En halua, että mies muuttaa luokseni asumaan!

1) Hän on pihi ja ei ole tähänkään asti osallistunut ruokakustannuksiin.
2) Hän on laiska. Voi hyvillä mielin katsoa kun minä siivoan, laitan ruokaa jne.
Kaikesta huolimatta rakastan häntä ja näin koen olevani onnellinen kun asutaan erillään.
Miten sanon sen hänelle ilman, että toinen loukkaantuu ?
101129
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Onko tämä rakastettavan pihi ja laiska mies tunkemassa asuntoosi, kun tuollaista kyselet? Olisiko perusteellinen keskustelu, jossa pelisäännöt suomennetaan, nyt paikallaan? Mieti kaksi kertaa ennenkuin päästät moisen huusholliisi. Siitä voi olla pääsemättömissä.

Äänestä
  • et miten tehdä selväksi

    Äänestä

näitä kun joku kysyy : "miten sanon, miten jätän jne jne"...
Pitääkö ihan tavata ne lauseet vai mitä ettekö itse osaa?
Sanot miten asia on. piste.

Äänestä

Suuttuu se kun sanot. Sitä et voi välttää.

Mutta sano silti, eli älä ota luoksesi - laiskaa ja pihiä miestä. Käly teki saman jutun (veljeni leski siis); hyvin ovat pärjänneet uuden miehen kanssa jo 10 vuotta, vaikka eka se mussutti, kun käly ei huolinut sitä asuntoonsa. Käly sanoi, että hän "ei halua avioliitonomaista enää" mutta todellinen syy on juuri tuo miesten vaatima ikuinen passaus. Veljeäni joutui passaamaan ja tämä uusi on aika samanlainen: muuten ok miehiä.

Mutta aikuisena naisena osaa jo laittaa rajoja.

Ja mieshän ei muutu. Se on fakta. Ja tässä iässä jo tietää, että se puhuminen ja keskustelu ei auta. Joten ainut tie on se, että asutaan eri osoitteisssa ja saa sitten mies elää sellaisessa paskassa kuin lystää ja käydä vain kylässä.

Pidä pääsi, sanon minä! :)

Äänestä
  • sulla ei sitten mene omaa rahaa miehen pyykkeihin. Eikä ruokaankaan, jos sattuu olemaan varsinainen suursyömäri:)

    Parempi hetken ärtymys kuin ainainen kitinä. Jos olet kuitenkin kiltti luonne etkä osaa olla passaamatta. Jos tuo on yhdessäolon ehto, niin ei ollu sitte sen arvostakaan...:(

    Äänestä

  • Laihian Tamma kirjoitti:

    sulla ei sitten mene omaa rahaa miehen pyykkeihin. Eikä ruokaankaan, jos sattuu olemaan varsinainen suursyömäri:)

    Parempi hetken ärtymys kuin ainainen kitinä. Jos olet kuitenkin kiltti luonne etkä osaa olla passaamatta. Jos tuo on yhdessäolon ehto, niin ei ollu sitte sen arvostakaan...:(

    Niin just. Mäkin ajattelen, että parempi kertarysäys ku ainaanen kitinä. :))

    Kälyki on eepeeltä, ja mä, ja se sen miäs (uus) Jurvasta. :))

    Äänestä

Jos asutaan vuosia erillään, se johtaa lopulta vääjäämättä suhteen väljähtymiseen...

Jos ainoastaan nuo asiat estävät yhdessä elämisen, tehkää selvät pelisäännöt, joihin molemmat sitoutuvat suhteen hyväksi.

1) avatkaa yhteinen tili, jonne kummaltakin menee automaattisesti sopimanne summa, isotuloisemmalta enemmän. Tätä tiliä käytetään yhteisiin ruoka- ym menoihin. Jos tilille kertyy enemmän kuin kuluu, se käytetään esim yhteiseen lomamatkaan.

2) Pitäkää yhdessä siivouspäivä kerran viikossa. Päivää voi joustavasti vaihdella yhteisellä päätöksellä. Sen lisäksi sopikaa keittiönsiivous vuoropäivin, ja muu kodinhuolto joustavasti

Vastaavia pelisääntöjä voi kehitellä muitakin. Onnistuu kyllä, vaikkei miehellä olisi alkuun mitään yhteiselämätaitoja, siitä on kokemusta.
Sanotaan että ihmistä ei voi muuttaa, mutta jokainen voi oppia ja kehittyä. Muuttakaa yhteen mahdollisimman pian, niin pääsette opettelemaan yhteiseloa eikä vuodet mene "hukkaan". Pelisääntöjen toteuttaminen ja kehittely voi olla myös hauskaa ja kiinnostavaa.

Äänestä
  • komentooraksiko haluat?

    Äänestä

  • komentooraksiko haluat? kirjoitti:

    Tottakai ihminen oppii koko ikänsä. Mutta jos olet vitumainen nalkuttava ämmä, niin ei se tietysti haluakaan tehdä sulle mieliksi. Mun mies ei osannut eikä tehnyt alkuun mitään kotitöitä, mutta on se siitä vähitellen oppinut kun on tehty yhdessä ja oon selittänyt sille vähän asioita. Riitelemistä olen välttänyt, ja yrittänyt muistaa kiitellä ja kehua silloin kun hommat menee hyvin.

    Äänestä

Kyllä sinun on kerrottava hänelle ihan suoraan, miksi et halua asua yhdessä. Neuvotelkaa ja suunnitelkaa, voiko hän muuttaa toimintatapojaan (voi jos haluaa). Miettikää ehdot, joilla yhteiselo sujuisi. Teidän on kummankin osallistuttava päätökseen asuako yhdessä vai ei. Se ei ole yksin sinun asiasi vaan hänenkin toiveensa on otettava huomioon.

Kaikki pariskunnat joutuvat sovittelemaan yhteen erilaisia tapojaan ja aina kummankin on joustettava jossain. Mutta se on sen arvoista, koko elämän ja arjenkin jakaminen on kuitenkin paljon antoisampaa kuin pelkkä treffailu!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Suivaantunut kirjoitti:

1) Hän on pihi ja ei ole tähänkään asti osallistunut ruokakustannuksiin.
2) Hän on laiska. Voi hyvillä mielin katsoa kun minä siivoan, laitan ruokaa jne.
Kaikesta huolimatta rakastan häntä ja näin koen olevani onnellinen kun asutaan erillään.
Miten sanon sen hänelle ilman, että toinen loukkaantuu ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu