Tapasin äskettäin vanhan kansakoulukaverin, jonka kanssa muisteltiin menneitä. Seuraava tapahtuma vuodelta 1959 oli jäänyt hyvin kummankin mieleen.
Nilsiän syrjäkylälle tuli kansakoulunopettaja Länsi-Suomesta. Hänellä oli suoranaisia murteen ymmärtämisvaikeuksia. Luokalla oli, silloin alle 10-vuotiaat, Esa P. ja Kalevi A., jota kutsutiin Kaalepiksi. Opettaja ei kyllä tätä kutsumanimeä tiennyt. Esalla ja Kaalepilla oli aika usein eturistiriitoja.
Kerran välitunnilla opettaja huomasi Esan kyykyssä pitelemässä nenäänsä.
- Mikäs sinulla on?
- No ku Kaaleppi veti nokkaan
- Mitä, mitä, sano selvästi!
- No perkele, kun Kaaleppi veti täysillä nokkaan
- Mitä? Äläkä kiroile!
Esa nousi kyyykystä, irroitti kätensä nenästä, josta valui verta.
- Niäthän tuon saatana itekkii, että verta valluu nokasta ku lehmän perseestä poekimisen jäläkee
- Mitä-mitä-mitä! Kaksi tuntia jälki-istuntoa!
Kaalepin syyllisyyttä ei sillä kertaa tutkittu. Pojilla oli niin läheinen suhde, ettei heitä pidetty edes samana päivänä arestissa, koska uudet bilatelaariset neuvottelut olisivat todennäköisesti alkaneet ulkona heti arestin jälkeen. Esasta tuli myöhemmin ekonomi ja Kaalepista menestyvä kalakauppias. Terveisiä vaan Sepolta ja Timolta, jos satutte lukemaan!
Nilsiän syrjäkylälle tuli kansakoulunopettaja Länsi-Suomesta. Hänellä oli suoranaisia murteen ymmärtämisvaikeuksia. Luokalla oli, silloin alle 10-vuotiaat, Esa P. ja Kalevi A., jota kutsutiin Kaalepiksi. Opettaja ei kyllä tätä kutsumanimeä tiennyt. Esalla ja Kaalepilla oli aika usein eturistiriitoja.
Kerran välitunnilla opettaja huomasi Esan kyykyssä pitelemässä nenäänsä.
- Mikäs sinulla on?
- No ku Kaaleppi veti nokkaan
- Mitä, mitä, sano selvästi!
- No perkele, kun Kaaleppi veti täysillä nokkaan
- Mitä? Äläkä kiroile!
Esa nousi kyyykystä, irroitti kätensä nenästä, josta valui verta.
- Niäthän tuon saatana itekkii, että verta valluu nokasta ku lehmän perseestä poekimisen jäläkee
- Mitä-mitä-mitä! Kaksi tuntia jälki-istuntoa!
Kaalepin syyllisyyttä ei sillä kertaa tutkittu. Pojilla oli niin läheinen suhde, ettei heitä pidetty edes samana päivänä arestissa, koska uudet bilatelaariset neuvottelut olisivat todennäköisesti alkaneet ulkona heti arestin jälkeen. Esasta tuli myöhemmin ekonomi ja Kaalepista menestyvä kalakauppias. Terveisiä vaan Sepolta ja Timolta, jos satutte lukemaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse kansakouluni syrjä-Suomessa 1958 aloittaneena en voi olla ihailematta sitä, että joku sentään jaksaa muistaa tätäkin kuollutta palstaa noin eläväisillä muisteloilla! Suurkiitos! Lisää tällaisia!
Muuten: ensimmäinen kansakoulunopettajani täytti eilen kunnianarvoisat 92 vuotta. Onnittelut tätäkin kautta!
Ja hyvä kertoja kaiken lisäksi!
Tulipa mieleeni toinenkin tarina länsisuomalaisesta opettajasta joka oli erehtynyt opettajaksi savolaiseen kouluun. Hän joutui jo ensimmäisellä viikolla vaikeuksiin, kun Liisa tuli kantamaan rollia hänelle sanomalla välitunnin jälkeen: "Villepä noetas.". Opettaja-parka ei tiennyt pitäisikö Villeä torua vai kehua.
Ehkä tuota joku harva ymmärtäkkii, mutta kiännetään nyt varmuuven takia:
- noetas = noitaisi = kiroili.
Sehän tiesi jälki-istuntoa eli arestia ehdottomasti. Liisoista ja muista suulaista opettajalle kantelijoista käytettiin pilkkanimeä "rolliakka". Tuo ei kai liene pelkästään savolainen nimittely?
Tämä juttu ei ole itse koettu, vaan lähipiiristä kuultu ja useasta tietolähteestä todeksi todettu.
Poikien touhut ei olleet taas mennet opettajan mieleen ja ope määräs pojille tunnin jälki-istuntoa.
Sanoi vielä viimeisen tunnin loputtua, että toiset lapset ne lähtee kelkkamäkeen ja te jäätte kyönään katumaan ja oppimaan käytöstavoille, samalla rapsautti luokan oven lukkoon.
Ereys tuli opettajallekkin, kun unohti pojat lukittuun luokkaan ja lähti kotiaan... ei muistanut.
Pojat sai ihan mukavasti sen tuntinsa kulumaan ja odottelivat opettajaa vapauttaan heidät.
Kului toinenkin tunti, pojilla alkoi olla jo nälkä, niin löysivät kaapista open evää, jotka jakoivat.
Kolmas tunti oli jo pikällä menossa, niin poikia alkoi pissattaan, eikä ulospääsyä ollut.
Yksissä tuumin nostivat harmoonin kannen auki ja lirauttivat jakkaran päältä sinne.
Lopulta poikien oli paettava arestistaan hyppimällä luokan ikkunasta lumihankeen.
Sen verta olen tuosta tarinasta kuullut, että seuraavana aamuna aamuhartaudessa, oli ilmeissä pitelemistä, kun harmoonista ei meinannut ääntä irrota, vetistä korahtelua vain.