Onkohan sellaisia tapauksia ollut ettei koko ikänä ole saanut palkkatöitä?
Onko mahdollista ettei koko elinaikana
saa töitä?
61300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kehitysvammaisista?
Minulla on eräs sukulainen, joka on nyt siinä viisikymppinen, eikä ole saanut työtä koko elinaikanaan. Hän on ihan järkevä ihminen, mutta lopetti koulunkäytinsä aikoinaan pakollisen kansakoulun päätyttyä.
Ymmärrän hyvin miksi. Silloin koulussa joko pärjättiin tai ei pärjätty. Ja jos ei pärjännyt, todistus oli sen mukainen. Pelkillä vitosilla ja kutosilla pääsee kyllä koulun läpi, mutta ei sellaisella paperilla mitään virkaa koulutuspaikkoja tai työpaikkoja hakiessa ole. Eikä varsinkaan, jos sellaisen paperin on saanut monta vuosikymmentä sitten.
Sama juttu nykyään, jos suorittaa peruskoulun alemmilla arvosanoilla tai vaikkapa lukion alemmilla arvosanoilla. Kaikki eivät todellakaan ole huippuosaajia. Kaikki eivät todellakaan pärjää kouluissa ja monet inhocvat koko koulunkäyntiä. Miettikää sitä kun pistätte työkkärin kursseille ihmisiä, jotka jo lapsuudessaan vihasivat koulua. Siitä vihasta ei niin vain pääse eroon.
Sanon näin, koska itse olen käynyt kouluja ja kursseja, mutta jo lapsena opin inhoamaan koko systeemiä. Ihan vain sen takia, että minun oppimistyylini ei mene yksiin sen kanssa miten kouluissa opetetaan. Minä opin ensisijaisesti tekemisen kautta. Minulla on vahva kinesteettinen muisti ja silloin ulkoa pänttäämisestä ei ole juurikaan hyötyä.
Alussa mainitsemani sukulainen on aika ujo ja hiljainen. Tämä lienee vaikuttanut myös hänen todella pitkään työttömyyteensä.
...se on täälläkin mennyt. Tärkeimmät asiat mitä koulussa opin olivat tehtävien välttely ja auktoriteettien vihaaminen. Arvosanat olivat huonoja, ja tähän ikään asti (pientä vaille 30v) en ole palkkatyötä tehnyt kuin lyhytaikaisesti.
Harrastusten kautta olen kehittänyt taitojani aika pitkälle, mutta sillä ei ole merkitystä kun lyhytnäköiset työnantajat katsovat vain kouluarvosanoja. Itsenäisesti hankitut taidot eivät ole haluttuja vaan vain koulutodistukset, jotka kaikkein eniten todistavat sitä että kykenee olemaan nöyrä ja kuuliainen järjestelmälle, tietää paikkansa koneistossa. Itsenäisyys ei ole valttia. Mitenkään en voi uskoa sitä että joku liitutauluteorisointi ja loputtomat luennot -- jotka pohjimmiltaan eivät ole television katsomista opettavaisempia, sillä molemmat ovat luonteeltaan passiivisia, eivätkä anna mahdollisuutta osallistumiseen -- koskaan vetäisivät vertoja tosielämässä saadulle kokemukselle.
Jos teitä huvittaa käyttää pari iltaa lukien purevaa kritiikkia koulujärjestelmää kohtaan, niin suosittelen mm. Ivan Illichin ja John Taylor-Gatton kirjoituksia. Ensiksi mainitun teos "Deschooling Society" (Suomennettu nimellä "kouluttomaan yhteiskuntaan") on purevin yhteiskuntakriittinen kirjoitus minkä olen lukenut, vieläkin ideoiltaan radikaali ja tärkeä miltei 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen.
Linkki wikipedian artikkeliin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Deschooling_Society
Ja tässä itse teos kokonaisuudessaan Englanniksi:
http://ournature.org/~novembre/illich/1970_deschooling.html
Jos asuu pikkuriikkisellä paikkakunnalla ja on joku joku koulutus, jota ei sillä paikkakunnalla tarvita ynnä ei halua muuttaa. Niin ei näytä hyvältä se työllistyminen.
Silloin ammattitaitoiset henkilöt saavat työpaikoissa valinnanvaraa.
Miksi et yrittäisi työllistää itse itseäsi. Minä tein sen. En jäänyt odottelemaan.
elää koko ikänsä niin,ettei tee palkkatyötä. Ei ehkä ole koulutusta ym. sosiaalista pääomaa, että saisi/aktiivisesti hakisi töitä. Voi olla kroonista sairautta. Joku ei vaan halua palkkatyöorvanpyörään. Joku toinen taas kamppailee tietoisesti systeemiä vastaan niin kuin täällä on sanottukin. Työelämäkin vaatii aikamoista sopeutumista nykyään eikä siellä ole oikein tilaa vastarannankiiskille. Sitten on niitäkin, jotka ovat jo ainakin toisessa sukupolvessa oppineet karttamaan työtä. Syynsä kullakin. Kaikki työttömyys ei suinkaan ole itseaiheutettua niin kuin kovin yleisesti tunnutaan ajattelevan, mutta osa on. Kaikki ei halua systeemiin.