Itsenäisyys on kai useimmille sitä, että saamme kansakuntana suhteellisen omaehtoisesti päättää asioistamme. Varmaan itsenäisyydessä ja vapaudessa on paljon samoja piirteitä. Minäkin sytytän kynttilän tämän kunniaksi ja vien sotaveteraani-isäni haudalle myös kynttilän. Muutoin yritän viettää päivää aina asiaankuuluvalla kunnioituksella.
Itsenäisyyspäivänä on myös hyvä, että on vapaus jättää sen seremonialliset menot seuraamatta. Sen verran ikäviä ja isänmaan hyvinvointia rakentaneiden halveksuntaahan ne enimmäkseen ovat. Voi tehdä itsenäisyyspäivästä itsenäisemmän.
Itsenäisyyspäivän seremonialliseen viettoon kuuluu itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus maassa, missä vallitsee uskonnonvapaus. Miten mahtavat maamme eriuskoiset ja uskottamat tällaisen itsenäisyyden ja vapauden kokea, kun sitä oikein virallisesti ohjaillaan yhden ainoan Jumalan tarinaviitekehyksen mukaan? Eikö sen voisi jättää väliin ainakin joka kymmenes vuosi ja järjestää sen sijaan vaikka kunnon pakanallis-kalevalaiset menot. Virallisesti, mihin presidentinkin pitäisi protokollan mukaan osallistua.
Itsenäisyyspäivän sotilasparaati on tietysti se pakollinen seremonia, missä puolustusvoimat pääsevät edes esittelemään itseään kansalle kerran vuodessa. Ymmärrän, että se on vaihtelua kasarmien harmauteen, mutta mitä tällä on vuosittaisena seremoniana tekemistä itsenäisyyden kanssa. Enemmän siitä tulee mieleen punaisella torilla järjestetyt ja vastenmieliset sotapullistelet. Miksei meillä sen sijaan ole vaikkapa palkansaajajoukkojen paraatia taikka kaikkien äitien ja isien paraatia. He ovat sentään tehneetkin jotain suomalaisen itsenäisyyden eteen.
Itsenäisyyttä häpäisevä seremoniapäivä huipentuu sitten lopulta eliitin pukuesittelyyn, joka saa kansan suuren joukon äimistelemään pitkäksi ajaksi sitä, kun eliitti saapuu kättelemään presidenttiä. Pukuja arvioidaan sitten vielä seuraavienkin päivien lehdissä ja skandaaliksi luetaan sellainen, jos kahdella naisella sattuisi olemaan samanlainen rätti päällään.
Presidentilinnan vastaanotto on viimeinen toivonpilkahdus kohden monarkiaa, joka jäi eliitilta saavuttamatta aikojemme alussa. Tuli eliitin harmiksi tasavalta, jota vahinkoa yritetään nyt korjata edes tällä rättiteollisuuden esittelyillalla. Tasavaltalaista itsenäisyyttämmehän tällainen häpäisee kaikin mahdollisin muodoin ja on tietysti yllättävää, että työväenluokkaisten presidenttiemme aikana meno on vain muuttunut koko ajan härskimmäksi.
Samoihin aikoihin ulkosalla Hakaniemen torilla järjesttiin köyhien itsenäisyyspäiväjuhla. Siis ulkosalla, mutta olihan sentään tarjolla lihasoppaa. Niin kovin työväen miehenä itseään mainostunutta Esko-Juhani Tennilääkään ei vain näkynyt näissä juhlissa. Ymmärrän hyvin sen, ettei näihin kemuihin ollut tunkua porvaripuolelta, mutta yhtä vähän näytti olevan haluttomuutta muultakin poliittiselta puolelta. Ehkä köyhät eivät mitään itsenäisyyttä ansaitsekaan.
Tänä vuonna harmistuin sen vuoksi, että edellisinä vuosina on sentään ollut nuorten yritystä kiinnittää huomiota asioiden tilaan. Kuokkavierailun tehoonkaan ei tällä kertaa uskottu. Vain mitätön väärennetyjen kutusjen mielenilmaisu oli. Sitäkin pidettiin tietysti suurena rikoksena, kun se vaaransi eliitin juhlan. Sinnehän olisi voinut saapua joku eliittiin kuulumaton.
Yhden miehen henkilökohtaisen protestin tiedän. Sen vuoksi olen ostanut suunnilleen hänen kaikki kirjansa tuen osoitukseksi, vaikken ole niitä kaikkia lukenutkaan. Hannu Salama ei aikoinaan lähtenyt kutsuttuna linnan juhliin vaan saapui asianomaisessa juhla-asussa lähikapakkaan. Ihmetteleville hän sanoi viihtyvänsä enemmän tavallisen kansan parissa itsenäisyyttä viettäen. Näin radikaalia itsenäisyytä meillä ei ole vietetty kuin vuosina 1939 - 1944. Silloin tavallinenkin kansa sai kutsun ilotulitusjuhliin, jotka pudettiin itärajallamme. Jokainen osallistui henkensä kaupalla. Näistä kansalaisista sitten muutamia ei ole kehdattu olla kutsumatta linnan juhliin työväenpresidenttien aikana. Sitä ennen ei heitäkään kutsuttu.
Se hyvä puoli tässä taas on, että seuraavaan seremonialliseen itsenäisyyspäivään on melkein kokonainen vuosi.
Itsenäisyyden merkitys
30
865
Vastaukset
- pointti tässä
on: "on vapaus jättää sen seremonialliset menot seuraamatta."
Voi viettää rauhallisen päivän vilkaisemattakkaan näitä pömpöösimenoja TV:stä.
Se on etuoikeus. - Minä vaan
Kynttilät sysytin minäkin ja haudoille veimme selliset myös. Kirkoon en mennyt, vaikka siihen kuulunkin, kun en ole viitsinyt nähdä eroamisen vaivaa yhentekevän asian vuoksi. TV-julamanpalvelusten ja sotilasmarssinäytösten ajaksi yleensä käännän kanavaa, ellei virsilaulu ole korkeatasoista. Jääkärimarssin kuuntelen aina mielelläni ja vaihdan kanavaa vasta kun se lopuu.
TV:n kautta tulevia seremonioita on helppo välttää eikä muihin tarvitse osallistua. Vaimoni mulkaisi minua hölmön huvittuneena, kun kysäisin häneltä pokkana: "oisko meidänkin pitänyt käydä tuolla vilkuttamassa", kun tv näytti presidenttipariamme parvekkeellaan vilkuttamassa kauppatoriin yleisölle.
Pukujuhlaa katsoimme niin kuin aina ja arvostelimme ylipainoisten naisten mautonta pukeutumista, vanhojen iltapukujen uusiokäyttöä, nuorten naisten varmaa makua, kierrätysverhoista tehtyä iltapukua, muutamien miesten vakaumuksellisuutta kieltäytyä frakista, jne...
Vieriden haastattelujakin osotimme ja kuuntelimme mielellämme siihen saakka, kunnes ryhdyimme katsomaan peritsietä uusintaa Edwin Laineen Tuntemattomasta sotilasta, joka on eräänlainen rituaali sekin, vaikka osaamme jo elokuvan jokaisen käänteen niin ulkoa, ettei sitä tarvinnut edes katsoa, vaan rupattelimme illam ratoksi niitä näitä.
Sinulla näyttää olevan jokin outo kärttyinen piirre vetää pavut sieraimiisi toisten ihmisten traditioista vaikka voisit antaa heidän viettää niitä omissa oloissaan.
Tekeekö sosialidemokratian tantumus vanhan miehen vihaiseksi?tekee vihaiseksi. Tässä nykypäivän pullamössösukupolvessa ei näytä olevan mitään potkua jäljellä. Luulin, että nuoret alkaisivat jo aktivoitua, mutta kovin kevyeksi on jäänyt heiltäkin taantumuksen vastustaminen.
Oman ammattialana valtiosääntöä ja hallinto-oikeutta käsittelevässä kirjallisuudessa puhuttiin aiemmin ilman mitään kummeksuntaa ja häpeän tunnetta hallintoalamaista. Sillä tarkoitettiin tavallista kansaa eli niitä, jotka asioivat hallintoylimystön (tätä sanaa ei sentään kehdattu käyttää) kanssa. Meillä on jotenkin sisään rakennettuna tämä alamaisuuden osa, siis osalla meistä. Siinä lienee osin sitä perua, että olemme olleet niin pitkään muiden vallan alla ja itsenäisyys on 90 vuodesta huolimatta edelleen nuori. Toinen selitys on raamatullinen, missä esivallalle kehotetaan olemaan uskollinen. Kun tätä on aikansa kirkoissa saarnattu, niin kai se on ihmisten kaaliin sitten tarttunut.
Joissain muissa asia kohdataan ihan toisesta näkökulmasta. Puhutaan kansalaisoikeuksista ja perusoikeuksista. On olemassa jopa kansalaisoikeusaktivisteja siellä, missä kansalaisten tasavertaisia oikeuksia on poljettu. Meillä Suomessa tällainen itsestään selvyys ei ole oikein tarttunut. Hyssytellään ja surkutellaan omaa oloa, vaikka pitäisi haastaa kaiken maailman elitismin palvojat kaksintaisteluun. Meinasin sanoa, että aseelliseen, mutta sitten muistin olevani pasifisti. Nuoria pitäisi kannustaa oikeanlaiseen kansalaisoikeusaktivismiin eikä pelotella heitä sen seurauksista. Sehän on vain elämää ja oman elämän arvon nostamista. Toista tilaisuutta tuskin saamme ja nuorena polvi vielä nousee.- Obs1
näkemyksiä. Näyttäisisin tässä olevan lähempänä sinua kuin MPP:tä. Minulla on aina ollut mielessä ja tässä en halua viitata muihin kuin itseeni, että mitähän mieltä olisin, jos minut olisi kutsuttu linnaan, kuten muutamat hyvät kaverini eli tuntuvatko pihlajanmarjat happamilta. Se on ehkä hillinnyt kritiikkiäni. Mannerheim-ristin ritarien sisääntulon prsidentin linnaan Jääkärimarssin tahdissa katson, vaikka en aikoinaan koskaan erityisesti innostunut ns Vacker-Adolfista, jota nimirystä Arnr Nevanlinna sukulaisestaan käytti.
Nuorena yloppilaana osallistuin muistaaksen kerran jopa soihtukulkueeseen. Vanhemmiten itsenäiyyspäivän seremoniallinen merkitys on yhä vähentynyt. Asuato on vähän sellaisessa paikassa, että kynttilöien polttokin on jäänyt, koska se ei juuri näkyisi.
Tuntemattoaman sotilaan katsoin tällä kertaa 13-vuotiaan pojanpoikani kanssa. Siitä muodostuikin mielenkiintoinen ja minulle vähän kiperäkin tilaisuus. Jouduin selostamaan Suomen osuutta toisessa maailmansodassa. Taustana Talvisota oli vielä helppo, mutta jatkosodan yhteistyö Natsi-Saksan kanssa jo vaikeampi. Kuitenkin päätin kertoa oman näkemykseni, mutta korostaa, että muunlaisiakin näkemyksiä on.
Sotilasparaateihin ja erityisesti ohimarsseihin sisältyy tahatonta huumoria, mutta sotilassoittokuntia on mukava katsella.
Juhlajumalanpalveluksista en osaa MPP:n tapaan loukkaantua, vaikka en nitä katselekaan. Sellaiset jumalanpalvelukset, joihin kuuluvat jyhkeät vanhanaikaisiset esim Siionin virret jopa innostavat, joskaan eivät uskonnollisesti.
Hannu Salamaa olen lainannut siinä, kun hän sanoi, että se, jota ennen sanottiiin Kannaksen läpijuoksuksi, on nyt torjuntavoitto. Muuten Salama on vanhemmiten katkeroitunut niin, että ei enää innosta, enkä hänen viime kirjoistakaan ole selvää saanut. Mutta kaipa sotaveteraanit kaipaavat noita hymistyksiä erityisesti siksi, kun ne olivat suomettumisen aikaan kiellettyjä. Kyllä he ne ansaitsevat. Sotaveteraani-isäni hauta on niin kaukana, että sinne en kynttilää ole vienyt.
Eli lopputulemana, leben und lbn lassen. Obs1 kirjoitti:
näkemyksiä. Näyttäisisin tässä olevan lähempänä sinua kuin MPP:tä. Minulla on aina ollut mielessä ja tässä en halua viitata muihin kuin itseeni, että mitähän mieltä olisin, jos minut olisi kutsuttu linnaan, kuten muutamat hyvät kaverini eli tuntuvatko pihlajanmarjat happamilta. Se on ehkä hillinnyt kritiikkiäni. Mannerheim-ristin ritarien sisääntulon prsidentin linnaan Jääkärimarssin tahdissa katson, vaikka en aikoinaan koskaan erityisesti innostunut ns Vacker-Adolfista, jota nimirystä Arnr Nevanlinna sukulaisestaan käytti.
Nuorena yloppilaana osallistuin muistaaksen kerran jopa soihtukulkueeseen. Vanhemmiten itsenäiyyspäivän seremoniallinen merkitys on yhä vähentynyt. Asuato on vähän sellaisessa paikassa, että kynttilöien polttokin on jäänyt, koska se ei juuri näkyisi.
Tuntemattoaman sotilaan katsoin tällä kertaa 13-vuotiaan pojanpoikani kanssa. Siitä muodostuikin mielenkiintoinen ja minulle vähän kiperäkin tilaisuus. Jouduin selostamaan Suomen osuutta toisessa maailmansodassa. Taustana Talvisota oli vielä helppo, mutta jatkosodan yhteistyö Natsi-Saksan kanssa jo vaikeampi. Kuitenkin päätin kertoa oman näkemykseni, mutta korostaa, että muunlaisiakin näkemyksiä on.
Sotilasparaateihin ja erityisesti ohimarsseihin sisältyy tahatonta huumoria, mutta sotilassoittokuntia on mukava katsella.
Juhlajumalanpalveluksista en osaa MPP:n tapaan loukkaantua, vaikka en nitä katselekaan. Sellaiset jumalanpalvelukset, joihin kuuluvat jyhkeät vanhanaikaisiset esim Siionin virret jopa innostavat, joskaan eivät uskonnollisesti.
Hannu Salamaa olen lainannut siinä, kun hän sanoi, että se, jota ennen sanottiiin Kannaksen läpijuoksuksi, on nyt torjuntavoitto. Muuten Salama on vanhemmiten katkeroitunut niin, että ei enää innosta, enkä hänen viime kirjoistakaan ole selvää saanut. Mutta kaipa sotaveteraanit kaipaavat noita hymistyksiä erityisesti siksi, kun ne olivat suomettumisen aikaan kiellettyjä. Kyllä he ne ansaitsevat. Sotaveteraani-isäni hauta on niin kaukana, että sinne en kynttilää ole vienyt.
Eli lopputulemana, leben und lbn lassen.En minä virsien veisuuta halua kieltää. Veisaisin mielelläni itsekin, mutta kun ei ole oikein lauluääntä.
Itsenäisyys ei vaan ole minulle näitä seremonioita, vaan jotain paljon enemmän. Siksi itsenäisyyttä ei saisikaan latistaa näihin tekopyhiin, tahattoman humoristisiin ja elitistisiin menoihin. Itsenäisyyspäivän pitäisi olla kansanjuhla, kaikille eikä vain eliitille. Eliittikin saa minusn puolestani mennä jonnekin ravintolaan juhlimaan keskenänsä kunhan maksavat laskunsa itse tai tiskaavat astiat, jos ei ole varaa maksaa.- Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
tekee vihaiseksi. Tässä nykypäivän pullamössösukupolvessa ei näytä olevan mitään potkua jäljellä. Luulin, että nuoret alkaisivat jo aktivoitua, mutta kovin kevyeksi on jäänyt heiltäkin taantumuksen vastustaminen.
Oman ammattialana valtiosääntöä ja hallinto-oikeutta käsittelevässä kirjallisuudessa puhuttiin aiemmin ilman mitään kummeksuntaa ja häpeän tunnetta hallintoalamaista. Sillä tarkoitettiin tavallista kansaa eli niitä, jotka asioivat hallintoylimystön (tätä sanaa ei sentään kehdattu käyttää) kanssa. Meillä on jotenkin sisään rakennettuna tämä alamaisuuden osa, siis osalla meistä. Siinä lienee osin sitä perua, että olemme olleet niin pitkään muiden vallan alla ja itsenäisyys on 90 vuodesta huolimatta edelleen nuori. Toinen selitys on raamatullinen, missä esivallalle kehotetaan olemaan uskollinen. Kun tätä on aikansa kirkoissa saarnattu, niin kai se on ihmisten kaaliin sitten tarttunut.
Joissain muissa asia kohdataan ihan toisesta näkökulmasta. Puhutaan kansalaisoikeuksista ja perusoikeuksista. On olemassa jopa kansalaisoikeusaktivisteja siellä, missä kansalaisten tasavertaisia oikeuksia on poljettu. Meillä Suomessa tällainen itsestään selvyys ei ole oikein tarttunut. Hyssytellään ja surkutellaan omaa oloa, vaikka pitäisi haastaa kaiken maailman elitismin palvojat kaksintaisteluun. Meinasin sanoa, että aseelliseen, mutta sitten muistin olevani pasifisti. Nuoria pitäisi kannustaa oikeanlaiseen kansalaisoikeusaktivismiin eikä pelotella heitä sen seurauksista. Sehän on vain elämää ja oman elämän arvon nostamista. Toista tilaisuutta tuskin saamme ja nuorena polvi vielä nousee.Taidat nuortua vanhetessasi tai sitten olet vaipunut vanhojen valtaustesi nostalgiaan. ;-)
- Obs1
Mielipidepankki kirjoitti:
En minä virsien veisuuta halua kieltää. Veisaisin mielelläni itsekin, mutta kun ei ole oikein lauluääntä.
Itsenäisyys ei vaan ole minulle näitä seremonioita, vaan jotain paljon enemmän. Siksi itsenäisyyttä ei saisikaan latistaa näihin tekopyhiin, tahattoman humoristisiin ja elitistisiin menoihin. Itsenäisyyspäivän pitäisi olla kansanjuhla, kaikille eikä vain eliitille. Eliittikin saa minusn puolestani mennä jonnekin ravintolaan juhlimaan keskenänsä kunhan maksavat laskunsa itse tai tiskaavat astiat, jos ei ole varaa maksaa.olen samaa mieltä, mutta olen syönyt ja juonut itsekin niin paljon aikoinani muiden, jopa veronmaksajien kustannuksella, että en siitäkään loukkaannu. Pikkusummiahan ne ovat.
- Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
En minä virsien veisuuta halua kieltää. Veisaisin mielelläni itsekin, mutta kun ei ole oikein lauluääntä.
Itsenäisyys ei vaan ole minulle näitä seremonioita, vaan jotain paljon enemmän. Siksi itsenäisyyttä ei saisikaan latistaa näihin tekopyhiin, tahattoman humoristisiin ja elitistisiin menoihin. Itsenäisyyspäivän pitäisi olla kansanjuhla, kaikille eikä vain eliitille. Eliittikin saa minusn puolestani mennä jonnekin ravintolaan juhlimaan keskenänsä kunhan maksavat laskunsa itse tai tiskaavat astiat, jos ei ole varaa maksaa.Kun lapset olivat pienempiä ja asuivat vielä kotona, meillä oli muutman tuttuperheen kanssa tapana järjestää oma itsenäisyyspäivävastaanottomme. Tästä ystäväporukasta yhdellä oli isompi asunto kuin muilla, joten siitä saatiin linna. Isäntäväki kätteli meidät kaikki, parhaimpiimme pukeutuneet, kikki järjestö ja muut pinssit rinnassa. Sitten juotiin kuohujuomaa ja naiset katsoivat pukuarvostelun televisiösta, lapset leikkivät omiaan ja me miehet rupalteltiin miesten juttuja.
Lippu käytiin laskemassa koko poukalla ja kotiin lähdettiin sitä mukaa kun kunkin perheen lasten nukkuma-aika saneli. - aktivismia...
Mielipidepankki kirjoitti:
tekee vihaiseksi. Tässä nykypäivän pullamössösukupolvessa ei näytä olevan mitään potkua jäljellä. Luulin, että nuoret alkaisivat jo aktivoitua, mutta kovin kevyeksi on jäänyt heiltäkin taantumuksen vastustaminen.
Oman ammattialana valtiosääntöä ja hallinto-oikeutta käsittelevässä kirjallisuudessa puhuttiin aiemmin ilman mitään kummeksuntaa ja häpeän tunnetta hallintoalamaista. Sillä tarkoitettiin tavallista kansaa eli niitä, jotka asioivat hallintoylimystön (tätä sanaa ei sentään kehdattu käyttää) kanssa. Meillä on jotenkin sisään rakennettuna tämä alamaisuuden osa, siis osalla meistä. Siinä lienee osin sitä perua, että olemme olleet niin pitkään muiden vallan alla ja itsenäisyys on 90 vuodesta huolimatta edelleen nuori. Toinen selitys on raamatullinen, missä esivallalle kehotetaan olemaan uskollinen. Kun tätä on aikansa kirkoissa saarnattu, niin kai se on ihmisten kaaliin sitten tarttunut.
Joissain muissa asia kohdataan ihan toisesta näkökulmasta. Puhutaan kansalaisoikeuksista ja perusoikeuksista. On olemassa jopa kansalaisoikeusaktivisteja siellä, missä kansalaisten tasavertaisia oikeuksia on poljettu. Meillä Suomessa tällainen itsestään selvyys ei ole oikein tarttunut. Hyssytellään ja surkutellaan omaa oloa, vaikka pitäisi haastaa kaiken maailman elitismin palvojat kaksintaisteluun. Meinasin sanoa, että aseelliseen, mutta sitten muistin olevani pasifisti. Nuoria pitäisi kannustaa oikeanlaiseen kansalaisoikeusaktivismiin eikä pelotella heitä sen seurauksista. Sehän on vain elämää ja oman elämän arvon nostamista. Toista tilaisuutta tuskin saamme ja nuorena polvi vielä nousee....mutta vasemmiston aktiivisuus on muuttunut pelkäksi passiivisuudeksi.
Haikailet turhaan tuon menneen vasemmistoaktivismin perään. Koetappa löytää se moderni aktivismi, saatat ymmärtää miksi vasemmisto tulee menettämään suosiota jatkossakin ellei myös siellä haeta modernia aktivismia kehiin - Hehheh hee
Mielipidepankki kirjoitti:
En minä virsien veisuuta halua kieltää. Veisaisin mielelläni itsekin, mutta kun ei ole oikein lauluääntä.
Itsenäisyys ei vaan ole minulle näitä seremonioita, vaan jotain paljon enemmän. Siksi itsenäisyyttä ei saisikaan latistaa näihin tekopyhiin, tahattoman humoristisiin ja elitistisiin menoihin. Itsenäisyyspäivän pitäisi olla kansanjuhla, kaikille eikä vain eliitille. Eliittikin saa minusn puolestani mennä jonnekin ravintolaan juhlimaan keskenänsä kunhan maksavat laskunsa itse tai tiskaavat astiat, jos ei ole varaa maksaa.Et sinä taida hakea yhteisöllisyyttä sitten karaokebaareistakaan, jos laulunääntäsi häpeilet.
- KapiKorhonen
Tästä olen kanssasi samaa mieltä, ja arvostan sanomaasi:
>> Itsenäisyys on kai useimmille sitä, että saamme kansakuntana suhteellisen omaehtoisesti päättää asioistamme. Varmaan itsenäisyydessä ja vapaudessa on paljon samoja piirteitä. Minäkin sytytän kynttilän tämän kunniaksi ja vien sotaveteraani-isäni haudalle myös kynttilän. Muutoin yritän viettää päivää aina asiaankuuluvalla kunnioituksella.> Itsenäisyyspäivänä on myös hyvä, että on vapaus jättää sen seremonialliset menot seuraamatta. > Sen verran ikäviä ja isänmaan hyvinvointia rakentaneiden halveksuntaahan ne enimmäkseen ovat. > Samoihin aikoihin ulkosalla Hakaniemen torilla järjesttiin köyhien itsenäisyyspäiväjuhla. Siis ulkosalla, mutta olihan sentään tarjolla lihasoppaa. Niin kovin työväen miehenä itseään mainostunutta Esko-Juhani Tennilääkään ei vain näkynyt näissä juhlissa. Ymmärrän hyvin sen, ettei näihin kemuihin ollut tunkua porvaripuolelta, mutta yhtä vähän näytti olevan haluttomuutta muultakin poliittiselta puolelta. Ehkä köyhät eivät mitään itsenäisyyttä ansaitsekaan.esimerkillisesti tottelevaisen alamaisen rooliin. Sellaista arvostetaan ja sellainen tavallisesti myös palkitaan kunniamerkein. Omatkin isovanhempani saivat meijerin antaman kunniakirjan, ja sitä katsellessa saattoi olla vaikka pari päivää syömättä.
No, minä nyt vaan olen näitä tasa-arvokansalaisia, jotka ottavat sen tasa-arvon ihan tosissaan. Se voi tietysti olla tosikkomaisuutta, mutta minusta kuitenkin ylevämpää kuin alistua kaikenlaisten typerysten käskyläiseksi. Olen auktoriteettivihamielinen ja jos jumalaksi itsensä nostama astuu pihapiirinini, lyön muitta mutkitta turpaan.
Enhän minä nyt henkiläkohtaisesti sentään niin hölmö ole, että kulutan päivääni moisia seremonioita katselemassa. Vastustan kuitenkin sellaisten järjestämistä verovaroilla ja tietäen, että suuri joukko kansalaisista saadaan asettumaan tv:n ääreen ihmettelemään alamaisasenteella eliitin juhlintaa. Se on vastenmielistä pröystäilyä ja tavallisten kansalaisten halveksimista. Niiden jotka juhlivat lihasoppaa syöden jossain räntäsateessa.- joko ymmärrä
lukemaansa tai on niin helvetin täynnä omaa mielipidettään, ettei ehdi edes lukemaan alkuperäistä tekstiä.
Mitä elämä on? Yhtä helvetinmoista väärinkäsitystä alusta loppuun. Nämä ristiään kantavat ritarit päästettiin eturiviin juuri sen vuoksi, että oma arvostus nousisi. Tällainen draamallinen ele tietysti tarvittiin ja sitä haluttiin korostaa. Eikös se ollut tämä jalkaväen kenraali Ehrnrooth joka astui aina ensimmäisenä ja puhui sitten pehmoisia.
Sodassa joka ukko pelkäsi samalla tavalla riippumatta ihan siitä, onko saanut jonkun prenikan vai ei. Sille tielle jääneet ovat paljon suurempia sankareita kuin nämä ehjin nahoin selvinneet ja ritarimerkkinsä saaneet. Ei ole näkynyt tantereelle jääneitä juhlissa. Heitä sinne käskyttänyt sitten kyllä päästetään vanhuuden päivilläänkin höpisemään mitä sylki suuhun tuo. Kertomaan nuorisolle kuinka autuasta oli hengen lähtö ja kuinka meidän pitäisi olla edelleen valmiita sellaiseen joka päivä, jos käsky käy.
Isäni oli niitä, jotka saatuivat selviämään sodasta suhteellisen vaurioitta. Hyvän onnen ja sattuman ansiosta. Hän ei koskaan suostunut kertomaan edes minulle tappamistaan ihmisistä, koska asia painoi hänen mieltään. Uskoakseni hän oli vaan tyytyväinen, ettei tullut palkituksi jollain mitalilla ihmisten tappamisesta. Sellaista hän kuitenkin teki lähinnä puolustaakseen itseään ja lähituntumassa olleita kavereitaan. Sen sijaan hän kertoi siitä, miten selvityi kuin ihmeen kaupalla vaistoonsa luottaen muutamasta erittäin kiperästä paikasta, missä kuoli ympäriltä monia ihmisiä. Tämä teki häenstä sodan jälkeen hieman eriskummallisen uskovaisen, etukäteen määrättyyn kohtaloon uskovan.
Sotaveteraaneista ei pitäisi tehdä mitään sirkumenojen vetonaulaa heidän vanhoilla päivillään, kun he eivät enää itse ymmärrä kieltäytyä. Isäni olisi kutsuttaessa saattanut kieltäytyä, koska hän tunsi tappamisen vastenmielisenä pakkona, jota ei ollut mitään syytä muistella saati sitten juhlia. Tässä kohdin olen erittäin ylpeä isävainaastani, joka piti ihmistä ihmisenä ihonväristä ja asuinpaikasta riippumatta. Olisi hän saattunut juhliin mennäkin, koska oli kovin tottelevainen. Minä taas olen siten varmaan saanut kärttyisän kapinaveren perinnön äidin puolelta.
Kyllä sinunlaisesi perinnekonservatiivit ajatuksineen panevat välillä veret kiertämään ja kiehumaan.- Ansiosi mukaan
...salamoihin verrattava sivistyksellisten ja ÄLYLLISTEN ARVOJEN rienaaja tällä saitilla.
Täysin itse kritiikitön narsisti ja kusipäinen NETTI-runkkari.Poliittinen punikki-HAASKA. - KapiKorhonen
Mielipidepankki kirjoitti:
esimerkillisesti tottelevaisen alamaisen rooliin. Sellaista arvostetaan ja sellainen tavallisesti myös palkitaan kunniamerkein. Omatkin isovanhempani saivat meijerin antaman kunniakirjan, ja sitä katsellessa saattoi olla vaikka pari päivää syömättä.
No, minä nyt vaan olen näitä tasa-arvokansalaisia, jotka ottavat sen tasa-arvon ihan tosissaan. Se voi tietysti olla tosikkomaisuutta, mutta minusta kuitenkin ylevämpää kuin alistua kaikenlaisten typerysten käskyläiseksi. Olen auktoriteettivihamielinen ja jos jumalaksi itsensä nostama astuu pihapiirinini, lyön muitta mutkitta turpaan.
Enhän minä nyt henkiläkohtaisesti sentään niin hölmö ole, että kulutan päivääni moisia seremonioita katselemassa. Vastustan kuitenkin sellaisten järjestämistä verovaroilla ja tietäen, että suuri joukko kansalaisista saadaan asettumaan tv:n ääreen ihmettelemään alamaisasenteella eliitin juhlintaa. Se on vastenmielistä pröystäilyä ja tavallisten kansalaisten halveksimista. Niiden jotka juhlivat lihasoppaa syöden jossain räntäsateessa.Sanot minun omaksuneen esimerkillisesti tottelevan alammaisen roolin, etkä siinä ihan väärässä ole, sillä tehtäväni aina moitteettomasti täyttämään pyrkivä kunnon sotilas pyrín kyllä aikoinani olemaan ja sellainen edellytti esimiesten luottamusta, jonka sai heidän käskynsä hyvin täyttämällä. Niin menetellen sai myös pelivaraa omille mielipiteille, joita huomasin esimiestenikin kuuntelevan ja arvostavan ja joskus he myös käskyjään muuttivat esitysteni mukaisiksi. Esimiesasemassa ollessani kyllä pyrin myös kuuntelemaan alaisiani, ja siitä olen saanut heiltä paljonkin tunnustusta.
Samanlaisen menettelyn olen huomannut tuottavan parasta tulosta myös siviilimaailmassa, ja siten itsekin pääseväni parhaiten yhteistyöhön ja asioihin tuloksellisesti vaikuttamaan.
Typerysten käskyläiseksi alistuu vain typerys, mutta typeryyttä on myös pitää kaikkia käskijöitä typeryksinä. Auktoriteettivihamielisyys kertoo kyllä ihmisestä enemmän kielteistä kuin myönteistä. Et kai kuitenkaan tarkoittane minua Jumalaksi itsensä nostaneella - eihän totteleva alammainen sellainen voi olla. Puheittesi perusteella voisi pikemmín Sinulla olevan itsestäsi jumal-käsityksiä, mutta ethän Sinä Jumalaan usko, niin olen ymmärtänyt.
En minäkään katsonut noita kaikkia juhlaseremonioita, kun mieluummin katsoin Martti Ahtisaaren ajatuksia Suomesta, joka tuli tv1:ltä samaan aikaan kuin paraati tv2:lta. Olen tarpeeksi monia paraateja nähnyt ja niissä mukanakin ollut, joten ne eivät enää kiinnosta. Ja vain toisella silmällä noita linnan juhliakin katselen, kun toinen silmäni oli enimmäkseen kiinni miellyttävämmässä näyssä - luonani olleessa omassa kullassani! - KapiKorhonen
Mielipidepankki kirjoitti:
Nämä ristiään kantavat ritarit päästettiin eturiviin juuri sen vuoksi, että oma arvostus nousisi. Tällainen draamallinen ele tietysti tarvittiin ja sitä haluttiin korostaa. Eikös se ollut tämä jalkaväen kenraali Ehrnrooth joka astui aina ensimmäisenä ja puhui sitten pehmoisia.
Sodassa joka ukko pelkäsi samalla tavalla riippumatta ihan siitä, onko saanut jonkun prenikan vai ei. Sille tielle jääneet ovat paljon suurempia sankareita kuin nämä ehjin nahoin selvinneet ja ritarimerkkinsä saaneet. Ei ole näkynyt tantereelle jääneitä juhlissa. Heitä sinne käskyttänyt sitten kyllä päästetään vanhuuden päivilläänkin höpisemään mitä sylki suuhun tuo. Kertomaan nuorisolle kuinka autuasta oli hengen lähtö ja kuinka meidän pitäisi olla edelleen valmiita sellaiseen joka päivä, jos käsky käy.
Isäni oli niitä, jotka saatuivat selviämään sodasta suhteellisen vaurioitta. Hyvän onnen ja sattuman ansiosta. Hän ei koskaan suostunut kertomaan edes minulle tappamistaan ihmisistä, koska asia painoi hänen mieltään. Uskoakseni hän oli vaan tyytyväinen, ettei tullut palkituksi jollain mitalilla ihmisten tappamisesta. Sellaista hän kuitenkin teki lähinnä puolustaakseen itseään ja lähituntumassa olleita kavereitaan. Sen sijaan hän kertoi siitä, miten selvityi kuin ihmeen kaupalla vaistoonsa luottaen muutamasta erittäin kiperästä paikasta, missä kuoli ympäriltä monia ihmisiä. Tämä teki häenstä sodan jälkeen hieman eriskummallisen uskovaisen, etukäteen määrättyyn kohtaloon uskovan.
Sotaveteraaneista ei pitäisi tehdä mitään sirkumenojen vetonaulaa heidän vanhoilla päivillään, kun he eivät enää itse ymmärrä kieltäytyä. Isäni olisi kutsuttaessa saattanut kieltäytyä, koska hän tunsi tappamisen vastenmielisenä pakkona, jota ei ollut mitään syytä muistella saati sitten juhlia. Tässä kohdin olen erittäin ylpeä isävainaastani, joka piti ihmistä ihmisenä ihonväristä ja asuinpaikasta riippumatta. Olisi hän saattunut juhliin mennäkin, koska oli kovin tottelevainen. Minä taas olen siten varmaan saanut kärttyisän kapinaveren perinnön äidin puolelta.
Kyllä sinunlaisesi perinnekonservatiivit ajatuksineen panevat välillä veret kiertämään ja kiehumaan....Martti Ahtisaaren ajatelleen kuten sinä, kun hän ensimmäisenä presidenttinä kutsui ritarit linnan juhliin. Teissä - vai pitäisikö sanoa, maissä - sosialidemokraateissakin kun on eroja. Mara evakkona, sotilaan poikana, varuskuntien kasvattina ja kaikin tavoin isänmaalliena suomalaisena halusi osoittaa kunnioitustaan maamme pelastaneille veteraaneillemme eleellä, jota parempaa ei voisi keksiä.
Sodassa pelkäsi jokainen, se on varmaa, mutta kunnon suomalainen sotilas siitä huolimatta teki aina velvollisuutensa. Isäsikin varmaan noudatti esimiestensä käskyjä, jollaista sinä pidät halveksittavana. Varmaan isäsi oli taitava sotilas, kun hengissä sieltä selvisi; minun isäni - oikeammin vain minut siittänyt mies - ei ollut yhtä taitava, kun kaatui jo jatkosodan ensimmäisenä kuukautena. Tosin siellä pohjoisimmalla rintamalohkollamme noina samoina päivinä kuolema korjasi poikkeuksellisen runsaasti satoa, sen näkee Pohjois-Suomen sankarihautausmailla, sillä pohjois-suomalaisihan tuon lohkon sotilaat enimmäkseen olivat, isäni siihen aikaan petsamolainen.
