Niin. Vanheneminen on yksi elämän välttämättömyyksistä, eli turha pelon aihe. Itse ainakin odotan innolla tulevia vuosia :P. Jokainen vuosi lisää antaa paljon, kasvattaa.
Sitten, 70-100 vuotiaana, tahdon olla vanha ja viisas kaikkitietäväinen muori, istua jokasäänkestävässä kiikkustuolissa ja laulella.
Lyllertää metsään vaikka yksin tupisten tai naapurin mummon kanssa, kerätä sieniä ja marjoja. Leipoa yhtä hyviä rieskoja kuin äitini. Kiusata nuorempia ihmisiä ja esittää välillä kuuroa ja vanhuudenhöperöä. Valistaa mahdollisia lapsenlapsia, lapsenlapsenlapsia. Lapsenlapsenlapsenlapsia.
Missä te meinaatte viettää vanhuudenpäivänne? Mitä odotatte niiltä ajoilta?
Vai pelkäättekö iän karttumista?
Niin, ja hyvää veronpalautuspäivää ;D.
Sitten, 70-100 vuotiaana, tahdon olla vanha ja viisas kaikkitietäväinen muori, istua jokasäänkestävässä kiikkustuolissa ja laulella.
Lyllertää metsään vaikka yksin tupisten tai naapurin mummon kanssa, kerätä sieniä ja marjoja. Leipoa yhtä hyviä rieskoja kuin äitini. Kiusata nuorempia ihmisiä ja esittää välillä kuuroa ja vanhuudenhöperöä. Valistaa mahdollisia lapsenlapsia, lapsenlapsenlapsia. Lapsenlapsenlapsenlapsia.
Missä te meinaatte viettää vanhuudenpäivänne? Mitä odotatte niiltä ajoilta?
Vai pelkäättekö iän karttumista?
Niin, ja hyvää veronpalautuspäivää ;D.
Vastaukset 27
Vanhimmat
niin pitkälle.
Istun ja kirjoitan ML-palstalle?
Muutan jonnekin pohjoiseen ja käpöttelen vielä vanhana mummona kävelykepin kanssa siellä tunturien välissä ja talvisin ajelen kelkalla ympyrää päivästä toiseen.
No joo.. En kauheesti ole ajatellut asiaa. :)
Jos terveys vain suo, muutamme Australiaan. Haluamme asua jossain, missä on lämmintä, länsimaiset palvelut ja ihmiset puhuvat englantia, ettei tarvitse alkaa uutta kieltä pänttäämään.
Lopuksi täytyy kuitenkin hämmästellä sitä, että miten nykynuorillakin on mielikuvissa samanlainen vanhuus kuin heidän isovanhemmillaan tänä päivänä. Meinaatteko, ettei maailma puolessa vuosisadassa jälleen muutu?
nykyisen nuorison isovanhemmat ole niitä lämpimään muuttajia? Ainakin mun tuntemista /- 70-vuotiaista isolla osalla on kakkosasunto Espanjassa, viettävät siellä talvet ja tulevat kesällä Suomeen sukuloimaan.
Jospa se vaan ympyrä sulkeutuu: ilmastonmuutoksen maailmassa ei enää helposti lähdetä etelän lämpöön suihukoneella. Realistisempi vaihtoehto on kiikkustuolissa neuloa villasukkia?
unohtui tästä...
Meinaan hankkia semmosen töllin jostain kaukaa maaseudulta, istua kiikkustuolissa ja kertoilla lastenlapsille juttuja vanhoista hyvistä ajoista, kun ne tulee kesällä ukkoa kattomaan.
Tarjoan niille ite tehtyä herukkamehua ja vanhettunutta pullaa. Saavat sormi nenässä ihmetellä, miksi vanhemmat on kiikuttaneet heidät jumalan selän taakse kattelemaan pelottavasti narisevaa vanhaa kummitusta.
muuttua. Tai oikeastaan ihmiset muuttuvat ja muuttavat, eivät kuitenkaan onneksi ihan kaikkea. Maailma on. Ilot ja oikeasti tärkeät asiat on niin yksinkertaisia, minulle ainakin, en tarvitse ylimääräisiä juttuja, näinkin pärjää mainiosti. Esmes sähkötön ja vedetön mökki jossai korvessa, namnam.
Näin juuri :D.
Meilläkin on mökki saaressa, jossa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Se on mukavaa eksotiikkaa kesällä.
Mutta mietipä asuvasi siellä talvipakkasella lonkkavikaisena ja pari sydäriä läpikäyneenä. Minä luulen, että suuret ikäluokat vain suunnittelevat maallemuuttoa, mutta karu totuus tekee niistä haaveita vain. Tänne jäävät kerrostaloihin asumaan, missä kodinhoitaja käy vaipat vaihtamassa ja lusikoimassa sopan suuhun.
olen vanhanaikainen :D
Miljoonasta eläkeläisestä hyvä jos jokunen kymmenentuhatta asuu etelässä. Harvan eläke, kielitaito ja terveys riitää moiseen.
asia erikseen. En meinaa päästää itteeni nii huonoon kuntoon ettenkö selviäis arkiaskareista. Eikä kukaan minulle vaippoja tuu vaihtaan, ennemmin otan oman henkeni, kuin oon siinä kunnossa.
ryypätä, syödä ja tupakoida terveyttään sellaseen kuntoon, ettei pysty itestään huolehtia. Kuulostaa terveysterrorismilta, mut kyllä täälpäin on vanhoja mummuja ja paappoja, jotka asuvat omassa talossaan ja huolehtivat laskunmaksuista saakka omat asiansa.
