|YLE| TV2 esittää parhaillaan ohjelmaa kansainvälisistä talviurheilukilpailuista Suomen Koillismaalta. Silmääni tökkäsi Kähkönen-nimisen suomalaisurheilijan tekstitysasu kuvaruudussa: Kaehkoenen.
Eikös tuonkaltaisten typeryyksien pitäisi olla menneiden vuosikymmenten lumia? Mitään teknisiä esteitä ei kai enää pitäisi olla olemassakaan tarkkeellisten kirjainten oikein esittämisen suhteen. Ääkköset ovat meille ja monelle muulle kirjaimia siinä missä anglosaksiaakkosetkin. Yhtä hyvin hallittavissa olisivat myös sediljit, sirkumfleksit sun muut pampulat ja väkäset.
Kyseessä täytynee olla jonkin tahon tekemä tietoinen valinta. Minkä tahon? Miksi ihmeessä? Kenen miellyttämiseksi?
Eikös tuonkaltaisten typeryyksien pitäisi olla menneiden vuosikymmenten lumia? Mitään teknisiä esteitä ei kai enää pitäisi olla olemassakaan tarkkeellisten kirjainten oikein esittämisen suhteen. Ääkköset ovat meille ja monelle muulle kirjaimia siinä missä anglosaksiaakkosetkin. Yhtä hyvin hallittavissa olisivat myös sediljit, sirkumfleksit sun muut pampulat ja väkäset.
Kyseessä täytynee olla jonkin tahon tekemä tietoinen valinta. Minkä tahon? Miksi ihmeessä? Kenen miellyttämiseksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tekniikan ostaminen on taitolaji. Paikalliset pölvästit eivät tekniikkaa tilatessaan olleet tätä huomioineet.
Aikoinaan Kuusamosta kotoisin oleva hiitäjätär Pirkko sai kuvaruudussa ja tulostauluilla sukunimekseen Maeaettae. Suomalaiseen suuhun ja silmään tuo sattui todella, mutta esim. saksalaisen kielialueen katsojille ei ongelmaa ollut. Määttähän se siinä oli. Samoin Marja-Liisan sukunimi ennen Harria oli mukavaa katsottavaa: Haemaelaeinen.
Hesari on viime vuosina pyrkinyt käyttämään tarkkeellisia kirjaimia silloin kun niitä tarvitaan. Niinpä esimerkiksi lehden lauantaisissa autoliitteissä on kirjoitettu Škodasta eikä Skodasta. Hyvä niin.
Urheilusivuilla tarkkeiden käyttö on satunnaisempaa. Niinpä esimerkiksi slovenialaisen huippuluokan hiihtoniinan Petra Majdičin nimi näkyy (niin lehden verkkoliitteessä kuin tämänpäiväisessä painetussa versiossakin) liudentuneen muotoon Petra Majdic.
Kyseessä on selvä virhe – aivan sama kuin jostakusta Hämeenniemestä tehtäisiinkin Hameenniemi tai Pölösestä Polonen.
Hiihtaejaettaerissae pysyaeksemme: Kristin Størmer Steira muuntuu Hesarin vaekivaltaisessa kaesittelyssae Kristin Störmer Steiraksi.
Liekoe latomon lower case ollut ø-kirjainten osalta tyhjillaeaen?
Olin juuri katsovinani TV2:sta, että naisten tämänpäiväisessä hiihtokisassa Rukalla (10 km, perinteinen tyyli) tuli kolmanneksi Marit Bjoergen Norjasta.
HS:n mukaan sama hiihtäjä on nimeltään Marit Björgen. Omaa sukua hän lienee kuitenkin Bjørgen.
Salapoliisi Nero Wolfe oli kotoisin Montenegrosta. Eräs hänen ystävistään oli nimeltään Marko Vukčić englanninkielisestä Wikipediasta napattuna. Suomennoksessa taisi olla pelkkä Vukcic ja silloin mietiskelin oikeaa ääntämystä.
Se olisi mukava kun pääsisi tuosta turhuudesta yli. Kirsi Peräläkin on Kirsi "Peraelae". Mahtaa olla kivaa jos sattuu nimessä olemaan Ä- tai Ö- kirjain! (Onneksi itselläni ei ole!:D:D)
Olin muuten katsomassa Rukan maailman cuppia, Marit on kyllä ehdottomasti parhain hiihtäjä ja urheilija muutenkin. Pääsin hänen kanssaan yhteiskuvaan ja halasin häntä, puhuimme hetken ja annoin hänelle lahjat. Huippu tyyppi!
Toinen ääripää on, kun etenkin sähköpostiosoitteissa vain pudotetaan pois tarkkeet.
Näin muuttui SDP:n Matti Vähänäkki -nimisen kansanedustajan sukunimi sähköpostiosoitteessa muotoon [email protected].
Kerran (ja vain kerran) maistaessani soijasta tehtyä makkaraa, tuli hakematta mieleen juuri vahanakki...
http://www.vahasalo.fi/
Profiloitunut näin asioita vähemmän seuranneen silmissä yhden asian parlamentaarikoksi.
”Alkolukkoa älköön lykättäkö” saattaisi olla hänen iskulauseensa.
Päivän Hesarin sivulla C2 (Kulttuuri) on juttu Puolan ex-valtionpäämiehestä. Sukunimi on saatu lehteen luineen karvoineen: Wałęsa.
Wikipediakin näkyy pääsevän samaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lech_Wałęsa
Puolalainen ravintolamuusikkokokoonpano ei tunnetusti ole täydellinen, ellei siihen kuulu vokalistin ohella konsonantistia. Molempeja kirjaimeja pitää näköjäkseensä koristella kansallisilla erikoisuuksilla.