Haluaisin tietää nyt, olenko aivan hulluksi tulossa!
Pitkäaikainen ystävä on nyt jättänyt minut tekstiviestillä. Tämä ei jaksa kuunnella minua, ei halua auttaa.
En mielestäni ainoastaan puhu itsestäni, olen aidosti kiinnostunut myös Hänen asioistaan.
Minulla on psyykkisesti haastava työ, siksi koen oloni aika usein vapaa-aikana tyhjäksi. Kai paineesta johtuu sekin, että koen itseni arvottomaksi. Positiivista palautetta ei tule, vaikkakin työni luistavat.
Kerroin, että tunnen itseni arvottomaksi. Ystävä ei mitenkään kommentoinut tunteitani, vaan suuttui.
Muille en tällaisista asioista halua puhua. Tämä ihminen nimittäin on se, jonka kanssa olen jakanut ilot ja surut kymmeniä vuosia.
Olen menettänyt parhaan ystäväni, enkä tiedä mitä tehdä.
Mikä avuksi?
Pitkäaikainen ystävä on nyt jättänyt minut tekstiviestillä. Tämä ei jaksa kuunnella minua, ei halua auttaa.
En mielestäni ainoastaan puhu itsestäni, olen aidosti kiinnostunut myös Hänen asioistaan.
Minulla on psyykkisesti haastava työ, siksi koen oloni aika usein vapaa-aikana tyhjäksi. Kai paineesta johtuu sekin, että koen itseni arvottomaksi. Positiivista palautetta ei tule, vaikkakin työni luistavat.
Kerroin, että tunnen itseni arvottomaksi. Ystävä ei mitenkään kommentoinut tunteitani, vaan suuttui.
Muille en tällaisista asioista halua puhua. Tämä ihminen nimittäin on se, jonka kanssa olen jakanut ilot ja surut kymmeniä vuosia.
Olen menettänyt parhaan ystäväni, enkä tiedä mitä tehdä.
Mikä avuksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näiden tietojen perusteella ei varmasti kukaan voi antaa yksityiskohtaisempaa neuvoa, mutta yleisesti ottaen.......
Kukaan ihminen ei ole arvoton.
Laulussa sanotaan "Jokainen ihminen on laulun arvoinen" mutta kun tarkemmin ajattelee, jokainen elävä Sielu on suunnattoman arvokas.
Jos Sinun kaltaistasi olemusta alettaisiin suunnittelemaan ja toteuttamaan oikein tekemiseen asti, niin maailmasta ei löydy niin paljoa rahaa, että se onnistuisi.
Kukaan ei osaisi sinunlaistasi tehdä.
Voitko silloin sanoa olevasi arvoton?
Jos kaverisi ei sinua arvosta, niin vika ei varmasti ole sinussa vaan sanoisimpa sen olevan kaverissasi.
Silloin menetyksesi ei ole korvaamaton.
Menetyksesi voit korvata, suuntaamalla katseesi kirkkaasti muualle.
Kun muistat, kuinka arvokas olet, niin se antaa sinulle itseluottamusta ja pää pystyssä haet uuden kaverin.
Missähän Sinunlaisia ihmisiä voi tavata oikeasti? Kuulevia, näkeviä, TUNTEVIA älykkäitä, oikeita ihmisiä?
Olipsipa sinunkaltaisia enemmän!
Mikseivät he kuulu minun maailmaani?
Tuhannet kauniit kiitokset Sinulle vastauksesta, jolla pärjäsin päivän taas eteenpäin.
Minunlaisia ihmisia on paljon ympärilläsi, avaat silmäsi ja keskustelet heidän kanssaan, kaveri kyllä löytyy...se tulee kuin kuhmu päähän, näin sanoi mummoni aikoinaan.
Sinun täytyy olla tarkkaavainen, etkä tartu ensimmäiseen oljenkorteen (voihan sekin toki olla oikea).
Kun kaveri huomaa sinun ainutlaatuisuutesi niin siitä se lähtee kehittyyn.
Minuakin lämmitti sydäntäni sinun kaunis kiitoksesi ja taas jaksan minäkin eteenpäin.
olet maailman paras kukka!
Meitä herkkiä ja tuntevia ihmisiä tarvitaan kovassa maailmassa!!
Sinun ja "ystäväsi" teiden tuli nyt erota ja jotain vielä parempaa on nurkan takana odottamassa!! Usko pois! Voimia Sinulle elämääsi! Älä kadota herkkyyttäsi, vaan opi käyttämään sitä itsesi ja toisten iloksi!!
Kauniisti sanottu. :)
”Positiivista palautetta ei tule, vaikkakin työni luistavat.
Kerroin, että tunnen itseni arvottomaksi..."
-
Ihmisellä on taipumus olla riippuvainen toisten arvostuksesta. Ehkä toisilla ihmisillä on vaikeutta antaa positiivista palautetta. Siksi ei kannata odottaa ihmisiltä mitään.
On hyvä iloita siitä, että onnistuu työssään ja nauttia työnilosta. Jos ystäväsi ei ymmärrä sinua oikein, ongelma on hänen puolellaan. Elämässä on aina mahdollisuuksia, jos on avoin ottamaan vastaan niitä.
Iloista mieltä !