Tiedän itsekin, mikä on ongelmani miesten suhteen. Olen liian innokas. Tavallaan tiedän, että juuri tuo karkottaa miehet. En ehkä ole niitä naisia, jotka iskevät baareissa itse miehiä, mutta tavallaan sen jälkeen, kun olen saanut numeron, olen valmis toimimaan. Otan ihan rohkeasti itsekin yhteyttä. Se ei ehkä vielä ole suurin virhe, mutta joskus yhteydenpito on lähinnä minun harteillani.
Voin kertoa teille yhden todella nolon esimerkin: soitin itse lähes aina miehelle, hän ei juurikaan pitänyt minuun yhteyttä. Olimme joskus tavanneet erän ystävän kautta, jolloin hän vaikutti kiinnostuneelta. Minulle selvisi kuitenkin, että hän on varattu. Joskus kuukausien päättä otin yhteyttä, kun kuulin eräältä ystävältäni, että hän on eronnut ja kyseli minusta. Meillä oli hyvä ja pitkä puhelu. Se oikeastaan lähti tästä. Jäin jotenkin koukkuun noihin puheluihin. Ne olivat kivoja, mutta vain minä soitin. Hän selkeästi piti puheluistamme, mutta ei itse koskaan soittanut. Korkeintaan lähetti tekstiviestejä. Tavallaan tuo tilanne meni siihen, että olimme sopineet, että olemme kavereita. Olin ehkä yrittänyt peittää sen, että olen ihastunut. Ja välimme olivatkin hyvin kaverilliset. Puhuimme aika avoimesti asioistamme.
Lopulta jopa näimme. Se yhteinen viikonloppu oli minulle liikaa. Minun oli hankala suhtautua häneen kaverina. Ja minun oli pakko kertoa tunteistani ja samalla oli myös pakko kuulla se, että hän haluaa vain olla ystävä. Säästääkseni itseäni, katkaisin välimme. Tavallaan olisin voinut tehdä sen jo aikaisemmin: heti ensimmäisen puhelun jälkeen. Olisin voinut jäädä odottamaan, että hän soittaa, mitä ei olisi tapahtunut, joten olisin säästänyt itseni. Ja enkä olisi tehnyt itsestäni pelleä.
Ja tuo nyt vain oli yksi esimerkki. Toki koskaan tuo tilanne ei ole ennen mennyt noin pitkälle ja huvittavaksi. Tuo hävettää minua kamalasti. Ongelma ei ole se, etten tiedä miten minun pitäisi toimia vaan se, etten saa itseäni kuriin. :)
Minä uskon siihen, että mies silti ottaa yhteyttä, jos häntä kiinnostaa, mutta en silti aina jää odottamaan. Tavallaan ehkä haluan aina silti yrittää, mutta se voi olla, että sillä juuri säikytän miehet pois. Se tavallaan antaa sellaisen vaikutelman, että ”tuo ei saa ketään muuta ja siksi takertuu minuun”. Ja ehkä tavallaan keskitynkin liikaa yhteen mieheen. Ja se on turhaa. Miehiä riittää. Olen nätti, energinen, iloinen ja fiksu opiskelija tyttö, jossa ei tavallaan ole muuta vikaa.
Nyt olen ollut puoli vuotta yksin ja olen palannut taas tuon ongelman pariin. Ehkä siinä on taustalla omaa epävarmuuttani. Olkoon mitä ikänä on, mutta haluaisin siitä eroon. En halua olla enää säälittävä ja liian innokas neiti. Tuntuu vain, että on hyvin vaikeaa lähteä muuttamaan itseään. Haluaisin.
Voin kertoa teille yhden todella nolon esimerkin: soitin itse lähes aina miehelle, hän ei juurikaan pitänyt minuun yhteyttä. Olimme joskus tavanneet erän ystävän kautta, jolloin hän vaikutti kiinnostuneelta. Minulle selvisi kuitenkin, että hän on varattu. Joskus kuukausien päättä otin yhteyttä, kun kuulin eräältä ystävältäni, että hän on eronnut ja kyseli minusta. Meillä oli hyvä ja pitkä puhelu. Se oikeastaan lähti tästä. Jäin jotenkin koukkuun noihin puheluihin. Ne olivat kivoja, mutta vain minä soitin. Hän selkeästi piti puheluistamme, mutta ei itse koskaan soittanut. Korkeintaan lähetti tekstiviestejä. Tavallaan tuo tilanne meni siihen, että olimme sopineet, että olemme kavereita. Olin ehkä yrittänyt peittää sen, että olen ihastunut. Ja välimme olivatkin hyvin kaverilliset. Puhuimme aika avoimesti asioistamme.