Ja ku puhun vanhoista, ni tarkotan sellasia kasi-ysikymppisiä.
Olen noiden vanhusten eloa vaan seuraillut todella läheltakin, ja meilki (esmes sulla ja mulla) on ihmisarvoista elämää jäljellä viel yli 50 vuotta, jos vaan nyt pitää vähääkään ittestään huolta.
Jos joku vaihtaa vaipat ja syöttää viimesen 15 vuotta elämästä, ni onko se enää elämisen arvoistakaan elämää?
Kuinka moni meistä kuolee suorilta jaloilta, vaikka se ihanne toki olisikin? Jos asia olisi noin yksinkertainen, että asiasta voisi itse huolehtia, niin mikäs siinä.
Mutta kun elintasosairauksien ja terveyden yhteys on aina vain tilastollinen. Joku saa aivoveritulpan, vaikka olisi millainen himokuntoilija ja porkkanan purija. Toisaalta se tupakoiva rapajuoppo voi elää itsenäistä elämää. Tasan ei käy onnenlahjat.
Ja ei, sängyssä makaaminen täysissä järjissään elämän 15 viimeistä vuotta ei ole ihmisarvoista elämää. Mutta nuorten on liian helppo hurskastella, että itse päivänsä sitten päättäisivät. En usko moista ikinä enkä kenestäkään, ennen kuin joku on todellakin tappanut itsensä.
Ja vaikka hermo pitäisi, niin kunto ei välttämättä anna periksi, eikä omaiset suostu eutanasiaa auttamaan. Monesta kun se on toiselta nimeltään murha.
nk. rapajuoppoa?
Mul on ollut montakin sellasta neli-viiskymppistä kaveria, ja vaikka ne olis kuinka kuivilla ja kuinka ahkeria, ni ku ne on juoneet puolet aivosoluistaan pellolle, ni se oppimiskyky on niin huono, et niil on vaikeuksia suoriutua mitä yksinkertaisemmistakin työtehtävistä ja niil on itsetunto-ongelmat niin pahoja, et mun on vaikee kuvitella, niiden vuosikymmeniä elävän, tai vaikka eläisivätkin, ni ainakaan niin, että itse itsestään huolehtisivat.
Ja en tarkoittanut, että eutanasiaan pitäis mennä. Tarkotin sitä, että vielä kun voi vaikuttaa asioihin, eli terveyteensä, ni meinasin et sen voi tehdä. Mut tietty, valinta on jokaisen itsensä.
ps. Just tuli radiossa uutisissa, että miesten yleisin kuolinsyy on sepelvaltimotauti. Naisten rintasyöpä.
kiinni, asenteesta. Jos nyt olen nuori, vanhempana tahdon olla juuri samanlainen kuin nyt, jos luontoni ja mieleni muuttuu niin toivottavasti parempaan suuntaan. Ei kukaan tulevaisuutta voi varmaksi tietää, kaikki on kuitenkin aina mahdollista. Mutta mitä siitä tappelemaan.
ja vittuilla nuorisolle, koska mun nuoruudessa kääkkiä kunnioitettiin ja kaikki oli muutenkin paremmin.
lukematta jääneitä kirjoja, pelailla lautapelejä (toivottavasti frendit on vielä elossa) ja nauttia lasten ja lastenlasten seurasta. Unohtamatta hyvää ruokaa ja juomaa.
Tahtoo eläkkeelle.
Veronpalautukset menee opintolainan korkojen maksuun.
yksinkertaista ja hiljaista elämää.Tärkeintä sisäinen rauha ja tyytyväisyys. Kaunis luonto ympärillä olisi ihana asia.
mulle tärkeitä asioita :). Uskon et siihen ikään mennes oon oppinu sen mitä pitää tässä elämässä, sit voi vaa rauhottua ja ootella seuraavaa, tärkeiden asioiden keskellä..
tottapuhuen ei oo sitte niin minkäänlaista käsitystä. Unelmia tietty on.
sen sitte näkee. Kunhan tekee elämänsä sitä reittiä ettei tarvitse ainakaan katua mitään loppu matseissa. Ja olla ittensä kans sinut.
Toivotaan et kukaan ei katkeroidu siihen mennessä, käsittääkseni on vaikeampi päästä eroon siinä iässä jostain huonoista mietteistä ja käyttäytymisestä. Tässä vois kerranki toimia sanonta: Tarpeex vanha koira ei opi uusia temppuja, ellei ole oppiakseen niitä.
sdf
palstalleni keskelle Keski-Suomen korpea. Ostan haulikon ja ammun sillä verannalta kiikkustuolissa istuen jokaista ihmiseltä näyttävää hahmoa kohti, jos vain sellaisia puolta kilometriä lähempänä näen. No, tuskin niin kauas enää näen, eli sokkona räiskin sinne tänne, näkyi liikettä tai ei.
Onneksi en liiku sielläpäin sitten :D. Tohon mielikuvaan sopis muutes täydellisesti tää Prodigyn uus biisi Invaders Must Die xP
ala elämään yli 40 vuotiaaksi....elämä on silloin kun nuori,terve ja skarppi.
tuokin.
Vastaavia mietteitä kuin sinulla. Sen lisäksi voisin käydä spinning tunneilla yhdessä lastenlasten(lasten?) kanssa :D