Olen yh ja poikani on 12 vuotias. Tulin juuri keskusteluhetkestä opettajan luota ja kuulin taas kerran kuinka minulla on älykäs poika, joka ei kuitenkaan usko opettajan sanaa vaan juttelee kavereille tunneilla, aloittaa tehtävien teon vasta useamman kehotuksen jälkeen, vetelehtii edes vähän myöhässä tunnille yms.yms.
Taustaksi: Hän tapaa isäänsä todella harvoin, ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Aluksi tapaamiset olivat harvoja harrastusten vuoksi (isä asuu vähän kauempana) mutta nyt ei halua mennä isälleen vaikka harrastukset eivät enää olekaan esteenä.
Kotonakin joudun usein korottamaan ääntäni ennenkuin alkaa tapahtua - yritän toimia johdonmukaisesti ja pitää huolta siitä että kun pyydän tekemään jotakin niin se myös tapahtuu. Nyt on taas hyvä kiristää vauhtia tekemiseen joululahjojen menetyksen uhalla - mutta kohta se joulu on taas ohi :-)
Poikani ei ole paha/ilkeä, hän on pidetty kaveri, ei koskaan kiusaa kavereitaan vaan pienempiäänkin neuvoo ja kehuu.
Onko kenelläkään ideoita, mikä pojalla mättää, miksi hänen on niin vaikeaa ottaa neuvoja vastaan, saati käskyjä auktoriteeteilta? Ennenkaikkea naisopettajilla näyttää olevan vaikeuksia pojan kanssa.
Nimim.
Hyvistä neuvoista kiitollinen
Taustaksi: Hän tapaa isäänsä todella harvoin, ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Aluksi tapaamiset olivat harvoja harrastusten vuoksi (isä asuu vähän kauempana) mutta nyt ei halua mennä isälleen vaikka harrastukset eivät enää olekaan esteenä.
Kotonakin joudun usein korottamaan ääntäni ennenkuin alkaa tapahtua - yritän toimia johdonmukaisesti ja pitää huolta siitä että kun pyydän tekemään jotakin niin se myös tapahtuu. Nyt on taas hyvä kiristää vauhtia tekemiseen joululahjojen menetyksen uhalla - mutta kohta se joulu on taas ohi :-)
Poikani ei ole paha/ilkeä, hän on pidetty kaveri, ei koskaan kiusaa kavereitaan vaan pienempiäänkin neuvoo ja kehuu.
Onko kenelläkään ideoita, mikä pojalla mättää, miksi hänen on niin vaikeaa ottaa neuvoja vastaan, saati käskyjä auktoriteeteilta? Ennenkaikkea naisopettajilla näyttää olevan vaikeuksia pojan kanssa.
Nimim.
Hyvistä neuvoista kiitollinen
Vastaukset 14
Vanhimmat
Opettajan pitää ,,, siis pitää poistaa häirikkö.
Ainoa keino on opettaa se kuka määrää , ilmeisesti sinä olet jättänyt opettamatta
jälkeläisellesi velvollisuudet mistä pidetään
kiinni. Arvio älykkyydestäkin lienee huuli
sillä älykäs osaa arvioida missä poskea soittelee
Joten turhaa vetää yh ;;; verhoa peitoksi
Niin, siis tiedän varsin hyvin että jotakin on jäänyt tekemättä. Siksi kysyinkin neuvoja. Oliko sinulla jokin idea mitä voisin tehdä?
Tuo älykkyys tuskin kuitenkaan on huuli, mitättömällä lukemisella pojan keskiarvo on 9 pinnassa ja hän opiskelee koulunsa vielä vieraalla kielellä...
Yhä vielä kaipaisin asiallisia neuvoja.
Siis tuohan lieni ihan pelkkä trolli.
"Älykäs osaa arvioida missä poskea soittelee, joten turha vetää yh-verhoa peitoksi..." :D
kukaan täällä ei ole nähnyt poikasi käytöstä, joten voi olla aika vaikeaa arvioida.
Minulla oli sellainen kaveri, jolla riitti älliä kyllä. Hän oli jonkinlainen lapsinero, mutta häiriköinnissä hän oli vieläkin suurempi nimi, kuin neroudessa. Oli jo murrosiässä kovin alkoholiin menevä. Perhe oli ja on rikkinäinen ja alkoholisoitunut, joten siinä varmaan selitys ainakin osittain.
