En tiiä mikä mussa on vikana, mutta kun en saa aikaiseksi oikein mitään. Siis huolehdin kyllä asialliset perus-hommat: kaupassakäynnit, ruuan laittamiset jne, mutta sit mitään "ylimäärästä" en saa hoidettua. Mm. mulle on ihan tavallista, että pesen pyykkiä vain kerran kuussa. En ehkä aina sitäkään. Noh, vielä ei sentään oo loppunu vaatteet kesken, sen verran niitä löytyy : )
Sama homma vaikka työnhaun kanssa. En saa aikaiseksi hakemusta, enkä haettua kunnon työtä.
Kyllästyn jo alkuunsa siihen prosessiin ja odotteluun ja turhaudun lopulta niin, etten saa tehtyä mitään. Tälläkin hetkellä teen ihan surkeeta hommaa pilkka-palkalla. Ja vaikka saisinkin jonku hakemuksen väsättyä, niin en usko pärjääni ns. oikeemmissa hommissa. Nään kauhu-kuvia mielessäni siitä, miten mokaan, enkä uskalla tehdä edes hakemusta.
Tälläkin hetkellä mun autokoulu on ollut "pannassa" monta kuukautta, koska en sinne uskalla mennä. Parin kuukauden päästä tulee vuosi täyteen sen aloittamisesta. Pelkään niin julmetusti niitä ajo-tunteja, etten pysty enää sinne menemään.
Oiskohan tää kohta terapian paikka.
Sama homma vaikka työnhaun kanssa. En saa aikaiseksi hakemusta, enkä haettua kunnon työtä.
Kyllästyn jo alkuunsa siihen prosessiin ja odotteluun ja turhaudun lopulta niin, etten saa tehtyä mitään. Tälläkin hetkellä teen ihan surkeeta hommaa pilkka-palkalla. Ja vaikka saisinkin jonku hakemuksen väsättyä, niin en usko pärjääni ns. oikeemmissa hommissa. Nään kauhu-kuvia mielessäni siitä, miten mokaan, enkä uskalla tehdä edes hakemusta.
Tälläkin hetkellä mun autokoulu on ollut "pannassa" monta kuukautta, koska en sinne uskalla mennä. Parin kuukauden päästä tulee vuosi täyteen sen aloittamisesta. Pelkään niin julmetusti niitä ajo-tunteja, etten pysty enää sinne menemään.
Oiskohan tää kohta terapian paikka.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sinussa mitään vikaa ole. Älä murehdi. Sinulla menee ihan ihan.
Kyllä sitä ihminen sitten tekee mitä vain, kun ruoka loppuu ja nälkä iskee. On valmis hakemaan jopa työtä. Jopa sinäkin.
Siis teen kyllä jonkun verran töitä, mutta semmoista hanttihommaa. Ja olen saanut muutamia hakemuksia aikaiseksi, muutamaan ihan hyväänkin paikkaan, mutta kun niistä ei ole kuulunut mitään. Niinpä turhaudun tuohon prosessiin jo muutaman hakemuksen jälkeen enkä jaksa ku hakee just noita huonompia hommia mihin sit pääsee lähes kuka tahansa. Sitten alkaa jo muutaman viikon kuluttua ärsytys noista paska-hommista ja odottaa vaan et soppari loppuu. Noita hantti-hommia tehneenä sitten on vaikee lähtee tavottelemaan mitään parempaa. Pystyn elää niin niukalla rahalla, että siihen ei moni pystykään.
Niinpä vielä ei oo tullu semmosta tilannetta kuitenkaan, että olis pitäny makaroni-linjalle lähteä. Mutta kuitenki tajuan että ei tää voi näin jatkua enkä haluu koko elämääni pihistellä.