia?

Lue lisää

Olen kertonut yhdelle kaverilleni tästä mitä olen aikonut tehdä.. Ja en tiedä onko se mahdollista, siis saada häntä takaisin.. Hän ei itsekään tiedä.. Hän sanoo, ettei mikään ole mahdotonta. Mutta tuntuu niin pahalta vaan odottaa ja odottaa sitä päivää jolloin se (luultavasti) sanoo, ettei meistä koskaan enää tule mitään.. Tuntuu siltä, että se antaa mun toivoa että palattaisiin yhteen, että minulla olisi hetken parempi olo. Hän kyllä tietää miten paha minulla on olla. Tai en tiedä tietääkö ihan tarkkaan, koska kun olen hänen kanssaan, olen iloinen ja hymyilen, unohdan kaiken pahan. Mutta yksinollessani on toisin.,

murskana kirjoitti:

Olen kertonut yhdelle kaverilleni tästä mitä olen aikonut tehdä.. Ja en tiedä onko se mahdollista, siis saada häntä takaisin.. Hän ei itsekään tiedä.. Hän sanoo, ettei mikään ole mahdotonta. Mutta tuntuu niin pahalta vaan odottaa ja odottaa sitä päivää jolloin se (luultavasti) sanoo, ettei meistä koskaan enää tule mitään.. Tuntuu siltä, että se antaa mun toivoa että palattaisiin yhteen, että minulla olisi hetken parempi olo. Hän kyllä tietää miten paha minulla on olla. Tai en tiedä tietääkö ihan tarkkaan, koska kun olen hänen kanssaan, olen iloinen ja hymyilen, unohdan kaiken pahan. Mutta yksinollessani on toisin.,

Lue lisää

Tuo on kyllä todella vaikea tilanne: rakastat syvästi ihmistä, jonka kanssa olette ainakin muuttamassa erilleen ja josta et voi tietää, tuleeko suhteenne jatkumaan. Joudut odottelemaan epävarmuudessa, joka on ehkä vielä pahempi juttu kuin se, että asia tulisi selväksi. Todella raskas tilanne henkisesti.

Kuinka hyvin tämä kumppanisi tuntee sinut? Jos olet hyvä peittämään tunteesi, hän ei välttämättä näe pahaa oloasi ainakaan siinä laajuudessa kun sen koet, varsinkin jos hänellä itselläänkin on paha olla ja ajatukset sekaisin.

Oletteko puhuneet eroon johtaneista syistä? Oletko kertonut tälle entiselle kumppanillesi, mitä tunnet häntä kohtaan? Onko hän sanonut, mitä hän tuntee sinua kohtaan tällä hetkellä?

Voin sanoa omasta kokemuksestani sen, että minulla on elämässäni ollut useita hetkiä, jolloin tuska on ollut niin suuri, etten ole tiennyt jaksanko kantaa sitä tai jaksanko ainakaan kantaa sitä kovin kauaa. En ole tiennyt, miten päästä siitä pois, kun mikään ei tunnu juuri sillä hetkellä auttavan. Olen ajatellut, että jos sitä tunnetta jatkuu koko loppuelämän, eläminen ei ehkä ole mielekästä. Olen siis harkinnut päivieni päättämistä, en siksi että haluaisin erityisesti kuolla vaan siksi etten jaksa kipua.

Näinä hetkinä olen kuitenkin aina tullut siihen lopputulokseen, että maailmassa on kauniita ja hyviä asioita, joiden takia kannattaa elää vaikka niitä ei sillä hetkellä koekaan. Olen ajatellut, että hyväksyn kivun olemassaolon ja annan sen olla vaikka tuntuu että koko rintakehä halkeaa. Annan vain olla, hyväksyn kivun ja odotan, että kipu menee ohi ajan kanssa. Joskus odotusaika on pitkä mutta se on ollut sen arvoista. Olen aina ollut iloinen jälkeenpäin, etten ole tehnyt itselleni pahaa.

Koska olet kokenut näin syvää kipua, ymmärrät ihmisiä jotka kokevat saman. Voit joskus vielä olla se, joka ymmärtää tämän kokemuksen ja auttaa jotakuta selviytymään, voit olla se joka antaa toiselle syyn elää.

puhutaan kirjoitti:

Tuo on kyllä todella vaikea tilanne: rakastat syvästi ihmistä, jonka kanssa olette ainakin muuttamassa erilleen ja josta et voi tietää, tuleeko suhteenne jatkumaan. Joudut odottelemaan epävarmuudessa, joka on ehkä vielä pahempi juttu kuin se, että asia tulisi selväksi. Todella raskas tilanne henkisesti.

Kuinka hyvin tämä kumppanisi tuntee sinut? Jos olet hyvä peittämään tunteesi, hän ei välttämättä näe pahaa oloasi ainakaan siinä laajuudessa kun sen koet, varsinkin jos hänellä itselläänkin on paha olla ja ajatukset sekaisin.

Oletteko puhuneet eroon johtaneista syistä? Oletko kertonut tälle entiselle kumppanillesi, mitä tunnet häntä kohtaan? Onko hän sanonut, mitä hän tuntee sinua kohtaan tällä hetkellä?

Voin sanoa omasta kokemuksestani sen, että minulla on elämässäni ollut useita hetkiä, jolloin tuska on ollut niin suuri, etten ole tiennyt jaksanko kantaa sitä tai jaksanko ainakaan kantaa sitä kovin kauaa. En ole tiennyt, miten päästä siitä pois, kun mikään ei tunnu juuri sillä hetkellä auttavan. Olen ajatellut, että jos sitä tunnetta jatkuu koko loppuelämän, eläminen ei ehkä ole mielekästä. Olen siis harkinnut päivieni päättämistä, en siksi että haluaisin erityisesti kuolla vaan siksi etten jaksa kipua.

Näinä hetkinä olen kuitenkin aina tullut siihen lopputulokseen, että maailmassa on kauniita ja hyviä asioita, joiden takia kannattaa elää vaikka niitä ei sillä hetkellä koekaan. Olen ajatellut, että hyväksyn kivun olemassaolon ja annan sen olla vaikka tuntuu että koko rintakehä halkeaa. Annan vain olla, hyväksyn kivun ja odotan, että kipu menee ohi ajan kanssa. Joskus odotusaika on pitkä mutta se on ollut sen arvoista. Olen aina ollut iloinen jälkeenpäin, etten ole tehnyt itselleni pahaa.

Koska olet kokenut näin syvää kipua, ymmärrät ihmisiä jotka kokevat saman. Voit joskus vielä olla se, joka ymmärtää tämän kokemuksen ja auttaa jotakuta selviytymään, voit olla se joka antaa toiselle syyn elää.

Lue lisää

Tuntee minut todella hyvin. Olen sanonut hänelle, miten paha minun on olla ja hän tietää että haluaisin vielä palata yhteen, kunhan ollaan oltu vähän aikaan erillämme. Ja hän tietää mitä tunnen sitä kohtaan. Hän ei halua puhua tästä ero-jutusta ollenkaan, ollaan kuulemma jo puhuttu tarpeeksi. Arvaa onko kauhea tilanne, kun olisi jotain kysyttävää häneltä, siis meihin liittyen, mutten uskalla kysyä, koska en halua häntä tahallani ärsyttää.

Minulla on vain toivonlähde; se, että "tämä on viimeinen vaihtoehto meidän "suhteelle" ". Ja kuten hän sanoi, se toimii tai sitten se ei toimi. Eli siis että ollaan erillään, ja jos sille tulee semmoinen tunne, että tarvitsee minua.. Mutta hyvin epätodennäköistä, että hän tarvitsee minua enää yhtään, jos kerta haluaa olla yksin... Vaikkakin toivon sitä todella, että hän vielä palaisi..

puhutaan kirjoitti:

Tuo on kyllä todella vaikea tilanne: rakastat syvästi ihmistä, jonka kanssa olette ainakin muuttamassa erilleen ja josta et voi tietää, tuleeko suhteenne jatkumaan. Joudut odottelemaan epävarmuudessa, joka on ehkä vielä pahempi juttu kuin se, että asia tulisi selväksi. Todella raskas tilanne henkisesti.

Kuinka hyvin tämä kumppanisi tuntee sinut? Jos olet hyvä peittämään tunteesi, hän ei välttämättä näe pahaa oloasi ainakaan siinä laajuudessa kun sen koet, varsinkin jos hänellä itselläänkin on paha olla ja ajatukset sekaisin.

Oletteko puhuneet eroon johtaneista syistä? Oletko kertonut tälle entiselle kumppanillesi, mitä tunnet häntä kohtaan? Onko hän sanonut, mitä hän tuntee sinua kohtaan tällä hetkellä?

Voin sanoa omasta kokemuksestani sen, että minulla on elämässäni ollut useita hetkiä, jolloin tuska on ollut niin suuri, etten ole tiennyt jaksanko kantaa sitä tai jaksanko ainakaan kantaa sitä kovin kauaa. En ole tiennyt, miten päästä siitä pois, kun mikään ei tunnu juuri sillä hetkellä auttavan. Olen ajatellut, että jos sitä tunnetta jatkuu koko loppuelämän, eläminen ei ehkä ole mielekästä. Olen siis harkinnut päivieni päättämistä, en siksi että haluaisin erityisesti kuolla vaan siksi etten jaksa kipua.

Näinä hetkinä olen kuitenkin aina tullut siihen lopputulokseen, että maailmassa on kauniita ja hyviä asioita, joiden takia kannattaa elää vaikka niitä ei sillä hetkellä koekaan. Olen ajatellut, että hyväksyn kivun olemassaolon ja annan sen olla vaikka tuntuu että koko rintakehä halkeaa. Annan vain olla, hyväksyn kivun ja odotan, että kipu menee ohi ajan kanssa. Joskus odotusaika on pitkä mutta se on ollut sen arvoista. Olen aina ollut iloinen jälkeenpäin, etten ole tehnyt itselleni pahaa.

Koska olet kokenut näin syvää kipua, ymmärrät ihmisiä jotka kokevat saman. Voit joskus vielä olla se, joka ymmärtää tämän kokemuksen ja auttaa jotakuta selviytymään, voit olla se joka antaa toiselle syyn elää.

Lue lisää

samaa mieltä tuon "äitiparta"-nimimerkin kanssa siitä mitä hän on kirjoittanut.

Olen halunnut joskus päättää päiväni ihmisen takia, jota olen rakastanut syvästi ja josta olen myös tiennyt, etten tule häntä saamaan. Sellaisella hetkellä olen ajatellut, että itseni tuhoaminen ei ole ratkaisu. Tämä rakkauden kohteeni ei ehkä näkisi itsetuhoa osoituksena rakkaudestani, vaan heikkoudestani ja saattaisi ajatella, että olisin tehnyt niin joka tapauksessa. Tämä rakkauden kohde saattaisi surra pitkään, mutta sitten hänen elämänsä jatkuisi. Toisaalta saattaisi käydä myös niin - pahin mahdollinen vaihtoehto, että tämä rakkauden kohde joutuisi jatkamaan koko loppuelämänsä syyllisyyden kanssa, tai mikä vielä pahempaa, päätyisi itsekin itsemurhaan oman tekoni takia.

Kun olen halunnut päättää päiväni, olen ajatellut niitä hyviä hetkiä joita minulla on ollut, ja yrittänyt uskoa siihen, että vielä tulee se päivä jolloin koen syvää onnea ja iloa - ja tämä päivä on aina lopulta tullut ja silloin olen ollut todella iloinen siitä etten ole tehnyt itselleni mitään.

Olen myös ajatellut, että ehkä kun kipu vähän hellittää, voin työstää siitä vaikka runoja jotka voivat antaa sanat muiden kivulle. Olen ajatellut, että ehkä voin joskus ymmärtää ja auttaa toisia jotka ovat samassa tilanteessa.

Lisäksi, jos nämä asiat ovat tuntuneet kaukaisilta, niin olen ajatellut että elämä sinänsä on arvokas ja sillä on jokin tarkoitus ja merkitys. Silloinkin kun en näe tai koe sitä, se on olemassa. Olen päättänyt elämän arvokkuuden periaatteesta jatkaa elämääni ja kestää.

Myös sinun elämäsi on arvokas ja tärkeä. Olet ainutlaatuinen. Jos nyt menet pois, kukaan ei sinua voi korvata.

murskana kirjoitti:

Tuntee minut todella hyvin. Olen sanonut hänelle, miten paha minun on olla ja hän tietää että haluaisin vielä palata yhteen, kunhan ollaan oltu vähän aikaan erillämme. Ja hän tietää mitä tunnen sitä kohtaan. Hän ei halua puhua tästä ero-jutusta ollenkaan, ollaan kuulemma jo puhuttu tarpeeksi. Arvaa onko kauhea tilanne, kun olisi jotain kysyttävää häneltä, siis meihin liittyen, mutten uskalla kysyä, koska en halua häntä tahallani ärsyttää.

Minulla on vain toivonlähde; se, että "tämä on viimeinen vaihtoehto meidän "suhteelle" ". Ja kuten hän sanoi, se toimii tai sitten se ei toimi. Eli siis että ollaan erillään, ja jos sille tulee semmoinen tunne, että tarvitsee minua.. Mutta hyvin epätodennäköistä, että hän tarvitsee minua enää yhtään, jos kerta haluaa olla yksin... Vaikkakin toivon sitä todella, että hän vielä palaisi..

Lue lisää

kauan olleet yhdessä?

On todella ikävää, että hän ei halua puhua. Mielestäni, jos kerran ero tulee, se pitäisi voida selvittää niin että kummankin osalta ei ole enää mitään puhuttavaa. Omaa elämää on helpompi jatkaa, jos kokee että on saanut kaikkiin kysymyksiinsä vastauksen. On todella kurjaa, että et uskalla kysyä... Olisiko mahdollista, että sanoisit hänelle esim. että "Ymmärrän että mielestäsi tästä asiasta on puhuttu tarpeeksi. Minä en kuitenkaan koe näin. En halua ärsyttää sinua, mutta tahtoisin kysyä erästä asiaa liittyen meihin. Saanko kysyä?" Tms.

Ilmeisesti tämä kumppanisi haluaa siis kokeilla, pystyykö hän olemaan ilman sinua? Minusta hän ei nyt tee oikein, kun, vaikka tietää miten paha olla sinulla on, hän antaa sinun olla epätietoisuudessa ja katsoa, tarvitseeko hän sinua ja jos ei tarvitse, se oli sitten siinä. Hänen tulisi ajatella sinua myös.

Joskus tietysti suhteelle tekee ihan hyvää että pidetään taukoa, sillä tauon aikana huomaa sellaisia asioita mitä ei huomaa silloin kun ollaan tiiviisti yhdessä.

puhutaan kirjoitti:

kauan olleet yhdessä?

On todella ikävää, että hän ei halua puhua. Mielestäni, jos kerran ero tulee, se pitäisi voida selvittää niin että kummankin osalta ei ole enää mitään puhuttavaa. Omaa elämää on helpompi jatkaa, jos kokee että on saanut kaikkiin kysymyksiinsä vastauksen. On todella kurjaa, että et uskalla kysyä... Olisiko mahdollista, että sanoisit hänelle esim. että "Ymmärrän että mielestäsi tästä asiasta on puhuttu tarpeeksi. Minä en kuitenkaan koe näin. En halua ärsyttää sinua, mutta tahtoisin kysyä erästä asiaa liittyen meihin. Saanko kysyä?" Tms.

Ilmeisesti tämä kumppanisi haluaa siis kokeilla, pystyykö hän olemaan ilman sinua? Minusta hän ei nyt tee oikein, kun, vaikka tietää miten paha olla sinulla on, hän antaa sinun olla epätietoisuudessa ja katsoa, tarvitseeko hän sinua ja jos ei tarvitse, se oli sitten siinä. Hänen tulisi ajatella sinua myös.

Joskus tietysti suhteelle tekee ihan hyvää että pidetään taukoa, sillä tauon aikana huomaa sellaisia asioita mitä ei huomaa silloin kun ollaan tiiviisti yhdessä.

Lue lisää

3 vuotta.. jos jotain siltä kysyn, joskus se ei halua puhua koko asiasta ja joskus se kyllä vastaa, mutta se oikein huokaa ja sen ilmeestä näkee, ettei sitä kiinnosta puhua, mutta vastaa silti välinpitämättömästi. No, kyllä tiedän että hän pystyy olemaan ilman minua, hän on se itsekin sanonut, että osaa olla kyllä yksin. Mutta joskus on varmaan kiva kun siinä vierellä on joku, joka välittää ja jonka lähellä voi olla. Ainakin minä koen niin. En sitten tiedä hänestä.

Hän haluaa omaa tilaa ja rauhaa, koska ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä, että on kuulemma alkanut ahistaa. Ymmärrän kyllä sen, että alkaa ahistaa semmonen. Mutta en voi vaan uskoa siihen, että saan hänet vielä, vaikka tämä erillään olo onkin hänelle se "viimeinen vaihtoehto" selviytyä. Sen takia minulla on noita itsetuhoisia ajatuksia, koska olen niin epätietoinen ja tunnen itseni niin tyhmäksi..

murskana kirjoitti:

3 vuotta.. jos jotain siltä kysyn, joskus se ei halua puhua koko asiasta ja joskus se kyllä vastaa, mutta se oikein huokaa ja sen ilmeestä näkee, ettei sitä kiinnosta puhua, mutta vastaa silti välinpitämättömästi. No, kyllä tiedän että hän pystyy olemaan ilman minua, hän on se itsekin sanonut, että osaa olla kyllä yksin. Mutta joskus on varmaan kiva kun siinä vierellä on joku, joka välittää ja jonka lähellä voi olla. Ainakin minä koen niin. En sitten tiedä hänestä.

Hän haluaa omaa tilaa ja rauhaa, koska ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä, että on kuulemma alkanut ahistaa. Ymmärrän kyllä sen, että alkaa ahistaa semmonen. Mutta en voi vaan uskoa siihen, että saan hänet vielä, vaikka tämä erillään olo onkin hänelle se "viimeinen vaihtoehto" selviytyä. Sen takia minulla on noita itsetuhoisia ajatuksia, koska olen niin epätietoinen ja tunnen itseni niin tyhmäksi..

Lue lisää

itsesi tyhmäksi siitä syystä, että koet häntä kohtaan syviä tunteita ja ilmaiset ne, mutta hän käyttäytyy välinpitämättömästi paitsi silloin kun tarvitsee sinua? Tuollainen käytös hänen puoleltaan varmasti synnyttää epätietoisuutta.

Tietenkään en tunne tätä asiaa, mutta minusta tämä henkilö tekee sinulle nyt väärin. Hän ajaa sinut pois, koska häntä ahdistaa, mutta ei suostu puhumaan tilanteesta. Hän ei tee ratkaisua, mitä elämältään haluaa vaan yrittää laittaa sinut tekemään ratkaisun hänenkin puolestaan - ehkä hänen olisi helpompi olla ilman sinua, jos sinä sanoisit että "tämä loppuu nyt tähän". Hän antaa sinun olla epätietoisuudessa pahasta olostasi huolimatta, koska hän saattaa tarvita sinua. Pyydän - älä tuhoa itseäsi ihmisen takia, joka tekee sinulle näin. Hän tuntuu itsekin olevan hukassa.

Kolme vuotta on pitkä aika, ainakin jos kysymys on ensimmäisestä suhteesta. Ja vaikka ei olisikaan, jossain vaiheessa voi tulla sellainen olo, että haluaisi kokeilla jotain muuta, tai että ylipäätään oleminen alkaa ahdistaa, kaipaisi yksinäisyyttä, vaihtelua tms. eikä ole oikein varma siitä haluaako olla toisen kanssa vai ei.

Olisiko mahdollista, että ottaisitte nyt aikalisän suhteellenne selvillä pelisäännöillä? Esim. että sopisitte jonkin ajan, jonka asutte erillänne ja jonkin ajan, jonka olette pitämättä yhteyttä toisiinne ja katsoisitte miltä se tuntuu ja mitä ajatuksia se herättää? Ja tämän jälkeen pohtisitte yhdessä mitä tehdä? Tämän ajan kuluessa teidän molempien ehkä kannattaisi selvittää näitä asioita ystävien, sukulaisten tai ammattiauttajan kanssa.

puhutaan kirjoitti:

itsesi tyhmäksi siitä syystä, että koet häntä kohtaan syviä tunteita ja ilmaiset ne, mutta hän käyttäytyy välinpitämättömästi paitsi silloin kun tarvitsee sinua? Tuollainen käytös hänen puoleltaan varmasti synnyttää epätietoisuutta.

Tietenkään en tunne tätä asiaa, mutta minusta tämä henkilö tekee sinulle nyt väärin. Hän ajaa sinut pois, koska häntä ahdistaa, mutta ei suostu puhumaan tilanteesta. Hän ei tee ratkaisua, mitä elämältään haluaa vaan yrittää laittaa sinut tekemään ratkaisun hänenkin puolestaan - ehkä hänen olisi helpompi olla ilman sinua, jos sinä sanoisit että "tämä loppuu nyt tähän". Hän antaa sinun olla epätietoisuudessa pahasta olostasi huolimatta, koska hän saattaa tarvita sinua. Pyydän - älä tuhoa itseäsi ihmisen takia, joka tekee sinulle näin. Hän tuntuu itsekin olevan hukassa.

Kolme vuotta on pitkä aika, ainakin jos kysymys on ensimmäisestä suhteesta. Ja vaikka ei olisikaan, jossain vaiheessa voi tulla sellainen olo, että haluaisi kokeilla jotain muuta, tai että ylipäätään oleminen alkaa ahdistaa, kaipaisi yksinäisyyttä, vaihtelua tms. eikä ole oikein varma siitä haluaako olla toisen kanssa vai ei.

Olisiko mahdollista, että ottaisitte nyt aikalisän suhteellenne selvillä pelisäännöillä? Esim. että sopisitte jonkin ajan, jonka asutte erillänne ja jonkin ajan, jonka olette pitämättä yhteyttä toisiinne ja katsoisitte miltä se tuntuu ja mitä ajatuksia se herättää? Ja tämän jälkeen pohtisitte yhdessä mitä tehdä? Tämän ajan kuluessa teidän molempien ehkä kannattaisi selvittää näitä asioita ystävien, sukulaisten tai ammattiauttajan kanssa.

Lue lisää

että tyrkytän itseäni liikaa, kun sanon miten paljon haluaisin olla hänen kanssaan ja että voisin kuvitella, millaista olisi jatkaa myöhemmin yhdessä, kun asutaan erillään, olisi erilaista, kun molemmilla onkin omat kodit. Olisin ihan erilaista tulla toisen luokse, ja hän minun luokse. En halua itseäni tyrkyttää, koska todellakin haluan antaa hänelle sitä omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, mitä hän tarvitsee. Mutta tiedän, että hänelle tämä kaikki on helpompaa, koska hän saa mitä haluaa, vapautta, ilman mitään velvollisuuksia. Se asia minulla pyöriikin mielessä kokoajan, että miten hän mahdollisesti voi enää tarvita minua, kun on saanut mitä haluaa, eli sitä vapautta ja omaa tilaa? Hän varmasti tottuu siihen yksinoloon, eikä tarvitse minua enää siihen pyörimään.