Minun on hyvin vaikea ymmärtää sellaista ihmistä, jolla on ollut jossain vaiheessa elämäänsä kaikki edellytykset nousta jopa maan merkittävimmäksi matemaatikoksi, mutta on ihan muuten vaan vaihtanut tuon tulevaisuuden päänaukomiseen ja juopotteluun.
Haha, älykkäiden syrjäytyminen on ihan luonnollinen seuraus meidän hyötyetiikastamme ja umpityperästä "innovaatio"-yhteiskunnasta.
Tämä kaverini ei ole kyllä millään tavalla syrjäytynyt. Hänellä on paljon kavereita. On vain todella levoton ja kaheli tyyppi. Minusta tuntuu, että hän ei vain jaksa keskittyä niihin tieteen asioihin. Luulen, että hän on alunperin perustanut lapsineuroutensa saadakseen vanhemmiltaan huomiota ja myöhemmin sitten kun se ei ole enää ollut hyvä motiivi, on matematiikka vaihtunut pulloon.
Lukiossa hän ei arvostanut opiskelua lainkaan, vaan piti raakaa työntekoa tärkeämpänä asiana.
Sen sijaan minä olen ehkä parempi esimerkki siitä, mistä sinä puhut.
Ajattelen, että poika yrittää tällä keinoin jotenkin hallita ja kapinoi auktoriteetteja vastaan. Joku tarve saada käskettämällä erityishuomiota. Jos alkaisi kannustamaan häntä siinä, missä hän on onnistunut, mutta myös omana itsenään. Kyselisi miten meni koulussa? Mitä toiveita hänellä olisi esim. joulun vieton suhteen ym.
Ajattelen, että lapsesi hakee turvaa, että on joku häntä vahvempi ja suurempi. Tuli mieleeni eräs huostaanotettu tyttö, nyt lukiossa toista vuotta. Olin keväällä koulun juhlassa ja näin, kun tuo tyttö lauloi ihanasti siellä. Myöhemmin näin hänen kasvatusäitinsä, erittäin rohkean ja rempseän, sanoisin italialaisella temperamentilla varustetun vanhan tuttavani. Hän kertoi, että alussa, neljä vuotta sitten kaikki oli toisin. Tyttö oli karannut perhekodista, jonne hänet oli sijoitettu. Poliisit olivat tuoneet tytön yöllä tuttavalleni, jonka luona tyttö oli aikaisemmin ollut ehkä kuukauden jonain kesänä. Parin päivän kuluttua tuttavani soitti kouluun ja kertoi, että olisi tyttö hänellä, voiko tuoda kouluun. Asia sopi, hän vei tytön kouluun ja istui siellä kaksi päivää ja sanoi, että hän voi istua siellä vaikka miten paljon, hänellä on aikaa. Sen jälkeen hän vei tytön kouluun (10 km) ja haki joka päivä, jotta tyttö todella meni kouluun ja oli siellä. Tyttö myös riehui ja koetti hajottaa paikkoja uudessa kodissaan, mutta uusi äiti laittoi tytön lattiaan, otti yliotteen. Tyttö kiroili ja puhui hurjia, mutta uusi äiti puhui samaa kieltä takaisin, pelkäämättä vähääkään. Nyt on tilanne kunnossa, tyttö käy lukiota, ei lintsaa, ei alkoholia, ei huumeita.
En tiedä, onko tuosta kertomuksesta mitään apua. Pojan pitää kuitenkin tuntea nahoissaan, että aikuiset ovat vahvempia kuin hän. Voithan mennä kouluun istumaan muutamaksi päiväksi, osoittaa, että vedät yhtä köyttä opettajan kanssa. Et lahjo etkä kiristä. Vaadit, että poika tottelee puhettasi ilman mitään uhkailua. Jos pyydät häntä vaikka viemään roskat, todella huolehdit, että hän vie roskat. Jos kuitenkin uhkailet jotain, sinun pitää myös tehdä kuten olet "luvannut" uhkaillessani. Aina pitää olla sanojensa mittainen, johdonmukainen ja oikeudenmukainen. Auktoriteetti pitää ottaa, sitä ei anneta. Vanhemman pitää uskaltaa olla myös tylsä ja ikävä. Mitä pitemmälle ongelmat venyvät sitä vaikeampaa niitä on oikaista. Älykäs ja kiero on vaarallinen yhdistelmä. Isän puute on pojalle suuri puute. Meillä on neljä poikaa enkä osaa ajatella, miten voisin heitä kasvattaa ilman miestäni.