En ole perinnekonservatiivi, vaan hyvin kaukana sellaisesta, varsin radikaali tosiasiallisesti. Sitä ilmentää myös sitoutumattomuus puolueisiin, jossa suhteessa lienet minua paljon konservatiivisempi. Mutta hyvä kuitenkin, että sain veresi liikkeelle, ehkä ne tuovat uusia, raikkaita ajatuksia aivoihisikin, vaikkapa näkemyksissäsi Natosta ja USA:sta! ;) - Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
Nämä ristiään kantavat ritarit päästettiin eturiviin juuri sen vuoksi, että oma arvostus nousisi. Tällainen draamallinen ele tietysti tarvittiin ja sitä haluttiin korostaa. Eikös se ollut tämä jalkaväen kenraali Ehrnrooth joka astui aina ensimmäisenä ja puhui sitten pehmoisia.
Sodassa joka ukko pelkäsi samalla tavalla riippumatta ihan siitä, onko saanut jonkun prenikan vai ei. Sille tielle jääneet ovat paljon suurempia sankareita kuin nämä ehjin nahoin selvinneet ja ritarimerkkinsä saaneet. Ei ole näkynyt tantereelle jääneitä juhlissa. Heitä sinne käskyttänyt sitten kyllä päästetään vanhuuden päivilläänkin höpisemään mitä sylki suuhun tuo. Kertomaan nuorisolle kuinka autuasta oli hengen lähtö ja kuinka meidän pitäisi olla edelleen valmiita sellaiseen joka päivä, jos käsky käy.
Isäni oli niitä, jotka saatuivat selviämään sodasta suhteellisen vaurioitta. Hyvän onnen ja sattuman ansiosta. Hän ei koskaan suostunut kertomaan edes minulle tappamistaan ihmisistä, koska asia painoi hänen mieltään. Uskoakseni hän oli vaan tyytyväinen, ettei tullut palkituksi jollain mitalilla ihmisten tappamisesta. Sellaista hän kuitenkin teki lähinnä puolustaakseen itseään ja lähituntumassa olleita kavereitaan. Sen sijaan hän kertoi siitä, miten selvityi kuin ihmeen kaupalla vaistoonsa luottaen muutamasta erittäin kiperästä paikasta, missä kuoli ympäriltä monia ihmisiä. Tämä teki häenstä sodan jälkeen hieman eriskummallisen uskovaisen, etukäteen määrättyyn kohtaloon uskovan.
Sotaveteraaneista ei pitäisi tehdä mitään sirkumenojen vetonaulaa heidän vanhoilla päivillään, kun he eivät enää itse ymmärrä kieltäytyä. Isäni olisi kutsuttaessa saattanut kieltäytyä, koska hän tunsi tappamisen vastenmielisenä pakkona, jota ei ollut mitään syytä muistella saati sitten juhlia. Tässä kohdin olen erittäin ylpeä isävainaastani, joka piti ihmistä ihmisenä ihonväristä ja asuinpaikasta riippumatta. Olisi hän saattunut juhliin mennäkin, koska oli kovin tottelevainen. Minä taas olen siten varmaan saanut kärttyisän kapinaveren perinnön äidin puolelta.
Kyllä sinunlaisesi perinnekonservatiivit ajatuksineen panevat välillä veret kiertämään ja kiehumaan.Mitenkäs suhtaudut vasemmiston pönäköihin vappuparaateihin ja -puheisiin?
Samalla kärttyisellä inholla varmaan? Minä vaan kirjoitti:
Mitenkäs suhtaudut vasemmiston pönäköihin vappuparaateihin ja -puheisiin?
Samalla kärttyisellä inholla varmaan?Olen aina suhtautunut vastenmielisyydellä kaikkiin sellaisiin tilaisuuksiin, joiden tarkoituksena on nostattaa ihmisiä massapsykoosin valtaan. Sen vuoksi jopa kansallishenkiset urheilutilaisuudet ja nuorison suosimat massiiviset konsertit herättävät minussa epäilyjä. Nopeasti tulee mieleen kuva Nurnbergista ja Punaisen torin sotilasparaateista.
Kaikkein punaisimmissa tovereissa eli komuissa oli paljon myös suuren johtajan kaipuuta. Tämä lienee ääriliikkeille jotenkin tunnusomaista, epäluottamus omaan harkintakykyyn.
Itse en kuulunut lapsena edes minkään sortin partioihin. En sinivalkoisiin enkä pioneereuhin. Jo pelkkä yhtenäinen asu teki minusta touhun vastenmieliseksi ja naurettavaksi. Se oli vaistonvaraista suhtautumista enkä ole sitä katunut. Olin sen verran omapäinen lapsi, etteivät vanhemmat edes yrittäneet ujuttaa minua sellaiseen, mihin ei ollut halua. Niinpä en halunnut edes sen ajan maksullisiin päiväkoteihin äitini suureksi harmiksi ja niinpä minun valvomiseni piti järjestää muulla tavoin. se johti sitten puolikontrolloimattamaan tilaan, mikä teksi minusta itsenäisen ja omaehtoisen jo varsin nuorena.
Yhteenkään vappumarssiin en ole koskaan osallistunut. Koin myös sellaisen pelleilyinä, joka ahdisti. Olisin kokenut oloni noloksi, jos olisi osallistunut moiseen. Armeijassa jouduin sitten kyllä osallistumaan muutaman kerran marssiin ja tein sen hyvin vastentahtoisesti enkä halua muistella enää nöyryyttämistäni. Koko ajan oli kahinoita kouluttajien kanssa. Lopulta eivät enää vittuolleet ja temppuilleet, kun huomasivat, että minulla alamaisenakin oli sellaisia keinoja ja osaamista käytössä, että asemansa aikaansaama vallantäyteys siitä hieman kärsi. Kun tuli eduskunnan oikeusaismiehen tarkastuskäynti, minulle ehdotettiin jopa kuntoisuuslomaa niiksi päiviksi. Se oli minulle asepalveluksen kohokohta. Ei se silti estänyt etenemistäni, sillä ne tajusivat, että tuosta saataisiin oikein vittumainen kouluttaja riveihin. Ei kylläkään saatu, sillä anooin alaisten lusmuta niin paljon kuin silmä vältti. Olin sitten kyllä hyvän kaverin maineessa myös alokkaiden keskuudessa.
Olen kyllä yhden kerran siviilissäkin marssilla osalistunut ja sen ainoan kerran vapaaehtoisesti. Se oli joku 80-luvulla järjestetty rauhanmarssi. Vannoutuneena passifistina koin, että tässä voisin hieman tinkiä periaatteistani olla osallistumatta joukkotapahtumiin.
Eli vastaus kysymykseesi: Samalla kärttyisellä inholla.- Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen aina suhtautunut vastenmielisyydellä kaikkiin sellaisiin tilaisuuksiin, joiden tarkoituksena on nostattaa ihmisiä massapsykoosin valtaan. Sen vuoksi jopa kansallishenkiset urheilutilaisuudet ja nuorison suosimat massiiviset konsertit herättävät minussa epäilyjä. Nopeasti tulee mieleen kuva Nurnbergista ja Punaisen torin sotilasparaateista.
Kaikkein punaisimmissa tovereissa eli komuissa oli paljon myös suuren johtajan kaipuuta. Tämä lienee ääriliikkeille jotenkin tunnusomaista, epäluottamus omaan harkintakykyyn.
Itse en kuulunut lapsena edes minkään sortin partioihin. En sinivalkoisiin enkä pioneereuhin. Jo pelkkä yhtenäinen asu teki minusta touhun vastenmieliseksi ja naurettavaksi. Se oli vaistonvaraista suhtautumista enkä ole sitä katunut. Olin sen verran omapäinen lapsi, etteivät vanhemmat edes yrittäneet ujuttaa minua sellaiseen, mihin ei ollut halua. Niinpä en halunnut edes sen ajan maksullisiin päiväkoteihin äitini suureksi harmiksi ja niinpä minun valvomiseni piti järjestää muulla tavoin. se johti sitten puolikontrolloimattamaan tilaan, mikä teksi minusta itsenäisen ja omaehtoisen jo varsin nuorena.
Yhteenkään vappumarssiin en ole koskaan osallistunut. Koin myös sellaisen pelleilyinä, joka ahdisti. Olisin kokenut oloni noloksi, jos olisi osallistunut moiseen. Armeijassa jouduin sitten kyllä osallistumaan muutaman kerran marssiin ja tein sen hyvin vastentahtoisesti enkä halua muistella enää nöyryyttämistäni. Koko ajan oli kahinoita kouluttajien kanssa. Lopulta eivät enää vittuolleet ja temppuilleet, kun huomasivat, että minulla alamaisenakin oli sellaisia keinoja ja osaamista käytössä, että asemansa aikaansaama vallantäyteys siitä hieman kärsi. Kun tuli eduskunnan oikeusaismiehen tarkastuskäynti, minulle ehdotettiin jopa kuntoisuuslomaa niiksi päiviksi. Se oli minulle asepalveluksen kohokohta. Ei se silti estänyt etenemistäni, sillä ne tajusivat, että tuosta saataisiin oikein vittumainen kouluttaja riveihin. Ei kylläkään saatu, sillä anooin alaisten lusmuta niin paljon kuin silmä vältti. Olin sitten kyllä hyvän kaverin maineessa myös alokkaiden keskuudessa.
Olen kyllä yhden kerran siviilissäkin marssilla osalistunut ja sen ainoan kerran vapaaehtoisesti. Se oli joku 80-luvulla järjestetty rauhanmarssi. Vannoutuneena passifistina koin, että tässä voisin hieman tinkiä periaatteistani olla osallistumatta joukkotapahtumiin.
Eli vastaus kysymykseesi: Samalla kärttyisellä inholla.Sinähän olet aivan samanlainen vapautta ja individuaalista yksilöllisyyttä vahvasti kannattava, mutta silti aitoa yhteisöllisyyttä arvostava ihminen kuin minäkin.
Voisimme näistä lähtökohdista hyvin kannattaa samaa puoluetta (kokoomusta), kun minä olen arvomaailmaltani sitoutumaton niin kuin sinäkin, mutta antivasemmistolainen, joten mulle ei sdp oikein käy.
Katselin pikkupoikana vasemmiston vappumarssien kokoontumisia Hakaniemen torilla, kun asuin siinä laitamilla, ja minusta se oli ihan uskonnollista hurmosta koko meno. Partiossa toki tulin käväisseeksi, mutten saanut siihen univormukulttuuriin oikein makua. Metsässä retkeilystä tykkäsin kovasti ja rupesin sitä harrastamaan ihan muuten vaan niin, että armejan sissijotokset olivat mulle hyvin helppoja reissuja. - Obs1
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen aina suhtautunut vastenmielisyydellä kaikkiin sellaisiin tilaisuuksiin, joiden tarkoituksena on nostattaa ihmisiä massapsykoosin valtaan. Sen vuoksi jopa kansallishenkiset urheilutilaisuudet ja nuorison suosimat massiiviset konsertit herättävät minussa epäilyjä. Nopeasti tulee mieleen kuva Nurnbergista ja Punaisen torin sotilasparaateista.
Kaikkein punaisimmissa tovereissa eli komuissa oli paljon myös suuren johtajan kaipuuta. Tämä lienee ääriliikkeille jotenkin tunnusomaista, epäluottamus omaan harkintakykyyn.
Itse en kuulunut lapsena edes minkään sortin partioihin. En sinivalkoisiin enkä pioneereuhin. Jo pelkkä yhtenäinen asu teki minusta touhun vastenmieliseksi ja naurettavaksi. Se oli vaistonvaraista suhtautumista enkä ole sitä katunut. Olin sen verran omapäinen lapsi, etteivät vanhemmat edes yrittäneet ujuttaa minua sellaiseen, mihin ei ollut halua. Niinpä en halunnut edes sen ajan maksullisiin päiväkoteihin äitini suureksi harmiksi ja niinpä minun valvomiseni piti järjestää muulla tavoin. se johti sitten puolikontrolloimattamaan tilaan, mikä teksi minusta itsenäisen ja omaehtoisen jo varsin nuorena.
Yhteenkään vappumarssiin en ole koskaan osallistunut. Koin myös sellaisen pelleilyinä, joka ahdisti. Olisin kokenut oloni noloksi, jos olisi osallistunut moiseen. Armeijassa jouduin sitten kyllä osallistumaan muutaman kerran marssiin ja tein sen hyvin vastentahtoisesti enkä halua muistella enää nöyryyttämistäni. Koko ajan oli kahinoita kouluttajien kanssa. Lopulta eivät enää vittuolleet ja temppuilleet, kun huomasivat, että minulla alamaisenakin oli sellaisia keinoja ja osaamista käytössä, että asemansa aikaansaama vallantäyteys siitä hieman kärsi. Kun tuli eduskunnan oikeusaismiehen tarkastuskäynti, minulle ehdotettiin jopa kuntoisuuslomaa niiksi päiviksi. Se oli minulle asepalveluksen kohokohta. Ei se silti estänyt etenemistäni, sillä ne tajusivat, että tuosta saataisiin oikein vittumainen kouluttaja riveihin. Ei kylläkään saatu, sillä anooin alaisten lusmuta niin paljon kuin silmä vältti. Olin sitten kyllä hyvän kaverin maineessa myös alokkaiden keskuudessa.
Olen kyllä yhden kerran siviilissäkin marssilla osalistunut ja sen ainoan kerran vapaaehtoisesti. Se oli joku 80-luvulla järjestetty rauhanmarssi. Vannoutuneena passifistina koin, että tässä voisin hieman tinkiä periaatteistani olla osallistumatta joukkotapahtumiin.
Eli vastaus kysymykseesi: Samalla kärttyisellä inholla.marsseja ja marssimattomuuksia. Minä olin armeijassa jo siviiliammattini hankkinut. Vältin marssit, sulkeiset ja monet muutkin alokasajan jälkeen sillä, että lähimmät esimieheni, evestiluutnantti ja eversti katsoivat minun hyödyttävän armeijaa paremmin tekemällä ihan oikeaa työtä. Rauhanmarssit olen onnekseni ja kiitos ymmärrykseni välttänyt. Kerran kuitenkin kirjoitin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa nimeni rauhanadressiin, joka tietysti myöhemmin sekin, kuten nämä rauhanmassit osoittautui Neuvostoliiton masinoimaksi, Hävettää vieläkin, vaikka oli silloin kovin nuori.
- hyödyllinen idiootti
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen aina suhtautunut vastenmielisyydellä kaikkiin sellaisiin tilaisuuksiin, joiden tarkoituksena on nostattaa ihmisiä massapsykoosin valtaan. Sen vuoksi jopa kansallishenkiset urheilutilaisuudet ja nuorison suosimat massiiviset konsertit herättävät minussa epäilyjä. Nopeasti tulee mieleen kuva Nurnbergista ja Punaisen torin sotilasparaateista.
Kaikkein punaisimmissa tovereissa eli komuissa oli paljon myös suuren johtajan kaipuuta. Tämä lienee ääriliikkeille jotenkin tunnusomaista, epäluottamus omaan harkintakykyyn.
Itse en kuulunut lapsena edes minkään sortin partioihin. En sinivalkoisiin enkä pioneereuhin. Jo pelkkä yhtenäinen asu teki minusta touhun vastenmieliseksi ja naurettavaksi. Se oli vaistonvaraista suhtautumista enkä ole sitä katunut. Olin sen verran omapäinen lapsi, etteivät vanhemmat edes yrittäneet ujuttaa minua sellaiseen, mihin ei ollut halua. Niinpä en halunnut edes sen ajan maksullisiin päiväkoteihin äitini suureksi harmiksi ja niinpä minun valvomiseni piti järjestää muulla tavoin. se johti sitten puolikontrolloimattamaan tilaan, mikä teksi minusta itsenäisen ja omaehtoisen jo varsin nuorena.
Yhteenkään vappumarssiin en ole koskaan osallistunut. Koin myös sellaisen pelleilyinä, joka ahdisti. Olisin kokenut oloni noloksi, jos olisi osallistunut moiseen. Armeijassa jouduin sitten kyllä osallistumaan muutaman kerran marssiin ja tein sen hyvin vastentahtoisesti enkä halua muistella enää nöyryyttämistäni. Koko ajan oli kahinoita kouluttajien kanssa. Lopulta eivät enää vittuolleet ja temppuilleet, kun huomasivat, että minulla alamaisenakin oli sellaisia keinoja ja osaamista käytössä, että asemansa aikaansaama vallantäyteys siitä hieman kärsi. Kun tuli eduskunnan oikeusaismiehen tarkastuskäynti, minulle ehdotettiin jopa kuntoisuuslomaa niiksi päiviksi. Se oli minulle asepalveluksen kohokohta. Ei se silti estänyt etenemistäni, sillä ne tajusivat, että tuosta saataisiin oikein vittumainen kouluttaja riveihin. Ei kylläkään saatu, sillä anooin alaisten lusmuta niin paljon kuin silmä vältti. Olin sitten kyllä hyvän kaverin maineessa myös alokkaiden keskuudessa.
Olen kyllä yhden kerran siviilissäkin marssilla osalistunut ja sen ainoan kerran vapaaehtoisesti. Se oli joku 80-luvulla järjestetty rauhanmarssi. Vannoutuneena passifistina koin, että tässä voisin hieman tinkiä periaatteistani olla osallistumatta joukkotapahtumiin.
Eli vastaus kysymykseesi: Samalla kärttyisellä inholla.Mielenkiintoista, että olet aikamiehenä ollut niinkin naiivi että rauhanmarssille olet osallistunut jos kerran vannoutuneeksi pasifistiksi itseäsi kutsut.
Olihan se jo silloin yleisessä tiedossa,että nuo "rauhanmarssit" ja koko liike olivat vahvasti Neuvostoliiton ja sen tiedustulepalvelun ohjaamia.
No, tuo vahvistaa vain sen käistyksen joka sinusta täällä on syntynyt, eli 70-luvulla vasemmisto-opit sisäistänyt "hyödyllinen idiootti". Heitä meillä toki riitti, joten et sinä nyt ihan ainut ollut. Mutta harvoja tavallisia (aktiivipolitiikan tai kulttuurielämän ulkopuolisia) koulutettuja ihmisiä kuitenkin.
- ehdottomasti
Valtiollinen itsenäisyys on jotain minkä kansan suuri enemmistä kokee tärkeäksi, pönöttävine juhlineenkin.