Olen sitä mieltä, että en halua (eikä hänkään halua) asettaa mitään aikaa, miten kauan ollaan näkemättä toisiamme. Haluan vaan, että hän ottaa sitten yhteyttä kun haluaa tavata. Vaikka se tuntuukin pahalta, kun kokoajan tekisi mieli vain soittaa. Kunpa voisinkin tehdä jotain muuta kuin toivoa, en voi tehdä asialle muuta. Kaikki tämä on hänen käsissään nyt. Uskon, että saan tietää lopullisen tuomion parin kuukauden sisään, koska en usko, että hän haluaa pitää minua kauhean pitkään tässä epätietoisuudessa.

murskana kirjoitti:

että tyrkytän itseäni liikaa, kun sanon miten paljon haluaisin olla hänen kanssaan ja että voisin kuvitella, millaista olisi jatkaa myöhemmin yhdessä, kun asutaan erillään, olisi erilaista, kun molemmilla onkin omat kodit. Olisin ihan erilaista tulla toisen luokse, ja hän minun luokse. En halua itseäni tyrkyttää, koska todellakin haluan antaa hänelle sitä omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, mitä hän tarvitsee. Mutta tiedän, että hänelle tämä kaikki on helpompaa, koska hän saa mitä haluaa, vapautta, ilman mitään velvollisuuksia. Se asia minulla pyöriikin mielessä kokoajan, että miten hän mahdollisesti voi enää tarvita minua, kun on saanut mitä haluaa, eli sitä vapautta ja omaa tilaa? Hän varmasti tottuu siihen yksinoloon, eikä tarvitse minua enää siihen pyörimään.

Olen sitä mieltä, että en halua (eikä hänkään halua) asettaa mitään aikaa, miten kauan ollaan näkemättä toisiamme. Haluan vaan, että hän ottaa sitten yhteyttä kun haluaa tavata. Vaikka se tuntuukin pahalta, kun kokoajan tekisi mieli vain soittaa. Kunpa voisinkin tehdä jotain muuta kuin toivoa, en voi tehdä asialle muuta. Kaikki tämä on hänen käsissään nyt. Uskon, että saan tietää lopullisen tuomion parin kuukauden sisään, koska en usko, että hän haluaa pitää minua kauhean pitkään tässä epätietoisuudessa.

Lue lisää

mitenkään mahdollista, että lupaisit pysyä hengissä ainakin sen pari kuukautta kunnes hän ilmoittaa päätöksensä? Ilmeisesti on siis pieni mahdollisuus että palaisitte yhteen. Voi tietysti olla, että se ei ole kovin todennäköistä ja että niin ei käy. Eikö kuitenkin kannattaisi odottaa tämä tilanne loppuun?

Ymmärrän että epätietoisuudessa on hirveä elää ja tällainen tilanne on kipua tuottava. Joudut myös valmistautumaan siihen, että teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Olisiko kuitenkin mahdollista, että kestäisit hetken kerrallaan ja tekisit surutyötä tämän mahdollisesti loppuvan suhteen osalta samalla?

Ymmärrän että et halua itseäsi tyrkyttää ja uskon että se on tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Jos tämä ihminen haluaa omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, niin sitä kannattaa antaa hänelle. Hänen tulisi kuitenkin käyttää se oma tila oikein; miettiä haluaako hän jatkaa kanssasi, mikä häntä ahdistaa, mitä sille voisi tehdä jne.

Älä anna hänen käyttää sinua siihen, että hän saa kaiken mitä haluaa mutta jättää sinun tarpeesi huomioimatta. Vaikka tätä ihmistä rakastatkin, tällainen suhde ei ole aito ihmissuhde vaan hyväksikäyttösuhde, jossa hän saa suhteen ilot ilman että hänen tarvitsee itse panostaa suhteeseen siten kuin hänen kuuluisi.

Olet elävä, rakastava, hyvä ja arvokas ihminen jolla on tunteet. Älä anna tuon toisen käyttää näitä upeita ominaisuuksiasi hyväksi.

jutellaan, kirjoitti:

mitenkään mahdollista, että lupaisit pysyä hengissä ainakin sen pari kuukautta kunnes hän ilmoittaa päätöksensä? Ilmeisesti on siis pieni mahdollisuus että palaisitte yhteen. Voi tietysti olla, että se ei ole kovin todennäköistä ja että niin ei käy. Eikö kuitenkin kannattaisi odottaa tämä tilanne loppuun?

Ymmärrän että epätietoisuudessa on hirveä elää ja tällainen tilanne on kipua tuottava. Joudut myös valmistautumaan siihen, että teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Olisiko kuitenkin mahdollista, että kestäisit hetken kerrallaan ja tekisit surutyötä tämän mahdollisesti loppuvan suhteen osalta samalla?

Ymmärrän että et halua itseäsi tyrkyttää ja uskon että se on tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Jos tämä ihminen haluaa omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, niin sitä kannattaa antaa hänelle. Hänen tulisi kuitenkin käyttää se oma tila oikein; miettiä haluaako hän jatkaa kanssasi, mikä häntä ahdistaa, mitä sille voisi tehdä jne.

Älä anna hänen käyttää sinua siihen, että hän saa kaiken mitä haluaa mutta jättää sinun tarpeesi huomioimatta. Vaikka tätä ihmistä rakastatkin, tällainen suhde ei ole aito ihmissuhde vaan hyväksikäyttösuhde, jossa hän saa suhteen ilot ilman että hänen tarvitsee itse panostaa suhteeseen siten kuin hänen kuuluisi.

