IKäyn lenkillä ja puntilla 4-6 kertaa viikossa miten nyt koulukiireiltä olen ehtinyt ja olen nyt jonkun aikaa miettinyt, että pitäisikö hankkia sykemittari. Olen ajatellut hommata ihan perus mittarin eli Suunto tc1.
Nyt kysynkin teiltä mielipiteitänne ja kokemuksianne siitä onko sykemittarista hyötyä kuntoliikunnassa ja onko minun järkevää hankkia sellaista. Sana on vapaa.
Nyt kysynkin teiltä mielipiteitänne ja kokemuksianne siitä onko sykemittarista hyötyä kuntoliikunnassa ja onko minun järkevää hankkia sellaista. Sana on vapaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän se ainakin motivaatiota ruokkii, kun on tilpehööriä. Ja itse pidän juuri motivaation pysymistä aika tärkeänä, koska jatkuvuus ja säännöllisyys taitaa olla edellytyksiä kunnon kasvamiselle.
Sykemittarista ei ole oikeaa hyötyä, jos vain katsoo sykerajat jostain yleisestä laskukaavasta.
Sykerajat ovat henkilökohtainen ominaisuus, joten ne pitää testata. Testissä tarvitaan vähintään sykemittari, maitohappomittari ja juoksumatto/tasainen mitattu juoksupaikka.
Testistä saadaan pk-, vk- ja mk -alueet. Sen jälkeen tehdään treeniohjelma sopivaksi noille rajoille. Sitten vasta mittarista on hyötyä.
Normaalikuntoilijalle riittää seuraavat periaatteet :
1) Syksyllä ja alkutalvesta painotus pidempiin jutteluvauhtisiin lenkkeihin (pk-alue)
2) Lopputalvella ja keväällä painotusta lyhyempiin lenkkeihin, joissa on selvästi hengästynyt (vk-alue)
3) Kesällä vähemmän kilometrejä, mutta joukkoon myös mk-treenejä (niin hengästynyt että saattaa jopa tuntua pahalta...)
Ja kaikki tietysti riippuu mihin tähtää.
Kuulostaa järkevältä. Mistäköhän saisin tuollaisen maitohappomittarin sykerajojen testaamiseen.
Maitohappomittari maksaa useita satoja euroja. Ainakin urheiluopistoilla on testauspalveluja. Helpointa on mennä sellaiseen. Isommat kestävyyspuolen urheiluseurat pystynevät myös testin tekemään pientä korvausta vastaan.
Jos kilpailuun tähtäät niin mene testeihin, jos vain kuntoilun vuoksi liikut niin mee kirjastoon ja lainaa sieltä alan kirjallisuutta/lehtiä ja lue niistä ns. perustietoa, sillä pärjää jo pitkälle. Noin yleisellä tasolla vois sanoa että jos aloittaa kuntoilua niin yleisin virhe on me nnä liian korkeilla sykkeillä eli tässä mielessä mittarin hankinta puoltais paikkaansa. Kuntoilija ei mitään maksimikestävyys harjoituksia tarvitse.
urheilijalla tulee sykemittari kuvaan aika myöhäisessä vaiheessa.
voit hommata maitohappomittarin, mutta mitä sä sillä mittaat ??? Sun pitää mennä ihan oikeaan testiin, jossa laboratorio-olosuhteissa mitataan hengityskaasut ja maitohapot kynnyksillä. esimerkiksi: Vierumäki, Varala, Pajulahti jne...
Ns. kuntoilijan on viisainta tehdä lenkit niin kevyesti, että pystyy puhumaan puuskuttamatta. Sykemittari on omasta mielestäni aika turha kapistus. Lenkkeilijä joka on kokematon ja epävarma omista tuntemuksistaan voi tarvita sykemittaria jos harjoittelu on tavoitteellista.
Itse luotan vuosien kokemukseen enkä käytä minkään tehoisissa treeneissä sykemittaria.
Edellisissä viesteissä tulikin tärkein pointti jo selväksi: eli kun on vuosien kokemus ja hyvä kunto niin et tarvitse mittaria.
Mutta lenkkeilyä aloitteleville ja varsinkin rapakuntoisille mittari on todella hyvä apuväline. Voi opetella juoksemaan tarpeeksi alhaisilla sykkeillä ja sitä kautta venyttää lenkkien pituutta. Ja näin saa peruskunnon tarpeeksi korkealle ennenkuin toden teolla alkaa tekemään vk- ja mk- alueilla lenkkejä. Lisäksi motivoivana tekijänä mittari on erinomainen.
Jos sulla ei ole mitään kilpailullisia tavoitteita niin nuo kuntotestaukset ovat mielestäni aika turhia. Taulukoista otetut sykerajat eivät normaalisti heitä niin paljon, että sun treenaus menisi aivan metsään.
Punttisalin ja juoksun yhdistäminen onkin sitten oma mielenkiintoinen lukunsa, ne kun vähän sotii toisiaan vastaan. Itsellä ainakin täytyy tarkasti miettiä koska tekee punttisalilla jalkatreenit ja millaisia juoksulenkkejä sitä ennen ja jälkeen.