Elin onnellisessa avoliitossa,tuntui että kaikki oli loistavasti elmässä. Oli talo ja työt ja rakastin naistani yli kaiken, panostin kaikkeni yhteiseen elämäämme ja kuvittelin kaiken olevan loistavasti. Mutta se kaikki hävisi kuin salaman iskusta kun sain selville että naiseni onkin jo kauan tapaillut toista miestä minulta salassa, pettänyt minua ja viettänyt hänen kanssaan aikaa talossamme kun itse olin poissa. Isku oli niin kova että en voinut muuta kuin pakata laukut ja muuttaa samantien pois, katkaisin myös yhteydenpidon häneen. Muutin toiselle paikkakunnalle lähemmäs töitäni ja päätin että unohdan hänet ja keskityn omaan elämääni vaikka katkeruus ja viha olivat pitkään pinnassa.
luulin että selviäisin siitä mutta niin ei olekkaan käynyt. Tuosta on jo lähes puolitoista vuotta aikaa mutten ole pystynyt aloittamaan uutta suhdetta. Tuntuu kuin olisin aivan eri ihminen kuin ennen. ensinnäkin pelkään pettämistä ylitse kaiken. En vain yksinketaisesti halua tuntea ja käydä sitä enää ikinä uudelleen läpi. tuntuu että nykyään kaikki pettää kumppaniaan. Jäänkö siis yksin? Pelottavaa koska haluaisin todella perheen. Lapsia, talon, ihanan vaimon ja olla rakastunut ja onnellinen ihan vain normaalissa arjessakin.Tuntuu että olisi niin paljon annettavaa jollekkin.
Toiseksi itseluottamukseni ja itsetuntoni on kadonnut täysin. En uskalla ottaa kontaktia vaikka baarissa kiinnostavaan naiseen koska ajattelen ettei hän kuitenkaan olisi minusta kiinnostunut ja nolaan vaan itseni. Kuitenkin saan usein kuulla että olen hyvän näköinen ja todella mukava. Ystävien vaimot ym naittaa mua kavereilleen ja ihmettelee kuinka noin hyvä saalis voi olla vapaana. Mutta vittu kun mä en vaan sitä usko ja siltä musta ei tunnu. Keällä kun meni vähän liian kovaa ja join usein itseni aika kovaan känniin ja oli tunne ettei millään ole väliä niin heräilin milloin kenenkin naisen luota ja olo oli hirveä, ehkä miehen ei kuuluis näin sanoa mutta jotenkin oli käytetty olo. Nyt olen onneks sen pystyny lopettamaan enkä ole juonu tipan tippaa 5kk:n. Tuntuu hyvältä kun voi vaan keskittyä urheiluun, mun kahteen kultaiseen noutajaan, matkusteluun ja elämään. Mutta haluaisin niin paljon löytää sen jonkun jonka kanssa joskus jakais tän kaiken. Taitaa jäädä haaveeks vaan.
luulin että selviäisin siitä mutta niin ei olekkaan käynyt. Tuosta on jo lähes puolitoista vuotta aikaa mutten ole pystynyt aloittamaan uutta suhdetta. Tuntuu kuin olisin aivan eri ihminen kuin ennen. ensinnäkin pelkään pettämistä ylitse kaiken. En vain yksinketaisesti halua tuntea ja käydä sitä enää ikinä uudelleen läpi. tuntuu että nykyään kaikki pettää kumppaniaan. Jäänkö siis yksin? Pelottavaa koska haluaisin todella perheen. Lapsia, talon, ihanan vaimon ja olla rakastunut ja onnellinen ihan vain normaalissa arjessakin.Tuntuu että olisi niin paljon annettavaa jollekkin.
Toiseksi itseluottamukseni ja itsetuntoni on kadonnut täysin. En uskalla ottaa kontaktia vaikka baarissa kiinnostavaan naiseen koska ajattelen ettei hän kuitenkaan olisi minusta kiinnostunut ja nolaan vaan itseni. Kuitenkin saan usein kuulla että olen hyvän näköinen ja todella mukava. Ystävien vaimot ym naittaa mua kavereilleen ja ihmettelee kuinka noin hyvä saalis voi olla vapaana. Mutta vittu kun mä en vaan sitä usko ja siltä musta ei tunnu. Keällä kun meni vähän liian kovaa ja join usein itseni aika kovaan känniin ja oli tunne ettei millään ole väliä niin heräilin milloin kenenkin naisen luota ja olo oli hirveä, ehkä miehen ei kuuluis näin sanoa mutta jotenkin oli käytetty olo. Nyt olen onneks sen pystyny lopettamaan enkä ole juonu tipan tippaa 5kk:n. Tuntuu hyvältä kun voi vaan keskittyä urheiluun, mun kahteen kultaiseen noutajaan, matkusteluun ja elämään. Mutta haluaisin niin paljon löytää sen jonkun jonka kanssa joskus jakais tän kaiken. Taitaa jäädä haaveeks vaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihmiset eivät kohtaa. Miksi pettäjät eivät kohtaa toisiaan ja vastaavasti sitoutuvat ihmiset toisiaan? Miksi aina näissä tarinoissa käy näin - ihmistä, joka haluaa sitoutua ja haluaa perhe-elämää petetään.