Olet elävä, rakastava, hyvä ja arvokas ihminen jolla on tunteet. Älä anna tuon toisen käyttää näitä upeita ominaisuuksiasi hyväksi.

Lue lisää

oli vahingossa nimimerkillä "jutellaan", mutta siis sama henkilö on kyseessä. Pahoitteluni. Olen niin keskittynyt nyt tähän että unohdin nimimerkkinikin.

murskana kirjoitti:

3 vuotta.. jos jotain siltä kysyn, joskus se ei halua puhua koko asiasta ja joskus se kyllä vastaa, mutta se oikein huokaa ja sen ilmeestä näkee, ettei sitä kiinnosta puhua, mutta vastaa silti välinpitämättömästi. No, kyllä tiedän että hän pystyy olemaan ilman minua, hän on se itsekin sanonut, että osaa olla kyllä yksin. Mutta joskus on varmaan kiva kun siinä vierellä on joku, joka välittää ja jonka lähellä voi olla. Ainakin minä koen niin. En sitten tiedä hänestä.

Hän haluaa omaa tilaa ja rauhaa, koska ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä, että on kuulemma alkanut ahistaa. Ymmärrän kyllä sen, että alkaa ahistaa semmonen. Mutta en voi vaan uskoa siihen, että saan hänet vielä, vaikka tämä erillään olo onkin hänelle se "viimeinen vaihtoehto" selviytyä. Sen takia minulla on noita itsetuhoisia ajatuksia, koska olen niin epätietoinen ja tunnen itseni niin tyhmäksi..

Lue lisää

En pystynyt alkaa vielä nukkumaan, täytyi tulla vielä tähän.
Sattuu sisimpääni, kun sanot itseäsi tyhmäksi. En usko että olet tyhmä, et lainkaan, tunteesi vain ovat niin voimakkaita ja et ole tottunut selviytymään tällaisesta. Kirjoitat järkevästi, ja ahdistavasta tilanteesta huolimatta pystyt kertomaan asioita ymmärrettävästi, se osoittaa että sinulla harvinaisen paljon sellaista kykyä ja taitoa, joka aikanaan voi tulla kauniisti elämässäsi esiin, kun opit hyväksymään itsesi myös yksinään, mikä tällä hetkellä on niin vaikeaa, että meinaa murskata herkän elämänkukkasi, sielusi.

Epätietoisuus ei ole tyhmyyttä. On viisaampaa myöntää heikkoutensa kuin väittää että on niin vahva että kestää mitä vaan. Ei kukaan ihminen kestä, mutta siltikin, vaikka tuntuu ettei kestä, voi jatkaa eteenpäin ja että voimat tuntuu loppuvan ei tarkoita, että elämä olisi ohi. Uusi päivä tuo tarvittavan määrän voimia tai ainakin sen verran että selviää vaikeimman yli. En väheksy tuskaasi enkä sano jotenkin helposti että "älä välitä, kyllä sinä jaksat" koska tiedän että ihminen voi joutua ihan äärimmilleen. Toivon vain elämääsi hellästi kaikkea hyvää.

Niin kuin nimimerkki 'puhutaan' kertoi tuossa että hänkin on löytänyt kiitollisuuden sitten että ei luovuttanut vaikka joskus tuntui ettei kerta kaikkiaan jaksa. Se on kunnioitettavaa ettei ole antanut periksi, vaikka en hänen tuskansa suuruutta tiedä mitä se on pahimmillaan ollut, ja että tahtoo nyt oman kokemuksen pohjalta olla vierelläsi välittävänä ihmisenä, ajattelen että varmasti vilpittömästi.

Ajattelin että sanonko nyt mitään, kun en tahtoisi seota teidän keskusteluun, laitan tämän viestin kuitenkin nyt vielä, koska haluan kertoa, että olet vielä sydämeni ajatuksissa, vaikka suljenkin nyt tietokoneen ja menen nukkumaan.

Hyvää yötä...
Toivon suojaavia enkelinsiipiä suojelemaan sinua.

jutellaan, kirjoitti:

mitenkään mahdollista, että lupaisit pysyä hengissä ainakin sen pari kuukautta kunnes hän ilmoittaa päätöksensä? Ilmeisesti on siis pieni mahdollisuus että palaisitte yhteen. Voi tietysti olla, että se ei ole kovin todennäköistä ja että niin ei käy. Eikö kuitenkin kannattaisi odottaa tämä tilanne loppuun?

Ymmärrän että epätietoisuudessa on hirveä elää ja tällainen tilanne on kipua tuottava. Joudut myös valmistautumaan siihen, että teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Olisiko kuitenkin mahdollista, että kestäisit hetken kerrallaan ja tekisit surutyötä tämän mahdollisesti loppuvan suhteen osalta samalla?

Ymmärrän että et halua itseäsi tyrkyttää ja uskon että se on tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Jos tämä ihminen haluaa omaa tilaa, rauhaa ja aikaa, niin sitä kannattaa antaa hänelle. Hänen tulisi kuitenkin käyttää se oma tila oikein; miettiä haluaako hän jatkaa kanssasi, mikä häntä ahdistaa, mitä sille voisi tehdä jne.

