Joulu lähestyy

...mieltä kanssasi lähes täydellisesti. Ainoana poikkeuksena on, että ruokaa on kiva laittaa perheen kesken ja rauhoittua rauhassa syömään ja viettämään hiljaisuutta yhdessä.

Markkinahenkinen joulu saa minutkin voimaan pahoin.

sammaa mieltä ollaan.
Kaiken "hälinän" keskellä, itse joulun sanoma tahtoo himmentyä.

KRISTUKSEN SYNTYMÄJUHLA, JOULU


Kristityt viettävät joulua Kristuksen syntymän juhlana, Jumalan rakkauden juh-lana. Joulun merkitystä korostaa sitä edeltävä kuuden viikon paastokausi.

Kirkon perinne ei tunne ns. pikkujouluja, joita on tapana viettää varsin riehak-kaasti ravintolajuhlina. Kirkkomme opetuksessa korostuu pikemminkin paasto-amine ja juhlinnasta pidättäytyminen, jotta joulu todella tuntuisi juhlalta, kun sen aika koittaa. Hyvällä ja juhlaan kohottavalla ohjelmalla toteuteut pikkujou-lujuhlat ovat tietysti paikallaan.

Jouluna olemme tottuneet antamaan lahjoja perheenjäsenille, ystäville ja tutta-ville, mutta erityisesti lapsille. Tämä tapa on saanut alkunsa kahdesta kristillisestä kirkkoisästä, joista nykyinen joulupukki sai esikuvansa.

Idän perinteessä lahjojen antaminen on liittynyt pyhään Basileios Suureen. Sen vuoksi niissä maissa, joissa esikuvana on Basileios (mm. Kreikassa ja Venäjällä), lahjat annetaan vasta Basileioksen päivänä 1. tammikuuta.

Lännessä esikuvana on ollut pyhä Nikolaos (eli Santa Claus), ja lahjat annetaan jouluna (tai Nikolaoksen päivänä 6.12.). Osittain nämä perinteet eivät noudata idän ja lännen kristillisyyden ”aluerajoja”. Eräissä maissa lahjat saadaan joulupäi-vän aamuna, toisaalla taas lahjat ilmestyvät esim. takanreunaan ripustettuihin sukkiin – ilman joulupukkia.

Suomalainen joulupukki, tontut ja muut joulutavat ovat yleensä saaneet vai-kutteita muualta Skandinaaviasta ja Keski-Euroopasta. Vaikka metsämme ova täynnä puita, joulukuusen käyttö ei ole ollut alun perin suomalainen tapa.

Perinteiseen suomalaiseen jouluaaton juhlapöytään kuuluu kinkku runsaine li-sukkeineen. Ortodoksisessa käytännössä jouluaatto on kuitenkin vielä paasto-päivä, johon liharuoka ei siis kuulu. Paasto päättyy vasta joulupäivänä.

Jotta joulusta muodostuisi todella Kristuksen syntymäjuhla, sitä on pyrittävä sellaisena viettämään erityisesti lapsiperheissä. Jos emme halua luopua jo vakiin-tuneen tapamme mukaisesta joulupukista, tontuista ja muusta ei-kristillisestä aineksesta joulun vietossa, niin meidän olisi ainakin muilta osin pyrittävä koros-tamaan joulua Kristuksen syntymän riemujuhlana.

Perhepiirissä voidaan sopia, että jouluaattona (mikäli kirkko on lähellä) koko perhe menee iltapäivällä ehtoopalvelukseen. Sen jälkeen kotona hiljennytään hetkeksi, ja joku perheenjäsenistä lukee jouluevankeliumin. Sitten on vuorossa yhteinen jouluateria, jonka jälkeen jaetaan lahjat. Joulupäivänä koko perhe me-nee jälleen kirkkoon.

Lahjojen antamisessa on vanha perinne, joko korostaa sitä, ettei lahjoihin tulisi merkitä lahjanantajaa. Tällä tavoin myös pyhät Nikolaos ja Basileios toimivat nimettömästi. Tärkeintähän on itse lahjan antaminen, toisen ilahduttaminen – yksi paastoamisen näkökohdistahan on, että omaa kulutustamme vähentämällä säästämme varoja avunantamiseen niille, jotka apua tarvitsevitsevat. Merkitse-mällä lahjoihin oman nimensä lahjanantaja vain korostaa itseään, eikä siis itse asiassa haluaisi antaa mitään toivomatta samalla vastalahjaksi jotain myös itsel-leen. Vilpitön antaja ei siis etsi kiitosta ihmisiltä, sillä Jumala näkee nöyrästi an-netut lahjat ja antaa niistä palkan taivaassa.

Jouluna lähetetään myös postikorttitervehdyksiä kaukana asuville ystäville ja sukulaisille. Näidenkin suhteen voidaan toimia entistä kristillisemmin. Osoit-taaksemme ja korostaaksemme, että vietämme Kristuksen syntymäjuhlaa, on paikallaan käyttää vain juhlan kristillistä sanomaa ilmentäviä joulukortteja. On siis soveliaampaa lähettää tervehdyksenä joulun ilosanomaa julistava Kristuksen syntymää kuvaava ikonikortti kuin joulu-ukko tonttuineen. Tervehdykseksi voidaan kirjoittaa esimerkiksi: ”Kristus syntyy – kiittäkää!” Tällä tavoin toteu-tamme myös kristillistä julistustehtävää.

Joulu on Krtistuksen syntymän juhla. Meistä kristityistä, Kristuksen seuraajista, kuitenkin riippuu, pysyykö se edelleenkin Jumalan rakkauden juhlana vai muuttuuko se entistä maallisemmaksi uuspakanalliseksi sydäntalven ilojuhlaksi ja kaupalliseksi markkinaksi. Tuolloin rauhan kellojen ääni varmasti hukkuu kas-sakoneiden kilinään. Juhlan aidon hengen ylläpitäminen on jokaisen kristityn vastuu – sen mukaan pitää myös toimia.

Kristus syntyy – kiittäkää!



Piiroinen, P. 1989. Liturgian elämästä. Kristuksen syntymäjuhlasta eli joulusta. Joensuu. Orto-doksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto.

Olen samaa mieltä kanssasi. En varmaan itse yksinäni viettäisi joulua muutoin, kuin hiljentymällä kunnioittamaan Jeesuksen syntymää. Kun on kuitenkin vaimo ja lapsia, en ole hennonnut kovin askeettiseksi ja fanaattiseksi tässä joulujuhlinnan boikotoimisessa mennä.

Täytyy muistaa että joulu on kahtia jakautunut juhla. Lähtöisin alun perin pakanallisesta keskitalven juhlasta, joka oli valon voiton juhla, alun perin vietetty talvipäivän seisauksen aikoihin.

Kristitystä näkökulmasta Jeesus oli se suurin valo, joka ihmiskunnalle saattoi tulla, joten kulttuurillisesti joulumme on lähtöisin kahdesta erilisestä tapahtumasta. Kristittynä joulun tulisi muistaa vain Jeesuksen syntymää, eikä Jeesus tunnetusti markkinahumua arvostanut.

Ande

Harmittavan usein joulusta puhuttaessa puhutaan Pakanajoulusta, näyttää siltä täälläkin palstalla. Kuitenkin, on osattava erottaa Kristillinen joulu ja pakanajoulu toisistaan. Joulu on lämmin kiitoksen juhla lestadiolaiskodeissa, ilman tonttuja, sillä pääasiana meillä on Kristuksen syntymä, ei ne lahjapaketit ja niiden määrä. Ainakin näin pitäisi olla!