Kirjoitin tässä, päivityksenä neohumanismisivuille, mielestäni harvinaisen onnistuneen koosteen omistani (ja neohumanistisista) kulttuuriteorioista, ja sain siihen mielestäni jopa jotain järkeä. Miten on?
Kulttuuri - mitä se on?
Arkielämässä olemme tottuneet pitämään kulttuuria esim. pölyisinä tauluina museossa. Tai verovarojen nielijänä. Tai huuhaataiteilijoina. Tai muodossa "länsimainen kulttuuri - kaiken pahan äiti". Rajoittuneempaa näkemystä tuskin voisi olla.
Kulttuuri tarkoittaa tietyn ihmisryhmän löyhiä tapojen, tottumusten, uskomusten, tietojen jne. eli "meemien" kokonaisuuksia. Klassinen kulttuurin jako jakaa kulttuurin tieteeseen, taiteeseen ja uskontoon eli henkiseen kulttuuriin, sekä valtioon, yhteiskuntaan ja talouteen, fyysiseen kulttuuriin. Tällä tavalla voidaan yksinkertaisesti määritellä vaikka keskiajan Euroopan tai Afrikan bantuheimojen kulttuuri.
Jotta kulttuurin käsitteestä puhuminen olisi mielekästä, eivätkä käsitteet sekaantuisi, on kannattavaa jakaa tietyn alueen ja aikakauden kulttuuri korkeakulttuuriin ja kansankulttuuriin. Korkeakulttuurin sisältö pysyy samanlaisena koko kulttuuripiirin alueella, kun taas kansankulttuurin sisältö vaihtelee voimakkaasti alueittain.
Kansankulttuuri (oikeastaan lähinnä kansantaide ja kansan tavat, kuten pelit ym.) on yleensä syntynyt, kun kansalle on jäänyt työnteosta ja muista toimista joutoaikaa. Näin ollen kansankulttuuri tarkoittaa suunnilleen samaa kuin viihde.
Korkeakulttuuri on taas yleensä syntynyt paikallisen eliitin hoivissa. Kun eliitti on ottanut palvelukseensa ja ylläpitoonsa kansan lahjakkaimmat henkilöt ylläpitämään ja kehittämään valtiota sekä luomaan kulttuuria (taidetta, tiedettä ym.) on korkeakulttuuri lähtenyt kehittymään kohoten pian tavallisen kansan kulttuuria korkeammalle.
Kun taiteilijat, tiedemiehet ym. lahjakkuudet ovat näin saaneet vapautuksen arkisesta raadannasta, he voivat käyttää kaiken aikansa korkeakulttuurin kehittymiseen. Tämä luo eliitin ylläpitämälle "kulttuurieliitille" sisäisen kilpailutilanteen: lahjakkuuksien on saavutettava yhä parempia ja parempia tuloksia jotteivät he "jäisi varjoon".
Tällä tavalla korkeakulttuuri kehittyy kansankulttuurin yläpuolelle. Korkeakulttuuri tarvitsee vahvan ja yhtenäisen eliitin kehittyäkseen. Niinpä eliitin vallan mureneminen suistaa myös korkeakulttuurin tuhoon. Silloin korkeakulttuuri muuttuu sivilisaatioksi, jota olotilaa hallitsevat käymistilassa oleva eliitti sekä lopulta kansankulttuurin tasolle taantuva korkeakulttuuri ja jonka aikakausi lopulta päättyy, historian kaikkien esimerkkien mukaan, romahdukseen.
Olen tarkoituksella tähän asti vältellyt esimerkkien ottamista, jotta kuvaus kulttuurin kehityksestä olisi mahdollisimman yleispätevä, mutta valaiskoon asiaa esimerkit lähihistoriassa: länsimaisen sivilisaation kohdalla korkeakulttuurin romahdus alkoi taiteilijoiden itsenäistymisestä. Taiteilijoilla ei enää ollut ilmaista ylläpitoa, eikä sen pahemmin kontrolliakaan.
Heidän piti taiteilla työkseen, joten "näkymätön käsi" veti heidät noin sadassa vuodessa kansankulttuurille mieluisiksi. Osa taiteilijoista on tosin saanut tukea, muttei minkäänlaista kontrollia, joten seuraukset ovat olleet sitä ja tätä. Yleensä tällöin on toteutettu "taiteilijan vapautta" ja tuotettu irvokkaita teoksia joissa todella heitetään romukoppaan kaikki korkeakulttuurin luomat monisatavuotiset muodot ja säännöt.
Tiedemiehet ovat sen sijaan saaneet yhteiskunnallisista syistä ennennäkemättömän hyvät olosuhteet, joka on tuottanut ennennäkemättömän kehittynyttä tiedettä. Tämä liittyy tietenkin nykyajan kapitalistiseen yhteiskuntaan, joka perustuu jatkuvaan kasvuun ja vaatii yhä kehittyneempiä tekniikoita kasvun turvaamiseksi. Yhteiskunta materialisoituu, ja on muuttumassa pelkäksi resurssienhankinta - automaatiksi. Mutta mihin näitä ennennäkemättömiä resursseja käytetään - ei tietenkään mihinkään, vaan yhä uusien resurssien tuottamiseen! Kansalle riittää toki "panem et circenses", kuten aina, muttei eliitilläkään sen sivistyneemmin mene.
http://www.network54.com/Hide/Forum/message?forumid=171225&messageid=1067692607
Kulttuuri - mitä se on?
Arkielämässä olemme tottuneet pitämään kulttuuria esim. pölyisinä tauluina museossa. Tai verovarojen nielijänä. Tai huuhaataiteilijoina. Tai muodossa "länsimainen kulttuuri - kaiken pahan äiti". Rajoittuneempaa näkemystä tuskin voisi olla.
Kulttuuri tarkoittaa tietyn ihmisryhmän löyhiä tapojen, tottumusten, uskomusten, tietojen jne. eli "meemien" kokonaisuuksia. Klassinen kulttuurin jako jakaa kulttuurin tieteeseen, taiteeseen ja uskontoon eli henkiseen kulttuuriin, sekä valtioon, yhteiskuntaan ja talouteen, fyysiseen kulttuuriin. Tällä tavalla voidaan yksinkertaisesti määritellä vaikka keskiajan Euroopan tai Afrikan bantuheimojen kulttuuri.
Jotta kulttuurin käsitteestä puhuminen olisi mielekästä, eivätkä käsitteet sekaantuisi, on kannattavaa jakaa tietyn alueen ja aikakauden kulttuuri korkeakulttuuriin ja kansankulttuuriin. Korkeakulttuurin sisältö pysyy samanlaisena koko kulttuuripiirin alueella, kun taas kansankulttuurin sisältö vaihtelee voimakkaasti alueittain.
Kansankulttuuri (oikeastaan lähinnä kansantaide ja kansan tavat, kuten pelit ym.) on yleensä syntynyt, kun kansalle on jäänyt työnteosta ja muista toimista joutoaikaa. Näin ollen kansankulttuuri tarkoittaa suunnilleen samaa kuin viihde.
Korkeakulttuuri on taas yleensä syntynyt paikallisen eliitin hoivissa. Kun eliitti on ottanut palvelukseensa ja ylläpitoonsa kansan lahjakkaimmat henkilöt ylläpitämään ja kehittämään valtiota sekä luomaan kulttuuria (taidetta, tiedettä ym.) on korkeakulttuuri lähtenyt kehittymään kohoten pian tavallisen kansan kulttuuria korkeammalle.
Kun taiteilijat, tiedemiehet ym. lahjakkuudet ovat näin saaneet vapautuksen arkisesta raadannasta, he voivat käyttää kaiken aikansa korkeakulttuurin kehittymiseen. Tämä luo eliitin ylläpitämälle "kulttuurieliitille" sisäisen kilpailutilanteen: lahjakkuuksien on saavutettava yhä parempia ja parempia tuloksia jotteivät he "jäisi varjoon".
Tällä tavalla korkeakulttuuri kehittyy kansankulttuurin yläpuolelle. Korkeakulttuuri tarvitsee vahvan ja yhtenäisen eliitin kehittyäkseen. Niinpä eliitin vallan mureneminen suistaa myös korkeakulttuurin tuhoon. Silloin korkeakulttuuri muuttuu sivilisaatioksi, jota olotilaa hallitsevat käymistilassa oleva eliitti sekä lopulta kansankulttuurin tasolle taantuva korkeakulttuuri ja jonka aikakausi lopulta päättyy, historian kaikkien esimerkkien mukaan, romahdukseen.