Älä anna hänen käyttää sinua siihen, että hän saa kaiken mitä haluaa mutta jättää sinun tarpeesi huomioimatta. Vaikka tätä ihmistä rakastatkin, tällainen suhde ei ole aito ihmissuhde vaan hyväksikäyttösuhde, jossa hän saa suhteen ilot ilman että hänen tarvitsee itse panostaa suhteeseen siten kuin hänen kuuluisi.

Olet elävä, rakastava, hyvä ja arvokas ihminen jolla on tunteet. Älä anna tuon toisen käyttää näitä upeita ominaisuuksiasi hyväksi.

Lue lisää

Minä tiedän jo aikalailla varmasti miten tämä päättyy, mutta en vain jotenkin osaa ja voi hyväksyä sitä. En vaan voi noin vaan päästää irti, mutten haluaisi tyrkyttääkään itseäni, koska se on väärin. Mutta ehkä jaksan odottaa vielä, vaikka se odottaminen käykin kokoajan kivuliaammaksi ja rankemmaksi. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Jos se hyvä sieltä koskaan tulee enää.

Minäkin haluaisin, että hän miettisi erillään olon aikana meidän asioita, mutta en voi sitä häneltä noin vain pyytää. Hän miettii jos haluaa miettiä. Toivossa on hyvä elää, kai. Ainakin vähän aikaa vielä.

Kiitos, kun sain sinulle avautua ja juttelit. Sait ainakin vähän siirtymään ne mun pahat aikeet. Mutta nyt nukkumaan.

murskana kirjoitti:

Minä tiedän jo aikalailla varmasti miten tämä päättyy, mutta en vain jotenkin osaa ja voi hyväksyä sitä. En vaan voi noin vaan päästää irti, mutten haluaisi tyrkyttääkään itseäni, koska se on väärin. Mutta ehkä jaksan odottaa vielä, vaikka se odottaminen käykin kokoajan kivuliaammaksi ja rankemmaksi. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Jos se hyvä sieltä koskaan tulee enää.

Minäkin haluaisin, että hän miettisi erillään olon aikana meidän asioita, mutta en voi sitä häneltä noin vain pyytää. Hän miettii jos haluaa miettiä. Toivossa on hyvä elää, kai. Ainakin vähän aikaa vielä.

Kiitos, kun sain sinulle avautua ja juttelit. Sait ainakin vähän siirtymään ne mun pahat aikeet. Mutta nyt nukkumaan.

Lue lisää

todella vaikeaa hyväksyä sitä, että on melko varmaa että menettää itselleen todella rakkaan ihmisen ja että tämä asia ei ole omissa käsissä eikä siihen voi vaikuttaa mitenkään.

Ei sinun tarvitsekaan voida päästää noin vain irti. Olet aito ja elävä ihminen ja koet luopumisen tuskaa. Toivon että uskot, että vaikka tämä tuska on kova, se voi helpottaa ja elämääsi voi tulla kauniita ja hyviä asioita jotka saavat sinut tuntemaan elämän iloa.

Olen ihan samaa mieltä kuin tuo nimimerkki "äitiparta". Et ole tyhmä, päinvastoin. Sinä myönnät kipusi sen sijaan, että pakenisit sitä tai yrittäisit kieltää sen ja esittäisit vahvaa. Tällainen kyky kokea heikkoutta ja kipua ja myöntää se ei ole mitenkään yleinen kulttuurissamme, jossa on paljon "vahvuuteen sairastuneita".

Osaat ja pystyt jäsentämään ajatuksiasi ja tunteitasi selkeästi, kauniisti ja ymmärrettävästi.

Pystyt kipusi keskelläkin antamaan kumppanillesi sen mitä hän sinulta pyytää: aikaa ja tilaa. Pystyt tähän, vaikka se tuntuukin murskaavan sydämesi. Et ole katkera tai itseesi käpertynyt. Osaat todella rakastaa. Mielestäni kaikki tämä on todella kunnioitettavaa ja arvostettavaa. Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää ja toivon vilpittömästi koko sydämestäni ettet vie itseltäsi henkeä. Toivoisin, että noin herkkiä ja hyviä ihmisiä olisi tässä maailmassa enemmänkin.

Pyydän, että jos taas tulee sellainen hetki että haluat tuhota elämäsi, tulet tänne vaikka puhumaan siitä ja ilmoitat aikeistasi jollekulle läheisellesi, soitat vaikka puhelun keskellä yötä.

Hyvää yötä ja voimia. Rutistan sinua lämpimästi näin virtuaalisesti.

Olen minäkin meinannut monia vuosia sitten päättää elämäni pieleen menneen rakkauden takia, mutta tässä sitä ollaan vieläkin ja on vielä paljon annettavaa maailmalle!