Ilmeisesti kilttejä ja vastuuntuntoisia ihmisiä käytetään hyväksi ja höynäytetään. Kun he pettyvät riittävän monta keraa, he eivät uskokaan enää parisuhteisiin. Minulla on ollut muutamia kovia kolauksia, että kuori ja muuri on kasvanut. Mutta ihan tyytyväinen olen tähän elämääni. Oman talon/asunnon kyllä haluaisin joskus, miehen ja perheen, jos sopiva sattuu kohdalle, mutta en enää itke kenenkään perään enkä itke yksinäisyyttäni. Minulla on onneksi hyvät välit exän kanssa ja pystytään puhumaan kaikesta. Ja kertakäyttösuhteisiin en lähde. Haluan harrastaa seksiä yhden ihmisen kanssa. Jos ei ole sopivaa kumppania, niin olen mielummin yksin.
kuten omani, paitsi että mukaan kuuluivat vielä lapset ja ikääkin on enemmän. Havainnot tuosta pettämisjutusta ovat yhtenevät, kuten myöskin kokemukset lähes paniikinomaisesta pahanolon tunteesta yhden illan suhteiden jälkeen.
Nyt olen jo hyväksynyt sen, että mitään suhdetta en enää pysty muodostamaan. Yritän vain saada nuo lapset jotenkin kunnialla maailmalle. Millään muulla ei enää ole niin väliä.
Toivon kuitenkin, että sinulla kävisi vähän parempi onni ja että pääsisit kaikesta yli, ennenkuin se on liian myöhäistä. Sinulla on kuitenkin vielä ruhtinaallisesti aikaa. Unohda nyt naiset totaalisesti vähäksi aikaa, keskity vaan itseesi, niin ehkä jonkin ajan kuluttua pystyt katselemaan maailmaa erilaisin silmin. Sillä usko pois: tällaiseen elämään olet aivan liian nuori.
Tsemppiä sinulle!
sanotaan näin. En voinut olla vastaamatta tähän sinun viestiisi. Kerron nyt vähän omaa tarinaani elämästäni.
Seurustelin 4 vuotta miehen kanssa, jonka luulin olevan minulle se oikea. Ensimmäiset pari vuotta meni hyvin ja olimme onnellisia, mutta sitten alkoi muutos pikku hiljaa tapahtua. Esiin asteli henkinen väkivalta ja se vei pohjan elämältä hetkeksi. Olin rakastunut ja yritin kaikkeni tehdä hänen vuokseen mutta sitten en enää jaksanut ja katsoin parhaaksi lähteä pois! Oli vaikea päästää irti siitä ihmisestä koska välitin ja rakastin niin paljon vielä silloin kun vein viimeiset tavarani pois ja jälkeen se jätti syvän arven minuun. Itsetunto meni siinä kertaheitolla ja luottamus miehiin!
niin jatkoa vielä tuohon viestiini kun se nyt osittain sinne jo kerkesi mennä...
Aikaa on kulunut 4,5 vuotta tuosta suhteesta. Jotain siitä jäi vielä jäljelle, vaikka olen päässyt siitä miehestä yli, luottamus ei ole täysin palautunut. Itsetunto on korjaantunut pikkuhiljaa. Mietin minäkin mielessäni ihan samaa kuin sinäkin, että jääkö haaveeksi löytää vierelle kumppani, joka arvostaa ja kunnioittaa toista. Olen näinä vuosina keskittynyt elämään omaa elämääni ja onhan siinä joku mies pyörähtänyt mutta ei mitään vakavaa sitten ole kehittynyt. Yhden illan juttuja(muutama koettu,ei mun juttu) en harrasta juuri sen takia koska olo on hirvee sen jälkeen!
Olisihan tässä vaikka mitä kerrottavaa ja osa jää sanomattakin, mutta uskon kyllä että ajan kanssa sinun olosi helpottuu ja luottamus/itsetunto palaa takaisin. Vaikka ei se helppoa ole ja ei ole ollut minulle, mutta eteenpäin on menty. Koskaanhan ei tiedä miten lähellä se onni on!
Tämä sinun kertomuksesi osui niin lähelle minun kokemustani, vaikka minua ei petetty ja mitä pettämiseen tulee, myös minusta tuntuu, että sitä tapahtuu paljon ja kun se sattuu lähipiiriin ja näkee miten toinen kärsii niin voin vain arvata sinun tunteesi. Olen pahoillani tapahtuneesta.
Se on se aika mikä parantaa...toivottavasti.
Hyvää joulun odotusta ja voimia elämään!