on suurin este työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn.
Jos työkyky on mennyt tapaturmaisesti liikenneonnettomuudessa tai töissä, on eläkkeellepääsy lähes mahdotonta.
Muuta jos sairauskertomusta muutetaan senverran, että potilaala on psyykkisiä ja henkisiä vaikeuksia tulla työelämässä toimeen,niin eläkkeellepääsy on huomattavasti helpompaa, mutta eläke on sitten 40% pienempi, eikä työnantajan eikä tapaturmavakutuksen tarvitse maksaa penniäkään. Maksut siirtyy yhteiskunnan maksettavaksi.
Jos työkyky on mennyt tapaturmaisesti liikenneonnettomuudessa tai töissä, on eläkkeellepääsy lähes mahdotonta.
Muuta jos sairauskertomusta muutetaan senverran, että potilaala on psyykkisiä ja henkisiä vaikeuksia tulla työelämässä toimeen,niin eläkkeellepääsy on huomattavasti helpompaa, mutta eläke on sitten 40% pienempi, eikä työnantajan eikä tapaturmavakutuksen tarvitse maksaa penniäkään. Maksut siirtyy yhteiskunnan maksettavaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä sitten väärennä potilaitten diagnooseja jotta pääsisivät helpommin eläkkeelle. Ihmeen rehellinen kyllä oot muutes.
"vakuutuslääkäri" Niin, sehän riippuu kaikkien lääkäreiden lausunnoista. Psykiatrit jne., kuntoutustutkimuksista ja työkykyarvioista..
saattaa ilmetä vasta jonkinajan kuluttua em. tapaturmasta ja näiden toteaminen on melko vaikea.
Monesti liikenneonnettomuuden vauriot ilmenee vasta aikojen kuluessa. Saattaa olla pientä särkyä, mikä hoituu kipulääkkeellä. Ajanmyötä vauriokohta (etenkin tukielin) saattaa jäykistyä ja tulee liikuntarajoitteiseksi ja selässä/kaularangassa pieni vaurio voi kasvattaa rustoa nikamaan ja ahtauttaa juuritupen ahtautman ja hermojuuri puristuu. Kipu on kova. Entäpä jos sitten kun se ahtauttaa spinaalikanavaa em. kaularangassa, saattaa halvaantua.
Näilläkin sivuilla on paljon ihmisiä jotka kärsii kovista selkäkivuista, jotka on saattanut aiheutua jostain tapaturmasta, mikä alkuvaiheessa ei antanut minkäänlaisia oireita.
Moni joutuu syömään psyykelääkkeitä, kun muuten ei kestä elää kovissa kivuissa.
Olen kokemuksen kautta huomannut, että tavallinen työntekijä on tässä yhteiskunnassa kertakulutushyödyke. Kun menee fyysisen sairauden johdosta työkyky, tappio on aina oma.
Työkyvytön päätyy ennemmin tai myöhemmin työttömäksi. Työvoimatoimiston mukaan hän on työkyvytön. Vakuutusyhtiön mielestä työkykyinen entiseen ammattiinsa. Terveyskeskuksen mielestä fyysisesti terve, mutta hullu, eikä sairasloman tarpeessa, koska laiskottelee työttömänä muutenkin.
Jokainen taho ajaa vain omaa etuaan ja "säästää" kustannuksissa. Pahimmassa tapauksessa potilas ei ole oikeutettu sentinkään korvaukseen eikä lainkaan fyysiseen terveydenhuoltoon. (Kaikki vaivat ovat parannettavissa masennuslääkkeillä, ellette sitä vielä tiedä. Kysykää vaikka arvauskeskuksesta.)
Kukaan ei huomaa, että tarkoituksenmukaisella pikaisella avulla potilas voitaisiin pitää yhteiskuntakelpoisena, mutta järjettömällä ristiriitaisella laillistetulla kiusanteolla hän päätyy eläkkeelle psykiatrisella diagnoosilla.