Lopulta jopa näimme. Se yhteinen viikonloppu oli minulle liikaa. Minun oli hankala suhtautua häneen kaverina. Ja minun oli pakko kertoa tunteistani ja samalla oli myös pakko kuulla se, että hän haluaa vain olla ystävä. Säästääkseni itseäni, katkaisin välimme. Tavallaan olisin voinut tehdä sen jo aikaisemmin: heti ensimmäisen puhelun jälkeen. Olisin voinut jäädä odottamaan, että hän soittaa, mitä ei olisi tapahtunut, joten olisin säästänyt itseni. Ja enkä olisi tehnyt itsestäni pelleä.
Ja tuo nyt vain oli yksi esimerkki. Toki koskaan tuo tilanne ei ole ennen mennyt noin pitkälle ja huvittavaksi. Tuo hävettää minua kamalasti. Ongelma ei ole se, etten tiedä miten minun pitäisi toimia vaan se, etten saa itseäni kuriin. :)
Minä uskon siihen, että mies silti ottaa yhteyttä, jos häntä kiinnostaa, mutta en silti aina jää odottamaan. Tavallaan ehkä haluan aina silti yrittää, mutta se voi olla, että sillä juuri säikytän miehet pois. Se tavallaan antaa sellaisen vaikutelman, että ”tuo ei saa ketään muuta ja siksi takertuu minuun”. Ja ehkä tavallaan keskitynkin liikaa yhteen mieheen. Ja se on turhaa. Miehiä riittää. Olen nätti, energinen, iloinen ja fiksu opiskelija tyttö, jossa ei tavallaan ole muuta vikaa.
Nyt olen ollut puoli vuotta yksin ja olen palannut taas tuon ongelman pariin. Ehkä siinä on taustalla omaa epävarmuuttani. Olkoon mitä ikänä on, mutta haluaisin siitä eroon. En halua olla enää säälittävä ja liian innokas neiti. Tuntuu vain, että on hyvin vaikeaa lähteä muuttamaan itseään. Haluaisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis sehän on vaan hyvä jos teet itsekin asialle jotain. Aika monet naiset vaan odottelee että miehet tekee alotteet jos tekee.
On ihan hyvä että nainen on aktiivinen. Itse näin miehenä en siinä näe haittaa, kyllähän se ihan mukavaa on jos joku pyytää vaikka kahville silloin tällöin...
... mutta ongelma syntyy siinä vaiheessa, jos ei miehen kiinnostus herää. Uskallan väittää, että kovin pitkää/onnellista/hyvää suhdetta ei synny siitä jos nainen soittelemalla ja tuomalla itseään esille pyrkii saamaan miehen huomion (poikkeuksiakin toki on).
Tätä teoreemaa perustelen sillä, että kuten tiedämme, miehille merkitsevät enemmän mm. ulkoiset avut, ja helposti ulospäin näkyvät asiat. Naisia taas kokemukseni perusteella kiinnostavat enemmän syvät luonteenpiirteet ja sosiaaliset asiat, kuten luonne, keskustelutaidot jne. Nämä kyvyt näkyvät ulos hitaammin.
Siinä vaiheessa kun nainen on oikeasti kiinnostunut miehestä, on mies jo luonut mielipiteensä naisen suhteen. Ja jos nainen kokeilee kepillä jäätä soittelemalla vaikka miehelle, mutta mies ei tee mitään, niin valitettavasti ei sitä miestä sitten vaan kiinnosta.
Mutta tosiaan, ensimmäisen puhelun nainenkin voi ihan hyvin ottaa... kunhan ei vaikuta liian epätoivoiselta ja halukkaalta.
Jaksa tätä samaa joka palstalla! Ei se siitä parane, ei kukaan anna sitä vastausta jota odotat...