Olen tarkoituksella tähän asti vältellyt esimerkkien ottamista, jotta kuvaus kulttuurin kehityksestä olisi mahdollisimman yleispätevä, mutta valaiskoon asiaa esimerkit lähihistoriassa: länsimaisen sivilisaation kohdalla korkeakulttuurin romahdus alkoi taiteilijoiden itsenäistymisestä. Taiteilijoilla ei enää ollut ilmaista ylläpitoa, eikä sen pahemmin kontrolliakaan.
Heidän piti taiteilla työkseen, joten "näkymätön käsi" veti heidät noin sadassa vuodessa kansankulttuurille mieluisiksi. Osa taiteilijoista on tosin saanut tukea, muttei minkäänlaista kontrollia, joten seuraukset ovat olleet sitä ja tätä. Yleensä tällöin on toteutettu "taiteilijan vapautta" ja tuotettu irvokkaita teoksia joissa todella heitetään romukoppaan kaikki korkeakulttuurin luomat monisatavuotiset muodot ja säännöt.
Tiedemiehet ovat sen sijaan saaneet yhteiskunnallisista syistä ennennäkemättömän hyvät olosuhteet, joka on tuottanut ennennäkemättömän kehittynyttä tiedettä. Tämä liittyy tietenkin nykyajan kapitalistiseen yhteiskuntaan, joka perustuu jatkuvaan kasvuun ja vaatii yhä kehittyneempiä tekniikoita kasvun turvaamiseksi. Yhteiskunta materialisoituu, ja on muuttumassa pelkäksi resurssienhankinta - automaatiksi. Mutta mihin näitä ennennäkemättömiä resursseja käytetään - ei tietenkään mihinkään, vaan yhä uusien resurssien tuottamiseen! Kansalle riittää toki "panem et circenses", kuten aina, muttei eliitilläkään sen sivistyneemmin mene.
http://www.network54.com/Hide/Forum/message?forumid=171225&messageid=1067692607
Vastaukset 3
Vanhimmat
spengleriläinen näkemys tai analyysi? Spengler puhuu sivilisaatioista vähän samalla lailla, hänen perusjäsennykseensä kuuluu käsitys kulttuurin kehityskaaresta, synnystä, kasvusta ja kukoistuksesta, sekä väistämättömästä hengen hiipumisesta ja kuolemasta.
Nuo näkemykset mahdollisesti täydentäisivät kehittelemiäsi hieman irrallisia kuvia.
Voisit myös tutustua näihin kotimaisiin jälkispengleriläisen hengen läpäisemiin kirjoittajiin kuten G H von Wrightiin tai S Oikkosen Narkissos-esseisiin. Ensin mainutun "Tiede ja ihmisjärki" antaa hyvän kokonaiskuvan siitä miten uuden ajan "järki" on muovautunut, jälkimmäinen maalailee "Narkissos-esseissä" syviä visioita siitä miten taloususkonto lopulta pettää odotuksemme ja maailmamme romahtaa samalla tavalla kuin itäblokin järjestelmät jo romahtivat.
...kyseisestä tekstistä, "Hehee" ei ole sen kirjoittaja, noin oikaisuksi (Kuten tuosta linkistäkin selviää). Sen verran kommenttia, että Sprengler on ollut neohumanistisen teorian pohjalla, jonka varaan rakentuneita näkemyksiä tuo teksti niputtaa ja yhdistää. Olen tutustunut hiukan myös von Wrightiin ja hänen näkemyksensä kuulostivat kiintoisilta.
Mitä tuosta memetiikasta tiedän, niin mielestäni se on perusteiltaan hyvin hatara oppi. Ideana on tarkastella ideoita valinnan yksikköinä samoin kuin geenejä biologian geenivalintamallissa. Ei ole mitään syytä olettaa, että meemeille voitaisiin muodostaa samanlaisia fitness-funktioita kuin yksilöille ekologiassa. Myöskään meemien syntyä tai muuntelua kopioituessa (joka voi olla todella totaalista) tuskin kyetään kuvaamaan tai ennustamaan.