Tämä yhteiskunta pitää kaikkein hulluimpana sitä, joka uskaltaa puhua tästä ilmiöstä ääneen. Tästä syystä esiinnyn omalla aidolla nimelläni.
Omalla kohdallani sairastuin hankalaan käsi-ihottumaan ja jäin työttömäksi hoitotyöstä infektio-osastolla. Koska olin työtön, en saanut sairaslomaa. Bakteeriviljelyjä ei otettu, eikä allergiatestejä tehty. Ilmoitettiin vain, että allergioita ei ole, ja iholla on vain ihon omat bakteerit.
Haitta voi olla vähäinen, mutta antaisitteko itseänne hoitaa ruttotautisen hoitajan, joka ei tiedä, kantaako resistenttejä sairaalabakteereja? Joka ei pysty huolehtimaan hygieniasta? Jonka iho repeilee ja vuotaa verta? Hyvällä työmoraalilla varustettu hoitaja ajattelee tässäkin asiaa potilaan kannalta, ja luovuttaa vapaaehtoisesti. Itse olen luovuttanut ammatinharjoittamisoikeuteni pois. En voisi enää hoitaa hyvin toisia, kun en ole saanut itse tarpeellisia tutkimuksia.
Lääkäri kirjoitti - tosin pitkin hampain - [mahtoikohan hänellä olla piilotoimi asiantuntijalääkärinä jossain?] heppoisen lääkärintodistuksen uudelleenkoulutusta varten "siistiin sisätyöhön". Olisin voinut pyyhkiä pyllyni siihen paperiin samantien, sillä vakuutusyhtiö osoitti selvästi, että olen vain luulotautinen sosiaalipummi. Työvoimatoimisto puolestaan katsoi teollisuusalan minulle sopivaksi siistiksi sisätyöksi.
Olin ihan itsemurhakypsä helvetinmoisen pallottelun ja laillistetun kiusanteon jälkeen (tuossa en ole yksityiskohtia kertonut). Sain kuitenkin yli vuoden työttömyyden jälkeen pienipalkkaisen työn toiselta alalta, ja oireetkin lieventyivät muuton jälkeen. Allergiatestit tehtiin ammattitautitutkimuksina uudella alalla vuoden jälkeen, siis "siistissä" teollisuustyössä.
Olin oudosti sairastunut kosmetiikka-allergiaan aikana, jolloin en ollut uskaltanut käyttää mitään kosmetiikkaa iho-oireiden pelossa, kyseessä ei ollut siis ammattitauti. Samoja kemiallisia yhdisteitä käytetään muuten myös ihotautien hoidossa käytetyissä valmisteissa.
Aika näppärää evätä allergiatestit oireilevalta potilaalta. Ei kun vaan lisää allergiaa aiheuttavia kemikaaleja pintaan! Vielä mystisempi oli eläinallergiani. Entisen asuinkuntani arvauskeskuksen pomoheppu pystyi ihan röntgenkatseellaan toteamaan, että en ole millekään allerginen. Sitten vuodessa allergisoiduin muun muassa eläimille, joiden kassa en ollut kyseisenä aikana tekemisissä! Olen tyhmä, joten ei minun tarvitsekaan tuota yhtälöä ymmärtää.
Tästä varmaan käsititte suunnilleen sen, millä tavalla ihmisiä pallotellaan. Claes Andersson on aikanaan todennut, että paras tapa tehdä ihminen hulluksi on ristiriitainen viestintä. Heikoimmassa sosiaalisessa asemassa olevan on kuitenkin pakko sietää ristiriitoja jatkuvasti, koska tämä on sitä normaalia vähäosaisen osakseen saamaa kohtelua. Rikkaat elävät kuplassa siloteltua todellisuutta.
Jos yrittää väittää jonkun vääryyden tapahtuneen, on vain hullu, vainoharhainen. Niille jotka elävät - vielä - omnipotentissa haavoittumattomuuden harhassa, on liian raskas tieto se, että ei ole ikuisesti nuori ja terve ja tämä yhteiskunta ei todellakaan tarjoa tukea heikoimmilleen. Joten on helpompi torjua tieto tapahtuneista väärinkäytöksistä.