Itsenäisyysaatehan on näkynyt täällä jo pitkään, ensimmäiset merkit 1200-luvulla, jolloin Tuomas piispan silmissä kangasteli Suomen niemimaalle luotava itsenäinen hengellinen ruhtinaskunta,lännen kilpi Novgorodia vastaan. 1500-luvulla aateli Klaus Flemingin johdolla taisteli Suomen erikoisaseman puolesta. Anjalan liiton aikana suomalaiset upseerit ryhtyivät toimenpiteisiin itsenäisen suomalaisen valtion luomiseksi jne.
Näillä hankkeilla oli yksi yhteinen puute. Niiden takana oli vain pieni osa kansaa. Kirkko, aatelisto ja upseeristo, kukin vuorollaan, toimi itsenäisen valtion luomiseksi, mutta varsinainen kansa joko pysyi hankkeille vieraana jos nyt niistä ylipäätään tiesi.
1800 luvun lopulla yhä yleisemmäksi tuli käsitys, että Venäjällä ei ollut Suomeen muuta oikeutta kuin väkevämmän oikeus. Syntyi voimakas, koko kansan liike vaatimaan Suomen kansan oikeutta itsenäisyyteen ja Suomen mahdollisuuksia elää itsenäisenä kansana. Ensimmäisen maailmansodan laineet ja Venäjän sekasorto tuon itsenäisyyden meille sitten antoi, puolivahingossa lopulta, niin voisi kai sanoa. Mutta siitä olemme kovasti kiinni pitäneet. Siksi sitä pitää vähän juhliakin, ei se nyt liikaa ole, tai voihan se kiihkeimmille punikeille liikaakin olla.
Työväestömme johtajat olivat vielä 1917 selkeästi Suomen itsenäisyyden kannalla, mutta ne toimenpiteet, joihin sosialistiemme johto ryhtyi bolshevikkien Venäjällä suorittaman vallankaappauksen jälkeen, saneltiin Venäjältä käsin. Tuore itsenäisyys joutui siis heti koetukselle
Vuoden 1918 onnettomuus ei ole yksin kansamme keskuudessa vallinneitten ristiriitojen aiheuttama, vaan se oli omien johtajiensa harhaanjohtaman kansanluokan taistelua vieraitten tarkoitusperien hyväksi, itsenäisyyttämme vastaan. Tätä eivät ymmärtäneet enempää tavalliset rivimiehet kuin kaikki punakaartin johtajatkaan.
Harhaanjohdettu joukko lyötiin ja sille kostettiin verisesti, tuo aiheutti arven kansakuntaan, ja tuota arpea eniten eheytti Maalaisliitto, muistammehan mm. Kallion puheen 1919.
Venäjän hyökkäys Suomea vastaan marraskuussa 1939 yhdisti taas kansan puolustamaan itsenäisyyttä. Tavisota ja Venäjän toimenpiteet Baltian maissa kesällä 1940, avasivat viimeistenkin silmät näkemään, miten asianlaita oli jo v. 1918, itsenäisyytemme oli ollut silloinkin suuressa vaarassa.
Olemme siis puolustaneet tätä kansallista itsenäisyyttämme tiukasti, ja menestykselläkin, joten eiköhän sitä sallita hiukan juhlistettavanKyllä minustakin itsenäisyyttä saa ja varmaan pitääkin juhlia. En minä sitä ole suinkaan vastustanut. Olen asettanut kyseenalaiseksi vain nykymuotoisen juhlimisen, josta pääsevät osalliseksi harvat ja valitut ja johon liittyy sellaisia seremoniallisia piirteitä, jotka eivät vastaa kansaamme yhdistävää ajattelua. Itsekin puhut kansan eheyden tärkeydestä ja sen vuoksi tuntuu kummalliselta, että suosimme menoja, jotka ovat enemmän merkkejä tahdosta jakaa kansaa ylä- ja pohjakerrosten väkeen.
Työväenluokan suhtautumisesta itsenäisyyteen annat tosiasioita vastaamattoman kuvauksen. Työväestö kannatti itsenäisyyttä enemmän ja aiemmin kuin porvaristo. Porvaristosta vain fennomaaninen liike kannatti itsenäisyyttä jo ennen työväestöä ja johdonmukaisesti läpi autonomian. Vuonna 1917 valtiopäivät julistivat jo kesällä Suomen käytännössä itsenäiseksi, mutta porvaristo alkoi vehkeillä Venäjän hallinnon kanssa kumotakseen Suomen itsenäistymispyrkimykset.
Punakapinassa ei ollut kyse mistään taistelusta itsenäisyyttä vastaan. Tällaista tavoitetta ei kaiketi ollut yhdelläkään kapinaan ryhtyneistä, ei edes apuna olleista venäläisistä, joiden lukumäärä on vähäinen. Punakapinan tavoite oli yksinomaan kumota laillinen hallitusvalta ja saada sitä kautta työväestölle ja maattomalle maaseutuväestölle inhimillisemmät olosuhteet. Kurjiin oloihin haluttiin saada kohennus. Siitä tuossa kapinassa oli kyse.
Kapinaan ei olisi tullut ryhtyä, vaan maltti olisi pitänyt säilyttää, koska se repi kansaa kauas eteenpäin. Tässä suhteessa kapinaan yllyttäneiden punajohtajien vastuu on toki suuri ja heitä on sen vuoksi syytäkin moittia.- jaa kansaa
Mielipidepankki kirjoitti:
Kyllä minustakin itsenäisyyttä saa ja varmaan pitääkin juhlia. En minä sitä ole suinkaan vastustanut. Olen asettanut kyseenalaiseksi vain nykymuotoisen juhlimisen, josta pääsevät osalliseksi harvat ja valitut ja johon liittyy sellaisia seremoniallisia piirteitä, jotka eivät vastaa kansaamme yhdistävää ajattelua. Itsekin puhut kansan eheyden tärkeydestä ja sen vuoksi tuntuu kummalliselta, että suosimme menoja, jotka ovat enemmän merkkejä tahdosta jakaa kansaa ylä- ja pohjakerrosten väkeen.
Työväenluokan suhtautumisesta itsenäisyyteen annat tosiasioita vastaamattoman kuvauksen. Työväestö kannatti itsenäisyyttä enemmän ja aiemmin kuin porvaristo. Porvaristosta vain fennomaaninen liike kannatti itsenäisyyttä jo ennen työväestöä ja johdonmukaisesti läpi autonomian. Vuonna 1917 valtiopäivät julistivat jo kesällä Suomen käytännössä itsenäiseksi, mutta porvaristo alkoi vehkeillä Venäjän hallinnon kanssa kumotakseen Suomen itsenäistymispyrkimykset.
Punakapinassa ei ollut kyse mistään taistelusta itsenäisyyttä vastaan. Tällaista tavoitetta ei kaiketi ollut yhdelläkään kapinaan ryhtyneistä, ei edes apuna olleista venäläisistä, joiden lukumäärä on vähäinen. Punakapinan tavoite oli yksinomaan kumota laillinen hallitusvalta ja saada sitä kautta työväestölle ja maattomalle maaseutuväestölle inhimillisemmät olosuhteet. Kurjiin oloihin haluttiin saada kohennus. Siitä tuossa kapinassa oli kyse.
Kapinaan ei olisi tullut ryhtyä, vaan maltti olisi pitänyt säilyttää, koska se repi kansaa kauas eteenpäin. Tässä suhteessa kapinaan yllyttäneiden punajohtajien vastuu on toki suuri ja heitä on sen vuoksi syytäkin moittia.Ei tuollainen juhla jaa kansaa, päinvastoin, yhdessä tuuminhan sitä TV:stä töllötetään, ja vielä iltapäivä- ja naistenlehdistä luetaan jutut.
No, minä menin saunaan kättelyjen alkaessa, mutta en arvostele niitä jotka tuota katsoivat.
Kirjoitin, että työväenluokka oli itsenäisyyden puolella 1917, mutta sen ylin johto joutui Venäläisten bolsevikkien manipuloimaksi ja ryhtyi kapinaan, jota de facto lietsottiin Pietarista. Kirjoitin myös, ettei rivimiehet tai punakaartin koko johtokaan ymmärtänyt mihin ryhtyivät ja joutuivat, sen verran harhaanjohdettuja olivat. Vasemmistolle ei ole epötyypillistä tuollainen joukkojen harhaanjohtaminen johtajien tavoitteiden täyttämiseksi myöhemmiltäkään ajoilta, saati tuolloin kun kansa oli vielä kouluja käymätöntä.
Eikä kyseessä ollut taistelu parempien olosuhteiden tai oikeudenmukaisuuden puolesta, vaan puhtaasti taistelu yhteiskunnallisesta vallasta joka tietysti piti perustella noilla fraaseilla. jaa kansaa kirjoitti:
Ei tuollainen juhla jaa kansaa, päinvastoin, yhdessä tuuminhan sitä TV:stä töllötetään, ja vielä iltapäivä- ja naistenlehdistä luetaan jutut.
No, minä menin saunaan kättelyjen alkaessa, mutta en arvostele niitä jotka tuota katsoivat.
Kirjoitin, että työväenluokka oli itsenäisyyden puolella 1917, mutta sen ylin johto joutui Venäläisten bolsevikkien manipuloimaksi ja ryhtyi kapinaan, jota de facto lietsottiin Pietarista. Kirjoitin myös, ettei rivimiehet tai punakaartin koko johtokaan ymmärtänyt mihin ryhtyivät ja joutuivat, sen verran harhaanjohdettuja olivat. Vasemmistolle ei ole epötyypillistä tuollainen joukkojen harhaanjohtaminen johtajien tavoitteiden täyttämiseksi myöhemmiltäkään ajoilta, saati tuolloin kun kansa oli vielä kouluja käymätöntä.