Auttaako tuollainen "turvallisten" rajojen laittaminen väkipakolla itsenäiseksi oppineelle, vai synnyttääkö vain nujerretuksi tulemisen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen muhimaan mieleen?
Asiaa voi havainnollistaa junaradalla. On pääraide, joka edustaa turvallista elämää, jossa lapsi myös käyttäytyy hyvin. Pääraiteesta erkanee sivuraide, joka pienessä kulmassa hitaasti kaartuu pois pääraiteesta. Sivuraide kuvaa lasta, jonka elämä tavalla tai toisella muuttuu turvattomaksi. Mitä kauemmas pääraiteesta sivuraide etenee, sitä suurempi työ on tehtävä "kurssin" oikaisemiseksi. Alussa, kun asiaan puututaan nopeasti, korjausliike on pienempi ja helpompi kuin silloin, kun ongelmat ovat tulleet suuriksi ja tilanne vaikeutunut pitkään.
Kun lapsi on pieni, on monin tavoin helpompaa auttaa häntä kuin vasta murrosikäistä, joka on fyysisesti usein jo voimakas ja jonka huono käytös on tullut tavaksi.
Lapsi voi ajatella, että hän on "itsenäinen". Silti hän kaipaa turvaa, ihmistä, joka on vahvempi kuin hän, joka kestää koetukset (myös lapsen järjestämät). Vaikka lapsi näyttäisi ulkoapäin isolta, aikuiseltakin, hän voi olla sisäisesti pieni ja turvaton. Jostain syystä edellisessä viestissäni kerrotut asiat pätevät käytännössä. Hänen pitää saada tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty, vanhemmilleen tärkeä. Nuo saavutetaan siten, että vanhemmat osoittavat hänelle turvalliset rajat, joita vähitellen laajennetaan lapsen kykyjen kehittymisen tahdissa. Jos rajoja ei ole laitettu pienenä, on niiden asettaminen isolle lapselle, jolle kukaan ei vielä ole rajoja laittanut, paljon suurempi työ kuin pienelle lapselle. Nujerretun ja epäoikeudenmukaisuuden tunne menee ohitse, kun lapsi tottuu uusiin rajoihinsa. Tottuminen kestää sitä pitempään mitä myöhemmin ne on laitettu ja niistä huolehdittu. Joskus voi käydä, että vasta yhteiskunta laittaa aikuiselle rajat ja silloin se voi tarkoittaa vankilaa.
Omille lapsillemme olen sanonut, että he ovat aikuisia, kun pystyvät ottamaan vastuun ikävistäkin tehtävistä ja asioista. Kun vapaus lisääntyy, pitää vastuunkin lisääntyä. Hyvinvoiva lapsi myös käyttäytyy hyvin. Hänen tekonsa kertovat hänen hyvinvoinnistaan paljon enemmän kuin sanat, teeskentelmättä ja valehtelematta.
suhtautumisesi auktoriteetteihin? Kyseenalaistatko koskaan auktoriteetteja poikasi kuullen?
Opettaa voi monella tyylillä. Ovatko nuo naisopettajat poikasi mielestä tiukkapipoisia?
Oletko huomannut aisteissa yliherkkyyksiä?
Haluaako poika, että häntä kohdeltaisiin enemmän kuten aikuista?
Miksi ylipäätänsä pitäisi kuunnella auktoriteettejä? Jos hän kaiken lisäksi on älykäs. Onko käynyt mielessä jos hän olisi opettajaa/auktoriteetteja älykkäämpi.
Hei,
Kiitos kommenteistanne, jo näistä muutamista heräsi uusia ajatuksia!
Viimeiselle kommentoijalle vielä sanottava että tietäähän se heppu joskus jostakin asiasta enemmän kuin opettaja mutta ei se voi silti häiritä tuntia ja pilata muitten opiskelurauhaa - näin minun mielestäni.
En ole lukenut muita kommentteja, mutta uskominen ja totteleminen on kaksi selvästi eri asiaa.
Voi olla uskomatta mutta totella silti.
Olisit iloinen jos poikasi on avoin ajatuksille, eikä niele mitään pureskelematta, ja osaa ajatella itsenäisesti kopioimatta automaattomasti ajatuksia ja toimintamalleja muilta ihmisiltä. Haluatko hänen olevan tyhmä ollakseen miellyttävä ja toimiakseen ympäristön haluamalla tavalla?
Se että hän ei halua totella on asia erikseen, ja siihen minulla ei ole kommentoitavaa.