Päättäjät voisivat käydä peruskoulun matematiikan oppimäärän uudestaan läpi. Pienen kuluerän säästäminen ei ole todellista säästöä, vaan pieni investointi voi tuoda tuottoja. Muutaman vuoden takaisen reumaliiton nettisivutiedon mukaan esim. vuoden työkyvyttömyyden hinta on 30 000 €. Silloin on jo kannattavampaa tarjota yhteiskunnalle kallista lääkehoitoa, jos potilas pysyy sillä työkykyisenä. Epäilen, että alleriatestini ja bakteeriviljelyni olisivat maksaneet vähemmän kuin 37 500 €:n työttömyys. Mutta minkäs teen, kun olen matematiikkani eri paikassa opiskellut.
Elämme maailmassa, jossa kaikki mitataan rahassa. Tuottavuus on ihmisarvon mitta. Tuottamaton ihminen ei ole oikeastaan edes ihminen, vaan haittaeläin. Häntä ei suojaa ihmisten lait, eikä edes eläinsuojeluasetukset. Hän on näkymätön ja olematon.
Toivon mahdollisimman paljon tuskaa, kärsimyksiä ja vastoinkäymisiä niille, joilla on laillinen oikeus polkea heikompiaan alleen. Erityisesti toivon epämääräisiä, mutta kiusallisia neurologisia vaivoja. Selkävaivat ja hermovauriot ovat toivomuslistani kärkipäässä joululahjoiksi niille, jotka ovat jo haavoitettujen päitä saaneet laillisesti potkia. Eivät he niistä mitään opi, itkevät vain oma kurjaa jamaansa, mutta jo pelkästään se on minulle nautinto.
selvitys mutta tuntuu uskottavalta.
Mulla on kokemusta tukielinsairaudesta.
Siinä lääkäri oli oikeassa, että olen hullu. Lääketiede ei vaan ole minun työhulluuteen keksinyt parannuskeinoa. Raskaasta työstä rintaranka vaurioitu ja selkä vääntyi mutkalle, joka aiheutti kovat kivut etenkin kaularankaan ja hartiaseudulle.
Koska lekuri määritteli mut hulluksi, niin päätä alettiin tutkia kaikin mahdollisin keinoin. Ei sieltä mitään löytynyt, vaan sanottiin että teeskentelen. Luulosairautta alettiin hoitamaan Dopamiinihormooniin vaikuttavalla lääkkeellä, jolloin hormoonitasapaino järkkyi. Hikoilin ja laihduin
Onneksi järki pelasi senverran, että ymmärsin lopettaa kys. lääkityksen
Kyllä pääsee/joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle muustakin syystä kuin psykiatrisista.Minulla on nuoresta asti ollut erittäin kova migreenipäänsärky.Siis olen ollut vain ja ainoastaan neurologian erikoislääkärin potilas.Kaikenlaisia lääkkeitä on kokeiltu ja täsmälääkkeetkään eivät aina auta.Minulle tuli niin paljon jo poissaoloja jatkuvasti työpaikaltani,että nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä.Ikäni on 42 vuotta.
olen istunut viisitoista vuotta.Moottoripyörällä päin rekkaa.Jalat meni tunnottomiksi ja selkäsärky ja kivut ovat olleet niin kovat,että eipä ole työkykyiseksi luokiteltu.Työkyvyttömyyselääkkeellä olen ollut kolarin jälkeen nyt 14 vuotta,koska minusta ei työkykyistä jalattomana ja särkyisenä saa.
Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 9 vuotta syystä,että epilepsiani on sen verran hankala,että leikkauksenkin jälkeen kova lääkitys on päällä ja kohtauksia minulla on useitakin päivässä.Kuitenkaan mielenterveydellisiä oireita minulla ei ole.