Eikä kyseessä ollut taistelu parempien olosuhteiden tai oikeudenmukaisuuden puolesta, vaan puhtaasti taistelu yhteiskunnallisesta vallasta joka tietysti piti perustella noilla fraaseilla.panee kapinoimaan.
Olot muutuivat kurjiksi vuonna 1917. Tuli puute ruuasta. Tämä ei kylläkään ollut sinällään porvariston vika, mutta se lisäsi vastakkainasettelua. Nälänhätä johtui Venäjän sekasorrosta ja elintarvikkeiden tuonnin ehtymisestä.- vaan johtajat
Mielipidepankki kirjoitti:
panee kapinoimaan.
Olot muutuivat kurjiksi vuonna 1917. Tuli puute ruuasta. Tämä ei kylläkään ollut sinällään porvariston vika, mutta se lisäsi vastakkainasettelua. Nälänhätä johtui Venäjän sekasorrosta ja elintarvikkeiden tuonnin ehtymisestä.Aivan niin, ja eurooppalaisen sodan seurauksena pulaa ei voitu lievittää tuonnilla jostain muualta.
SDP:n muutama johtaja käytti tilannetta hyväkseen agiteeramalla kansaa omien vallanpyrkimystensä tueksi Venäjän bolsevikkien antaessa taustalta ohjeita ja jopa aineellista (aseellistakin) apua näille kapinallisille.
Suomen kapinassa oli lopultakin kysymyksessä hyvin pienen joukon (ei edes koko vasemmiston, joka oli tuolloin vähemmistössä) masinoima yhteiskunnallisen vallan kaappausyritys. Suuri osa punaisista, edes punakaartilaisista, ei olisi halunnut aseilla ryhtyä olojaan parantamaan, mutta laumana seurasivat johtajiensa hölmöilyjä. Poikkeuksiakin oli, mm. Tanner, ja tiedän omasta suvustanikin kohtaloita kuinka miehet kieltäytyivät aseista vaikka olivat sosialisteja kannattaneet aiemmin - ja maksoivat siitä hirvittävän hinnan. - Minä vaan
Mielipidepankki kirjoitti:
Kyllä minustakin itsenäisyyttä saa ja varmaan pitääkin juhlia. En minä sitä ole suinkaan vastustanut. Olen asettanut kyseenalaiseksi vain nykymuotoisen juhlimisen, josta pääsevät osalliseksi harvat ja valitut ja johon liittyy sellaisia seremoniallisia piirteitä, jotka eivät vastaa kansaamme yhdistävää ajattelua. Itsekin puhut kansan eheyden tärkeydestä ja sen vuoksi tuntuu kummalliselta, että suosimme menoja, jotka ovat enemmän merkkejä tahdosta jakaa kansaa ylä- ja pohjakerrosten väkeen.
Työväenluokan suhtautumisesta itsenäisyyteen annat tosiasioita vastaamattoman kuvauksen. Työväestö kannatti itsenäisyyttä enemmän ja aiemmin kuin porvaristo. Porvaristosta vain fennomaaninen liike kannatti itsenäisyyttä jo ennen työväestöä ja johdonmukaisesti läpi autonomian. Vuonna 1917 valtiopäivät julistivat jo kesällä Suomen käytännössä itsenäiseksi, mutta porvaristo alkoi vehkeillä Venäjän hallinnon kanssa kumotakseen Suomen itsenäistymispyrkimykset.
Punakapinassa ei ollut kyse mistään taistelusta itsenäisyyttä vastaan. Tällaista tavoitetta ei kaiketi ollut yhdelläkään kapinaan ryhtyneistä, ei edes apuna olleista venäläisistä, joiden lukumäärä on vähäinen. Punakapinan tavoite oli yksinomaan kumota laillinen hallitusvalta ja saada sitä kautta työväestölle ja maattomalle maaseutuväestölle inhimillisemmät olosuhteet. Kurjiin oloihin haluttiin saada kohennus. Siitä tuossa kapinassa oli kyse.
Kapinaan ei olisi tullut ryhtyä, vaan maltti olisi pitänyt säilyttää, koska se repi kansaa kauas eteenpäin. Tässä suhteessa kapinaan yllyttäneiden punajohtajien vastuu on toki suuri ja heitä on sen vuoksi syytäkin moittia.Olen antanut itseni ymmärtää, että punakapinaan mentäessä silloisessa sdp:ssä oli radikaalimpi siipi, jonka mielestä työväestön piti meilläkin nousta kotoisia tsaarinvallan herrojamme vastaan, kun kerran Venäjänkin työväki nousi kapinaan.
Kyse oli pikemminkin rinnakkaisesta ilmiöstä ja mahdolliseksi kuvitellun tilaisuuden hyväksi käyttämisesta eikä niinkään pitkään suunnitellusta vapaussodasta tai liittymisesta Neuvostoliittoon, jota ei kapinan alkaessa tainnut edes olla olemassa.
Häikiö nosti tämän sdp:n sisäisen jakautuneisuuden hyvin esiin hiljattain televisioidussa presidenttifoorumissa ja katsoi, että se osa sdp:n historiaa kaipaisi tulla nostetuksi lähempään analyysiin.
Minusta nimittäin on epäoikeudenmukaista, että Tanneria kohdeltiin myöhemmin niin kuin kohdeltiin etenkin keskustan ja Kekkosen taholta, vaikka hän piti vasemmiston pääosan ulkona sisällissodasta ja toimi itse vahvasti sotaa vastaan. - oli kova
vaan johtajat kirjoitti:
Aivan niin, ja eurooppalaisen sodan seurauksena pulaa ei voitu lievittää tuonnilla jostain muualta.
SDP:n muutama johtaja käytti tilannetta hyväkseen agiteeramalla kansaa omien vallanpyrkimystensä tueksi Venäjän bolsevikkien antaessa taustalta ohjeita ja jopa aineellista (aseellistakin) apua näille kapinallisille.
Suomen kapinassa oli lopultakin kysymyksessä hyvin pienen joukon (ei edes koko vasemmiston, joka oli tuolloin vähemmistössä) masinoima yhteiskunnallisen vallan kaappausyritys. Suuri osa punaisista, edes punakaartilaisista, ei olisi halunnut aseilla ryhtyä olojaan parantamaan, mutta laumana seurasivat johtajiensa hölmöilyjä. Poikkeuksiakin oli, mm. Tanner, ja tiedän omasta suvustanikin kohtaloita kuinka miehet kieltäytyivät aseista vaikka olivat sosialisteja kannattaneet aiemmin - ja maksoivat siitä hirvittävän hinnan.Moni työväenluokkaan tuohon aikaan leimattu oli suorastaan pakotettu lähtemään punaisten mukaan, ellei halunnut tulla leimatuksi porvarin kätyriksi ja syrjityksi.
Heitä kuoli vankileireillä tuhansittain nälkään, kun rohkeus ei ollut aikanaan riittänyt siihen, että olisi pidetty oma pää eikä lähdetty sosiaalisesta painostuksesta joukon mukaan.
- Niinpä niin
Ei ole olemassa yhtään tunnettua ihmisyhteisöä joilla ei ole seremonioita. Ihmiset tarvitsevat juhlia ja myös esikuvia, heitä tyydyttävät myös edustukselliset juhlatilaisuudet -näin kaikkialla.
Itsenäisyyspäivään kuuluvat juhlatilaisuudet ovat varsin pönäköitä tilaisuuksia ja voisi varsin hyvällä syyllä sanoa, niistä puuttuvan, paitsi tavallisen kansan, myös aidon riemun. Mielestäni, nimenomaan nämä piirteet osoittavat sen, kuinka arvokkaana itsenäisyyttä pidetään ja miten tärkeäksi se koetaan. Juhlavasti ja toisiin osallistujiin samaistumalla koettu juhlahetki on arvokkaaksi koettu.
Jumalanpalvelus on, myös minun mielestäni, turha, näin toteutettuna se sotii uskonnonvapautta vastaan.
Eliitin juhlinta on jokaisessa kansakunnassa tapana, Suomessa poikkeuksellisesti juhlat tuodaan television välityksellä myös kansan ulottuville. Itsenäisyyspäivän vastaanotto on eräs katsotuimmista televisio-ohjelmista jo se kertoo siitä, kuinka tärkeä on juhlan järjestäminen. Arviot naisten asuista ja niiden sopivuudesta ovat osoituksena, kuinka tärkeäksi koetaan juhlan kunnioitus.
Arjen kestäminen ja sen arvostaminen eivät vaadi sitä, etteikö juhlia voisi myös välillä. Kansan arvostamista ei ole heidän arvojensa mitätöinti, vaikka ne välillä hieman huvittavilta tuntuisivatkin. Edustukselliset juhlat tyydyttävät tarpeita, joiden syitä on hieman vaikea hahmottaa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että juhlat olisivat tarpeettomia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1101104
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82824Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?
Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede18659Tuleeko Martinasta rouva Muhis
Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat271631- 77598
- 104574
- 54547
- 26522
Oletko miettinyt sitä
Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.49513Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.
Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet88438